Kuka on elänyt elämäänsä suorittaen? Minä ainakin. Luulen, että tässä on suomalaisten ja uskovien yksi suurimpia pulmia. Vaatiiko Jumala meiltä suorituksia? Vai vaativatko ihmiset meiltä suorituksia?
Kun teet sitä tai tätä, olet hyvä uskovainen. Piiskataan evankelioimaan, parantamaan yms.
Kaikkea tätä Jumala kyllä tahtoo (sana sanoo)! Mutta miten?
Meidän tulee nähdä, mikä on Jumalan ihanne toimivasta seurakunnasta. Ja se o n apostolisesti toimiva, dynaaminen seurakunta. Mutta miten siihen päästään?
Kukaan ei pysty Jumalan tekoihin omassa voimassaan. Kyllä me voimme saada käännynnäisiä tai joskus jopa parantaa sielunvoimillamme - tai saada ihminen parannuksen tekoon omalla voimallamme. Tämä on kuitenkin n o i t u u t t a! Olen kuullut useista lähteistä ihmisistä, jotka ovat todellakin parantaneet sielunvoimillaan (oma todistus, ja uskovainen ihminen), ja joutunut itse noituuden uhriksi. Ihmisen ei tarvitse välttämättä tietoisesti palvella paholaista harjoittaakseen noituutta. Kaikki psyyken voimien käyttö on jo sitä - eli myös kontrolli ja manipulointi, josta täällä on puhuttu.
Itselleni oli todella järisyttävä kokemus, kun tajusin asiasta lukiessani, että olen palvellut kontrollin epäjumalaa. Olen antanut muiden määrittää minuuteni ja elämäni suunnan. Koko ikäni olen joutunut painimaan sen kanssa, olenko olemassa, sillä muut eivät tahdo (!). Jumalan tahto? Ei tosiaan.
Kuinka paljon suomessa harrastetaankaan moista noituutta! Seurakunnat ja uskovat ihmiset ovat t ä y n n ä tämän kaltaista noituutta! Psyykkistä painostusta, manipulointia, hyväksikäyttöä.
Niinpä se on määrittänyt olemassaolomme tiukasti tiettyihin toimintoihin. Jumala ei saa ketään ohjata. Sen tekee kontrollin ja manipuloinnin henkivalta (jota toteuttavat sen vallassa olevat, tai siihen uskovat ihmiset). Tuo ns. Iisebel kertoo, miltä sinun tulee näyttää (näkyy myös muuten yhteiskunnassa, esim. mainonta), miten pukeutua, mitä saat harrastaa, mitä ammatteja voit harjoittaa. Mikä musiikki on syntiä, mikä ajatus on syntiä. Palvellaan omia palvelutehtäviä, korotetaan kutsumus yli Jumalan. Hampaat irvessä tullaan pitämään pyhäkoulua (tai mennään työhön, jota oikeasti inhoaa), koska t ä y t y y. Kuka vaatii - Jumala vai ihminen?
En sano, etteikö moni asia ole oikein ja hyvää. Eri asia on, miten sinne päästään.
Jeesus sanoo: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Kuinka paljon suurempiarvoisia te olette kuin linnut.
Ihminen on Jumalalle tärkein, hänen hyvinvointinsa. Ei ne saavutukset, joihin hän kykenee (eihän hän edes kykene). Vaikka makaisit vain paikallasi, se on Jumalalle tärkeää. Hän ei mittaa arvoasi kuten me ihmiset. Olet arvokas, k o s k a hän on sinut luonut. Ei mistään muusta syystä. Kaikki mitä sinussa on, on häneltä. Olet kaikki, mitä hän haluaa. S i n ä!
Ja silloin, alat täyttää tahtoaan huomaamattasi. Et enää vaadi, koska H ä n ei vaadi. Et enää kadehdi, koska H ä n rakastaa. Olemassaoloasi ei tarvitse enää todistuttaa muilla, koska h ä n on olemassaolosi. Palvella ei enää tarvitse, koska elämäsi o n palvelemista. Todistaa ei tarvitse, koska elämäsi o n todistusta. Kaiken, mitä teet, lähde on Jeesus.
Laitan tähän vielä esimerkin omasta kokemuksestani. Olen kovasti yrittänyt kontrolloida ja manipuloida lastani, koska minuakin on elämässäni kontrolloitu ja manipuloitu. Olen tiedostanut ongelman, ja moneen otteeseen saanut siihen Jumalalta apua.
Viimeksi syksyllä huomasin sortuneeni taas moiseen käytökseen - tuhoisin seurauksin. Itkien lähetin rakkaani kouluun - En pysty tähän, Jeesus, näet, että en osaa kasvattaa. Kasvata sinä. Luovutan lapseni sinulle. Minä en osaa. Auta, Jeesus.
Lapsi heittäytyi kaulaani tullessaan koulusta. Jumala oli ottanut hänetkin kiinni. Sain taas väkevän todistuksen J u m a l a n kyvystä hoitaa asioita - ja kasvattaa meitä ihmisiä. Luotammehan Hänen kykyynsä!
Kun teet sitä tai tätä, olet hyvä uskovainen. Piiskataan evankelioimaan, parantamaan yms.
Kaikkea tätä Jumala kyllä tahtoo (sana sanoo)! Mutta miten?
Meidän tulee nähdä, mikä on Jumalan ihanne toimivasta seurakunnasta. Ja se o n apostolisesti toimiva, dynaaminen seurakunta. Mutta miten siihen päästään?
Kukaan ei pysty Jumalan tekoihin omassa voimassaan. Kyllä me voimme saada käännynnäisiä tai joskus jopa parantaa sielunvoimillamme - tai saada ihminen parannuksen tekoon omalla voimallamme. Tämä on kuitenkin n o i t u u t t a! Olen kuullut useista lähteistä ihmisistä, jotka ovat todellakin parantaneet sielunvoimillaan (oma todistus, ja uskovainen ihminen), ja joutunut itse noituuden uhriksi. Ihmisen ei tarvitse välttämättä tietoisesti palvella paholaista harjoittaakseen noituutta. Kaikki psyyken voimien käyttö on jo sitä - eli myös kontrolli ja manipulointi, josta täällä on puhuttu.
Itselleni oli todella järisyttävä kokemus, kun tajusin asiasta lukiessani, että olen palvellut kontrollin epäjumalaa. Olen antanut muiden määrittää minuuteni ja elämäni suunnan. Koko ikäni olen joutunut painimaan sen kanssa, olenko olemassa, sillä muut eivät tahdo (!). Jumalan tahto? Ei tosiaan.
Kuinka paljon suomessa harrastetaankaan moista noituutta! Seurakunnat ja uskovat ihmiset ovat t ä y n n ä tämän kaltaista noituutta! Psyykkistä painostusta, manipulointia, hyväksikäyttöä.
Niinpä se on määrittänyt olemassaolomme tiukasti tiettyihin toimintoihin. Jumala ei saa ketään ohjata. Sen tekee kontrollin ja manipuloinnin henkivalta (jota toteuttavat sen vallassa olevat, tai siihen uskovat ihmiset). Tuo ns. Iisebel kertoo, miltä sinun tulee näyttää (näkyy myös muuten yhteiskunnassa, esim. mainonta), miten pukeutua, mitä saat harrastaa, mitä ammatteja voit harjoittaa. Mikä musiikki on syntiä, mikä ajatus on syntiä. Palvellaan omia palvelutehtäviä, korotetaan kutsumus yli Jumalan. Hampaat irvessä tullaan pitämään pyhäkoulua (tai mennään työhön, jota oikeasti inhoaa), koska t ä y t y y. Kuka vaatii - Jumala vai ihminen?
En sano, etteikö moni asia ole oikein ja hyvää. Eri asia on, miten sinne päästään.
Jeesus sanoo: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Kuinka paljon suurempiarvoisia te olette kuin linnut.
Ihminen on Jumalalle tärkein, hänen hyvinvointinsa. Ei ne saavutukset, joihin hän kykenee (eihän hän edes kykene). Vaikka makaisit vain paikallasi, se on Jumalalle tärkeää. Hän ei mittaa arvoasi kuten me ihmiset. Olet arvokas, k o s k a hän on sinut luonut. Ei mistään muusta syystä. Kaikki mitä sinussa on, on häneltä. Olet kaikki, mitä hän haluaa. S i n ä!
Ja silloin, alat täyttää tahtoaan huomaamattasi. Et enää vaadi, koska H ä n ei vaadi. Et enää kadehdi, koska H ä n rakastaa. Olemassaoloasi ei tarvitse enää todistuttaa muilla, koska h ä n on olemassaolosi. Palvella ei enää tarvitse, koska elämäsi o n palvelemista. Todistaa ei tarvitse, koska elämäsi o n todistusta. Kaiken, mitä teet, lähde on Jeesus.
Laitan tähän vielä esimerkin omasta kokemuksestani. Olen kovasti yrittänyt kontrolloida ja manipuloida lastani, koska minuakin on elämässäni kontrolloitu ja manipuloitu. Olen tiedostanut ongelman, ja moneen otteeseen saanut siihen Jumalalta apua.
Viimeksi syksyllä huomasin sortuneeni taas moiseen käytökseen - tuhoisin seurauksin. Itkien lähetin rakkaani kouluun - En pysty tähän, Jeesus, näet, että en osaa kasvattaa. Kasvata sinä. Luovutan lapseni sinulle. Minä en osaa. Auta, Jeesus.
Lapsi heittäytyi kaulaani tullessaan koulusta. Jumala oli ottanut hänetkin kiinni. Sain taas väkevän todistuksen J u m a l a n kyvystä hoitaa asioita - ja kasvattaa meitä ihmisiä. Luotammehan Hänen kykyynsä!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mutta mitä se tekee profetia-palstalla?:P
Jotta mitäkö tekee? Kommenttisi sinänsä hyväkö? Uskonnot ja uskomukset/ profetiat? Juurihan opetus selittää oman sielunvoiman ja noituuden ja on erittäin hyvä opetus nimenomaan eroitettavaksi profetiasta, joka tulee Jumalalta. Mitä taas tulee muihin keskustelun avauksiin, on epäoleellista nähtävissä todella paljon.
Yksin armosta sinulle kiitos, että tuot esille aidon elämän tarkoituksen mietiskelyn.
"Itselleni oli todella järisyttävä kokemus, kun tajusin asiasta lukiessani, että olen palvellut kontrollin epäjumalaa. Olen antanut muiden määrittää minuuteni ja elämäni suunnan. Koko ikäni olen joutunut painimaan sen kanssa, olenko olemassa, sillä muut eivät tahdo (!). Jumalan tahto? Ei tosiaan.
Kuinka paljon suomessa harrastetaankaan moista noituutta! Seurakunnat ja uskovat ihmiset ovat t ä y n n ä tämän kaltaista noituutta! Psyykkistä painostusta, manipulointia, hyväksikäyttöä.
Niinpä se on määrittänyt olemassaolomme tiukasti tiettyihin toimintoihin. Jumala ei saa ketään ohjata. Sen tekee kontrollin ja manipuloinnin henkivalta (jota toteuttavat sen vallassa olevat, tai siihen uskovat ihmiset). Tuo ns. Iisebel kertoo, miltä sinun tulee näyttää (näkyy myös muuten yhteiskunnassa, esim. mainonta), miten pukeutua, mitä saat harrastaa, mitä ammatteja voit harjoittaa. Mikä musiikki on syntiä, mikä ajatus on syntiä. Palvellaan omia palvelutehtäviä, korotetaan kutsumus yli Jumalan. Hampaat irvessä tullaan pitämään pyhäkoulua (tai mennään työhön, jota oikeasti inhoaa), koska t ä y t y y. Kuka vaatii - Jumala vai ihminen?"
Totean mieleeni ikuisesti piirtyneet loppuaikaansa elävän sairaan isävanhukseni sanat :"kuka sen käskee",
kun hoitajat komensivat.
Selitit pitkään juuri nimenomaan suomalaisille tyypillistä perinnettä kasvatuksessa. Kun vielä puolivuosisataa sitten saimme maalla elää kuin "herran kukkarossa", olikin kansakoulua suurempien koulujen opettajakunta vastassa vallan muilla metodeilla, kuin ihanat kansankynttilät .
Rehellisyyteen kasvatettu mieleni oli sitä laatua, että en myöhemmässä koulutuksessani sulattanut mainosopetusta, missä piti tehdä asiakkaasta kokonaisvaltainen analysointi psyykkisesti ja sitten osata "vetää oikeasta narusta" , jotta myyntivoitot paisuisi. Ajattelin ensimmäisen kerran mitä tuon alan koulutus on! Aikaa on kulunut rutkasti yli 40 v. ja nyt voi todeta, että koko 60-luvun lisätty markkinaelämän ja teollisuuden koulutus valmisti kansan kallistumaan kokonaan kontrolli-markkinavoimille ja huipulla ollaan.
Aikoinaan oman nuorisoni niellessä mainoksia totuutena oli vaikeaa heidän päätä kääntää edes oppimillani asioilla. Niin luja valta on mainoksien valheellisuudella. Ja väärä uskomus johtaa seuraavaan valheellisuuteen ja jatkumo on loputon, kunnes este saadaan. Lapsuus ja nuoruus ON tärkeää aikaa ihmiselle itselleen, mutta myös hänen vanhemmilleen. Miksi Suomessa ei saa perheen kanssa nauttia elämästä? Yllyttäisinkin nuoria vanhempia muuttamaan maalle ja ottamaan oppia esivanhempiensa elämästä. Nykyisellä tekniikalla lisättynä (autot, internet) se on luxuselämää! Aina löytyy automatkan päästä isännille jotakin työtä.
Ne ihanat puutarhat ja metsät! Mahdolliset eläimet kruunaavat lapsille kaiken!
Siteeraan näkyä, jonka eräs uskova henkilö oli saanut. Hän oli nähnyt, että tätä maailmaa hallitsi Iisebel- niminen nainen (en tuolloin ymmärtänyt symboliikkaa). Tuo nainen hallitsi neljällä eri tavalla. Yksi oli mainonta, toinen jooga ja kolmas joku musiikki? - neljättä en ole kuullut. Tuo nainen oli liikkunut ihmisten parissa, ja antanut heille törkeitä nimiä (esim. roskapönttö). Näyn näkijäkin oli uuden nimen saanut, mutta inhimillisemmän. Kun tuo nainen oli tullut näkyä (tai unta) näkevän ihmisen luo, hän oli katsonut tämän silmiin, ja sanonut: liian kirkkaat silmät, sumutetaan vähän. Ja niin hän oli yrittänyt apureineen alkaa sumuttaa näyn näkijää. Tuo näkijä oli silloin nähnyt ristin tulevan taivaalla, ja alkanut huutaa Jeesusta avuksi. Silloin tuon naisen rintaan oli piirtynyt risti, ja hän oli alkanut repimään sitä irti hurjalla vimmalla. Näky päättyi siihen, että kuului: "Vain vaivoin he pelastuvat."
Joogasta sen verran, että tuo henkilö oli itse haastatellut Helsingin johtavaa joogagurua, ja henkilö oli sanonut suunnilleen näin: Suomalaiset ovat vähän tyhmiä. Kaikki joogassa on epäjumalan palvontaa, kaikki asennot ja mantrat (ei siis pelkät mantrat). Ja vaikka se sanotaan, suomalaiset eivät usko. (Itselläni ei ole joogasta tms. kokemusta.)
Mutta onhan todella niin, että suurin asia, mitä voimme oppia, on se, että olemme tässä näin, tällaisena Jumalalle kelvollisia, Jeesuksen ristin tähden, omana itsenämme. Emme tarvitse siihen ehostuksia tai mitään muutakaan. Tämä maailma opettaa meitä, että pitää muuttua. Mutta se ei ole totta. Jumalan rakkaus riisuu meistä p o i s kaiken ylimääräisen, vain aito jää jäljelle.
nyt ihan oikein ymmärtänyt? Olisikohan itsessäsikin ripaus tuota iisebeliä? Tarkoitatko "yhteiskunnallista iisebeliä"? Tässä on vaan se ongelma, että tämä uskonnollinen henkivalta Raamatullisessa mielessä jää nyt aivan ikäänkuin tahtoen? syrjäytetyksi. Että huomio kiinnittyisikin ihan yleisiin kapitalistisen yhteiskunnan merkkiongelmiin , jotka sinänsä ovat saman maailmanruhtinaan valta-aluetta.
Raamattua!
Mitä se opettaa VT:n Iisebelin opista? Epäjumalien palvontaa, luopumusta Jumalasta!
Ja UT. Ilmestyskirja 2:20-25. Ihan samaa kui VT:ssa: luopumusta, haurellisuutta, epäjumalien palvontaa.
Siis kaikki se, joka vie pois Jumalan ykkössijalta, viettelee johonkin sivuasiaan...
Ja toki? Maailmasta se tulee: Tv, mediat, rahan valta, pornoteollisuus, kaikki! Ei se JUMALASTA tule!
Mutta se, joka pysyy Sanan kalliolla, pitää itsensä puhtaana, sulkee silmänsä ja aistinsa, etsii Herraa, sen Hän suojelee. Kysymys onkin: rakastanko Herraa? Tahdonko olla Hänelle iloksi?
Iisebel juuri tappoi Herran profeetat! Muistutettakoon nyt välihuomautuksena. Eli silloin emme kuule totuuden ääntä missään, milloin Iisebelin henki vaikuttaa. Ja se on totta juuri nyt muodossa ja toisessa. Se valehtelee ja eksyttää, käyttäen kaikkia juonittelun mekanismeja hyväkseen. Juonittelu, kieroilu ja eksyttävä syyttely ja viattomaksi uhriksi heittäytyminen on sille juuri ominaista.
Ja kun käyttöön tuli internet, on kaikki esteet paisumiselle poistettu? Vaan kiitos Herran este tulee!
Uskovan ylin auktoriteetti on Raamatun Sana, Herramme Jeesuksen opetukset.
Mitä Iisebel-asiaan tulee, kaikki mielikuvituksen tuotteet ovat roskaa. Vain se mitä Raamattu opettaa, on luotettavaa ja pysyvää!
Vanhassa testamentissa Iisebel, kuningas Ahabin pakanavaimo oli EPÄJUMLALAN palveluksen aktivaattori. Aktivoi Baalin palveluksen. (= Baal, hedelmällisyyden "jumala". Nykyajan vastine on seksin ja haureuden jumala, jonka yksi "pääalttari" on kotialttari nimeltä TV!)
Iisebelin henki vihasi puhtautta, vanhurskautta, eikä sietänyt PARANNUKSEN puheita. Vihasi profeettaa Eliaa, tapatti OIKEITA Jumalan profeettoja, jne. (Lukekaa tarkasti Kuningasten ja Aikakirjat VT:ssa)
Uudessa Testamentissa näkyy varoitus "iisebelin hengestä", näin:
Kirjeestä Tyatiran seurakunnalle, Ilm. 2: 18 >>>
"Mutta se minulla on sinua vastaan, että suvaitset tuota naista Iisebeliä, joka sanoo itseänsä profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua."
"Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. Katso minä syöksen hänet tautivuoteeseen ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät parannusta tee, ja luovu hänen teoistaan. Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se jotka tutkin munaskuut ja sydämet, ja minä annan teille kullkein tekojenne mukaan."
Tämä oli Jeesuksen sanomasta Tyatiran seurakunnalle. Siellä vallitsi haureellinen henki.
Epäjumalan palvelus ja riettaus. Entä nykyisin?
Kristikansa on hyväksymässä vailla vastalauseita mm. perverssit seksuaali-ilmiöt. Ja, valtaosin kristikansa "harjoittaa haureutta" silmin ja sydämin --- lähes päivittäin - "kotijumalansa" alttarin ääressä! Syödään epäjumalille uhrattuja - perkeleen saastaisia pornoannoksia!
Kauniit ja rohkeat? Salatut elämät, jne. jne --- kaikki perverssit ja saastaiset ohjelmat ovat kristikansan "jokapäväinen" leipäannos! Jumalan vanhurskauttako? Pyhyyttäkö siellä opetetaan?
Ei, ei todellakaan! Jumalan kansa - uskovat - ovat turmeluksen orjuudessa, haureuden henkien sitomina, juuri niinkuin Tyatiran seurakuntaa Herramme varoitti.
Tämän ajan "profeetat" - ovat valheprofeettoja. He lupaavat "menestystä" - siunausta, kaatavat kansaa, rahastavat sairaita ja heikkoja, temppujaan tekemällä!
Kuka julistaa parannusta ja puhdistusta synneistä ja luopumuksesta? Joku harva, samalla kohtalolla kuin kautta historian: --- luopuneet tekohurskaat ovat hampaat irvessä ja vihassa valmiit tappamaan sellaisen fossiilisen ilmiön....
Herra kuitenkin valvoo Sanaansa! Hän valvoo parannuksen julistajien askeleita. Pitää huolen, niinkuin piti Eliasta, Iisebel-eksytyksen vastustajasta. Jumala jopa raivaa pois vastustajia, kun Hän tahtoo puhdistaa kansansa, palauttaa sen uskollisuuteen ja puhtauteen, pois luopumuksen ja haureellisuuden eksymyksestä. Jumala tutkii sydämet ja sydänten salaisetkin sopukat. Autuas se, missä Herran valo ja puhtaus on päässyt salatuimpaan saakka!
Tämä on Herran sana. Se jolla on morsiamen uskollinen sydän, se kuulee ja iloitsee.
Kiitos vaan, Tuom. Minä e n ole ymmärtänyt Iisebelin henkivaltaa kokonaisuudessaan, enkä väittänyt niin. Samoin tein kyllä erinomaisen selväksi kamppailuni kyseisen henkivallan kanssa. Tuo näky, josta kerroin, ei ollut omani. Se oli sivujuonne, joka tuli mieleen sitä edeltävästä kirjoituksesta. Yritin aloituksessakin välttää kyseisen nimen käyttöä, koska ajattelin sen nostattavan tunteita ja vievän ajattelun sivuraiteille.
Sinänsä mukava, kun palautetta tulee. Eihän täällä mitään esityksiä olla pitämässä.
Että siunausta edelleen, mukava kun olet olemassa!!
itekkään, mitä se loppujen lopuksi on? Sinulla on sen verran laaja sydän, että et sinä siihen siinä mielessä haksahda. Enempi ajattelen, että pidä kuitenkin puolesi. Tuo sinun aloituksesi on siinä mielessä monen kannalta tärkeä, että nimenomaan Kristus vapautti meidät myöskin ympäristömme ja taustamme kahleista, mistä olen kertonutkin. Mutta se "vapaus" tarkoittaa enemmän hengellistä vapautta. Pitää vaan oppia katsomaan asioita myös ns. maallisen vapauden suhteen. Siinä tulee jo olosuhteiden pakosta joitain säätöprobleemoja. Mutta ajan kuluessa persoona hioutuu tavoitteen suuntaisesti. Joitain vastustajia, jotka itseasiassa pitävät itseään "Jumalan valituina", ovat kaikkein vaikeimpia käsitellä. Tai itse tulla "käsitellyksi":)
Siukkista
En itse asiassa ymmärrä, mitä ajat takaa. Ihminen on kokonaisuus, ei voi erottaa hengellistä ja maallista. Jeesus tuli vapauttamaan ihmisen kokonaisuudessaan: ajattelun, mielen, tahdon ja tunne-elämän - näiden myötä myös ilmiasu ja käytös tässä maailmassa muuttuu. Olen itse kokenut hyvin voimallisesti sen, että ihminen saadaan helposti kahleisiin kaikenlaisilla kirjoittamattomilla säännöillä ja mielipiteillä. Se koskee niin ammattia kuin rukouselämääkin.
Mikä mielestäsi on hengellistä ja maallista?
Ymmärrän kyllä sen, että tätä asiaa eivät välttämättä mieti ne, joilla ei ole ollut suuria identiteettiongelmia. Mutta voin vakuuttaa, että esim. ammatti on erittäin tärkeä ihmisen minuudelle. Jos se ei ole oikeaan osunut, voi ihminen huonosti. Joku on sanonutkin, että kun vihollinen ei saa meitä vokoteltua omiin tosi huonoihin suunnitelmiinsa, se houkuttelee meidät hyvään, mutta ei parhaaseen. Näin esim. moni on juuttunut pastorin töihin, vaikka oikea kutsumus olisi toinen.
Näen kutsumuksen pitkälti ammattikysymyksenä. Jokainen ammatti (lähes) voi olla sitä. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka ovat saaneet Jumalalta selkeän varmuuden siitä, että ovat oikeassa paikassa, vaikka ovatkin ns. maallisessa ammatissa. Tässä on nimittäin erittäin suuri harha. Perinteisesti on ajateltu (ainakin meillä päin) että kutsumus on jotain, joka on vain harvoilla, ja se on aina lähetystyöhön, tai palkalliseen seurakuntatyöhön.
Itselleni oli todellinen herätys, kun opettajana toimiessani tajusin, että jotkut tekevät lähetystyötä minun ammattialueellani (koulutyö). Kuinka paljon enemmän minä voisin olla Jumalan välikappale työssäni, kuin nämä ihmiset! Siitä alkoi muutaman vuoden antoisa jakso, jossa koin Jumalan olevan aivan erityisellä tavalla läsnä luokassani, ja niissä muissa luokissa, joissa myös opetin. Tuosta koulusta lähtiessäni Hän osoitti myös kykynsä jäädä niiden lasten luokse, joita olin opettanut.
Jumalalla ei ole hengellistä ja maallista. Hänen tahtonsa on herättää meidät tajuamaan, että koko elämämme on riippuvainen hänestä, ja hänen jokapäiväisestä johdatuksestaan. Siksi olen iloinen, ettei hän ole vielä minuakaan pannut mihinkään ns. palveluvirkaan, sillä välillä, kun olen asiaa ihmetellyt, olen tajunnut, että kutsumukseni on olla vain opetuslapsi, ei mitään sen enempää. Miksi meidän pitäisi sitoutua virkoihin, joihin Jumala ei nimitä? Niinpä myös olen vapaa menemään, minne hän lähettää, ja suomaan saman vapauden muille.
Opettajan työssä minua sitoi hirveä pakko - minun pitää, Jumala vaatii. Se oli sielunvihollinen,, joka vaati. Ei Jumala vaadi meitä muuttamaan persoonaamme, mutta sielunvihollinen vie meidät kyllä mieluusti paikkoihin, joissa joudumme muuttumaan. Niinpä minäkin, opettajavuosien jälkeen, olin aivan hukassa minuuteni suhteen.
Mietin vaan, kuinka paljon näitä on. Suomalaisten masentuneisuusluvut ja työkyvyttömyydet puhuvat kyllä puolestaan. Ihmiset on saatu orjuutettua asioilla, jotka eivät heille Jumalan mukaan kuulu. "Minä annan teille yltäkylläisen elämän." Kyllä elämän kuuluu antaa meille nautintoa, iloa. Toinen asia sitten on, mistä se tulee. Minusta se tulee ensin tietenkin Jumalan tuntemisesta, mutta sen jälkeen siitä, että saamme kasvaa siihen persoonallisuuteen, jonka hän on aikojen alusta meille suunnitellut. Mistä pidät, mistä nautit. Eri asia taas on se, kuinka pitkän ajan se meiltä itse kultakin vaatii, tulla Jumalan luomaksi itseksemme.
Tämä ei ole narsismia. Se on onnea!
Mehän elämme suorituskeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa, joten uskovaisuudestakin tulee helposti hyviin uskonnollisiin suoritteisiin perustuva, tarkoin kriteerein vaadittavaa käyttäytymistä. Varsinkin vapaasuuntalaisilla on enemmän identiteettipaineita täyttää muiden uskovien ja maallisen ympäristön odotukset. Uskovalla opettajalla on sitten vielä koko kansalle näytettävä malli-ihmisen kuvaa pitkin raittia.
On siinä paineita kerrakseen. Kasva siinä sitten eheäksi, luovaksi ja itseään toteuttavaksi tasapainoiseksi persoonallisuudeksi. Ei siinä tarvitse kuin käydä pienen paikkakunnan maitokaupassa ostamassa vaikka pari keskiolutta, niin "jo on mallikansalainen langennut".
Ja kun uskova kokee vielä paineita Jumalaa kohtaan; käskyt, kiellot, vaatimukset, olenko noudattanut sanaa, niin ettei taivaspaikka vaarannu...?
Mutta Raamattu kyllä opettaa, että "vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää olko ihmisten orjia, sillä te olette kalliisti ostettu." Sitten vielä sana sanoo, että älkää ottako vastaan ihmisiltä määräyksiä: älä koske, älä maista, älä, älä, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle.
Käsittääkseni Jumala on luonut meidät tällaisiksi, erilaisiksi erehtyviksi, jopa syntisiksikin :) Hups!
Entäs huumorintaju? No sehän on aivan kokonaan uskovalta kielletty! Ja senhän huomaa näillä uskonnollisilla haudan tosikkomaisilla palstoilla.
Kun aikoinaan tulin ns. uskoon ja jatkoin persoonallisuuteeni luonnostaan kuuluvaa hassuttelua, niin toiset uskovat pitivät minua maallistuneena- siis ei uskovana alkuunkaan. Niin etsi siinä sitten uskovien yhteyttä nuoruuden ristipaineissa? Ulkoiset odotukset olisivat siis vaatineet persoonallisuudestani luopumista, ja yleensä kieltäytyä yhtäkkiseltään melkein kaikista iloista, mitä nyt ei muutenkaan liikaa ole.
Mutta minäpä säilyin identiteettini ja poljin vaan lisää höyryjä ulos. Mutta yhden asian muutin, sen että pyrin lopettamaan hävyttömät vitsit ja toisten kustannuksella ivaamisen. Mutta petrattavaa niissäkin vielä on. Ennen vaan kehotettiin luopumaan kaikesta? Jättämään entinen elämä taakse, ja hioutua uudeksi ihmiseksi. Jos tällainen otetaan totaalisesti tosissaan, niin ei kauaa mene kun pää sekoaa, ja uskovaisuus siinä ohessa. Synti asiat ovat tietysti erikseen. Mutta kukaan muu ihmiseksi tullut ei ole siihen tiettävästi kyennyt, kuin Jeesus. Vapauteenhan Jeesus kutsui, nyt vaan olisi kunkin itse löydettävä se juuri Luojan luotuun persoonallisuuteensa sopiva identiteetti. Kapeaksi tieksihän tätä sanotaan. Mutta voin kyllä sanoa, että kahleista voi päästä vapaaksi. Eli valintatilanne kuitenkin on siinä, että kumman orjia me ollaan?
Jeesuksen vai maailmallisuuden.
Jeesus kuitenkin tarjoaa meille erottamatonta rakkautta, vapautta ja ikuista suojaa, lisäksi jättämänsä Puolustajan, Pyhän Hengen. Mikä voikaan meidät erottaa Jumalan rakkaudesta? korkeus, syvyys, tuska, ahdistus, vaino..
Ei mikään, lupaa sana! Hän on sinut nimeltä kutsunut, olet Hänen. Hän tuntee sinuun persoonallisuutesi, koska hän on sinut kutonut, koostanut ja eheyttää jaloa astiaa, minkä Hän on VALINNUT!
Ensimmäinen ihminen oli maasta, MAALLINEN,toinen ihminen on taivaasta. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen KUVA, niin meissä on oleva myös taivaallinen kuva.
Kristillisessä kasvuprosessissa siis päämääränä on kasvaa taivaallisen kuvan kaltaiseksi. "Tavoitelkaa sitä, mikä taivaassa on!" Niin että Kristus saa muotoa meissä. En enää Minä vaan Kristus minussa. Toisaalta on pidettävä erossa inhimillinen persoonallinen kehitys, ja annettava TILAA hengelliselle minälle. Siis persoonallisuus kehittyy Pyhän Hengen kuuliaisuuden ehdoilla, riisuen ja eheyttäen. Ja siinä myös Jumala näyttää tien, mitä pitää kulkea. Sana ohjaa ja opastaa. "Kun me kuljemme rukoillen, hän ohjaa meidän tietämme."
tästä ohjauksesta on kyllä profetioita olemassa, jos joku niitä penää. Mutta Herra näyttää niitä henk.koht.
tarpeita varten, yksilöllisesti. Koska hän tietää, mitän tekoa me olemme. Kyllä siinäkin keppiä ja porkkanaa käytetään, mutta enenkaikkea, armoa, lohdutusta ja päämäärällä kannustamista. Monille on taivaan porttejakin näytetty, enkeleitä, taivaan reksviittaa, aarteita, joita kerätään ikuisuutta varten.
Olipa ihana kirjoitus! Minä jo pelkäsin, että sinä tuomitset minut. Synti on tietenkin asia erikseen, siitä on kyllä moninkertaiset listat Ut:ssa: kateus, riidat yms. Mutta olenpa huomannut, että useimmiten meidät saa lankeamaan syntiin juuri se, ettemme usko kelpaavamme Jumalalle tällaisena, olevan otollisia hänelle.
Kärsimyskin kuuluu erottamattomasti elämään, ja niinpä voin erottaa omasta elämästäni mm. seuraavanlaisia kärsimyksiä: 1) Jumalalta tulleet. Tähän kuuluu läheisen kuolema, josta Hän erikseen kysyi, saako Hän näin tehdä. 2) Tottelemattomuudesta johtuvat. Näitä onkin sitten pilvin pimein. 3) Kärsimys, jonka tarkoituksena on romuttaa oma ihmisyys ja saada tilalle Jumalan luomaa puhdasta ja uutta. Tähän kuuluu ns. vihollisen tuomat, mutta Jumalan ihanasti kontrolloimat tilanteet, joissa ihmisviisaus on jäänyt ja saanut turvautumaan yksin Häneen, jolla on valta.
Tällä hetkellä elän tottelemattomuusvaihetta. Ja onkin niin tiukalta tuntunut, että olen rukoillut viisautta tosissani, etten taas kävele elämäni ohi, kun Luvattu Maa tuleee vastaan.
Samoin elän yhden aikakauden päättymistä. Johon kuuluu s u u r i määrä kärsimystä, ja josta vapautumista odotellaan. Liittyy tietysti edelliseen. Mutta näkyy myös muilla tasoilla.
Kun Jumala alkoi tuomaan elämääni kärsimysvaihetta 3, olin kyllä totaalisen hukassa. Mutta ainahan sen tajuaa jälkeenpäin, kuinka hyvä ja tarpeellinen tuo vaihe oli. Silloin aloin (kun tuo pahin vaihe oli ohi) rukoilla, että Jumala osoittaisi ja tekisi minusta sellaisen, mitä hän on alun perin minusta tarkoittanut. Kuvaavaa on, että kävin esim. ammatinvalintatesteissä (useita erilaisia), jotka osoittivat, että valehtelen autuaasti itsestäni! Ja olin tietysti mielestäni ollut niin rehellinen kuin olla voi. Mutta se todisti vain siitä, kuinka hukassa oikeasti olin.
Kerron näitä vain sen tähden, että joku saisi apua. Alkaisi ajatella: minullakin on toivoa. En nimittäin luule olevani ainoa. Että valoa on näkyvissä. Ei Jumala luonut ketään turhaan! "Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää." 1. Moos.1:11
Monesti meillä on mennyt inhimillinen persoonakehitys vikaan, johtuen monista asioista. Ei kaikki ole vanhempien "syytä", vaikka tietysti näinkin tavallaan on (parempi kyllä puhua, että eivät ole ymmärtäneet, tai osanneet toimia paremmin). Meille voi sattua, että isä kuolee, tai joudumme sairaalaan, tai koulussa kiusataan tms. Lapsi vaan ei ymmärrä, että miksi isä katosi, kokee sen helposti hylkäämisenä. Ja jos näitä tunteita ei pääse purkamaan ja käsittelemään, ne jäävät sieluun ja vaikuttavat hengelliseen kasvuun. Itselläni on ollut ihana isä, mutta toisaalta vaativa, ja rakkautensa on tuntunut suorituspainotteiselta (ei tarkoita, että tämä olisi totta, mutta se on minun lapsen kokemukseni asiasta). Niinpä Jumalakuvani on ollut suorituspainotteinen. Jumala vaatii jotain, mitä en ole. Ja näinhän ei ole asianlaita. Olisihan kamalaa, jos olisimme kaikki samanlaisia. Siksipä esim. taipumukseni "haaveiluun" onkin Jumalan käytössä erinomainen rukous- ja Hengen läsnäolon valttikortti. Asia, joka toisen mielestä on huono, onkin itse asiassa suuri aarre, kun annan Jumalan täyttää sen.
"Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi". Efe 2:13
Tämä on ydintärkeä opetus. Onko tämä Jumalan tahto? Vaiko oma tahtoni? Vaiko toisten tahto? Vaiko pimeyden ovela juoni?
Ei ole välttämättä kovin nopea läksy, eikä kivuton, että suostuu Herran tahtoon? Mutta siihen Herra tähtää. Ja se on lepoa Herrassa. Hän kyllä valvoo, että Hänen aikeensa toteutuu, jos on kuuliainen sydän ja herkkä korva.
Toki ihminen saa touhuta ja touhottaa, vaikka koko ikänsä, tehdä mitä mieli vaatii!
Mutta - jos on halua tehdä Herran tahdon asiaa, pitää varautua kärsivällisyyteen.
Vaikuttaako tämän tahtomisen Herra? Onko se Herrani opetuksen mukaista? Etsikö omaa kunniaani, menestystä, vaiko Herran kunniaa, Valtakunnan menestystä?
"Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi!
Tulkoon sinun valtakuntasi!
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa..."
Lepo. Tyyni luottamus siihen, että Herran tahto tapahtuu. Kasvatuksessa, odotuksessa, tehtävissä, taikka niiden taukopaikoissa. Kokonaisuus. Jota Jumala taivaasta katsoo. Ja valvoo. Ei meidän "oma" idea, vaan Hänen. Hänen.
vaikuttaa jopa aika julmalta, epäterveeltä toimenpiteeltä. Kun juuri sitä omaa minää pyrkii nykymoderni yhteiskunta korostamaan. Mutta kuolettaminen on täysin välttämätöntä, juuri syntisen lihan osalta. Ei kaikki tapahdu
yhtäkkisesti. Muuten sairastutaan ja mennään lain alle. Ongelmat monimutkaistuvat ja ihminen vieraantuu itsestään. Voidaan väittää, että koko länsimainen ihminen on vieraantunut itseasiassa itsestään ja yhteiskunnasta, missä rahasta ja menestyksetä on tullut epäjumala.
Siksin jollain lailla "köyhän ja kipeän" on helpompi luopua omastaan itsestäänkin, kun ei ole enää paljoa jäljellä. Senpä vuoksi käynkin katsomassa yksinäisiä, köyhiä, sairaita heidän ahdistuksessaan. Merkitys on kahtalainen: käynnit virkistävät molemmin puolin, ja mikä siunaus.Ja se on myös Kuninkaan käsky! Monilla on lähimmät sukulaiset jättäneet käymättä, koska heistä ei ole enää taloudellistakaan hyötyä, tai sitten kun ei enää ole. Kerran kävi eräs sukulainen vääntämässä omin käsin auttamassa kirjoituskyvytöntä kirjoittamaan nimensä alle, että terveempi voisi käyttää toisen elämänsä aikana kovalla työllään keräämää omaisuutta omaan ylellisyyteensä. muuten oli läheistään vaan vilkaissut halveksivaan tyyliinsä, "tuommonen"!
Tässä vaan eräs esimerkki, millä saadaan riisuttua sitä narsistista minäämme, jos se jo sille asteelle on päässyt omien tarpeiden tyydyttämisen suhteen nyrjähtämään. Jeesuksen ohje on : "Älä katso itseesi!" katso Kristukseen, ja kun tarpeeksi kauan katsot, niin alat ymmärtää kaksoiskäskyn luonteen. Käykää katsomassa niitä, jotka eivät voin teitä käydä katsomassa. Laittakaa pidot niille, jotka eivät itse voi niitä laittaa.
Yksi esimerkki: Kun itse olin hyvin sairas ja kinusin Jumalalta huomiota, kun muu maailma laittoi lisää kapuloita rattaisiin. Niin päätin unohtaa itseni ja alkaa palvella Jumalaa keräten rukouspiiriä ja vieden evankeliumia köyhille.Olisin voinut laittaa lukuisia oikeusprosessejakin liikkeelle syrjinnästä johtuen, mutta se olisikn ollut ansa. Kaikki voima olisi mennyt riitelyyn ja sairauskin olisi vain pahentunut katkeruuden lisäksi. Joka kerta kun kiinnitin vähäiset voimani lähimpiin, tilapäisesti sairaus hävisi, ja annettiin voimia auttaa muita Jeesuksen tähden. Silloin myös Jumala alkoi toimimaan hengellisellä alueella. Näytti tehtävät ja ilmestyi milloin mitenkin. Myös sairauksia parani, mutten itse parantunut, kuin "tarvittavan määrän". Näin on Jumala nähnyt hyväksi. Sekin on kiitoksen paikka.
Kysymys kaikenkaikkiaan on siitä, että kristitty ei elä itselleen. Muutoin saa kyllä kaikenlaisia itsetunto semiinaareja psykologisine tarpeineen nykyään käydä. Mutta kun pitäisi mennä alas savenvalajan pöydälle, niin se kierretään systemaattisesti. Maassamme liikku ihan tarpeeksi ihmisen omien lihallisten tarpeiden peräässä juoksevien rukoiltavia. Mutta kuka on seissyt Herran neuvottelussa ja rukoillut ainoastaan Herran tahtoa? Silloin saattaisi myös Herran profeetat päästä irti niistä neljästä sadasta eksyttäjästä, jotka maata kiertävät rahastamassa. Vertaa Jeremian tapausta. Jumalan tahdon mukaan vaeltava on yksin kuuliainen Jumalalle, ei puolisydämisesti omaan järkeen turvautuen. (Ei ole viittaus kehenkään em. kommentointiin, eikä kenenkään tuomitsemista). Me elämme maailmassa, muttemme ole maailmasta. Se pitäiisi aina muistaa.
Kirkkauden kruunua tavoitteleville. Ja ahjossa iloiten matkaa tehden. Välillä taivastien keitaalla levähdellen, kukin aikanaan. Odota Herraa!
http://www.hopedoor-fin.vuodatus.net/
"Mietin vaan, kuinka paljon näitä on. Suomalaisten masentuneisuusluvut ja työkyvyttömyydet puhuvat kyllä puolestaan. Ihmiset on saatu orjuutettua asioilla, jotka eivät heille Jumalan mukaan kuulu. "Minä annan teille yltäkylläisen elämän." Kyllä elämän kuuluu antaa meille nautintoa, iloa. Toinen asia sitten on, mistä se tulee. Minusta se tulee ensin tietenkin Jumalan tuntemisesta, mutta sen jälkeen siitä, että saamme kasvaa siihen persoonallisuuteen, jonka hän on aikojen alusta meille suunnitellut. Mistä pidät, mistä nautit. Eri asia taas on se, kuinka pitkän ajan se meiltä itse kultakin vaatii, tulla Jumalan luomaksi itseksemme."
Onko niin , että suomalaisiin järjestelmällisesti pumpattu koulutus on vienyt pois luonnollisen Jumalaan luottamisesta tulevan elämän ilon?
Uskon näin olevan, koska koulutusjärjestelmämme ei enää, varsinkaan peruskoulun tulon jälkeen, ole pohjautunut Raamatun Sanaan. Isoissa kouluissa on onneksi vielä joukossa uskovaisiakin opettajia, mutta ne opetussuunnitelmat? Uskaltaisinko sanoa, että jostakin vuoden -50 tienoilta on koulujen hengellinen vaikutus lapsiin tullut pyramidin huipulta koko ajan tasaisesti alaspäin?
Näin hengellisen opetuksen vastuu jää kodeille.
Mutta?
Missä määrin ihminen tarvitsee nykyisenlaisen vähintään 20 ensimmäistä (-vauva-aika) ikävuottaan kestävän VIERAAN ihmisen antaman kasvatuksen? Se kasvatus on päivien, kuukausien ja vuosien ajan vertailuissa rutkasti enemmän perheen ulkopuolelta tulevaa, kuin perheen sisältä (vrt yöt nukutaan). Television, kuten nyt internetin, kasvattajarooli voidaan myös luekea ns vieraalta tulevaksi. Eikö näin ole menetetty perheestä tuleva ilo?
Eikö tämän päivän perheiden pahoinvointi ole suoraa seurausta siitä, kun "perheen kustannuksella alettin leikkiä" ja työelämä on ainoastaan "oikea elämä"!
Sellaisillekin vanhemmille uskoteltuna, joilla on vastuullaan monta lasta.
Kuitenkin lapsi on ensisijaisesti VANHEMMILLEEN Jumalan lahja. Ja vanhemmillaan on edelleen kasvatusvastuu lapsestaan - mutta ilman siihen tarvittavaa aikaa?
Epäusko ja tottelemattomuus ovat kuitenkin aina mahdollisia, kun hän pyytää meitä jotain tekemään. Ja siihen voi johtaa esim. toisten arvostelun kohteeksi joutuminen. Hyvinhän on nähty tälläkin palstalla, että kyllä tekeviä aina arvostellaan. Astu siinä sitten näkyvästi palvelemaan.
Kyllä Jumalan tahdon tekeminen vaatii meiltä aina jotakin. Ei se ole ainaisesti kotona peukaloiden pyörittämistä. Vaikka joku kuinka ajattelisi, että tuo etsii omaa kunniaansa, niin pakkohan se on Jumalan tahto tehdä omalla kohdallaan, kun se vastaan tulee. Ellei sitten halua koko ikäänsä tottelemattomuuttaan surra.
Ei me voida palveluamme miettiä sen mukaan, mitä ihmiset ajattevat. Ja hehän ajattelevat. Tuijottavat toistensa motiiveja - joita ei kuitenkaan tiedä kuin Jumala, ja itse kukin itse, jos on Jumalalle kaikkensa antanut.
Se onkin hienoa, että olet tuollaisia tapoja löytänyt. Ja näinhän se on.
Raamatussa onkin tuo hyvä kohta: "Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi." (Jes.58:9,10)
Nuo nälkäiset voivat olla oman perheen jäseniä tai kauempia olevia - kenelle mitäkin annetaan.
Aloituksessa on kuitenkin kyse suorittamisesta. Vaikka kuinka on hyviä ja oikeita asioita, suorittamalla niitä ei tehdä. Siis sillä tavalla, että minun täytyy, minun on pakko. Tai että Jumala vaatii. Vasta silloin, kun kykenen ottamaan vastaan Jumalan rakkauden omalle kohdalleni - sen, että hän rakastaa ihan ilman mitään suorituksia (vaikka en kävisi kenenkään luona), alan ymmärtää rakkauden kautta palvelemista. Että haluan tehdä sitä, koska rakastan ennen kaikkea Jumalaa, joka minuakin rakastaa. Haluan siis levittää tuota rakkautta.
Ja silloinhan se on oikeasta motiivista.
En siis sano, etteikö Jumalaa voisi palvella niinkin, että lukee asian Raamatusta ja tekee niin. Ymmärtääkseni Hän on silloin puhunut kyseiselle henkilölle juuri tästä asiasta. Mutta jos alamme vaatia toisilta samaa, olemme metsässä. Toki me voimme, ja saamme, levittää sitä, mitä hän on meille itse kullekin puhunut, ja sitähän me tässäkin nyt teemme.
On ihanaa, että on elämän kirjoa. Ei kenenkään tie ole täsmälleen samanlainen kuin toisen. Jumala kouluttaa meitä eri tehtäviin. On kuitenkin tärkeintä olla Hänen lapsensa, ja yhtä kuuliainen o m a s s a elämässään, kuin Jeesus oli isälleen. Hän meitä itse kutakin siinä auttakoon!
Toivoisi vaan lähettäjää itsekin tekstein loduttamaan meitä ihmispoloisia.
toiselta samaa vaaditaan? Kyse on vaan todistus siitä, että millä moninaisella tavalla Jumala on elämässämme mukana. Jokainen käy kamppailuaan omen sydämensä ja mahdollisuuksiensa rajoissa. Kyse vaan on siitä, että suostummeko me henkilökohtaisella tasolla Jumalan koulutettavaksi. Jotkut ovat sanoneet, että ovat tieten poikenneet Jumalan tahdon tieltä, ja ovat siitä myös saaneet maksaa kovan hinnan. Ja näyttää siltä, että hinnan maksulle ei ole loppua. Tämä on arkea. Jotkut ovat niin rehellisiä, että todistavat suoraan, että tekevät väärin, siis Jumalan tahdon vastaisesti. Eräs seikka on merkille pantavaa, nämä henkilöt ttunnustavat, että ongelma on heidän ja Jumalan välinen. Ei kamppaillua vaikkapa täällä nettipalstalla, kuka on oikeammassa. Voidaan tuoda vaan omat kokemuksemme muille jaettavaksi ja pohdiskeltavaksi.
Mutta jatkuville vaatimuksille, suorittamisille ja syyllisyydentunnoille on juuri Jeesuksella oiva ratkaisu. Hän vapautti meidät myös vapauteen totuudessa, todellisuudessa, ihmisten keskellä. Niinkuin Jenny Vartiainen
laulaa sanoissaan, "Ihmisten edessä"; Ei haluu kuolla tänä yönä, lukee Raamatun ja raitistuu.
Tarkoituksenani ei ole tuomita (vaikka nim. onkin Tuom.), vaikka varoittaa ja muistuttaa kokemukseni pohjalta , vaan haluan sydämenin pohjasta lohduttaa ja käyttää kaikki keinoni lähimpäni vapauttamiseen myös suorittamisen paineesta. Jeesus ei vaatimuksiin vie!
En tiedä, oletko sinä kokenut sitä, mutta minä tiedän omalta kohdaltani, että koko elämäni on ollut kamppailua sen kanssa, täytänkö Jumalalta tulleen kutsumuksen tässä elämässä. Ja se liittyy juuri siihen, mitä hän on meihin itse kuhunkin pannut, meissä on siis olemassa jo kaikki se, mitä hän on meihin tarkoittanut. Se vain vinoutuu monin tavoin elämän kokemuksissa, ja kyllä se vihollinenkin on hyvin hanakka tuhoamaan juuri sen, mikä meissä on arvokasta.
En minä sinua mistään moiti, enkä itsekään pidä siitä, että kilpaillaan, kuka on oikeimmassa, se on totaalisen tyhmää ja rasittavaa. Siksi tuon mieluusti omasta elämästäni esimerkkejä, että on jotain, mihin ne ankkuroida, ja näin se antaa myös muille mahdollisuuden samastua ja ymmärtää - jos ovat jossain määrin samassa tilanteessa. Mutta siinäpä se onkin, että ymmärrämme Jumalan teiden olevan moninaiset. Itse kunkin elämä on erilainen ja arvokas. Ja siitähän riittää leipää muillekin, jos Jumala on voimansa osoittanut.
Arvostan sinua ja olen ymmärtänyt, että olet persoonallisuutesi pitkälti säilyttänyt (puhuit mm. huumorintajusta). Mutta mietipä niitä, jotka eivät omaa sisintään ole uskaltaneet näyttää! Jääneet ainaisiksi pelokkaiksi, toisten mielipiteiden orjuuttamaksi. Näiden äänellä minä puhun.
Tuossa alempana ja ylempänä puhun myös tottelemattomuudesta - ja sitähän se on, kun ei uskalla nousta tekemään sitä, minkä tietää Jumalan tahdoksi. Sielunvihollinen vaan tulee siinäkin hämäämään ja yrittää selittää, että itse asiassa kieltäytyminen onkin "pyhää" ja toivottavaa. Eivät nämä niin yksinkertaisia ole! Se tekee kaikkensa, että saa meidät hämättyä jäämään paikallemme, väittää että teemme syntiä, jos tottelemme. Eivät ihmiset ympärillämme huuda riemusta, kun joku toteuttaa Jumalan sanaa - vaan syyttävät milloin mistäkin. Kuten nämä harhaoppisuuden metsästykset. Kertakaikkiaan, k u k a a n ei ole erehtymätön, eikä julista aina oikein!! Puhtaus tulee ennenkaikkea siitä, että on valmis jatkuvasti oppimaan virheistään ja palaamaan aina ristin juurelle, jos on sieltä pois lähtenyt.
Olen sitä mieltä, että ihmisen kuuluu olla läpinäkyvä. Hänellä ei siis ole mitään salattavaa, kaikki on avointa ja rehellistä. Tässä on mielestäni menty vikaan. Omia puutteita ja syntejä on peitelty, pidetty ulkokuorta. Kyllä Jumala haluaa meidän olevan sydänpuoli ulospäin (ihana opetus veneentekijältä: puu pitää olla sydänpuoli ulospäin, jotta vene kestää myrskyt ja tyvenet). Tosiasiassa sydämensä näyttävä ihminen on vahva.
kokenut. Mm. etten alkuunkaan ole täyttänyt Jumalan tahdon mukaisia vaatimuksia. Siitähän juuri yritin omalta osaltani todistaa ja kannustaa ottamaan Jeesuksen ikeen päällensä. Siis ensinnäkin tulee kuunnella yksin Jumalaa. Se on kylläkin "vaatimus". Jos sen niin kokee, niin siihen on vaikea sanoa tuntematta, että miksi sen juuri niin kokee? Usein vaadimme itseltämme liikoja ja/tai pyrimme täyttämään ihmisten oletettuja suuria odotuksia. Vaikeaa on tietysti kasvaa niistä ulos, jos kasvatus on ollut alistavaa. Voimme tahtomattaankin kantaa väärää iestä.
Pieni ihminen voi kuitenkin rukoillen turvautua kammiossaan Jumalaan. Ja lukea Raamattua. ei voi kiistää, etteikö kapean tien vaeltaminen olisi "vaativaa". Ja vaativaiseksi sen kokee varmasti, jos usko perustuu tekoihin. On totta, että usko ilman tekojan on kuollut. Mutta jos teot pohjautuvat Jumalan tahdon mukaiseen hengessä vaeltamiseen, niin eivät ne teot tunnu yhtään vaativilta. Ihminen itse tai toiset niitä vaatimuksia aiheuttavat.
Se tehtävä, minkä imestyksen kautta sain rukoiltuani "vaatimusten" paineessa, olikin kaikenkaikkiaan yksinkertainen
perustehtävä: Julistaa Jeesusta ristiinnalittuna niin kauan kuin elän. Ei mitään suorituksia seurakunnan toimesta, vaan Hengen johtamana sopivassa ja sopimattomassakin paikassa. Kullakin on aivan mittojensa mukainen tehtävä. Ohje: "Älkää itse huolehtiko mitä puhuisitte, sillä Pyhä Henki luo tilanteen ja antaa sanat, mitä kullekin on sanottava!"
ole oikea palvelupaikka, jos ei ole saanut siihen juuri täsmäkutsumusta. Mutta keskustelemassahan täällä ollaan. Ja voihan se Jumalakin vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen kautta, niinkuin em. kirjoittaja hyvin todistikin. Mutta arvostelun, pilkan ja jopa vainonkin kohteeksi voi joutua. Niinhän Jeesuskin joutui, jonka esimerkkiä saamme luvan seurata. Niin käy sinulle, kuin opettajallesikin.
Mutta joka joutuu vainottavaksi Jeesuksen nimen tähden, on autuas. Joskus itseäni pilkattiin vainojen ja kiusaajien toimesta. Ja sanottiin ilkkuen: "Etpä ole verille astin tehnyt vastarintaa!" Ei kestänyt kauaa, kun minut raadeltiin verille. Sitten näytin Jumalalle veriset käteni, että "nyt on!"
Mutta Hänpä on lupaustensa (muuten profetioidensa) mukaan pelastanut noista kaikista.
Jokaisen usko koetellaan, oletko sovelias taivasten valtakuntaan!
Kysymys on ehkä siitä, että Jumalan sana ei uskossa sulaudu hengenelämäämme. Jolloin moni jää ns. uskonnollisen ihmismielen monimutkaisiin koukeroihin!? Mikä ei tuota hedelmää sisään eikä ulos. Hedelmistään puu tunnetaan.
Jumala voi kuitenkin näyttää elämäämme jotain niin syötävän ihanaa, jota ei ole uskonut koskaan saavuttavansa. Ja sanookin: tässä on. Riittääkö meillä uskoa ottaa hyvää Häneltä vastaan? Kaikenhan pitää olla inhottavaa, vaikeaa ja tiukkaa - vai pitääkö? Minä en usko, että Jumala on tarkoittanut meille inhottavan tien. Tie on kapea, koska syntiä ei sallita. Kaikesta tulee tehdä Jumalalle tili ja olla ainoastaan Hänen johdettavanaan. Mutta tie on silloin mieluisa! Jos kerran tahtomme on seurata Häntä, Hänen seuraamisensa on mieluisaa!
Vrt. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Ei Jumala loputtomiin kysy meiltä halua luopua suunnitelmistamme. Joskus ne suunnitelmat on Jumalalta tulleita, ja niitä saa toteuttaa. Se vaan tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.
Israelin kansalta pääsyn luvattuun maahan esti epäusko. Olen totisesti pyytänyt Herralta, ettei minua seuraavan kerran valtaa epäusko, kun avointa ovea näytetään. Nimittäin niistä pitää astua sisään!
Erämaissa on tullut kyllä kierreltyä. Joskus se taival kuitenkin loppuu. Erämaa voi kuitenkin olla niin tuttua elämää, ettei muuta oikein osaa enää elääkään...
En minä tiedä, ymmärretäänkö me oikein toisiamme, mutta mukavaa ainakin on ollut kanssasi praatata!! Siunausta sinulle, olet sitten erämaassa tai toteuttamassa ilolla kutsujasi ääntä..! Sitä paitsi, kaikella on aikansa...
Nimim. tuom kirjoittaa:
0Nettipalsta ei välttämättä Tuom.17.2.2011 13:20 ole oikea palvelupaikka, jos ei ole saanut siihen juuri täsmäkutsumusta.
Kysym. Ei ole kauan, kun oikein vaahdottiin jopa nettiseurakunnasta? Ja nyt muka nettipalsta ei ole oikea palveluspaikka. Kyllä se vaan toisille on, netti, Jotka ovat sen Herralta saaneet. Ja hän vahvistaa sanansa, toimii, tulee palautetta, viestejä.
Niin nettiseurakunta toimii paremmin kuin luulinkaan. Joten pyydän anteeksi epäuskoani. Mutta sitä vartenhan täällä ollaankin, että voidaan ainakin tässä muodossa ripittäytyä.
Tämän surakunnan muoto on vaan jäsentymätön ja hakee muotoaan, koska toimitaan myös ateistien ja kaikkien siltä väliltä olevien seurassa.
Tässä on juuri itsellä paljon oppimista, miten nämä toimintamuodot oikein käyttäytyvät. täytyypä ottaa tarkempi huomio.
Jumalan sanahan ei ole kahlehdittu. Mutta em. keskustelu saattoi osaksi karata käsistä, kun täytyi Yksinarmon kanssa hioa keskustelutyyliä. Sitäpaitsi Aamunajattelija vastasikin Raamatullisen tyhjentävästi.
yritti rohkaista, lähettäjä siis
Kun Pyhä Henki valaisee, että kuljemme valmiissa suunnitelmissa, teoissa, jne. tulee tietty lepo. Ahdistus lähinnä siitä, että osaisi valita oikein?
Hyvän? Vai Parhaan? (Huonoahan ei loogisesti valitse, siihen sortuu.)
Kuulevat korvat. Näyrä mieli. Sinun tahtosi Herra tahdon tehdä.
Sitten.
On kasvu. On palvelu.
Kasvu etenee loppuun saakka.
Palvelukin toimii kaiken aikaa.
Eri kasvun vaiheissa on erilaisia tehtäviä. Hengellinen "lapsi" saa ihan höpsöttääkin välillä! Terveesti. Murkkuikäinen kristitty kapinoi, etsii rajoja, etsii omaa identiteettiä. Ja - vastuuseen ehtinyt kristitty on "isä taikka äiti" Herrassa, kantaa huolta.
Palvelu? Äskenkääntynyt on innokas todistaja. Ja muutakin. Sitten voi tulla toisia tehtäviä. Ja kasvu voi viedä hiljaisuuteen, taikka myrskyn keskelle, taikka mihin tarkoitus on.
Lepo Herrassa. Hän hallitsee kokonaisuuden. Alusta loppuun. Kasvun. Palveluksen. Kun vain yrittää ymmärtää? Uskollisuutta pienessä, vähässä.
Kiitollisuutta kaikista pienistäkin... Kokonaisuus on Herralla suuri, minä vain pieni piste siinä, mutta Hänelle luovuttamaton.
...
"Kuka on elänyt elämäänsä suorittaen? Minä ainakin. Luulen, että tässä on suomalaisten ja uskovien yksi suurimpia pulmia. Vaatiiko Jumala meiltä suorituksia? Vai vaativatko ihmiset meiltä suorituksia?"
Paras suoritusten vaatija on ollut viisikymmentä vuotta kotien ykkösvaltijaan aseman vienyt TV. Eikä ihmisraukat edes tajua, että sieltä päivä toisensa jälkeen tulee esikuva, miten puhumme ja miten kuuluu kommunikoida läheisillemme. Onhan kauniissa ja rohkeissakin aina "hyvää" toisten huomioimista! SEKIN on opettanut jo 20 vuoden ajan eli saattanut yhden sukupolven jo aikuiseksikin. "Kauniisti" tuodaan esille Jumalankin olemassaolo silloin, kun iso hätä koittaa. Sensijaan 10 käskyä voi rikkoa luvallisesti mennen tullen.
Kiitos, kun nostit tämän. Tämän keskustelun jälkeen tulikin se pienoinen burn out. Kyllä sielunvihollinen tietää, mikä alue meissä on vielä vereslihalla. Mutta on mukava nähdä, miten Jumala on vienyt ja vie eteenpäin. Oli aikamoisia paineita, mutta Jumala on voimallisesti nostanut, kantanut ja pelastanut. Tästäkin, nytkin!
Kiitos sinullekin monista hyvistä ja opettavaisista ketjuista kuten tästäkin.
Tänään kuuntelin David Pawsonin hyvää opetusta taas TV7. Aiheena
Sefanja ja Habakuk. Kyllä hän tuo ihanasti esille mm. omiensa ohjauksen ja sen, että Jeesuksen seuraajat eivät pääse helpolla. Mutta hän selittää hyvin, juurikin sen, miten kaikki koituu parhaaksemme. Itse olen tällainen helposti kapinoiva luonne, ja mielestäni ärsyyntymiseni TV:n annista on jo ajat sitten ollut ns. Jumalan herättelyä perheelleni.
Sitäkin antia olisi aina joskus hyvä seurata, jotta näkee missä mennään nuorison harhauttamisessa. Yksi viikonloppukin 5 norm. kanavaa ja klo 23.oo kaikilla kielletty alle 15-16v ohjelmat! Ja Suomessa saa jättää 12-13 v. valvomatta yksin kotiin (sitäkin nuoremmat) toisin kuin esim Yhdysvalloissa.
Oma lukunsa on sitten jo netti.
"Sitäkin antia olisi aina joskus hyvä seurata, jotta näkee missä mennään nuorison harhauttamisessa. Yksi viikonloppukin 5 norm. kanavaa ja klo 23.oo kaikilla kielletty alle 15-16v ohjelmat! Ja Suomessa saa jättää 12-13 v. valvomatta yksin kotiin (sitäkin nuoremmat) toisin kuin esim Yhdysvalloissa.
Oma lukunsa on sitten jo netti."
Ja voi kuinka hyvin USA:n nuorisolla meneekään!
Tutustu tosiasioihin Suomen ja USA:n eroista äläkä viitsi jauhaa turhia. Ongelmansa Suomessakin on, mutta Ei niin pahoja kuin USA:ssa.
TV:n saa aina kiiinni. Itse kyllä suosittelisin muutakin kuin hengellistä ohjelmistoa. TV7 on melkoista roskaa, jos asia suoraan sanotaan.
Miten paljon on maiden lapsimäärillä eroa?
Kumpi mielestäsi on parempi, se, että vanhemmat ovat niin sivistyneitä, etteivät tarvitse omituisia määräyksiä ja lakeja lasten televisionkatselusta vai se, että vanhemmat ovat niin tyhmiä, että valtion tulee kertoa heille perusasiatkin lastensa kasvattamisesta?
Älä viitsi alkaa hehkuttamaan USAn läpimädän yhteiskuntajärjestelmän ja sen "saavutusten" puolesta. Todisteita päinvastaisesta löytyy nin paljon ettei niitä edes kehtaa kaivaa. Joidenkin tutkimusten mukaan liki puolet Yhdysvaltain keskilännen ja etelävaltioiden kansalaisista on käytännössä lukutaidottomia.
Suorittaminen johtuu ylpeyden synnistä!
http://yle.fi/uutiset/suorituspaineet_ajavat_tytot_jopa_itsemurhaan/6219998
Tämä linkki on tämänpäiväisiltä ylen sivuilta.
"- Meidän kokemuksemme mukaan ne itsetuhoisuuden ajatukset liittyvät vahvasti omaan mitättömyyden ja arvottomuuden tunteeseen."
"Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi". Efe 2:13