Olisi varmaan loppujen lopuksi hedelmällisempää nuortenillan keskusteluaiheen - Uskovaisena nuorena käyttäytyminen - sijaan keskustella nimenomaan - uskovaisena aikuisena käyttäytymisestä. Aikuisethan ovat kuitenkin jonkinlaisia esimerkkejä nuoremmille - ainakin pitäisi olla. Monissa yhteyksissä on tullut esille hoitokokousten/-tilaisuuksien väkivalta ja väkivaltaiset hoitajat, hehän ovat aikuisia. Heidän ei-uskovainen käyttäytymisensä olisi yksi erittäin tärkeä seurakuntaillan keskustelun aihe ainakin tietyissä ry:issä. Hoitajathan elävät periaatteella mitä tahansa saa tehdä - eikä anteeksi tarvitse pyytää. Miten aikuiset voivat vaatia nuorilta jotakin tiettyä käyttäytymismallia, kun eivät itse kykene täyttämään edes uskovaisen "vähimmäisvaatimusta" - ts., kun loukataan jotakin henkilöä, se on pyydettävä anteeksi asianomaiselta ja lisäksi asia on selvitettävä myös ihmisten keskuudessa niin laajasti kuin on tarpeellista.
Esimerkki tehoaa paremmin kuin ohje. (Osborne)
Eivät lapset ole koskaan kovin hyvin kuunnelleet vanhempiaan, mutta aina he ovat onnistuneet näitä jäljittelemään. Pakkohan heidän on, sillä muitakaan malleja ei ole. (Baldwin)
Esimerkki tehoaa paremmin kuin ohje. (Osborne)
Eivät lapset ole koskaan kovin hyvin kuunnelleet vanhempiaan, mutta aina he ovat onnistuneet näitä jäljittelemään. Pakkohan heidän on, sillä muitakaan malleja ei ole. (Baldwin)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisiko tuo käyttäytymisoppi joskus keskittyäkin sisäisiin asioihin? (sen sijaan, että aina keskitytään kieltoihin rytmimusiikista, maailmallisesta menosta, elokuvista ja meikeistä jne.)
Kuten rakastavaan sydämeen, inhimilliseen, oikeudenmukaiseen toisten ihmisten kohteluun koskien kaikkia ihmisiä (myös ulkopuolisia).
Haluun tehdä hyviä asioita, auttaa, kannustaa, rohkeuteen tukea heikompia, antaa inhimillistä lämpöä, ystävällisiä hymyjä ja sanoja. Ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä niin.
Rehellisyyteen ja vilpittömyyteen. Omien sanojensa ja tekojensa takana seisomiseen.
Vl- ien ongelma on vain siinä, että niitä pidetään toisarvoisina, koska eivät osaa niistä keskustella.
Jos alkaa niistä kysellä, on jo vikaan joutunut.
...ei se ole iästä kiinni.
Kasvoin paikkakunnalla, jossa esim. ns. epäuskoisten kanssa ei saanut edes keskustella saatikka olla enempää tekemisissä - juoruilua ja aivan sairasta höyryämistä. Yhteisössä ei kaikilla ole ollut mahdollisuus kasvaa toisia kunnioittavassa ilmapiirissä. Käyttäytyminen on siten myös vanhempana sitä sun tätä. Jos ei kykene kunnioittamaan omaa elämäänsä, ei kykene myöskään kunnioittamaan toisten elämää. Missä menee hienotunteisuuden raja kun on kysymys toisen elämästä, on moukkamaiselle juoruilijalle "se ja sama".
"Kuten rakastavaan sydämeen, inhimilliseen, oikeudenmukaiseen toisten ihmisten kohteluun koskien kaikkia ihmisiä (myös ulkopuolisia).
Haluun tehdä hyviä asioita, auttaa, kannustaa, rohkeuteen tukea heikompia, antaa inhimillistä lämpöä, ystävällisiä hymyjä ja sanoja. Ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä niin.
Rehellisyyteen ja vilpittömyyteen. Omien sanojensa ja tekojensa takana seisomiseen."
Liikeeseen kuuluu ns. eliitti ja loppu on rupusakkia.
Nämä ryhmät eivät keskustele keskenään vaan arvostelevat toisiaan liikeen sisälläkin, saatikka sitten liikkeen ulkopuolisia, he ovat tietysti kummankin ryhmän arvostelun kohteena.
Kaiken kaikkiaan vl-liike on psyykkisesti sairas liike täynnänsä psyykkisesti sairaita ihmisisä.
Tämä tarkoittaa tosiasiassa sitä, että kaikista suulaimmat ja röyhkeimmät määrävät. Eli juuri ne henkilöt, jotka eivät osaa käyttäytyä eivätkä ole missään tapauksessa yhteisön eliittisakkia, vaan nimenomaan sitä juoruilevaa rupusakkia.
se on niin hyvä ja heppo määritellä muiden elämää, sen takia pidetään nuorten iltoja.