kaikesta hurmahenkisestä jeesustelusta ja utopistisesta haihattelusta.
Tässä elämässä pitää olla jalat tukevasti maan pinnalla ja terve järki päässä sekä myös elettävä reaalitotuudessa. Elämä on jopa sadoille tuhansille meistä kovaa realismia ja tässä realismissa eivät jeesustelut ja huuhaa-uskonnot mitään auta. Tarvitaan kärsivien taakan kantajia ja tuskan kyynelten kuivaajia ja hurmahenkisistä lahkolaisista ei tähän ole.
Amen.
Tässä elämässä pitää olla jalat tukevasti maan pinnalla ja terve järki päässä sekä myös elettävä reaalitotuudessa. Elämä on jopa sadoille tuhansille meistä kovaa realismia ja tässä realismissa eivät jeesustelut ja huuhaa-uskonnot mitään auta. Tarvitaan kärsivien taakan kantajia ja tuskan kyynelten kuivaajia ja hurmahenkisistä lahkolaisista ei tähän ole.
Amen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Joidenkin on pakko ottaa vastuu.Ei siitä mitään tulis jos kaikki vain sekoilisi.Mutta voihan täälä väliin aina käväistä niinkuin muillakin foorumeilla kunhan ei kovin usein.Joillekkin tuntuu kerta riittävän tätä sekoilua.
Hikeä pukkaa, mutta lyötkö luurin kiini jos sulle soitan puhelimella? Valitettavasti en ole vieläkään päässyt sinne käymään.
Kaikkea hyvää sulle! Nyt löylyyn...
just löylystä.
Pari vuotta sitten siellä Kittilässä löydettiin pyörätuolikaveri kinoksesta kuolleena. Oli maannut siinä kolme vuorokautta ja ilmeisesti paleltui kuoliaaksi. Missä oli auttava Jumala silloin kun apua olisi todella tarvittu?
Taitaa olla vain niin, että nykyajan uskovaiset höyryävät ommissa haavemaaimoissaan ja ovat täysi sokeita ja kuuroja Jumalan johdatukselle. Niinpä Jumalalla ei ole ketään, jonka voisi hädässä olevan avuksi lähettää.
Ja täsmälleen samaa se on täällä Sodankylässä. Eli Jumalalta on aivankin turhaa rukoilla mitään sellaista apua, mihin tarvittaisiin toista ihmistä. Sitä apua ei ole tullut 27 vuoteen eikä tule.
Eli on oltava rautaa ja vieläkin enemmän rautaa, jotta tästä kovan elämän realismista selvitään.
jotta Jumalan apu ei voisi tulla toisen ihmisen kautta?
voi tulla VAIN toisen ihmisen kautta.
Keskustelua kauan sitten:
............
”Sanoppa. Uskotko sinä Jumalhan?” kysyy Nestori uutta jutun aihetta kehittääkseen.
”Kyllä minä uskon, että joku ihmistä korkeampi ja viisaampi on. Toinen juttu on se, mitä tällä Jumala-käsitteellä ymmärretään”, vastaa Jussa.
”Älä sinä kaikkia usko mitä kirjoissa kirjoitetaan. Moni on minullekin sanonut, että Jumala auttaa, mutta eihän se ketään auta. Jos vaikka putoat tuonne jäihin, niin ei tuolta taivaalta tule kättä ja nosta sinua ylös. Jos et itse pääse tai joku toinen ihminen auta niin sinne sinä hukut. Jumalaa ei ole, mutta Luoja on. Minä jo silloin ajattelin kun poikasena isän tammalla velttasin keväällä ohrapeltoa, ja kun oli niitä järriäisiä ja muita pikkulintuja, että sattumalta tämä ei ole tämmöiseksi tullut – kaikki järvet, joet ja koko luonto. Jonkun tämä on pitänyt näin
suunnitella”, arvelee Nestori.
”Tuosta olen juuri samaa mieltä. Kaikki luonnossa on niin monitahoista ja täydentää toisiaan, ettei tämä voi olla sattumaa. Luomistyön taustalla täytyy olla jokin todella viisas suunnittelija. Ajatteleppa vaikka tuulta. Ilman tuulta ei olisi elämää, mutta ihmisen viisaus ja konstit ei olisi saanut tuulta tuulemaan. Ja tällaisia elämälle tärkeitä yksityiskohtia luonnossa on tuhansia kun asioita syventyy oikein miettimään. Mitä taas siihen auttamiseen tulee, niin meidän ihmisinä on autettava toinen toisiamme ja jos me emme auta, niin sitä apua ei tule myöskään taivaasta. Enkä minäkään mihinkään pilven päällä tai tähtien takana olevaan ihmisen muotoiseen Jumalaan usko. Biblia sanoo, että Herran Henki täyttää maanpiirin. Eli Jumala on kaikkialla luomakunnan keskuudessa läsnä oleva Henki, joka on myös ihmisessä ja jokaisessa elävässä”, selittää Jussa.
..................
Sanompa vain, että jos Sodankylässä olisi yksikään jussa tai jussatar niin meikäläisen elämä olisi kokonaan toisella mallilla.
on panteismin mukaan ja kun siihen ymppää joogat, hinduismin, mesmerismiä, hypnoosia, menestysteologiaa ja Lapin noituutta, kuten "profetan" nykyinen oppi näyttää olevan. Jollei jotakin shamaanihenkeä muista huutaa hädän hetkellä, voi apu jäädä tulematta. Silloin onkin kutsuttava ihmisapua eli tietäjä paikalle, jos on varmuus että tällä toimii voimakkaana tietäjähenki.
Jeesuksen Kristuksen (jota "profeetta" pilkkaa ja halveksii) kanssa on suora yhteys niillä, jotka Häntä seuraavat. Jumalalla ei ole lapsenlapsia, vaan jokaisella joka haluaa turvautua Jumalaan, on suora rukousyhteys.
Luukas 18
7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
Room 10
12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". 14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
1 Pt 1
17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, 18 tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, 19 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, 20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,
sinun utopistihaihattelua, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä elämän reaaliteeteissa.
Siinä ei kuule auta itkut eikä rukoukset silloin kun esimerkiksi pyörätuolikaveri suistuu kinokseen ja paleltuu kuoliaaksi. Siinä tarvitaan nimenomaan toisten ihmisten konkreettisia toimia; ja ellei, niin huonosti käy. Kuten kävi pari vuotta sitten Kittilässä.
Toiseksi. Tuo oikeuden hankkiminen. Nuokin Jreesuksen sanat ovat täyttä valhetta sen vuoksi, että Jumala ei ole tuhanteen vuoteen hankkinut Suomessa oikeutta yhdellekään ihmiselle. Joka ei esimerkiksi vaikean vammautumisen vuoksi pysty itse oikeuksiaan puolustamaaan, jää iäti ilman minkäänlaista oikeusturvaa - ovat "ajokanoja", joita kaikki potkivat, sysivät ja tyrkkivät; ja joiden sanaa ei kenenkään tarvitse kuunnella.
Tässä siis pari näkökohtaa, jotka todistavat, että tässä yhteiskunnassa tarvitaan oikeamielisten ja auttavaisten ihmisten konkreettisia toimia turvallisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseksi. Muutoin tämä yhteiskunta on raatelevaisten susien hirvittävä yhteiskunta ja tässä eivät mitkään utopistiset haikailut auta.
Ja vielä. Sen, mitä papit pöntöissään ja lahkolaiset lahkoissaan puhuvat lähimmäisenrakkaudesta, sen he valetelevat. Sitä palvelevaa lähimmäisenrakkautta kun ei tstä kristitystä maasta mistään löydy. Ei kirkosta eikä sen ulkopuolelta.
uskoa, niin ei ole Jumalaakaan jota avuksi pyytäisi. Jeesus tiesi tämän sanoa jo silloin maanpäällä ollessaan; "...kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Kuitenkin ihmetyttää mitä hyötyä on kieltää Jeesus ja alkaa syyttämään Häntä kaikesta, niin omasta kohtalostaan kuin yhteiskunnan tilasta?
Luopioita on paljon muitakin kuin katkeroitunut rohveetta, joka tekee vain oman tilanteensa hankalaksi. On kuitenkin niitäkin ihmisiä, joiden ei ole tarvinnut joutua edes kovan paikan eteen, kun kädet ovat yhteen menneet. Ja siitä on monelle uskontaivallus alkanut.
Kokemuksesta voin sanoa, että olen oppinut ottamaan vastaan Herran huolenpidon, sillä Hän tietää mikä on minulle parhaaksi. Olen myös oppinut kiittämään, vaikken olisi joskus sitä saanutkaan mitä toivoin. Samoin olen oppinut luottamaan Häneen. Kun veritulppa (joka tutkimuksissa todettiin olleen) meni lävitse, olin monien tuskaisten tuntien jälkeen niin kivusta sekaisin etten osannut enää ajatella mitään avun tilaamista, vaan rukoilin. Kun aamulla heräsin, oli levollinen ja hyvä olo sekä käsittämättömän hieno Jumalan läheisyyden tunne. Mikä valtava kiitoksen aihe olikaan saadusta avusta!
Ihmettelin, että elämälläni oli siis tarkoitus vielä jatkua, vaikka olin ollut valmiina lähtemäänkin. Aikoinaan uskoontuloni jälkeen, vaikka mitä rukouksessa kiitin, puhuin tai kysyin, olin aina liittänyt sanat, ’...tapahtukoon Sinun tahtosi.’ Sydänleikkauksen jälkeen erityisesti tunsin päässeeni jatkoajalle, ja ansaitsemattoman armon käsitys syveni uskonelämässäni. Tulin entistäkin Kristus-keskeisemmäksi ja halusin etsiä ja elää Hänen tahtonsa mukaan. Tahdoin Paavalin lailla, että Kristus kasvaisi minussa ja minä vähenisin. Aloin tajuta Pietarin huolen erilleen joutumisesta (Joh 6:68) Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;”
En viitsi enempää kertoa, miten paljon olen apua Häneltä saanut, niin terveyteen kuin muutenkin. Enkä odota helppoa elämää, sillä tiedän, että seuraajaltaan Jeesus odottaa uskollisuutta vaikka kuolemaan saakka, mutta Hänen armossaan ja varjeluksessa eläminen on parasta mitä voin saada
Lisäksi voin kertoa niin rohveetalle kuin muillekin, jotka näkevät tällaisen hihhulointina ja fundamentalistisena, niin otan ilomielin nimityksen vastaan. Omalta puolelta taas näen joka puolella harhaoppisuutta tai kokemususkonnollisuuden tavoittelua karismaattisuudessa kaikkine ylistyssaasteineen, läsnäoloineen tai voiteluineen, jota ihmiset jakavat toisilleen ym. Levitetään toista evankeliumia new agen ja noituuden, menestysteologian, katolisuuden tai monien ihmisoppiuskontojen valhein sekotettuna.
Siinä sopassa yksi Lapin rohvetta on pikkutekijä omine harhaoppeineen ja ellei halua parannusta tehdä, kulkee loppuun sen katkeran tiensä.
että nykyinen länsimainen kristillisyys on harhautunut aidosta ja alkuperäisestä apostolisesta uskosta niin kauas kuin länsi on idästä ja intialainen uskokin on lähempänä apostolista uskoa kuin tämä nykyinen länsimainen kristillisyys. Yksikään Jeesuksen lupauksista ei nykyisessä kristillisyydessä pidä paikkaansa. Anova ei saa, kolkuttavalle ei avata ja etsivä ei löydä ja tästä minulla on jo 27 vuoden omajohtaiset kokemukset.
Tämän lisäksi kaikkein pahimmat verikoirat ja raatelevaiset sudet ovat näinä vuosikymmeninä löytynyt juuri uskovaisina itseään pitävien joukosta. Sitä vastoin todelliset jumal'olennot olen näinä vuosikymmeninä löytänyt ei-uskovaisten sairaanhoitajien ja terapeuttien joukosta. Esimerkiksi kesän 1983 makasin Lapin keskussairaalassa kaulasta alaspäin täysin halvaantuneena. Kuusi viikkoa teholla kallovedossa, runsaan kuukauden eristyshuoneessa oman hoitajan istuessa yötä päivää vuoteeni vierellä ja kaikkiaan liki kolme kuukautta letkuissa pystymättä liikkumaan, syömään tai edes puhumaan. Ja kuitenkin niinä kuukausina elin yhtä elämäni onnellisinta aikaa ja se keskussairaala oli minulle kuin maanpällinen paratiisi, niin sydämellisiä olivat niin sairaanhoitajat, sairaanhoidon opiskelijat kuin muukin henkilökunta.
Sen sijaan samaa ei voi sanoa uskovaisista sairaanhoitajista:
Maaliskuulla 1984 minut vietiin Käpylän kuntoutuslaitokseen. Siellä minulla oli raamattu hoitopöydällä heti ensi päivästä alkaen ja nyt kun siellä olevat helluntaikaiset sairaanhoitajat näkivät raamatun, niin tokihan he kysymään, mihin kuuluin; ja kun en kuulunut heidän kanssaan samaan, heillä ei ollut sen jälkeen edes hyvää huomenta potilaalleen annettavana.
Kotiutamiseni jälkeen olin kaksi pitkää talvea samojen seinien sisällä ja kotonai käynyttä fysioterapeuttia ukuunottamatta vailla minkäänlaisia yhteyksiä seinien ulkopuolelle. Niinä kuukausina ja vuosina rukilin päiivästä toiseen, että Jumala lähettäisi jonkun; ja jos joku olisi tullut vaikka vain kahvikupin seuranani ryypäämässä oikeassa sydämentilassa, hän olisi ollut yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei ketään ja siinä meni usko uskovaisiin ja usko rukoilemisiin ja sen jälkeen olen oppinut kunnioittamaan elämän kovia realiteetteja ja etsimään avun sieltä, mistä se on löytynyt ja löytyy edelleen.
Tämä on reaalitodellisuutta ja näitä epäkohtia kun ei muka saisi esillä pitää, se kun on teidän hurskastelijoiden silmissä katkeruutta. Kuitenkin totuus on, että vain epkohtien esilletumisella voidaan saada ihmiset ymmärtämään näitä asioita ja sen myötä myös muutoksia parempaan.
tälle päivälle
http://www.youtube.com/watch?v=01RxTGpU9o0&feature=related
Herrani Jeesus Kristus Jumalan Poika, anon sinulta sinun nimessäsi.
Täytä Lapin Profeetta Pyhällä Hengellä ja Rakkaudella, kun hän lukee tämän rukouksen,
anna hänen kokea valtasi ja voimasi täällä maan päällä.
Anna hänen kokea kuinka voimallinen olet häntäkin auttamaan, ja johdattamaan hänen kulkuaan.
Ja vielä rukouksen lopuksi; Jeesuksen nimessä,katkeruus ja masennukset Lapin Profeetasta
väistyköön tässä hetkessä,AAMEN!
rukoillut lapin proeetalla pelastusta.
Hän ei ole uskossa. Hänen kirjoituksensa eivät ole uskovan kirjoituksia. Siksi ensimmäinen ja tärkein asia hänelle on uskoontulo ja sitten Jumalan siunaukset tulevat siinä sivussa ikään kuin automaattisesti. Lapin profeetta voidaan nostaa taivaallisiin Kristuksessa. Kun hän sitten katselee sieltä alas Herransa Jeesuksen kanssa, hän ei enää koskaan tahdo tulla takaisin maan kamaralle.Hän ei tahdo tulla entiselleen. Hän ei enää tahdo vaeltaa "jalat maassa". Hän tahtoo elää taivaallisissa Jeesuksen kanssa. Puhun Jumalan Sanan ilmoituksesta ja vähän omastakin kokemuksesta.
Onko rukous uskovan vai uskosta osattoman puolesta, mieti sitä jaikal!!!!!!
ettekö te juuri tajua, mistä on kysymys.
Kysymys EI OLE vain minusta. Kysymys on kymmenistä- jopa sadoista tuhansista Suomen kansalaisista, jotka elävät ahdingoissaan; ja joista kukaan ei välitä. Kysymys on ratkaisun löytämisestä tämän ajan haasteisiin. Eli sellaisesta uskosta ja sellaisista toimintamuodoista ja toimijoista, jotka pystyvät menemään sinne, misää on tuskaa ja ahdinkoa ja kohtaaman ihmiset niissä reaalitodellisuuksissa, joissa itse kukin elää. Ei paasaajana, kännyttäjänä ja henkisenä alistajana, vaan tukijana ja henkisenä kannustajana ja tähän ei lahkolaisista tai heidän Jeesuksestaan ole.
Tekstiä hypnoosikurssini sivuilta henkisen sielunhoidon osiosta:
Toiseksi. Kuuntele, keskustele - älä saarnaa äläkä esiinny.
............
Näissä vaikeissa tilanteissa ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen henkisen
tuen niin kotoa kuin kodin ulkopuoleltakin. Mutta tämän henkisen tuen on
tultava oikeassa sydämentilassa ja oikeista motiiveista. Muussa tapauksessa
käy hyvin pian niin, että auttajasta ja tukijasta tulee "lyödyn lyöjä" ja "alas
painetun alas painaja", joka on vain lisäämässä sitä kuormaa, mikä ennestäänkin
on jo liian raskas kannettavaksi.
Siispä. Kun kohtaat vaikeuksien keskellä ja henkisen kestävyyden äärirajoilla
elävän ihmisen, kohtaa hänet lähimmäisenä. Katsomatta hänen ulkoisiin
puitteisiin tai muihin hänestä riippumattomiin tekijöihin. Osoita teossa ja totuudessa,
että välität hänestä ja tahdot olla hänen rinnallaan hänen vaikeuksissaan.
Älä koskaan esitä tai tyrkytä omia teorioitasi. Kukaan ei ymmärrä
ihmisen tilannetta paremmin kuin ihminen itse. Kuuntele ja taas kuuntele,
mitä hänellä itsellään on sanottavana. Jatka yhteydenpitoa, sillä luottamus
sinuun punnitaan ajan mittapuun mukaan. Luo avoimia ja vapautuneita keskusteluyhteyksiä.
Kunnioita hänen näkemyksiään tai pyri yhdessä vertailemaan
näkemyksienne eroja mikäli sinulla on erilainen näkemys jostain
asiasta. Käytä vain sellaista puhekieltä, jota hän ymmärtää tai selitä mitä mikäkin
termisi tarkoittaa. Anna aikaasi tälle lähimmäisellesi ja anna hänen
ymmärtää, että yhteistyönne voi jatkua kauas tulevaisuuteen. Tällä tavalla
sinä viet elämänuskon ja toivoa sinne, niissä elämänusko ja toivo ovat enää
vain vähäiset tai jo kokonaan sammuneet ja tällä toiminnallasi sinä autat lähimmäistäsi
jaksamaan niissä tilanteissa, joissa hän ei kenties muuten jaksaisi
ja vakavammissa tilanteissa voit olla suorastaan hänen henkensä pelastaja.
(Itsemurhat ovat vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolinsyy maassamme).
Kolmanneksi. Aktivoi lähimmäisesi omat henkiset voimavarat.
...............
sitähän ne uskikset odottavat. Ikuista autuutta taivaan iloissa.
Uskovaiset ovatkin kovin itsekkäitä, jääköön saastutettu ja ryöstetty kotiplaneettamme oman onnensa nojaan.
He kuitenkin erehtyvät sillä tänne joudumme palaamaan yhä uudelleeen ja uudelleen elämänkoulua käymään. Opettajana toimii Karman laki.
omassa utopistisessa haavemaailmassa. Pakenevat todellisuutta ja sitä vastuuta, joka heillä olisi täällä ajassa, mutta jota he eivät sokeudessaan ja kuuroudessaan tajua.
täällä keskikoillismaalla -28 entä siellä?
Taitaa olla jääkausi tulossa eikä messias...
eli pikku pakkanen.
Lähden kohta ajeleen Karhunpesälle kunhan auto lämpiää siihen malliin, että dieselmoottori lähtee käyntiin.
umpisokea ja –kuuro? Rohveetta posottaa vain omaa tekstiään ja joko tekeytyy ymmärtämättömäksi tai on sitä todellakin. Välillä todistat omaa epäuskoasi sekä vaikeuksiasi. Toisessa hetkessä laajennat puhumaan koko maan vammaisten puolesta ikäänkuin tietäisit heidänkin olevan uskosta osattomia tai luopioita, jotka eivät ole saaneet apua Jeesukselta tai eivät tulisi edes saamaankaan
Seuraava lainaus kuvaa itseäsi, kuinka julkeasti asetut pelastukseen johtavan tien eteen ja estät muitakin siitä kulkemasta:
>> Yksikään Jeesuksen lupauksista ei nykyisessä kristillisyydessä pidä paikkaansa. Anova ei saa, kolkuttavalle ei avata ja etsivä ei löydä ja tästä minulla on jo 27 vuoden omajohtaiset kokemukset.
että uskikset eivät ole enää täyspäisiä.
Höyryävät omassa sokeudessaan omia höyryjään eikä heistä ole Jumalan palvelijoiksi - vastaamaan tämän ajan haasteisiin.
jos sinä ja/tai perheesi olet jossain elämänvaiheessa joutunut uskovien laiminlyömäksi, ehkä jopa kaltoin kohdelluksi, niin kuin viestiesi perusteella saa käsityksen että olisi tapahtunut, se on harmillista.
Katkeroituminen on sekin inhimillisesti ymmärrettävää, mutta on nimenomaan reaalitotuutta että Jumala tahtoo ja voi vapauttaa. Silloin kyllä vihollinen yrittää kaikkien demonisten siteiden kautta pitää katkeruutta yllä ja maalata sitä "oikeudenmukaisuuden tunteeksi".
Koko sydämestäni toivon sinulle hyvää.
Ja että Jumala johdattaisi luoksesi rakkaudessa vaeltavia uskovia ja avaisi sisimpäsi silmät näkemään ja ottamaan vastaan Kristusta heidän(kin) kauttaan. Samalla minun täytyy kuitenkin rukoilla että heillä olisi hengen herkkyys etteivät eksy niihin harhoihin mitä hypnoosiuskomustesi ym. muodossa tarjoat. Sinua tämä ehkä suututtaa ja pidät ahdasmielisenä ja rajoittuneena lahkolaisena kun en suostu näkemään oppiasi syvälliseksi viisaudeksi, niin kuin itse sen koet, mutta: ota huomioon että sinäkin olet vajavainen ihminen ja katkeruus on voinut sinut eksyttää, niin kuin Raamattu sanoo että katkeruus on monia saastuttava asia.
Elämä on kovaa realismia, totta. Minulle on totta kuitenkin UT:n ilmoitus että Jeesus on uskon kautta omiensa kanssa ja Pyhä Henki tuo Jumalan rakkauden mahdollisuudet vaikeuksien keskelle, se ei ole mitään epärealismia vaan taivaan totuutta ja Jumalan lahjaa Kristuksessa. Se on koettavaa asiaa.
>Tarvitaan kärsivien taakan kantajia ja tuskan kyynelten kuivaajia ja hurmahenkisistä lahkolaisista ei tähän ole. Amen.<
Etkö huomaa ristiriitaa siinä että peräänkuulutat rakkautta ja välittämistä ja kuitenkaan sinussa ei ole rakkaudellisuutta niitä kohtaan jotka ajattelevat toisin kuin sinä? Sanot että helluntailaiset ovat hurmahenkisiä lahkolaisia joilla ei ole mitään annettavaa kenellekään eikä sinulle. Se on kovasti sanottu. Minä puolestani myönnän että jokainen lähimmäinen on Jumalan lahja ja Jumala voi minua opettaa niidenkin kautta jotka uskonasioissa eivät ajattele ja opeta (minun mielestäni) evankeliumin mukaan. Jokaisen kohtaamisen kautta voi oppia ainakin lähimmäisyyttä, oman asenteellisuuden näkemistä ja kasvua inhimillisen moninaisuuden hyväksymisessä.
Sekin on ristiriitaista että monessa kohtaa vetoat Raamattuun vaikka toisaalta et usko Raamatun keskeiseen sanomaan eli kristilliseen evankeliumiin. Sellainen käsitys viesteistäsi tulee... Haluat pitää itseäsi raamatullisena profeettana (?) mutta toisaalta toimit vastoin Raamatun ilmoitusta. Siinä on ilmeinen ristiriita.
Jos helluntailaiset mielestäsi ovat harhautuneita lahkolaisia, joilla ei ole kenellekään mitään annettavaa, mikä on motiivisi palstalla? Missio käännyttää edes joitain omien oppiesi puolelle? Sanon ihan suoraan että vaikka sinulla on paljon mielestäni hyviäkin oivalluksia sielun toimintamekanismeista yms. hengellisesti olet eksynyt ja sivustoasi ei voi suositella kenellekään totuudenetsijälle.
Kun utopistisesta haihattelusta puhutaan niin kristillisestä näkökulmasta oppisi on utopistista haihattelua. Sen kautta ei löydy hengen vapautta mitä mainostat...
Kristillinen usko ei ole ihmismielen ja ajatuksen uskottelua jossa ihminen psyykkisellä voimalla ja energialla saa aikaan ilmiöitä. Kristillinen usko on sisäinen tila, elämänyhteys Jumalaan. Se saadaan lahjana syntien anteeksiantamuksessa ja uudestisyntymässä. Toimiva usko on sitten toimintaa tästä elämäntilasta käsin, muussa tapauksessa se on vain uskonnollista uskottelua ja asiat mitä sellaisella "energialla" saadaan aikaan eivät ole karismaattisia eli Pyhän Hengen synnyttämiä.
sinä huitelet jossakin utopistisessa haavemaailmassa, jossa ei ole mitään yhteyttä elämän reaalitotuuksiin.
Kyllä minäkin pystyisin vaivuttamaan itseni joko kristilliseen tai buddhalaiseen nirvanaan sulkemalla silmäni, korvani ja sydämeni tämän elämän realismilta ja lähimmäisteni hädältä. Minun olisi helppo ja ihana olla, mutta tälle tielle en lähde.
Olen oppinut kunnioittamaan elämän reaalitotuuksia ja kasvanut kestämään kaiken, mitä tällä tiellä vastaan tulee, joten minun ei tarvitse paeta mitään.
Ja edelleen. Minä en käännytä ketään mihinkään enkä tyrkytä kelleen mitään. On vain niin, että tiedän, mitä elämä on kun elämä on kovaa ja tiedän myös ratkaisut kovan elämän voittamiseen ja näitä näkökohtia pidän esillä kaikessa viestinnässäni, ja tästä toiminnastani olen saanut tunnustusta moniltakin tahoilta. Mm. useilta ministereiltä. Joten jatkan tällä tiellä.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen minulle lähettämä kirje osoitteessa:
http://www.aretalogia.fi/spiritus/spirit.3.html
Jos hra Salmela voisi poistaa kaikenlaisen uuspakanuuden ylistämisen kirjoittelustaan, sillä olisi enemmän arvoa ja uskottavuutta reaalitotuuksia käsiteltäessä. Jos on syystä tai toisesta luopunut henkilökohtaisesta uskostaan, on tilalle tullut hinduismi ja panteismi. Oudoksi sen tekee, että kristillisestä uskosta joutuisi luopumaan kohtaamiensa ihmisten, lähimmäisten, ja "länsimaisen kristillisyyden" takia.
Samaten on ristiriitaista hokea, ettei pyri käännyttämään tai tyrkyttämään mitään. Mistä muista vaikuttimista olisi lähtöisin hänen viestinsä täällä tai se tympeä kristinuskon vastainen paasaaminen aretalogissaan? Jos Salmela olisi looginen ja sanojensa mukainen, hänen olisi syytä siistiä omaa sivustoaan.
Kun jotakin tunnustuksia on tullut kirjoittelusta itsensä ja kohtalotoverien puolesta, se on pelkästään hyvä asia. Yksin terapiamielessä kirjoittelulla on tärkeä merkitys ja niin ollen se sopii kaikille.
että elämä on valtavan laaja kokonaisuus, joka pitää sisällään sekä ajallisen että iankaikkisen elämän.
Nyt kotoisessa kristillisyydessä on se paha puute, että siinä yritetään turvata vain iankaikkinen elämä kun taas tämän ajan tarpeisiin ja ahdinkoihin tällä kristillisyydellä ei ole mitään annettavana. Kuten tämäkin foorumi sen todistaa. Seurausta tästä on mm. se, että tilastojen mukaan joka toinen päivä joku yksinäinen hylätty vanhus päättää itse päivänsä kun ei jaksa enää.
Mitä helluntailaisilla on ahdingoissa eläville kansalaisille tarjottava? Ei yhtään mitään. Pelkkä hurmahenkinen Jeesuksesta paasaaminen ja käännyttäminen kun ei ole mikään ratkaisu.
Omalta kohdaltani olen kohta 27 vuotta päätoimisesti kirjoittanut ja kaikessa viestinnässä, niin kotisivuilla kuin muussakin, on keskeisellä sijalla henkiseen jaksamiseen liittyvät asiat ja tämän yhteiskunnan ongelmat, jotka ovat johtaneet nykyiseen kansalaisten henkiseen ahdinkoon. (Mm. masennuslääkkeiden käytön räjähdysmäinen kasvu, alkoholiongelmat ym). Eli nyt kun tämä kansakunta on kurkkuaan myöten kaiken maailman kaatajia ja hurmahenkisiä paasaajia, tarvitaan sellaista viestintää, joka toimii reaalitodellisuudessa ja tarjoaa voittamisen eväitä koviinkin ihmiskohtaloihin.
Tämä on minun kutsumukseni; niin, ja ei se taivas sieltä mihinkään karkaa vaikkei siitä joka hetki haaveilekkaan.
>Nyt kotoisessa kristillisyydessä on se paha puute, että siinä yritetään turvata vain iankaikkinen elämä kun taas tämän ajan tarpeisiin ja ahdinkoihin tällä kristillisyydellä ei ole mitään annettavana. Kuten tämäkin foorumi sen todistaa.<
Hetkinen. Millä tavalla tämä foorumi sen todistaa? Asia riippuu erittäin näkökulmasta. Kristillisyyden kentässä on äärikorostuksia ja haahuilua suuntaan jos toiseen. Iankaikkisuudesta paasaaminen niin että ihmisen kohtaaminen unohdetaan ei ole hengeltään oikein. Olen kohdannut hyvin paljon sellaistakin "kristillisyyttä" missä meuhkaa toisenlainen ääriaines. Siinä kotoisessa kristillisyytemme muodossa korostetaan hyviä tekoja, kristillisyys alennetaan eettisten periaatteiden tasolle ilman uudestisyntymän tarpeellisuuden esilläpitämistä.
>Mitä helluntailaisilla on ahdingoissa eläville kansalaisille tarjottava? Ei yhtään mitään. Pelkkä hurmahenkinen Jeesuksesta paasaaminen ja käännyttäminen kun ei ole mikään ratkaisu.<
Se mitä nimität hurmahenkiseksi paasaamiseksi ja käännyttämiseksi voi hyvinkin olla ratkaisu. Olen tavannut ihmisiä erittäin kurjissa olosuhteissa ja henkisen/fyysisen väkivallan kohteina mm. itänaapurissa missä olot oli todella kurjat paikoissa joissa kävimme viemässä aineellista apua. Muistan kuinka aviomiehensä pahoinpitelemäksi tullut ja alkeellisessa oloissa elävä perheenäiti kaiken keskellä kiitti Jumalaa Hänen hyvyydestään. Sen kiitoksen pääpointti ei ollut avussa mitä tälle perheelle veimme vaan Jeesuksen Kristuksen sovintotyössä joka antaa sydämeen sellaisen pääoman että voi tuskankin keskellä kokea olevansa iankaikkisessa turvassa.
Helluntailaisten lyttääminen viesteissäsi on silmiinpistävää. Hämmentävää siinä on ettet tunnu ollenkaan näkevän omaa yksioikoisuuttasi ja pystyt selittämään katkeruutesi edelleenkin joksikin muuksi kuin katkeruudeksi...
>Kyllä minäkin pystyisin vaivuttamaan itseni joko kristilliseen tai buddhalaiseen nirvanaan sulkemalla silmäni, korvani ja sydämeni tämän elämän realismilta ja lähimmäisteni hädältä. Minun olisi helppo ja ihana olla, mutta tälle tielle en lähde.<
Höpö höpö. Luuletko että minä sitten olen vaivuttanut itseni buddhalaiseen tai kristilliseen nirvanaan? Ei kristillisyys sitä ole. Mistä tiedät kuinka minä elän ja olenko käytännössä sulkenut sydämeni lähimmäisteni hädältä vai enkö ole? Väitän että en ole ja siitä annan kiitoksen ja kunnian Jumalalle. Jos ajattelen esimerkiksi tilannetta vuosien takaa kun asunnoton henkilö jota joulun aikaan autoin tarjoamalla yösijan, häipyi mukanaan osa lapselle ostamistani joululahjapaketeista (olin pienen lapsen yksinhuoltaja tuohon aikaa), kiitän Jumalaa että Hän antoi sydämeeni rauhan ja rakkauden ihmistä kohtaan, eikä sydämeni katkeroitunut vaan Herra sai senkin ikävän asian kääntää kasvatukseksi minulle ja osoittaa että Golgatan tie todella toimii. Tämä on Jumalan valtakunnan realismia.
Ymmärrän varsin hyvin että maailman silmissä evankeliumi ja sen tarjoama rauha on "epärealismia" ja "nirvanaa". Sinun kohdallasi ongelmana on että sekoitat maailmalliseen ajatteluusi kristillisiltä vaikuttavia elementtejä ja käsitteitä vedoten profeetallisuuteen yms. kuten "rauhan saavat pyhät Herran" ja yrität sillä tavalla maalata humanismisi jotenkin raamatulliseksi. Millainen on Herra johon uskot jos ajattelet että Hän ei voi ihmiselle antaa vaikeissakin olosuhteissa kestävää rauhaa ja että Jumalan rauha on vain hurmahenkisyyttä ja nirvanaa?
Ehkä haluat Jumalan antaman rauhan selittää epätodellisuudeksi ja "nirvanaksi" koska et itse katkeruutesi vuoksi ole sitä voinut kokea? Ja siksi olet evankeliumin korvannut sielullisilla luontoelämyksillä?
Tunnen monia helluntailaisia joilla on rakkautta lähimmäisiään kohtaan ja joita en todellakaan nimittäisi hurmahenkisiksi, mutta sinä hylkäät helluntailaisuuden kokonaisuudessaan etkä halua nähdä heissä mitään hyvää. Sekö on realistista? Omat kokemuksesi ja katkeruutesi siinä on taustalla eikä mikään realismi.
>ei se taivas sieltä mihinkään karkaa vaikkei siitä joka hetki haaveilekkaan.<
Minulle taivas on tässä ja nyt. Ei utopistisissa haaveiluissa vaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä. Se että olen saanut syntini anteeksi ja armollinen Kristus on sitoutunut vaeltamaan minun itsessäni heikon ja vajavaisen kanssa sekä armossaan minua kasvattamaan - se jos mikä on minulle taivasta.
paasaat - sokea sokeain taluttaja. Vaikuttaa jo psykoottiselta pakkomielteeltä.
Ei kiinnosta.
...sitten ei kiinnosta. Jokainen valitsee keskustelunsa.
Omia näkemyksiäsi tuot kyllä esiin voimakkaasti mutta esittämäni kysymykset jätät vastaamatta ja kierrät.
Laitan tähän kaksi viestiäni jotka poistuivat kun ylläpito näki hyväksi poistaa aloituksesi aiheesta rauhan saavat pyhät Herran. En ehtinyt keskustelua tallentaa (harmi) mutta omat viestini ovat tallella.
Jos haluat vastata joihinkin esitettyihin kysymyksiin, selventääksesi kantaasi, ok. Jos et halua ok sekin. Keskustelupalstalla olisi kyllä kiva saada aikaan keskustelua...
Ei tunnu hyvältä keskustelulta että syytät toisia paasaamisesta hurmahenkisyydestä rakkaudettomuudesta lahkolaisuudesta, mutta omat viestisi jäävät lähinnä syyttelyn ja leimaamisen tasolle, esittämäni kysymykset jätät pääosin vastaamatta ja kierrät.
Rauhan saavat pyhät Herran.
Lapin profeetta 15.2.2011 11:27
Ne, jotka täällä ajassa uskollisesti palvelevat Jumalaa hänen hyvyytensä, totuutensa ja oikeutensa edusmiehinä kärsivien lähimmäisten ja ahdistetun kansakunnan keskellä.
Jumala tarvitsee tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, todellisia palvelijoita, jotka ovat valmiit ottamaan orjan muodon ja menemän sinne, missä apua todella tarvitaan. Jumala tarvitsee Aretalogiaa Hänen rakkautensa, totuutensa ja oikeutensa viestiksi kaikkeen maailmaan. Yli maiden ja merien ja yli kaikkien kansakuntien. Kiitos Jumalalle tästä palveluksentyöstä ja kiitos myös kaikista kärsimyksistä. Tulessa puhdistuu kulta ja ne, jotka ovat sinulle otolliset, puhdistetaan murheen ahjossa.
http://il.youtube.com/watch?v=rxbi7WSbXXY&feature=related
- - -
Allaolevat kysymykseni mitä tarkoitat Herralla ja mitä pyhällä sivuutit täysin, sen sijaan otit VT:sta lainauksen lampaiden määkisestä.! Kysymykset uudelleen, jos haluat vastata ja avata näkökulmaasi kristilliseen evankeliumiin:
Mitä tarkoitat Herralla? Mitä pyhällä?
teapot 15.2.2011 16:23
Käytät samoja käsitteitä kuin kristillisyydessä mutta tarkoitat eri asioita. Se on eksyttävää. Kristillisen näkemyksen mukaan pyhäksi tullaan uudestisyntymän kautta uskomalla Jeesukseen. Ilman Jeesuksen verta, jossa on anteeksiantamus ja pelastus, ei ole pyhyyttä. Mitä mieltä sinä olet asiasta?
Myös asenteesi on ongelmallinen:
"Minä olen pyhä ja Herra tarvitsee minua suunnitelmansa toteuttamiseen, olen Hänen tärkeä ja erityinen työvälineensä... Niitä jotka ajattelevat eri tavalla kuin minä, ei tarvita. Jumalalla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. He ovat lahkolaisia."
???
Huomaa että juuri tällä tavalla LAHKOLAINEN ajattelee. Hänellä on oma erityisoppi josta käsin muut opit ja ihmiset lytätään ja heitä vastaan kiihkoillaan.
Toiseksi (tai kolmanneksi) kiinnittävät huomiota viittaukset "erämaan korkeakouluun" ja "puhdistumiseen". Erämaa opettaa nöyryyttä. Sinulle se näyttää opettaneen kovuutta? Puhdistumiseen sisältyy puhdistautuminen katkeruudesta ja vapautuminen Jumalan rakkauteen, mutta sinulle se merkitsee kristillisen evankeliumin vähättelyä ja Häneen uskovien solvaamista? Sellainen ei missään tapauksessa ole Jumalan puhdistavaa työtä.
>Rauhan saavat pyhät Herran. Ne, jotka täällä ajassa uskollisesti palvelevat Jumalaa hänen hyvyytensä, totuutensa ja oikeutensa edusmiehinä kärsivien lähimmäisten ja ahdistetun kansakunnan keskellä.<
Olen samaa mieltä... Jumalan pyhillä on rauha Jeesuksen Kristuksen verihaavoissa. Se on Jeesuksen sovitustyön perusteella ansiottomalle annettu lahjavanhurskaus, lepo Jeesuksen täytetyssä työssä ja Jumalan armossa. Tämän armon sisäistämisestä nousee vanhurskauden tekoja ja välittämistä, ainakin pitäisi nousta, niin rauhamme säilyy ja syvenee. Silloin ihminen ei ryhdy korottamaan ja mainostamaan itseään teoista joita on saanut tehdä vaan antaa kunnian Jumalalle.
Tämä kansa (niin kuin kaikki kansat!) tarvitsee oikeudenmukaisuutta. Yksilöt tarvitsevat oikeudenmukaisuutta ja armollisuutta. Ne ovat asioita joita ei saada aikaan painostamalla ja pakottamalla. Kristityn lähtökohta on että ihminen ei pelastu hyvien tekojen, ei oikeudenmukaisuuden eikä lähimmäisenrakkauden kautta. Vain uskomalla Jeesukseen pelastuu. Usko ilman hyviä tekoja on petosta mutta hyvät teot ilman uskoa Jeesukseen ovat samalla tavalla petosta jos niihin vedoten yritetään tekeytyä kristityksi.
Jos painopisteemme on evankeliumissa että ensisijainen tarve pysyy ensisijaisena voimme levätä pelastuksen varassa johon uskomme, silloinkin, kun saarnaamme ja/tai tekojamme ei oteta vastaan ja niitä pilkataan. Se on jatkuvaa puhdistumisen prosessia jossa Jeesus tulee yhä vain rakkaammaksi.
MAINITSEMAASI LAMPAIDEN MÄÄKIMISEEN
en ota kantaa, varsinkin koska käytännön kohtaamisten ja sielunhoitotyön kautta tiedän että vihollinen käyttää oikeitakin asioita vääryytensä välikappaleina kuten tietäjähengen vallassa olevaa naista, joka kulki apostolien perässä huutaen että nämä ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita.
Vihollisen henkivallat ovat kautta aikojen tekeytyneet Jumalan ääneksi määkien harhojen vallassa olevien korviin vakuuttaen näitä ihmeellisistä profeetankyvyistä yms.
Otetaan esimerkiksi meediot ja spiritistit jotka on auttaneet virkavaltaa rikosten selvittämisessä, tällaisiakin tapahtumia on. Kyllä vihollinen voi tekojaan paljastaa palvelijoidensa (spiritistien) kautta jos sillä keinoin saa ihmiset paremmin eksytettyä kristillisestä evankeliumista.
Ei siis se että joku vastustaa epäoikeudenmukaisuutta ja seurakuntien(kin) keskellä vaikuttavaa vääryyttä automaattisesti tarkoita että olisi Jumalan Hengen asialla. Muistelen erästäkin kristittynä itseään mainostanutta joka sai ilmestyksen seurakunnan lattioita peittävästä ulosteesta sen jälkeen kun hänen ei annettu tässä srk:ssa toimia palvelutehtävässä. Hänessä toimiva väärä henki paljastui minulle kolme kertaa. Kolmas kerta oli kauniina kesäpäivänä kun hän istui katukahvilassa viereiseen pöytään ja alkoi suureen ääneen selittää ihmisille kuinka rakkaudettomia kaupunkimme uskovaiset ovat ja että seurakunnat ovat täynnä vääryyttä eikä niissä ymmärretä mitään todellisesta kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Puhe oli erittäin manipuloivaa ja siinä oli elementtejä jotka vetosivat kuulijoihin koska näiltä puuttui hengellinen erottelukyky. En antanut sijaa kiukulle vaan rukoilin mielessäni että vihollinen paljastuu, ylistin hengessäni Jeesuksen verta - ja kuinka kävi? Hetken kuluttua hän menetti aivan yllättäen malttinsa, kääntyi minua kohti ja alkoi kiroillen raivota, niin että ympärillä olevat pelästyivät. Sitten hän lähti lähes juoksujalkaa kiroillen pois paikalta. Pari tuttua henkilöä, jotka eivät ole uskossa, tulivat minulta kysymään että mikä hullu tuo oli?
Tämä viittaukseesi määkimisestä...
Sitten varsinainen asia.
>ne aviorikokset, juoppoudet, varkaudet, poliisille valehtelemiset ym. synnin saasta ja rikollisuus, jota esiintyy enenevässä määrin juuri jeesuselijoiden joukossa; ja josta todellinen lähimmäisenrakkaus ja laupeudentyöt täysin puuttuvat?<
Tähän on helppo vastata. Se on jumalattomuutta. Sellaista en ole hyväksynyt enkä hyväksy.
samaa "alistu-tai-tuhoudu" mentaliteeettia, jota lahkolaiset ovat edustaneet jo kohta kolmelymmentä vuotta. Niin Sodankylässä kuin kaikkialla muuallakin Suomessa.
Eli ihminen on arvoton roska, elipä miten eli ja tekipä mitä teki, ennen kuin alistuu lahkolaisten mielivallan uhriksi. Ja samaa edusti myös se eilinen Jumalan mieheksi tekeytyneen aloitus. "Sinun pitää tehdä sitä, sinun pitää tehdä tätä ja ryömiä siellä ja täällä".
Sen tiedän just tarkkaan, että jos todellinen Jeesus tulisi, hänen ensimmäinen kysyyksensä olisi: "Mitä tahdot, etä minä sinulle tekisin?" Mutta kysyykö lahkolaiset. Eivät kysy. He tietävät jopa tisessa päässä Suomea, mitä minun pitäisi tehdä, ja juuri tämä piirre todistaa lahkolaiset höyrypäähaihattelijoiksi, jotka eivät elä reaalitodellisuudessa. Sinäkin.
Koska sinä opit katsomaan reaalitotuutta suoraan silmiin ja puhumaan todellisia totuuden sanoja?
Ensinnäkin tuo sinun lepo Herrassa. Kerronpa muutamia esimerkejä:
1. Kotikylälläni sai eräs isäntä aivohalvauksen, hemi plegia, eli koko toinen puli oli hörmitätön. Mutta isäntä ei jäänyt makaamaan sängyn orjuuteen. Teki kovasti töitä kuntoutumisensa eteen ja kehittyi jopa siinä määrin, että pystyi mm. sahaamaan moottorisahalla ja tekemään muitakin talon töitä.
2. Aikanaan Sodankylässä halvautui eräs kaveri toispulihalvaukseen, mutta hänkään ei antanut periksi. Ajoi jopa 50 km pkupyörällä, harjoitti verkkokalastusta ja jopa etsästystä terveellä puoliskollaan metsstäen mm. jäniksiä ajokoiran ja haulikkonsa kanssa.
3. Oli eräs helluntailainen ja oli ollut suurimman osan elämästään. Lopulta kävi niin, että hänkin kaikesta hurskastelusta huolimatta halvaantui. Mutta kun oli koko ikänsä jättänyt kaikki herran hoidettavaksi, sitä tarvittavaa oma-aloitteista päättäväisyyttä ei ollut ja hänen viimeiset elinvuotensa olivat todella vaikeita. Varsinkin kun halvaantumisen myötä helluntailaiset käytännössä unohtivat hänet.
Eli nämä esimerkit, yhdessä omakohtaistren kokemusten kanssa, todistavat, että tässä elämässä ei selvitä pelkällä jeesustelulla ja taivastelulla. Tarvitaan rautaista uskoa ja yhtä rautaista työtä elämän koettelemuksista selviytymiseksi.
>Eli ihminen on arvoton roska, elipä miten eli ja tekipä mitä teki, ennen kuin alistuu lahkolaisten mielivallan uhriksi.<
Väärin. Minulle ihminen ei ole arvoton roska. Hänen arvonsa ei ole kiinni siitä uskooko niin kuin minä vai toisin. Ihmisellä on joka tapauksessa ainutkertainen arvo, vaikka ei koskaan uskoisi evankeliumiin. En ole koskaan kieltäytynyt antamasta apuani tarvitsevalle siihen vedoten että uskoo toisin kuin minä. Syytöksesi on leimaava, yleistävä ja sellaisena perusteeton.
>He tietävät jopa tisessa päässä Suomea, mitä minun pitäisi tehdä, ja juuri tämä piirre todistaa lahkolaiset höyrypäähaihattelijoiksi, jotka eivät elä reaalitodellisuudessa. Sinäkin.<
Jälleen kerran... ETKÖ TODELLAKAAN HUOMAA ristiriitaa viestinnässäsi? Itse juuri osoitat toisessa päässä Suomea tietäväsi - minua ja elämääni tuntematta! - että ihminen on minulle arvoton roska jne. Luulet tietäväsi mitä minun pitäisi tehdä jne. Jos en ajattele niin kuin sinä vaan uskon kristilliseen evankeliumiin että se pitää paikkansa ja Kristuksessa on rauha - olen mielestäsi höyrypäähaihattelija enkä elä reaalitodellisuudessa.!
Väitän eläväni reaalitodellisuudessa. Kohtaan monenlaisia ihmisiä ja mm. työelämässä jossa minua ei ole koskaan väitetty haihattelijaksi vaan työpanostani on arvostettu. En ole aina ja ensimmäisenä tyrkyttämässä Jeesusta ja kykenen keskustelemaan muistakin asioista sekä arvioimaan milloin ihminen tarvitsee jotain muuta(kin) kuin hengellistä kuten esim. katkaisuhoidon tai mielenterveystoimiston tai sosiaalitoimiston apua ja ohjaamaan näihin paikkoihin. Olen tarjonnut ruokaa ja yösijaa yhtä hyvin niille jotka ovat ilmaisseet ettei heillä ole mitään halua uskoa Jeesukseen kuin myös niille jotka ovat kiinnostuneita.
Mutta minulle myös Jumalan valtakunta on mitä suuremmassa määrin todellisuutta ja sen keskus on evankeliumi jonka kautta Jumala antaa sisäisen rauhan ja iankaikkisen kestävän toivon.
Todellisuutta josta evankeliumin näkökulma ja Jumalan tunteminen puuttuu pidän rajoittuneena ja tietyssä määrin epätotena, koska siitä puuttuu todellisuuden syvin eli hengellisen kokemuksen taso, joka avautuu vain uskon kautta.
Jos syntien tähden ristillä kuollut ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinulle haihattelua sopii kysyä mikä ja millainen on se Herra jonka luona uskot pyhillä olevan rauhan ja levon Hänessä. Kristillisen opetuksen mukaisesta Jeesuksesta ei liene kyse.
Pot.
Vaikka edelleen jätit vastaamatta kristillisen evankeliumin kannalta olennaiset (pelastukseen liittyvät kysymykset) tämä on jo kuitenkin sitä mitä pyysin. Keskustelua. Kiitos siitä, esimerkkejä oli miellyttävä lukea koska ovat perusteltuja ja konkretisoivat ajattelusi lähtökohtia.
Minua on jo pariin otteeseen muistutettu että läsnäoloani kaivataan muuallakin kuin tietokoneen äärellä joten lopetan tällä erää tähän. Muutama lyhyt kommentti ennen poistumistani koneelta. Aiemmassa keskustelussa viittasin sielullisen ja hengelliseen eroon.
Se on edelleenkin keskeinen pointti.
Minun elämässäni usko ei merkitse sängyn pohjalla makaamista tai että kädet ristissä odottaisin Jumalan tekevän mikä minun itseni kuuluu tehdä. Päinvastoin Hänessä kokemani armo en se innoitus että voin kysellä mitä minun tulee tehdä ja tarttua vastuullisuutta vaativiin asioihin silloinkin kun se ei lihallisesti tunnu niin miellyttävältä. Esimerkiksi kun keskellä yötä kokee kehoitusta lähteä johonkin missä on apua tarvitseva ihminen. Tällainen on minulle reaalitodellisuutta eikä haihattelua. Reaalitodellisuutta oli sekin kun yhdellä tällaisella yökävelyllä autoin pakkaseen sammuneen alkoholistin turvaan.
Mutta ilmeisesti sinulle on haihattelua se että ihmisiä ei auteta ja yhtä lailla on haihattelua jos heitä autetaan? Koska et ole valmis hyväksymään että elävä Kristus olisi se elämäntodellisuus joka kristittyä innostaa auttamaan?
Tietysti inhimillinen empatia on tärkeää ja sekin auttaa. Hyvä niin. Mutta huomaa, mitä Raamattu sanoo kristitylle: JUMALAN RAKKAUS on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille ANNETTU. Omalta puoleltani olen hyvin murheellinen että Jumalan rakkaus uskovien itsekkyyden vuoksi aivan liian vähän ilmenee ja monet Jumalan teot jää kauttamme toteutumatta. Se on sääli. Mutta se ei ole koko kuva vaan srk:ssa on paljon Jumalan innoittamaa ja Hänen antamasta näystä alkunsa saanutta diakoniatoimintaa ym.
Sinua tuntuu ärsyttävän että nostan kaiken tuon sinänsä tarpeellisen toiminnan edelle kristillisen evankeliumin eli pelastussanoman joka ainoana ravitsee ihmisen syvimmän ja sisäisimmän tarpeen? Se ei kuitenkaan ole minulle syy jättää muitakaan tarpeita huomioimatta!
Yksilön päämäärätietoisuus on voimakas sielullinen mekanismi jolla on merkitys toipumisessa. Mutta se ei ole samaa kuin kristillinen usko. Esimerkit joita otit esiin ovat sielunelämän toimintaa. Ne voivat auttaa inhimillisessä elämässä mutta ainoastaan hengellinen usko avaa sisäisen kokemusmaailman Jumalalle ja tuo elämään Hänen todellisuutensa Kristuksessa.