Vanhat ohjelmat näyttävät surkeilta uudesta tv:stä katsottuna,
kuva on pehmeää ja epäterävän tuntuista. Värit sameita ja usein
tukkoisen oloisia, liian tummia.
Uudetkin lähetykset näyttävät sävyiltään oudoilta.
Hieman epäterävät alueet eivät toista sävyjä luonnollisina,
vaan luonnottomina.
Kyllä nykyajan insinöörit ovatkin taas fiksuja, niin fiksuja ;)
Sutta kaikki.
kuva on pehmeää ja epäterävän tuntuista. Värit sameita ja usein
tukkoisen oloisia, liian tummia.
Uudetkin lähetykset näyttävät sävyiltään oudoilta.
Hieman epäterävät alueet eivät toista sävyjä luonnollisina,
vaan luonnottomina.
Kyllä nykyajan insinöörit ovatkin taas fiksuja, niin fiksuja ;)
Sutta kaikki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pikselit näkyvät kuvasta ja vähänkin vinompi katselukulma huonontaa laatu selvästi.
On se hienoa tämä nykytekniikka, niin hienoa!
ei toimi vieläkää, esim. ohjelmatiedot kusee jatkuvasti. Ja kauanko tekniikka on ollut jo käytössä, 7v? Mielestäni tekniikan kehityksen olis voinut pysäyttää jo 90-luvulla, kaikki sitä uudemmat formaatit ja systeemit ovat turhia ja täyttä rahastusta.
usein huonon sd-kuvan siedettävämmältä kuin lcd-malli.
Vanhemmat ohjelmat on kuvattu analogisesti, eli filmille tai videonauhalle, ja niissä on laajempi väriavaruus kuin digitaalisesti kuvatussa materiaalissa. Yleensä myö tallenteen iästä riippuen analogisessa tallenteessa on enemmän tai vähemmän kohinaa.
Nämä analogiset nauhat kun muutetaan digitaaliseksi, se yleensä tehdään halvalla ja nopeasti, mikä hyvin tarkoittaa montaa eri asiaa:
Värien määrä vähenee, ja näitä värejä yritetään "sovittaa" digitaaliseen televisioon sopivaksi.
Joskus kohinaa yritetään poistaa terävöittämällä kuvaa ja kontrastieroja tasoittamalla).
Valoa ja kirkkautta voidaan yrittää myös lisätä, jotta kuva ei olisi niin "tumma".
Näitä laitteita on monia erilaisia ja -merkkisiä, ja kaikki näistä eivät ole täysin yhteensopivia vanhan analogisen tallenteen kanssa. Tästä seuraakin monia "kompromisseja", ja laatu voi olla mitä sattuu.
Onhan se ymmärrettävää että ei kukaan halua maksaa kymmenistä työtunneista että saadaan aikaan hyvää jälkeä kun homman voi hoitaa ihan nappia painamalla ja antaa automatiikan hoitaa homman.
Ja puhun kokemuksesta; itse siirrän filmiä digitaaliseen muotoon. Ei ole helppoa ei. Eri filmivalmistajilla on omat emulsionsa, jotka vaativat oman säätönsä ja kalibrointinsa, kun homma tehdään oikein ja kunnolla.
Filmistä on "aivan mahdollista" saada lähes täysin digitaalikuvaa muistuttava versio.
kuvaamalla leffoja vähällä valaisukalustolla, tumma kuva ei näytä millään
tekniikalla hyvältä, jos se on päin helvettiä valaistu.
Kokemuksesta sanon kuitenkin, että jos materiaali on filmillä, voidaan siitä eri menetelmin saada esiin silmälle näkymätöntä informaatiota, ja näin menetellen lisätä valoisuutta ja kontrastia.
Lopputulos näiltä osin tulee olemaan lähes digikuvan tasoinen.
Kohinan yms. käsittelyn suhteen on omat menetelmät, joista jää omat jälkensä lopulliseen kuvaan.
Säästö ei välttämättä ole ollut syynä; Jos elokuva kuvataan filmille, on tehtävä päätös filmin herkkyydestä. Mitä herkempää filmiä käytetään, sitä paremmin valaistus, huonollakin sellaisella, onnistutaan, mutta kohinaa tulee lisää filmin rakeisuudesta johtuen.
Kalusto vaikuttaa myös asiaan; mitä pienempää aukkoa pystytään kayttämään, sitä hitaampaa filmiä voidaan myös käyttää, kuten myös "huonompaa valaistusta", ja näin saada aikaan parempi lopputulos.
Itsellä perus 32 LCD-TV. Valtaosa ohjelmista näkyy ihan siedettävästi, mutta aika usein kuvan laatu on ikään kuin ylipakattu, pehmeä ja rajat näyttää epämääräisiltä, kuin huonolaatuista video-nauhaa katselisi.
Mutta ei se mitään. Ei kauaa tarvitse odottaa kun jo taas päästään vaihtamaan koneita tai ainakin digibokseja.