Valtion tuki pois suuryrityksiltä (Kaleva)
Yrityksiä tuetaan niin monella eri tavalla ja niin monista tuuteista, ettei kenelläkään liene kokonaiskuvaa tuen määrästä. Osatotuus valkeni tiistaina, kun elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) asettama työryhmä julkaisi raporttinsa. Sen mukaan yksistään työ- ja elinkeinoministeriön kautta yritystukia jaetaan 616 miljoonaa euroa vuodessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuki on vain osa valtion tuesta yrityksille. Arvioiden mukaan valtion takaukset, lainat, korkotuet ja sijoitukset nostavat summan pariin miljardiin euroon. Myös kunnat tukevat yrityksiä sadoilla miljoonilla euroilla.
Eikä tässä kaikki. Yrityksiä hellitään myös verotuksellisesti. Veroedun vaikutuksen teollisuudelle ja muulle elinkeinotoiminnalle lasketaan olevan noin 3,6 miljardia euroa. Maatalous, joka luetaan myös yritystoiminnaksi, kuittaa 1,9 miljardin euron verotuet.
Markkinatalouden perusperiaatteisiin kuuluu se, että markkinat ratkaisevat liiketoiminnan elinkelpoisuuden. Siihen ajatteluun tukiaiset sopivat tavattoman huonosti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuesta kuudesosa, noin 97 miljoonaa euroa, menee suurille, yli 250 henkilöä työllistäville yrityksille. Tuensaajien kärkipaikkaa pitää Nokia yli kymmenen miljoonan euron potilla. Nokian puoliksi omistama Nokia Siemens Networks nappaa 3,5 miljoonaa tukieuroa.
Valtion "sosiaalituella" kassaansa kartuttavat myös sellaiset monikansalliset jättiyritykset kuin UPM, Stora Enso, Metso ja Wärtsilä.
On vaikea löytää perusteita sille, että tukia maksetaan tällaisille taatusti omillaan toimeentuleville suuryrityksille. Varsinkin kun otetaan huomioon, että ne joka tapauksessa pääsevät nauttimaan täysin siemauksin yhteiskunnan kustantaman koulutus- ja tutkimustoiminnan parhaista hedelmistä.
Jos ja kun yhteiskunta avittaa yritystoimintaa, järkevintä on tukea pieniä ja työllistäviä yrityksiä alkuun sekä keskisuuriakin yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen. Sen sijaan monikansallisten suuryritysten tukemiselle ei ole perusteita.
---
JEP JEP. Tukiaisia annetaan ilman minkäänlaisia työllistämisvelvoitetta, ilman minkäänlaista tuotannon Suomessa pysyttämisvelvoiteta, ilman minkäänlaista irtisanotuille työntekijöille maksettavaa irtisanomisturvaa... Saksassa Nokia joutui maksamaan työntekijöille 100.000 euron turvarahan per irtisanottu, kun tuotanto siirettiin halpatyövoiman maahan.
Suomalainen yritysten tukiaispolitiikka on ollut lyhytnäköistä ja kansantaloudellisti kallista ja väärin suunnattua.
Suomalaisesta teollisuuspolitiikasta ja sen surkeudesta kirjoittaa Elina Grundström HS:ssa 15.2.2011:
"Suomeen on syntynyt parin viime vuosikymmenen aikana kymmeniä nokianpoikasia, mutta suurin osa niistä on myyty ulkomaille jo untuvikkoina.
Tammikuussa järjestetyssä kemian vuoden avajaistapahtumassa bioyhtiö Glykos Finlandin hallituksen puheenjohtaja Erkki Tenhunen totesi, että Suomessa olisi nyt merkittävä bioalan teollisuus, jos lupaavia keksintöjä ei olisi annettu pois pilkkahintaan. Miljoonilla markoilla myydyt suomalaiskeksinnot tuottavat ulkomaisille yhtiöille jopa miljardeja euroja.
Ksylitolia valmistava Cultor myytiin tanskalaiselle Deniscolle 600 miljoonalla markalla. Amerikkalainen DuPont osti Daniscon tammikuussa 4,5 miljardilla. Tenhusen mukaan arvonnousu perustui Suomessa kehitettyihin teollisuusentsyymeihin.
Vastaava tapaus on Leiraksen kehittämä hormonikierukka, jonka Huhtamäki-yhtiö myi 1990-luvulla sakalaiselle Bayer Schering Pharmalle.
Tammikuun tilaisuudessa pohdittiin, miten Suomi pystyy rahoittamaan Kreikan valtiota muttei omia bioyhtiöitään. Esimerkiksi Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen Tekesin rahoituksella käynnistetyt Hormos Medical, FibroGen ja Juvantia Pharma ovat päätyneet ulkomaiseen omistukseen muutamalla miljoonalla eurolla.
Omistajan vaihdosten jälkeen ne ovat tehneet kymmenien, jopa satojen miljoonien kauppoja.
---
Väärin suunnattua ja huonosti valvottua on ollut Työ- ja elinkeinoministeriön jakamat miljarditukiaiset (2 miljardia) samoin kuin teollisuuden saamat veroedut 3,6 miljardia. Valitettavasti.
Yrityksiä tuetaan niin monella eri tavalla ja niin monista tuuteista, ettei kenelläkään liene kokonaiskuvaa tuen määrästä. Osatotuus valkeni tiistaina, kun elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) asettama työryhmä julkaisi raporttinsa. Sen mukaan yksistään työ- ja elinkeinoministeriön kautta yritystukia jaetaan 616 miljoonaa euroa vuodessa.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuki on vain osa valtion tuesta yrityksille. Arvioiden mukaan valtion takaukset, lainat, korkotuet ja sijoitukset nostavat summan pariin miljardiin euroon. Myös kunnat tukevat yrityksiä sadoilla miljoonilla euroilla.
Eikä tässä kaikki. Yrityksiä hellitään myös verotuksellisesti. Veroedun vaikutuksen teollisuudelle ja muulle elinkeinotoiminnalle lasketaan olevan noin 3,6 miljardia euroa. Maatalous, joka luetaan myös yritystoiminnaksi, kuittaa 1,9 miljardin euron verotuet.
Markkinatalouden perusperiaatteisiin kuuluu se, että markkinat ratkaisevat liiketoiminnan elinkelpoisuuden. Siihen ajatteluun tukiaiset sopivat tavattoman huonosti.
Työ- ja elinkeinoministeriön tuesta kuudesosa, noin 97 miljoonaa euroa, menee suurille, yli 250 henkilöä työllistäville yrityksille. Tuensaajien kärkipaikkaa pitää Nokia yli kymmenen miljoonan euron potilla. Nokian puoliksi omistama Nokia Siemens Networks nappaa 3,5 miljoonaa tukieuroa.
Valtion "sosiaalituella" kassaansa kartuttavat myös sellaiset monikansalliset jättiyritykset kuin UPM, Stora Enso, Metso ja Wärtsilä.
On vaikea löytää perusteita sille, että tukia maksetaan tällaisille taatusti omillaan toimeentuleville suuryrityksille. Varsinkin kun otetaan huomioon, että ne joka tapauksessa pääsevät nauttimaan täysin siemauksin yhteiskunnan kustantaman koulutus- ja tutkimustoiminnan parhaista hedelmistä.
Jos ja kun yhteiskunta avittaa yritystoimintaa, järkevintä on tukea pieniä ja työllistäviä yrityksiä alkuun sekä keskisuuriakin yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen. Sen sijaan monikansallisten suuryritysten tukemiselle ei ole perusteita.
---
JEP JEP. Tukiaisia annetaan ilman minkäänlaisia työllistämisvelvoitetta, ilman minkäänlaista tuotannon Suomessa pysyttämisvelvoiteta, ilman minkäänlaista irtisanotuille työntekijöille maksettavaa irtisanomisturvaa... Saksassa Nokia joutui maksamaan työntekijöille 100.000 euron turvarahan per irtisanottu, kun tuotanto siirettiin halpatyövoiman maahan.
Suomalainen yritysten tukiaispolitiikka on ollut lyhytnäköistä ja kansantaloudellisti kallista ja väärin suunnattua.
Suomalaisesta teollisuuspolitiikasta ja sen surkeudesta kirjoittaa Elina Grundström HS:ssa 15.2.2011:
"Suomeen on syntynyt parin viime vuosikymmenen aikana kymmeniä nokianpoikasia, mutta suurin osa niistä on myyty ulkomaille jo untuvikkoina.
Tammikuussa järjestetyssä kemian vuoden avajaistapahtumassa bioyhtiö Glykos Finlandin hallituksen puheenjohtaja Erkki Tenhunen totesi, että Suomessa olisi nyt merkittävä bioalan teollisuus, jos lupaavia keksintöjä ei olisi annettu pois pilkkahintaan. Miljoonilla markoilla myydyt suomalaiskeksinnot tuottavat ulkomaisille yhtiöille jopa miljardeja euroja.
Ksylitolia valmistava Cultor myytiin tanskalaiselle Deniscolle 600 miljoonalla markalla. Amerikkalainen DuPont osti Daniscon tammikuussa 4,5 miljardilla. Tenhusen mukaan arvonnousu perustui Suomessa kehitettyihin teollisuusentsyymeihin.
Vastaava tapaus on Leiraksen kehittämä hormonikierukka, jonka Huhtamäki-yhtiö myi 1990-luvulla sakalaiselle Bayer Schering Pharmalle.
Tammikuun tilaisuudessa pohdittiin, miten Suomi pystyy rahoittamaan Kreikan valtiota muttei omia bioyhtiöitään. Esimerkiksi Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen Tekesin rahoituksella käynnistetyt Hormos Medical, FibroGen ja Juvantia Pharma ovat päätyneet ulkomaiseen omistukseen muutamalla miljoonalla eurolla.
Omistajan vaihdosten jälkeen ne ovat tehneet kymmenien, jopa satojen miljoonien kauppoja.
---
Väärin suunnattua ja huonosti valvottua on ollut Työ- ja elinkeinoministeriön jakamat miljarditukiaiset (2 miljardia) samoin kuin teollisuuden saamat veroedut 3,6 miljardia. Valitettavasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos yritystukien perusteena on vaalimenestys ja tilastojen kaunistelu niin hummaanhan ne tuet menevät.
"temppu" työllistäminen on jo useimmille tuttua. Sama taitaa tapahtua yritystyissa. Tuen jakaminen "työministeriön" kanssa johtaa populismiin.
Rahoitus on oltava pitkäjänteisempää. Esimerkiksi bio-teknologian hankeen kehitys perustutkimuksen tiedosita teolliseksi tuotteeksi vaatii jopa vuosikymmeniä. Ajatus siitä, että keksinnöt myydään ulkomaille hyödynnettäviksi kuvaa hyvin tuota tilastojen kaunistelulinjaa. Miljoona kun tulee heti, niin se näkyy tilastossa, mutta jos tuotto vaatisi 20 vuoden odottelua ei yksikään poliitikko jaksa niin kauaa odottaa päätöksensä hedelmää.
Pääomapula on suomessa ongelma. Lääketeollisuuden suuret alkuinvestoinit ja tuoton odottelu jopa vuosikymmenten ajan ei oikein kuulu yrityskultturiimme ja vielä vähemmän poliitikkojen vaaliaikatauluun.
Mutta ehkä jotain hyvääkin on tapahtunut. Yliopistojen ja yritysten yhteen liittyminen näyttää tapahtuvan. Ehkä tulevaisuudessa korkeakouluista valmistuu asiantuntijoita kehittämään teollisuutta ja taloutta: sen sijaan että tuoteaan tutkintoja humanisteille, jotka yritttävät selvittää voiko köyhä kulutta samalla tavoin kuin 10 kertaa varakkaampi.
Ehkä yritysrahoituksen suunnitteluunkin saadaan siten ihmisä, jotka osaavat nähdä muutoksia 2-30 vuoden päähän ja ohjata rahoitusta ennakoivasti.
NINEL
LINKKI