Jo melkein 3 vuotta..Rakastin erästä naista. Kaikki loppui kesken. Elämänhalu katosi. Kaikki menetti merkityksen. Rakastin niin paljon kuin voi rakastaa mutta se ei riittänyt.Välillä olo helpottanut ja luulin päässeeni yli, mutta aina tulee tuska takaisin. Etsin joka paikasta viestejä mutta en löydä, viestejä joissa hän kaipaisi. Sydän särkyy. Kukaan ei pysty korvaamaan elämän yhtä ainoaa oikeaa rakkautta. Elämä on niin lyhyt, kunpa et olisi tehnyt sitä mitä teit.
Ikävä
Mies
212371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voihan hän silti kaivata, vaikkei sitä viesteillään ilmaisisikaan. Kaipa hänellä on syynsä......
Kyllä se tuska menee aikanaan ohitse. Tsemppiä.
Oletko koskaan kertonut tälle naiselle tunteistasi? Jos hän itsekin rakastaa ja kaipaa sinua, mutta luulee ettet välitä. Hän voi ihan yhtälailla odottaa jotain viestiä tai merkkiä sinulta.
hei . olen nainen joka myös rakastui lähes kolme vuotta sitten ... uskallusta minulla ei ollut vastaanottaa silloin rakkaani rakkautta sillä se ei ollut oikeutettua vain varastettua aikaa ja silloiselta mieheltäni pois ... en pystynyt unohtamaan tuota rakastani joka niin mystisellä voimalla sai minut huumaan jollaista en ole kokenut milloinkaan tapasimme salaa muilta tietämättä mutta silti jokainen kerta oli sen arvoinen rakkauteni tuohon rakkaaseeni ei ole vieläkään ohi ja siksi ero nykyiseeni on käynnissä tässä välillä on tapahtunut niin paljon vaikka aika sinänsä on lyhyt ...toivon että saisit voimaa ottaa numerotiedusteluun yhteyttä ja kysyä tuon sinun rakkaasi osoitteen ja puhelinnumeron soittaisit tai kirjoittaisit hänelle sillähän siitä selvitään ja voit yllättyä iloisesti .... jos hän ajattelee juuri parhaillaan sinua ja hetkiä jotka yhdessä olette kokeneet ,,,, vielä ei ole myöhäistä toivon että tuo rakkaani ajattelisi samalla tavalla kuin sinäkin vielä kolmen vuoden jälkeenkin .... kirjoita tai soita voimia sinulle
tunnen samoin erään miehen takia. Itse hänet jätin tosi törkeällä tavalla ja katunut olen monta vuotta jo. Tuska ei helpota, rakastan häntä yhä.
hei elin onnettoman onnellisessa suhteessa mieheni kánssa kuinka ollakkaan töissä vapaa-aikana kiertelin keskustelu kanavia ja löysin hänet .... kirjoittelimme pitkään ja hartaasti hän tiesi minun olevan perheellinen , suhteen piti olla pelkkää seksiä ilman sitoomuksia.. kuinka ollakkaan sitä sitten ajan saatossa ihastuin ja ensitapaaminen joka sovittiin tehtäväksi hänen luokseen silloin rakastuin tuohon mieheen - en siihen tunteeseen vaan tuohon mieheen jonka piti olla minulle vain seksiä sitoomuksitta mutta hän oli SE palanen joka jokaisella on jossain ... tapaamiset jatkuivat pitkälle talveen (tapauksesta lähes kolme vuotta kulunut) ainoana poikkeuksena että tulin omalle miehelleni raskaaksi syksystä... se pilasi suhteeni tuohon rakastamaani mieheen josta tuli elämäni tärkein ihminen....niin kovin lyhyessä ajassa ... jostain syystä uskallukseni ei antanut periksi myöntää omalle suvulleni että olin löytänyt ihmisen josta välitän eli että olin pettänyt miestäni ja rakastunut vielä rikostoveriini ... minä parka !Erosimme mieheni kanssa mutta tuo toinen puolikaani rikoskumppanini hänet minä jätin myös lähetin hänelle hänen paitansa postissa jonka jälkeen tuosta miehestä en ole kuullut mitään en pihaustakaan ...jätin hänet törkeästi niin törkeästi ei kukaan voi toista jättää ... rakastin mutta ajattelin että tämä on määrätty näin tapahtuvaksi minulle ja miehelleni tuli toukokuussa vauva ... mutta tunteeni olivat silti ja ovat ainavaan tuon rakkaani luona ... hän sanoikin ettei vaan tulis ikuinen vitsaus ja toivottavasti ei jää kummittelemaan mieleen mutta senkin uhalla lopetin suhteemme tylysti
tätä päätöstä olen katunut ja montakertaa ajatellut jos olisin uskaltanut jäädä. mutta nyt kun ajattelen pelkoni siitä että pilaan lasteni tai sukuni elämän pilasin omani .... tämä on oikea vitsaus tämä kaipuu ... rakkaani kaipuu
Tuon lukiessani tunsin piston sydämessäni.
Ei, et se sinä voi olla? Ethän...minun on pakko uskoa ettet se sinä ole,jota ajattelen. Ei hän kyllä tänne foorumille kirjoittelisi, vai kirjoittaisiko sittenkin?
huomaatko et ole yksin ajatuksiesi kanssa, meitä sinunlaista kaipaavia on monta... toivomme että annat lisä tietoa ihmisestä jota kaipaat sillä tämä on jo piinaavaa... toivoa parasta ja pelätä pahinta ehkä sinä löydät hänet paremmin jos kerrot enemmän.
toivossa kuitenkin on hyvä elää
Monta on kyllä varmasti jotka kaipailevat henkilöitä, harmi vaan että useimmiten se taitaa olla yksipuolista. Jos huvittaa lähettää tuntomerkkejä niin osoite on [email protected]
hei!
Kaipaus syntyy parin valitessa eri suunnan askeleisiin,
selittämättä, kertomatta, miksi niin tekee ja toimii.
Olet oikeassa kuten kirjoitat, että kaipaus on yksipuolista, useimmiten.
Uskon, että kolme vuotta yhdessäolon taivalta, jätti jo jotain jälkeensä. Muistoja, jotka säilyvät ain sydämessäsi.
Uskon myös sen, että hän oli kaikkein paras. Hänen paikkaansa ei kukaan toinen voi täyttää sydämessäsi.
On Sinun asiasi, miten jatkat elämääsi, muistellen häntä vai hakien uutta ystävää rinnallesi.
Kuinka erilailla me käsitämmekään toistemme kirjoitukset täällä. Sillähän ei sinänsä ole väliä tuon kokonaisuuden kannalta, mitä alkuperäinen kirjoittaja tahtoo esiin tuoda. Mutta itse käsitin, että hänen ja tuon hänen kaipaamansa henkilön suhteen katkeamisesta on kulunut jo kolme vuotta, voin olla tietysti minäkin väärässä.......
Usein henkilölle itselleen on varmasti päivänselvää, että tänne foorumille kirjoitettu teksti on yksilöity koskemaan vain yhtä, mutta kun on satoja, jopa tuhansia lukijoita ja monella sama elämäntilanne, olisi kirjoitukseen hyvä lisätä jotain niin yksilöivää tai joku vain heitä kahta yhdistävä merkki/tekijä, että niiden sadan muun ei tarvitsisi jäädä miettimään, että olikohan tuo minulle.
Tuon alkuperäisen kirjoituksen oletin olevan tarkoituksella kirjoitettu kaikille, ei erikseen hänelle, jota kaivataan. Kaunis ja haikea kirjoitus se kuitenkin oli.
..oikein mutta se oli todellakin hänelle..Tiedä sitten onko hän loppujenlopuksi kaipaamisen arvoinenkaan, mutta kaunis ajatus ainakin että jokaiselle on se yksi.
Mitä hän muuten teki? Tapasitteko ihan oikeastikin vai vaan täällä netissä?
Juttelitteko puhelimessa? Kirjoittelitteko toisillenne sähköpostitse?
Anna näihin vastaukset, niin aika monelta loppuu epätietoisuus.
Tein sen sinun parhaaksesi! Sydän verta vuotaen, kaipaan ja rakastan sinua.
Jos minun takia sen teit niin vituiksi meni todellakin.
toivon sydämmestäni että löydät sen mitä etsit ....toivon etten olisi pilannut juuri sinun elämääsi
laitoin sinulle postia osoitteeseen joka oli yllä
En halunnut sinua loukata. Anteeksi. Oletko varmasti Hän? Voitko antaa vinkin josta tiedän?
..mailia ja kerro jotain itsestäs, osoite on jossain viestissä
Rakkaani. Minä rakastan Sinua. Elämäni loppuun asti, kuten kerran sanoin. Ei se mitä me koimme koskaan kuole, ikävä on pohjaton.
Olet ensimmäinen ketä ajattelen kun silmäni aamulla aukaisen ja viimeinen kun ne illalla suljen.
Yritin laittaa sinulle meiliä vuosi sitten, mutta vanha osoitteesi ei ole voimassa.
Olisi niin paljon puhuttavaa, monta asiaa sanottavaa.
En ole kirjoitellut ikävääni näille palstoille enää pitkään aikaan...
Kun huomasin tämän, ajattelin voisitko se olla
sinä...
Toivon parasta, pelkään pahinta. Kuten aina ennenkin.
..tarina on kuin omani. Tässätapauksessa -S- etsit kuitenkin jotakuta muuta kuin minua. Toivottovasti löydät hänet!
Olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta...joten pettymykseen varauduin. Mahdollisuudet tavoittaa oikea ihminen täällä on noin 0.1%. Miltei kannattaisi ennemmin lotota : ) Aina tietenkin kannattaa yrittää...
Mutta kuten aina ennekin elän elämääni onnellisena ja aina välillä mietin mitä olisi voinut olla sen tietyn ihmisen kanssa. Elämässä täytyy tehdä valintoja-...Teinkö oikein...aina ei tunnu siltä, mutta en voi sanoa tehneeni väärin. Hinta, jonka maksoin valinnoistani on kova, mutta kun katsoin tiettyihin silmäpareihin tiedän, että se oli sen arvoista.
Ei ole mitään kaduttavaa. Mikä tapahtui, tapahtui...ja ei koskaan mene pois. Hänestä ja kauniista rakkaustarinastamme riittää loppu elämäksi muistelemista.
Hän elää...sydämessäni.
Toivon sinulle Mies kaikkea hyvää ja kykyä ymmärtää ja antaa anteeksi. Olet hieno mies ja Hän tietää ja muistaa sen. Kohtaa tuleva ja löydä paikkasi. Hän elää sinussa aina, mutta ei tahdo sinua estää elämästä. Onni on ulottuvillasi, sille pitää vain antaa mahdollisuus.
Kaikkea hyvää...koko sydämestäni.
On joskus vaikeaa.
Joskus joutuu petetyksi joskus rakastuu silmittömästi ja eikä tiedä mitä tekisi.
Mutta sitten tapahtuu jotakin jolloin ei löydy
enään oikeita sanoja.
Tulen luoksesi hiljaa.
Tuo punainen ruusu
jota puristan kädessäni.
Sen piikit painautuen ihooni
tehden pienen reijän.
Vereni valuessa sen lehdille.
Astellessani hiekan naristessa
kenkkieni alla.
Kumarrun kivesi eteen.
Silmieni lukiessa
yhä uudestaan, uudestaan
Nimeäsi kivestä.
Käteni laskiessa hiljaa
vereni tahrimat ruusut.
Kaipaus sielussani jyskyttäen.
Kyyneleiden hiljaa virratessa.
Jolloin ei löydy sanoja.