Jeesus muista minua kun tulet valtakuntaasi!

Inhimillisesti ajatellen tässä tulisi mieleen, että varmaan tuo ryöväri, joka uskoi Jeesukseen, oli ollut jo kuulemassa Jeesusta, ja nähnyt ja kuullut, miten Jeesus oli parantanut sairaita ja herättänyt kuolleita. Mutta tuossa Raamatun kohdassa ei sanota mitään sellaista. Voi olla, että ryöväri oli ollut vankilassa, eikä ollut kuullutkaan mitään Jeesuksesta. Tai sitten oli kyllä kuullut, mutta sanoma ei ollut ennen mennyt "perille". Emme tiedä.

Koska Raamatussa ei kirjoiteta siitä, mitä ryövärille mahdollisesti oli tapahtunut tuota ennen, meidän täytyy ainoastaan nojautua siihen tietoon, mitä Raamattu meille hänestä antaa. Ryöväri on siis kärsimässä tuomiotaan ristillä. Kun toinen ryöväri kuulee, miten Jeesusta herjataan, hänkin alkaa syyttämään Jeesusta. Toinen ryöväri kuuluu siis siihen "määkijälaumaan", johon moni häntä ennen ja hänen jälkeensä lankeaa eli toisin sanoen menee voittajan ja vahvemman puolelle, kuten aivottomat raukat tekevät.

Sen sijaan Jeesuksen ristin toisella puolella olevalle ryövärille tulee elämänsä tilaisuus - eikä hetkeäkään liian myöhään. Hän on katsellut ja ihmetellyt keskimmäisen ristin miestä, ja yhtäkkiä välähdyksen omaisesti Pyhä Henki avaa hänen silmänsä näkemään, kuka siinä todella riippuu! Ryövärin valtaa ennen kokematon ilo ja onni, kun hänen silmänsä aukeaa, ja hän näkee siinä Jumalan!

Ryöväri kyllä tietää ja muistaa oman elämänsä millaista se on ollut. Emme tiedä, minkä luokan rikollisesta on kysymys, mutta siihen aikaanhan ristiin naulitseminen oli rangaistuksista häpeällisin. Mutta kun Pyhä Henki valtaa hänet, hän unohtaa kaiken muun, ajan ja paikan, ja valtava riemu ja toivo valtaa hänet. Hän näkee vain Vapahtajansa ja Pelastajansa vierellään, kun hänen yhdestoista hetki on tullut; ja niin hän lausuu nuo kuuluisat sanansa Jeesukselle.

Jeesus, joka ei koskaan työnnä pois vilpitöntä etsijää ja avunpyytäjää, ei tee sitä tässäkään tapauksessa, vaikka hän itse on kuoleman tuskissaan. Hän, rakastava Vapahtajamme, kuolee tuonkin ryövärin puolesta aivan niinkuin kaikkien muidenkin ryöväreiden puolesta, jotka hänen puoleensa kääntyvät, vaikka sitten elämänsä yhdennellätoista hetkellä. Meillä saattaa olla vielä juuri ennen kuolemaamme, kuten tällä ryövävillä, mahdollisuus rukoilla aivan kuten ryövärikin: "Muista minua Jeesus, kun tulet valtakuntaasi!"

jos ei nyt ihan noin suuressa mittakaavassa kuin ryöväri ristillä, niin sillä paikalla, missä me olemme. Kaikki me vaikutamme jotenkin. Ei meistä kaikista ole katuevankelistoiksi, ei pastoreiksi eikä paljon moneksi muuksikaan. Kun me katsomme itseemme, niin eipä oikein kummostakaan tämä meidän "vaikuttamisemme" ole ollut. Taitaa mennä aika pahasti sinne miinuksen puolelle ainakin minun vaikuttamiseni.

Tässä yskiessäni ei minusta ainakaan nyt olisi mihinkään halleluja-kuoroonkaan, vaikka sydämeni ilolla yhtyykin hallelujaan ja kiitokseen Jumalalle.

Mutta jokin sanamme, jokin tekomme tai jokin meissä voi olla jollekin se, niinkuin kaikkien aikojen kristityille tuo ryövärin "mahdollisuus", joka voi auttaa muita etsimään ristillä riippuvan Kristuksen kasvoja. Ja toivommekin, että ihmiset osaisivat katsoa Jeesukseen, kuten ryöväri ristillä, ei meihin epäonnistuneisiin armon kerjäläisiin. Silloin he katsoisivat oikeaan suuntaan.

Maruanne* kirjoitti:

jos ei nyt ihan noin suuressa mittakaavassa kuin ryöväri ristillä, niin sillä paikalla, missä me olemme. Kaikki me vaikutamme jotenkin. Ei meistä kaikista ole katuevankelistoiksi, ei pastoreiksi eikä paljon moneksi muuksikaan. Kun me katsomme itseemme, niin eipä oikein kummostakaan tämä meidän "vaikuttamisemme" ole ollut. Taitaa mennä aika pahasti sinne miinuksen puolelle ainakin minun vaikuttamiseni.

Tässä yskiessäni ei minusta ainakaan nyt olisi mihinkään halleluja-kuoroonkaan, vaikka sydämeni ilolla yhtyykin hallelujaan ja kiitokseen Jumalalle.

Mutta jokin sanamme, jokin tekomme tai jokin meissä voi olla jollekin se, niinkuin kaikkien aikojen kristityille tuo ryövärin "mahdollisuus", joka voi auttaa muita etsimään ristillä riippuvan Kristuksen kasvoja. Ja toivommekin, että ihmiset osaisivat katsoa Jeesukseen, kuten ryöväri ristillä, ei meihin epäonnistuneisiin armon kerjäläisiin. Silloin he katsoisivat oikeaan suuntaan.

Lue lisää

Olemme olleet joskus torilla ja kadulla evankelioimassa. Kerran kai. Useammin keräämässä rahaa hyväntekeväisyyteen jne. On helppoa mennä, kun armollinen Jumala on antanut meille niin suotuisat olot, ettei tarvitse mennä itselleen "kerjäämään". Tässä tulee mieleen katukerjääjät. Mielelläänhän heille antaa, jos on mistä antaa. Jumalan koetinkiviä. Niinpä. Katusoittajat minusta kuuluvat jo katukuvaan. Kerran annoin iloissani viimeisen kaksikymppiseni soittajalle ja huomasin sitten myöhemmin, että sinne taisi mennä tosiaankin se viimeinen. :) "Pieniä on silakat joulukaloiksi", eli ei näistä hyvistä teoista mitään luetteloa saisi.

Me kaikki joudumme olemaan joskus Jumalan koetinkiviä. Samoin Jumala koettelee meitä toisten ihmisten kautta. Olenko ylpeä, oletko ylpeä? Kuka on lähimmäiseni?

Kun me edustamme Jeesusta, olemme hänen asiallaan. Silloin se pilkka, jota saamme osaksemme, on pelkästään ilomme - kärsimmehän Jeesuksen tähden. Jos taas kärsimme omien töppäilyjemme tähden, on asia eri.

Jes. 51:7

Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

Jaak. 2:7

Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?