Pihtiputaan laukaukset
Tapahtumaa edeltäneen viikon aikana Pasanen oli juonut päivittäin alkoholia ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä noin kello kahdentoista aikoihin hänelle oli tullut riitaa vaimonsa Liisa Pasasen kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos kodistaan. Naapuri hälytti paikalle poliisit.
Pasanen ampui minuutin sisällä avotähtäimisellä 7×33 millin lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tapahtuman jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen todettiin olleen 1,2 promillen humalassa. Surmansa saivat konstaapelit Mauno Olavi Poikkimäki, Veikko Armas Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Olavi Turpeinen.
Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistälähde?. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa. Pasanen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, jota hänet passitettiin kärsimään Riihimäen keskusvankilaan.
Tapaus herätti keskustelua poliisin koulutuksesta ja turvallisuudesta.[1]
[muokkaa]Entisen vaimon tappo
Presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen 1. huhtikuuta 1982.[2] Taunon vankeustuomion aikana vuonna 1977 vaimo Liisa oli muuttanut lähemmäksi miestään Riihimäelle. Vapauduttuaan Pasanen eleli jonkin aikaa Riihimäellä yhdessä Liisan kanssa. Vuonna 1955 solmittu avioliitto päättyi eroon vuonna 1992, mutta puolisot tapasivat toisiaan edelleen säännöllisesti.
Lauantaina 24. elokuuta 1996, rankan juomisen päätteeksi, Pasanen kuristi Liisan hengiltä. Pasanen oli varannut itselleen ja Liisalle perjantaina viikonloppua varten kaksi pulloa Koskenkorvaa ja noin kymmenen pullollista olutta. Lisäksi hän oli tehnyt yli puoli ämpärillistä kiljua lisäämällä hiivaa ja sokeria kotikaljaan. Perjantaina juodun Koskenkorvan jälkeen juopottelua oli jatkettu lauantaina aamukahvin jälkeen kiljulla. Liisa oli sammunut jo ennen puoltapäivää, mutta herännyt jälleen iltapäivällä. Koska Tauno Pasasen jalat eivät kestäneet juomisen takia kävelyä, kävi Liisa hakemassa kioskilta mehua laimennukseksi, sillä juomista jatkettiin jälleen Koskenkorvalla. Pasanen ei omien sanojensa mukaan muista kuristamisesta mitään ja kiisti jyrkästi aikoneensa tappaa Liisan. Hän arveli riidan syntyneen Liisan tyttärelleen antamasta lainatakauksesta, jota Liisa ei halunnut maksaa.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) tekemän mielentilatutkimuksen mukaan Pasanen oli teon tehdessään alentuneesti syyntakeinen. TEO oli lausunnossaan ottanut syyntakeisuutta alentavana tekijänä huomioon Pasasen 2,4 promillen humalatilan. Syyttäjä arvosteli TEO:ta erityisesti lieventävänä asianhaarana käytetystä humalatilasta, koska Pasasta tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että Pasanen oli terve. Pasanen tuomittiin Riihimäen käräjäoikeudessa 26. helmikuuta 1997 täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.[3] Tapaus aiheutti keskustelun moninkertaisen murhamiehen armahtamisen oikeutuksesta.
Pasanen vietti vankeusaikansa Riihimäen vankilassa ja vapautui ehdonalaiseen helmikuussa 2000.[4] Vapauduttuaan Pasanen muutti Riihimäelle
Tapahtumaa edeltäneen viikon aikana Pasanen oli juonut päivittäin alkoholia ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä noin kello kahdentoista aikoihin hänelle oli tullut riitaa vaimonsa Liisa Pasasen kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos kodistaan. Naapuri hälytti paikalle poliisit.
Pasanen ampui minuutin sisällä avotähtäimisellä 7×33 millin lintukiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta, aseistautunutta poliisia. Tapahtuman jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen todettiin olleen 1,2 promillen humalassa. Surmansa saivat konstaapelit Mauno Olavi Poikkimäki, Veikko Armas Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Olavi Turpeinen.
Pasasen ampumien poliisien aseiden tulenvaihtimet oli lehtikuvien mukaan säädetty sarjatuliasentoon, mikä aiheutti tapahtuma-aikaan keskustelun poliisien tarkoitusperistälähde?. Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa. Pasanen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, jota hänet passitettiin kärsimään Riihimäen keskusvankilaan.
Tapaus herätti keskustelua poliisin koulutuksesta ja turvallisuudesta.[1]
[muokkaa]Entisen vaimon tappo
Presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen 1. huhtikuuta 1982.[2] Taunon vankeustuomion aikana vuonna 1977 vaimo Liisa oli muuttanut lähemmäksi miestään Riihimäelle. Vapauduttuaan Pasanen eleli jonkin aikaa Riihimäellä yhdessä Liisan kanssa. Vuonna 1955 solmittu avioliitto päättyi eroon vuonna 1992, mutta puolisot tapasivat toisiaan edelleen säännöllisesti.
Lauantaina 24. elokuuta 1996, rankan juomisen päätteeksi, Pasanen kuristi Liisan hengiltä. Pasanen oli varannut itselleen ja Liisalle perjantaina viikonloppua varten kaksi pulloa Koskenkorvaa ja noin kymmenen pullollista olutta. Lisäksi hän oli tehnyt yli puoli ämpärillistä kiljua lisäämällä hiivaa ja sokeria kotikaljaan. Perjantaina juodun Koskenkorvan jälkeen juopottelua oli jatkettu lauantaina aamukahvin jälkeen kiljulla. Liisa oli sammunut jo ennen puoltapäivää, mutta herännyt jälleen iltapäivällä. Koska Tauno Pasasen jalat eivät kestäneet juomisen takia kävelyä, kävi Liisa hakemassa kioskilta mehua laimennukseksi, sillä juomista jatkettiin jälleen Koskenkorvalla. Pasanen ei omien sanojensa mukaan muista kuristamisesta mitään ja kiisti jyrkästi aikoneensa tappaa Liisan. Hän arveli riidan syntyneen Liisan tyttärelleen antamasta lainatakauksesta, jota Liisa ei halunnut maksaa.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) tekemän mielentilatutkimuksen mukaan Pasanen oli teon tehdessään alentuneesti syyntakeinen. TEO oli lausunnossaan ottanut syyntakeisuutta alentavana tekijänä huomioon Pasasen 2,4 promillen humalatilan. Syyttäjä arvosteli TEO:ta erityisesti lieventävänä asianhaarana käytetystä humalatilasta, koska Pasasta tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että Pasanen oli terve. Pasanen tuomittiin Riihimäen käräjäoikeudessa 26. helmikuuta 1997 täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.[3] Tapaus aiheutti keskustelun moninkertaisen murhamiehen armahtamisen oikeutuksesta.
Pasanen vietti vankeusaikansa Riihimäen vankilassa ja vapautui ehdonalaiseen helmikuussa 2000.[4] Vapauduttuaan Pasanen muutti Riihimäelle
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.