Kastetiin jehovantodistajaksi

Hahahaha, Paasikivi?

Tässä ehkä yksi alkupiste ;)
yb 90-Suomi
s.143

”Jos liityt mukaan, meitä on jo kolme”
Noihin aikoihin Harteva tapasi entisen koulutoverinsa Lauri Kristian Relanderin junassa ja puhui tälle innokkaasti vasta löytämistään totuuksista. ”Montako teitä on?” tiedusteli Relander. ”Meitä on nyt kaksi, muuan Österman ja minä. Mutta jos sinä liityt mukaan, meitä on jo kolme”, vastasi Harteva. Relander ei tullut mukaan. Hän sen sijaan eteni politiikassa, ja hänestä tuli Suomen tasavallan presidentti, jossa virassa hän oli vuosina 1925–1931.

Eikö ne rahat kuitenkin vahemmilta ole peräisin. Lapsen on tarpeellista oppia antamaan omistaan. Päinvastaisen itsekkään tavan opiskelu on nykyään liian suuressa muodissa.

w78 1/3 Hyvä hallitus-tuleeko sitä koskaan?
s.9
UUDEN ELÄMÄN HAASTE
Asetuimme asumaan Los Angelesiin Kaliforniaan. Olin 37-vuotias, ja minun täytyi aloittaa kaikki alusta. Tavat olivat kovin erilaisia, enkä osannut puhua maan kieltä. Minulla ei ollut juuri mitään aineellista omaisuutta. Minulla oli vain perheeni: vaimoni Maria ja neljä lastamme, 13-vuotias Ruben, 11-vuotias Miriam, 9-vuotias Jorge ja 7-vuotias Gustavo.
Marraskuun 2. päivänä 1962, suunnilleen kuukauden kuluttua Los Angelesiin saapumisestani,
sain työpaikan Bekinsin muuttoliikkeestä autonkuljettajan apumiehenä.
Kannoin yhä vihaa sydämessäni ja halusin kiihkeästi kostaa niille, jotka kukistivat hallituksemme.
Mutta ymmärsin, että vastuullani oli ensisijaisesti perheeni elättäminen, ja omaksuin tämän vastuun. Siksi työskentelin kovasti ja vietin rauhallista elämää.
Sen vuoksi aloin tuntea olevani lähempänä perhettäni kuin koskaan aikaisemmin. Niinpä huomasin, että äkillinen olosuhteiden muutos oli tavallaan valepukuinen siunaus. Sitten alkoi tapahtua sellaista, mikä muutti ajattelutapani ja lopulta persoonallisuutenikin. Vihani ja kostonhaluni alkoi heikentyä. Vuoden 1972 kevätnumerossaan muuttoliikkeen lehti Bekinews mainitsi minusta kirjoituksessaan ”Varastomies joka hallitsi kansakuntaa”:
”Hän oppi sekä englannin kielen että varastomiehen tehtävät nopeasti ja hyvin. Vuonna 1969 hänet ylennettiin varaston esimieheksi . . .
”’Ruben’, sanoo aluejohtaja Tom Fowler, ’on ilmaissut tehokkuutta, kohteliaisuutta ja hyväntuulisuutta, mikä on saanut aikaan erinomaiset suhteet asiakkaisiin. Vaikuttaa siltä, että jokainen, joka on tekemisissä hänen kanssaan, pitää hänestä, ja se, että olemme nimittäneet hänet Vuoden varastomieheksi, todistaa hänen erinomaisesta työmenestyksestään.’”
Vain muutamaa vuotta aikaisemmin kukaan ei olisi voinut esittää minusta niin miellyttäviä piirteitä. Olin ollut ylimielinen sekä moraaliton. Sotilaskomentajana minulla oli mainetta ja valtaa, mikä soi minulle tilaisuuden olla moraalittomissa suhteissa. Aikaisemmat kokemukset olivat osaltaan vaikuttaneet sellaiseen elämäntapaan, kun taas jyrkkä muutos persoonallisuudessani on johtunut aivan erilaisista elämänkokemuksista.*************************