Taas on jo etukäteen hirveä paniikki päällä, kun tuli tieto, että pitäisi mennä työpaikan koulutukseen ja tällä kertaa kaikkien on kuulemma pakko osallistua. Ja koulutushan on tietenkin kaukana toisella paikkakunnalla.
Mikäkö hirvittää? Niin naurettavat asiat, kuin kahvi- ja ruokatauko! Toki myös jännitän vieraita ihmisiä. Tähän mennessä olen onnistunut aina jollakin tekosyyllä jättämään koulutukset väliin, mutta nyt siis olisi pakko osallistua. Mulla on ollut ns. kahvikuppineuroosi yli 10vuotta ja betasalpaajat ei auta enää yhtään oireisiin, joita ovat käsien/pään tärinä ja sydämentykytys. Olisiko kellään ideaa, mikä voisi auttaa että selviäisin koulutuksesta?? Joku tehokas rauhoittava?! Ja kerrottakoon, että itse työni on hyvin itsenäistä, jossa voin valita käynkö missään kahvilla tai syömässä, vaiko en.
On tämä elämä vaan niin helvettiä! :(
Mikäkö hirvittää? Niin naurettavat asiat, kuin kahvi- ja ruokatauko! Toki myös jännitän vieraita ihmisiä. Tähän mennessä olen onnistunut aina jollakin tekosyyllä jättämään koulutukset väliin, mutta nyt siis olisi pakko osallistua. Mulla on ollut ns. kahvikuppineuroosi yli 10vuotta ja betasalpaajat ei auta enää yhtään oireisiin, joita ovat käsien/pään tärinä ja sydämentykytys. Olisiko kellään ideaa, mikä voisi auttaa että selviäisin koulutuksesta?? Joku tehokas rauhoittava?! Ja kerrottakoon, että itse työni on hyvin itsenäistä, jossa voin valita käynkö missään kahvilla tai syömässä, vaiko en.
On tämä elämä vaan niin helvettiä! :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
No kofeiini ainakin pahentaa oireita, pelkoja ja jännitystä, äläkä ole liian pitkiä aikoja syömättä jotain.
Propralin lisäksi voi ottaa varmaan puolikkaan diapamia tai xanoria. Aspiriinipilleri 100 mg auttaa peruslääkkeen lisäksi psykosomaattisiin oireisiin. Kuuntele musiikkia paljon, sillä rytmi on hermosoluille parantava voima, vähint. 10 min ennen nukahtamista. Auttaa masennukseen, parantaa muistia, sosiaalisuutta ja keskustelutaitoa, vaikutus tulee näkyviin n. kahden vuoden päästä. Juo mietoa teetä ja ota myös aspiriinipilleri ennen ruokailua. Kannattaa käydä lekurilla, jotta saat tarvittavan avun tilanteeseesi.
Tsemppiä!
Elämä on just niin helvetillistä kuin sen antaa olla.
Uhri voi olla vaikka loppuelämänsä jos ei itsekään pane tikkua ristiin omien ajatustensa hallitsemiseksi.
En suosittele minkään lääkeaineen varassa lillumista, vaan ajatusten systemaattista hallintaa.
Ajattele ruokailuja ja kahvihetkiä vaihteeksi positiivisina taukoina vaan. Ole utelias näkemään millasta ruokaa ne tarjoaa siellä koulutuksessa ja onko kahvi miten hyvän makusta ja onko pullaa vai keksejä vaan jne. Järkeile sen sijaan että vaan tunteilisit itsesi paniikkiin.
Ajattele jotain ihan muuta kuin sitä kuppia kädessäsi tai ruokaa haarukassasi, kuuntele muiden juttuja ja keskity ihan muuhun kuin itsesi seuraamiseen. Et sä ole mikään maailman keskipiste jota kaikki töllöttää. Ympärillä tapahtuu koko ajan vaikka mitä mielenkiintosta johon voit tarrata huomiosi, sen sijaan että kyttäisit koko ajan kiliseekö se kuppi vai eikö se kilise tai kiliseekö se vähemmän tai enemmän kuin muilla ja blaa blaa....
On tuhat kertaa tehokkaampaa terapiaa sun mielellesi jos sä selviydyt uusista tilanteista ihan ilman lääkitystä. Hyvät kokemukset ja selviytymisen tunteet tukevat sun mieltäsi niin ettet sä kohta tarvi mitään lääkkeitä, itsesuggestiota korkeintaan!
Minä selviän kyllä ja en saatana anna periksi pelolle enää ikinä, yms. Niinkin voi ajatella, sen sijaan että pakottaisi itsensä tarkkailemaan jotain helevatan kupin kilinää...
Itsekin olen pahemman luokan panikoija, oli vaiheita että en pystynyt todellakaan
menemään syömään tai varsinkaan jonottamaan ruokaa esim. koulutuksissa ilman
aivan kamalaa paniikkia, pyörrytyksiä, jne. Mutta nyt noudatan samaa kuin tuossa
edellinen kirjoittaja, eli keskityn täysin ruuan ihanuuteen ja mietin mitähän
on ruokana ja ajattelen että ompa ihanaa päästä syömään ja kahville -> toimii.
Ajatukset eivät silloin ole yhtään paniikissa, keho pääsee rentoutmaan ja oireita ei tule, mutta
vaatii muutaman kerran opettelua ja sitten elimistö oppii....
Vihdoinkin joku osas kuvailla sen miten paljon painoa omillakin ajatuksilla jo on! Täysin järkeenkäyvää, että jos itekin ajattelee, että kauheeta kauheeta kohta pyörryn/kuppi putoo käpälästä, niin tottahan siinä sitten saattaa käydä just niin. Mäkin aion alkaa taistelemaan tietosesti omia paniikkiajatuksiani vastaan, katotaan kuka voittaa! >:)
hei,itse kanssa söin beetasalpaajia,mut ei niistä hirvee apu ollutkaan.ehkä sydän ei paukkunut niin hirveesti.mut tälläviikolla itseasiassa tiistaina kävin yksityisellä lääkärillä,sanoin että propralit ei auta enää jännittämiseen.hän kyseli että missä tilanteissa näitä jännittämisiä tulee ja minkalaisia.minua hävetti kun silmäni kastuivat kun kerroin asiasta.lääkäri oli ihana,sanoi että et arvaakaan kuinka moni käyt tuollaisen vaivan takia päivittäin pyytämässä apua.no sain reseptin kolmen kuukauden venlafaxin 75mg.vielä en ole aloittanut kun juhlat tiedossa.alkoholia en uskalla ottaa ainakaan alussa.nuo on kuulemma masennuslääkkeitä mutta minun tapauksessa pienellä annoksella.ei pöhötä,eikä muuta identiteettiä ollenkaan.ainut mikä on niin alkaa vasta muutaman viikon päästä vaikuttamaan.mene ihmeessä lääkäriin!ja kantsii yksityiselle,niiltä saa avun varmasti.minäkin häpeilin,en uskaltanut tilata ensin viikkokausiin aikaa.mutta nyt oli pakko,kun rupesi tuleen kanssa työpaikalla kaikennäkösii palavereita jossa pitää olla esillä.tsemppiä,et ole yksin!
Kiitos vinkeistä. Reilu 10v tästä helvetistä kärsineenä tiedän kuitenkin, että minun kohdallani ei ajatusten systemaattinen hallinta toimi. Niin monta kertaa olen näiden vuosien aikana joutunut noloon tilanteeseen tärinäkohtausten takia, että entistä enemmän vain pyrin välttelemään hankalia tilanteita. Ja kun jännitän ruokailu- ja kahvitteluhetkiä jo läheisten ihmisten seurassa, niin entäs sitten vieraiden..
Siksi kyselinkin jonkin tehokkaan rauhoittavan perään, kun ei sellaisista ole vielä kokemusta, että voisi yhden ainoan napin ottaa aina vain silloin, kun tietää, että on pelottava tilanne edessä. Paniikkihäiriölääkkeitä yms. olen kokeillut muutamia merkkejä, mutta niiden sivuvaikutusten takia en lähtisi mielelläni mitään pitkäaikaista lääkitystä käyttämään.
Ja kyseinen koulutus on jo ensi viikolla, joten ehdinkö edes mistään saamaan mitään rauhoittavaa, hoitajathan eivät kait reseptejä kirjoita..? Ja tuosta diapamista, voiko ajaa autoa sen otettuaan? KIITOS, jos joku jaksaisi vielä vastata!! On oikeasti ihan pakokauhutunne tälläkin hetkellä, kun ajattelenkin koko koulutusta!
Lekurille vaan äkkiä, ota rauhoittava ennen kolutusta älä ajoa. Anna vaikka sulaa suussa puolikas ja aspiriinipillerin 100 mg voit ottaa myös. Laita folioon takintaskuun tai laukun sivulokeroon niin kyllä se siitä. Ne voi huomaatta koska vaan laittaa suuhun.
"Yllätys", etten viikon sisään saanut enää lääkäriaikaa, kun tilannettani ei katsota tarpeeksi kiireelliseksi, olenhan kärsinyt tästä jo monta vuotta, enkä ole aikoihin käynyt asiantiimoilta lääkärissäkään.. :(
Ei kait auta muu, kuin häntä koipien välissä ilmoittaa sinne ja kertoa suoraan miksi en pysty osallistumaan!! Tiedän vaan niin hyvin, ettei siitä tulisi mitään. Jo pienemmät tilanteetkin aiheuttavat paniikin.
Olen miettinyt, että entisessä elämässäni olen varmasti ollut joku Hitler tai muu paha, kun nykyisessä elämässäni minua näin rangaistaan! Jännitys hallitsee elämääni, niin se menee. Toivottavasti joskus toisinpäin!