miten paljon ympäri maailmaa on hyljättyjä rakkaita lapsia. Esim. venäjällä katulapsia jotka asuvat viemäreissä ja lapsia vankiloissa ei lasten paikka ole vankila. Miksi lapset jotka Jumala on luonu hyljätään ja ovat huonommassa asemassa kuin eläimet. Miten kukaan voi jättää rakkaan pienen kärsimään. Miksi viattomat joutuvat kärsimään, miksi hyljätään. ja itse eletään kuin viimeistäpäivää. Maailman pahuus lisääntyy ja viattomat kärsii. Ahneus, juomingit, kateus, rakkaudettomuus, huoriteko kaikki lisääntyy. Mistään ei enää välitetä ei ole lähimmäisen rakkautta kuin puheissa, mutta ei käytännössä. Kieroillaan ja toisista puhutaan pahaa ja käytetään vähäosisia hyväksi. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Ei toimi enää, edes uskovaisten piireissä.
hyljätyt lapset
Jumalan lapsi
6178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ennen lapset kärsineet niin paljon kuin tänään. Aikanaan oli aika, jolloin ihmiset urhasivat lapsiaan Molokille ja nyt taasen on aika, jolloin lapsia uhrataan oman halun, pahoinvoinnin tai kuka minkäkin vuoksi.
Avioerot ja vanhempien vaikeudet riistävät lapsilta lapsuuden ja sellaisesta sukupolvesta on vaarassa kasvaa katkera, mihinkään tyytymätön sukupolvi.
jo nyt.Pieniä rakkaita hyljätään eikä heistä välitetä. Miksi aina heikommat joutuvat kärsimään, jotka ei voi puolustaa itseään. Onneksi on rakastava Jumala joka välittää ja rakastaa pieniä luotujaan. Aikuisilla on omat menot tärkeämpiä kuin välittää lapsistaan saatikka rakastaa heitä, en samaista kaikkia vanhempia. Kuitenkin liian paljon näkee ympärillään pahoivoivia nuoria ja lapsia. Joskus vanhempi huutaa lapselleen pienelle lahjalle joka on rattaissa. Olen menny puhumaan, kun lapsi itkee ja huutaa äitii ja äiti huutaa takas. Mulle tulee paha olo lapsen puolesta ja itku tulee, en voi mitään kärsin itse kärsivien mukana. Jeesus kaikkia kärsiviä siunatkoon ja pelastakoon vanhemmat. Silloin he myös rakastasivat ja välittäsivät lapsistaan.Lapset on Jumalan lahja ei ole itsestään selvyys, että kaikki saa lapsia. Nyt, kun on tälläiset pakkaset miten venäjällä rakkaat lapset pärjäävät kaduilla ja viemäriputkissa. Milloin heidänkin silmät aukeis näkemään omat kärsivät lapsensa. Liikkaa kärsimystä ja tuskaa kuka välittää.
Meille veljeni (6v.) kanssa isämme kuoltua alkoi lastenkotielämä,huolimatta että äitimme oli uudestisyntynyt (ylhäältä alhaalta ja väliltäkin) pyhästähengestä.
Syynä ulosajoon ei ollut rahanpuute,vaan uusi sulhanen jonka Herra oli hänelle antanut.
Eikä äitimme koskaan lakannut syyttämästä meitä 8v.ja 6v.että olimme sielunvihollisen riivaamia,siksi
meistä oli päästävä eroon.
Pitäisikö meidän nyt aikuisina olla äidillemme vaiko Jumalalle kiitollisia?
En tiedä miksi äitinne hylkäsi teidät ehkä uusi sulhanen ei halunnu lapsia. Antakaa äidillenne sydämestänne anteeksi vaikka ei eläiskään enää. Jos elää voitte kysyä äidiltänne miksi hän teki niin. Varmaan hän on joutunu kärsimään ja ikävöimään lapsiaan. Eikö ketään koske lasten ja nuorten tilanne,eikö kelään ole hätä rakkaiden lasten puolesta. Kun katselen ja luen esim. Itäportti lehteä tulee väksin itku lasten tähden, kun katsoo lapsivankien kuvia miten surullinen katse niillä on. Muittenkin rakkaiden kärsivien lasten takia Jumala on antanu hädän rukoilen niiden lasten puolesta.Lasten ja nuorten kärsimys ja tuska koskee mua todella en voi muuta kuin rukoilla ja itkeä, koska se hätä mikä heillä on koskee mun sydämeeni haluaisin auttaa, en voi muuta kuin rukoilla ja joskus laittaa rahaa niiden keräyksiin esim. puhelimella ja Itäportti lehden kautta. Kumpa jokainen meistä kokisi tuskaa kärsivien puolesta ois enemmän rukoilijoita. Siunausta jokaiselle joka kärsii kärsivien kanssa.
Omien sanojensa mukaan äitimme hylkäsi silloin 8v.6v.vanhat lapset koska olimme sielunvihollisen
riivaamia. Lienee pellännyt meitä kovasti kun ei halunnut koskaan tavata.
Lastenkodissa ei käytetty ruumillista eikä henkistäväkivaltaa,mitä äitimme taholta olimme kokeneet.
Aikuisena ymmärtää että pääsimme parempaan ja turvallisempaan hoitoon,vihainen en ole.
jos äitinne oli uskossa, miten pienet lapset olis voineet olla sielunvihollisen riivaamia. Vaikkei ois uskossakaan miten voi sellaista sanoa. Koska eihän lapset ole pahoja jos sattuvat vaikka välillä innostumaan liikaa, tai jos ette tykänneet uudesta sulhasesta. Silloin voi lapsi todella kiukutella ja sanoa mitä vain. Jospa äitinne ei ilennny tulla katsomaan teitä koska oli pahasti haavoittanu rakkaiden sydämen. Voihan se johtua myös isänne kuolemasta, että äitinne järkyttyi ja meni tolaltaan, purki silleen itseään teihin pieniin lapsiin. Jotka olisitte silloin tarvinneet rakkautta ja äidin läheisyyttä enemmän kuin koskaan ennen. Siunausta teille molemmille. Jumala yksin tietää miksi, niin kävi, toivottavasti ei kukaan joudu kokemaan samaa kuin te.