Olisi korkea aika, että identiteettien ja sanaston erilaisuudessa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä alettaisiin puhua avoimesti - ketään moittimatta.
Meillä on kaksi eri todellisuutta. Ruotsinkielisten mielestä täällä asuvat finländarit ja maan nimi on Finland. Suomenkielisten mielestä täällä asuvat suomalaiset ja maan nimi on Suomi.
Finland on se, joka on tervetullut Nordeniin. Suomi tuskin pääsee edes ulkojäseneksi muuta kuin niiden suomalaisten kautta, jotka ovat suostuneet opettelemaan jonkin skandinaavisen kielen. Suomen peintö on skandinaaviselle Nordenille vieras ja häiritsevä.
Minulla ei ole mitään kumpaakaan tulkintaa vastaan. Tietysti itse kuulun näihin suomalaisiin, mutta mielestäni samasta alueesta voi hyvin olla olemassa kaksi tai useampiakin tarinoita, jotka erottavat aluetta asuttavat ryhmät.
Tällaiset ryhmät voivat asua rinnakkain vain, mikäli a) vaikenevat kokonaan kieliin ja historiaan ja kansalliseen identiteettiin liittyvistä asioista tai mikäli b) avoimesti tunnustavat, että kyse on rinnakkaistodellisuuksista, joista ei näissä asioissa löydy kompromissia mutta muuten yhteistä on kyllä riittämiin.
Meillä on ollut tähän asti käytössä vaihtoehto a, ja se olisi ok, jollei siihen liittyisi tämä pakollinen ruotsi, joka on nyt tullut tiensä päähän. Aika on vain ajanut sen ohi ja suomenkielisten tarpeet erilaisiin kielivalintoihin on tunnustettava.
Ongelma on se, että kielivalinnoista puhuttaessa aktivoituu keskustelu aiheesta "Suomi - Finland" ja pian molemmat osapuolet onnistuvat tuntemaan itsensä loukatuiksi, koska toinen osapuoli ilmaisee, ettei lainkaan kunnioita toisen ryhmittymän kielellis-historiallista kokemusta.
Mielestäni vähemmistön versio finländare-identiteetteineen on ollut liian kauan virallinen vaikka "suomalainen"-identiteetti onkin enemmistöllä se todellinen. Tämä on nyt vain hyväksyttävä ja palautettava suomalaisille heidän oikeutensa.
Meillä on kaksi eri todellisuutta. Ruotsinkielisten mielestä täällä asuvat finländarit ja maan nimi on Finland. Suomenkielisten mielestä täällä asuvat suomalaiset ja maan nimi on Suomi.
Finland on se, joka on tervetullut Nordeniin. Suomi tuskin pääsee edes ulkojäseneksi muuta kuin niiden suomalaisten kautta, jotka ovat suostuneet opettelemaan jonkin skandinaavisen kielen. Suomen peintö on skandinaaviselle Nordenille vieras ja häiritsevä.
Minulla ei ole mitään kumpaakaan tulkintaa vastaan. Tietysti itse kuulun näihin suomalaisiin, mutta mielestäni samasta alueesta voi hyvin olla olemassa kaksi tai useampiakin tarinoita, jotka erottavat aluetta asuttavat ryhmät.
Tällaiset ryhmät voivat asua rinnakkain vain, mikäli a) vaikenevat kokonaan kieliin ja historiaan ja kansalliseen identiteettiin liittyvistä asioista tai mikäli b) avoimesti tunnustavat, että kyse on rinnakkaistodellisuuksista, joista ei näissä asioissa löydy kompromissia mutta muuten yhteistä on kyllä riittämiin.
Meillä on ollut tähän asti käytössä vaihtoehto a, ja se olisi ok, jollei siihen liittyisi tämä pakollinen ruotsi, joka on nyt tullut tiensä päähän. Aika on vain ajanut sen ohi ja suomenkielisten tarpeet erilaisiin kielivalintoihin on tunnustettava.
Ongelma on se, että kielivalinnoista puhuttaessa aktivoituu keskustelu aiheesta "Suomi - Finland" ja pian molemmat osapuolet onnistuvat tuntemaan itsensä loukatuiksi, koska toinen osapuoli ilmaisee, ettei lainkaan kunnioita toisen ryhmittymän kielellis-historiallista kokemusta.
Mielestäni vähemmistön versio finländare-identiteetteineen on ollut liian kauan virallinen vaikka "suomalainen"-identiteetti onkin enemmistöllä se todellinen. Tämä on nyt vain hyväksyttävä ja palautettava suomalaisille heidän oikeutensa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni vähemmistön versio finländare-identiteetteineen on ollut liian kauan virallinen vaikka "suomalainen"-identiteetti onkin enemmistöllä se todellinen. Tämä on nyt vain hyväksyttävä ja palautettava suomalaisille heidän oikeutensa. >>
Hyvin kiteytetty, pidä tuo.
Poliittisten lehmänkauppojejn ja RKP:n ikuisen hallitusaseman
takia valhetta rummutetaan totuutena. (yksi kansa, kaksi kieltä)
Kansa kyllä tietää, että identiteettimme ei ole kaksikielinen.
Meillä on täällä kaksi eri kansaa, on me suomalaiset ja on nuo ruotsalaiset.
Ja lisäksi limittäin eliittikaksikieliset, eli ruotsinkieliset ja ruotsinmieliset suomalaiset.
Tuon eliitin takia koko maa halutaan pitää virallisesti kaksikielisenä.
Suomihan on todellisuudessa yksikielinen maa,
missä on yksi yhteinen pääkieli, suomen kieli ja missä toki puhutaan
kymmeniä muitakin kieliä- ja hyvä niin.
Kunnioitan yksittäistä ruotsinkielistä kansalaista aivan yhtä paljon kuin venäjänkielistä
tai suomenkielistä suomalaista, joka ei halua alistaa toista.
Ryhmänä ruotsinmieliset, etujärjestöjensä kautta haluavat sanella
nimenomaan suomenkielisille oman identiteettinsä.
En ole havainnut samanlaista identiteetin pakkomuokkausta fennomaanien puolelta.
Haluamme vain, että kaikki saavat olla oma itsensä.
Ruotsinkieliset pitäkööt ruotsinkielisen/kaksikielisen identiteettinsä.
Miksi siihen tarvitaan 95 %:n pakottamista ?
Taru Tujunenkin on herännyt:
"Suomalaiset ovat olleet homogeeninen kansa,
mutta YHTÄKKIÄ on tullut uusia jakolinjoja ja kovia arvokeskusteluja", Tujunen sanoo.
Hoh hoijaa, kuulevat korvat a la kokoomus.
Ongelma ei ole siinä, mitä kumpikin kansanosa identiteetistään ajattelee, saatikka itseään kutsuu.
Ongelmana on poliittisten päättäjien halu kieltää suomalaisten identiteetti ja tuputtaa ruotsalaisuutta heille identiteetiksi.
Tämä seikka aiheuttaa oikeutettua suuttumusta juuristaan hyvin tietoisen kansamme keskuudessa.