"Eräänä iltana vanha Cherokee kertoi pojanpojalleen taistelusta, joka hänen sisällään oli käynnissä. Hän sanoi: "Poikani, se käydään kahden suden väillä … Toinen on paha: vihaa, kateutta, surua, katumusta, ylimielisyyttä, itsesääliä, syyllisyyttä, katkeruutta, alemmuutta, valheita, väärää ylpeyttä, ylemmyyttä ja egoa. Toinen on hyvä: iloa, rauhaa, rakkautta, toivoa, seesteisyyttä, nöyryyttä, ystävällisyyttä, hyväntahtoisuutta, empatiaa, anteliaisuutta, totuutta, myötätuntoa ja luottamusta." Pojanpoika mietti sitä hetken ja sitten kysyi isoisältään: "Kumpi susi voittaa?" Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti: "Se jota ruokin".
Myös kaikki, mihin uskomme, on totta, sillä luomme ajatuksillamme todellisuutta. Jos pieni lapsi uskoo keijuun, hän luo ajatuksillaan keijun olemaan totta. Uskovaiset uskovat saatanaan - näin he ovat luoneet saatanan. Me olemme luojia jokainen, voimme rakkautta lisäämällä muuttaa koko planeettaa. Kaikki on kiinni meistä itsestämme. Helvettikin on luotu, koska se on keksitty. Jälleensyntyminen on luotu. Taivas on luotu. Mitä te haluatte ruokkia?
Myös kaikki, mihin uskomme, on totta, sillä luomme ajatuksillamme todellisuutta. Jos pieni lapsi uskoo keijuun, hän luo ajatuksillaan keijun olemaan totta. Uskovaiset uskovat saatanaan - näin he ovat luoneet saatanan. Me olemme luojia jokainen, voimme rakkautta lisäämällä muuttaa koko planeettaa. Kaikki on kiinni meistä itsestämme. Helvettikin on luotu, koska se on keksitty. Jälleensyntyminen on luotu. Taivas on luotu. Mitä te haluatte ruokkia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pidin tuosta tarinasta kovasti.
Ajatuksemme, tunteemme ja sitä kautta tekomme luovat tämän maailmamme. Miten kaikki voisikaan olla niin toisin kun tietoisesti loisimme hyvää ja kaunista itsellemme että toisille.
Rakkaus,
valo,
syvin olemuksemme.
Kiitos kun Olet.
Viuntiaani puhui viisaita.
Näin se on. Meihin on istutettu pahan mahdollisuus, se muuttuu toimivaksi pahaksi vain silloin kun ruokimme sitä. Paha ei elä meissä jos emme ruoki sitä.
sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, karkoita luotasi suun kavaluus.
Sydämen kyllyydesta suu puhuu ulos paineitaan. Sydän ja kieli on se aisapari joka luo kohtalomme,
tässä ja tulevassa elämässä, joka on ikuinen.
Hän otti palavan kekäleen ja lähestyi sillä matoa niin, että se olisi kohta palanut, mutta veti viime hetkellä sen pois ja sanoi minä olen tuo mato joka oli menossa kadotukseen, ennen kuin tuli uskoon.
Minä olen rakkaus. Minä olen ilo. Minä olen täydellinen rauha.