Suuret ensilainat

Isommasta summasta saa euromääräisest isommat katteet. Koska asiakas joka tapauksessa todennäköisesti ajautuu ennemmin tai myöhemmin tilanteeseen jossa ei enää kykene maksamaan vippejä takaisin, niin parhaan voiton tekee se firma joka nyhtää uudelta asiakkaalta nopeimmin eniten. Loppua kohti maksukyky vaimenee, joten kierteeseen päätyneelle jos antaa vipiä muutaman satasen niin sitä saa sitten periä ties kuinka kauan.

Sitten kun asiakas on jo kaulaansa myöten kusessa niin sen voi ohjata kakkosfirmaan josta sille voidaan tiristää muutama kymppi kerralla; etuna se että maksuvaikeuksiin joutunutkin saattaa selvitä koroista ilman että niitä täytyy käräjiltä hakea. Asiaa voi perustella myös sillä ettei haluta ajaa maksukyvyttömiä liian suuriin vippeihin, mikä tietenkin on ihan bullshittiä mutta kelpaa selitykseksi julkisuuteen ja kuulostaa jopa ihan järkevältä.

Ja asiassa on tietysti markkinointipuolensa. Mikäli asiakkaalla on varaa maksaa velkansa niin hän käyttää jatkossakin mieluummin sellaisen firman palveluita josta saa enemmän kuin vähemmän, etenkin jos takana on jo onnistunut asiointikokemus kyseisen firman kanssa: jos olet saanut firmasta X 000 euroa vippiä, niin tuskin seuraavalla kerralla asioit firmassa Y joka antaa vain 00 euroa.

Pelko pois, isompien ensivippien takana ei ole humaanimpi maailma vaan kehittyneempi järjestelmä imeä eurot parempiin taskuihin. Ja tietysti se että nyt vaurastuneilla vippiyrittäjillä on pääomaa lähteä perustamaan uusia bisneksiä joissa vipattavat summat ovat isompia. Koko systeemin ainoa tavoite on tehdä enemmän rahaa firmojen omistajille, ei leikkiä hyväntekijää, vaikka se ehkä vippaajan mielestä siltä tuntuukin.