Ollessaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen vanhin
Spencer W. Kimball kertoi seuraavan kertomuksen, joka kuvaa
sitä, kuinka me joskus unohdamme, että kaikki, mitä meillä
on, tulee Herralta ja kuuluu Hänelle:
”Eräänä päivänä muuan ystäväni pyysi minua mukaansa
maatilalleen. Hän avasi uuden autonsa oven, asettui ohjauspyörän
taakse ja sanoi: ’Mitä pidät uudesta autostani?’
Ajoimme ylellisessä, ilmastoidussa, mukavassa autossa maaseudun
halki tyylikkääseen maisemaan sijoitettuun taloon,
ja hän sanoi melkoista ylpeyttä tuntien: ’Tämä on minun
kotini.’ – –
Heilauttaen kättään suuressa kaaressa hän kerskui: ’Kaikki
tämä on minun tuolta puurykelmästä järvelle, jyrkänteelle
ja tilan rakennuksille – ja kaikki, mitä on niiden välissä. Ja niityllä
käyskentelevä karjalauma – sekin on minun.’ – –
Siitä on jo monta vuotta. Myöhemmin näin ystäväni kuolleena
ylellisten huonekalujensa keskellä palatsimaisessa kodissaan.
– – Puhuin hänen hautajaisissaan ja kuljin hautajaissaatossa
suurelta maapalstalta, jonka hän oli ottanut haltuunsa, hänen
haudalleen, pikkuruiselle, pitkänomaiselle maatilkulle, pitkän
miehen mittaiselle ja vankkarakenteisen levyiselle.
Näin hiljattain saman maatilan, joka lainehti keltaisena viljasta,
vihreänä sinimailasesta, valkoisena puuvillasta, piittaamatta
ilmeisesti vähääkään hänestä, joka oli pitänyt sitä
omanaan.” (Faith Precedes the Miracle, s. 281–284.)
Spencer W. Kimball kertoi seuraavan kertomuksen, joka kuvaa
sitä, kuinka me joskus unohdamme, että kaikki, mitä meillä
on, tulee Herralta ja kuuluu Hänelle:
”Eräänä päivänä muuan ystäväni pyysi minua mukaansa
maatilalleen. Hän avasi uuden autonsa oven, asettui ohjauspyörän
taakse ja sanoi: ’Mitä pidät uudesta autostani?’
Ajoimme ylellisessä, ilmastoidussa, mukavassa autossa maaseudun
halki tyylikkääseen maisemaan sijoitettuun taloon,
ja hän sanoi melkoista ylpeyttä tuntien: ’Tämä on minun
kotini.’ – –
Heilauttaen kättään suuressa kaaressa hän kerskui: ’Kaikki
tämä on minun tuolta puurykelmästä järvelle, jyrkänteelle
ja tilan rakennuksille – ja kaikki, mitä on niiden välissä. Ja niityllä
käyskentelevä karjalauma – sekin on minun.’ – –
Siitä on jo monta vuotta. Myöhemmin näin ystäväni kuolleena
ylellisten huonekalujensa keskellä palatsimaisessa kodissaan.
– – Puhuin hänen hautajaisissaan ja kuljin hautajaissaatossa
suurelta maapalstalta, jonka hän oli ottanut haltuunsa, hänen
haudalleen, pikkuruiselle, pitkänomaiselle maatilkulle, pitkän
miehen mittaiselle ja vankkarakenteisen levyiselle.
Näin hiljattain saman maatilan, joka lainehti keltaisena viljasta,
vihreänä sinimailasesta, valkoisena puuvillasta, piittaamatta
ilmeisesti vähääkään hänestä, joka oli pitänyt sitä
omanaan.” (Faith Precedes the Miracle, s. 281–284.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.