Katselin edesmenneen Ensio Itkosen valistusohjelmaa 1970-luvulta. Silloisia tilastoja on ilo verrata nykyisiin.
Vuosina 1965-1975 Suomessa kuoli keskimäärin yli tuhat ihmistä vuodessa liikenneonnettomuuksissa. Viime vuosina luku on ollut kahdensadan paikkeilla, eli pudonnut viidennekseen! Näin siitä huolimatta, että autojen määrä on viisinkertaistunut ja autojen tehotkin kasvaneet melkoisesti. Iso saavutus!
Syitä myönteiseen kehitykseen on varmasti useita, tässä muutamia:
- ajoneuvojen turvalaitteiden jatkuva kehittyminen (vyöt, tyynyt, abs-jarrut jne)
- lainsäädännön ja valvonnan tiukentuminen (nopeusrajoitus 1969, turvavyöpakko myöhemmin jne)
- asennekasvatus (Itkosen ja Karpon tv-ohjelmat)
- autokoulun kehittyminen
- teiden suunnittelun ja huollon kehittyminen
- hälytyksen tekemisen helpottuminen kännyköiden myötä
- ambulanssien kehittyminen hoitoyksiköiksi pelkän kuljetuksen sijaan
Silti kahdessasadassa kuolonuhrissa on 200 liikaa. Luku voisi olla lähes nolla, jos ei olisi ylinopeuksia eikä rattijuopumusta, ja teiden ylläpitoon ja suunnitteluun panostettaisiin vielä enemmän kuin nykyisin. Ja autoissa olisi aina kunnolliset renkaat jne.
Mielenkiintoista on myös, että Itkosen ohjelmassa esitetty Suomen ja Ruotsin kuolonuhrien määrä oli täsmälleen sama, vaikka autoja oli Ruotsissa kaksinkertainen määrä. Myös viime vuonna Suomen ja Ruotsin luku oli täsmälleen sama, ja edelleen Ruotsissa on kaksinkertainen määrä autoja Suomeen verrattuna. Olemme siis tasaisesti hiukan jäljessä naapurimaatamme. Eteenpäin ollaan kuitenkin menty huimasti.
Vuosina 1965-1975 Suomessa kuoli keskimäärin yli tuhat ihmistä vuodessa liikenneonnettomuuksissa. Viime vuosina luku on ollut kahdensadan paikkeilla, eli pudonnut viidennekseen! Näin siitä huolimatta, että autojen määrä on viisinkertaistunut ja autojen tehotkin kasvaneet melkoisesti. Iso saavutus!
Syitä myönteiseen kehitykseen on varmasti useita, tässä muutamia:
- ajoneuvojen turvalaitteiden jatkuva kehittyminen (vyöt, tyynyt, abs-jarrut jne)
- lainsäädännön ja valvonnan tiukentuminen (nopeusrajoitus 1969, turvavyöpakko myöhemmin jne)
- asennekasvatus (Itkosen ja Karpon tv-ohjelmat)
- autokoulun kehittyminen
- teiden suunnittelun ja huollon kehittyminen
- hälytyksen tekemisen helpottuminen kännyköiden myötä
- ambulanssien kehittyminen hoitoyksiköiksi pelkän kuljetuksen sijaan
Silti kahdessasadassa kuolonuhrissa on 200 liikaa. Luku voisi olla lähes nolla, jos ei olisi ylinopeuksia eikä rattijuopumusta, ja teiden ylläpitoon ja suunnitteluun panostettaisiin vielä enemmän kuin nykyisin. Ja autoissa olisi aina kunnolliset renkaat jne.
Mielenkiintoista on myös, että Itkosen ohjelmassa esitetty Suomen ja Ruotsin kuolonuhrien määrä oli täsmälleen sama, vaikka autoja oli Ruotsissa kaksinkertainen määrä. Myös viime vuonna Suomen ja Ruotsin luku oli täsmälleen sama, ja edelleen Ruotsissa on kaksinkertainen määrä autoja Suomeen verrattuna. Olemme siis tasaisesti hiukan jäljessä naapurimaatamme. Eteenpäin ollaan kuitenkin menty huimasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se kun saataisiin vielä kaaliin,vaan tilannenopeus tappaa!
Todellakin, spivassa tilanteessa 40 km/t nopeuskin voi olla tappava.
Ja selvennys, jonka ei pitäisi olla tarpeellinen, mutta tulkoon sanotuksi: oikea tilannenopeushan on siis enintään se suurin sallittu, huonolla säällä tai vaativassa liikenteessä yleensä reilusti vähemmän.
on se että pystyt hallitsemaan kulkuneuvosi,etkä joudu hätäjarrutuksiin ja tämä ei tarkoita sitä että et voi 80 alueella ajaa 100 .Toiset pystyvät tajuamaan etukäteen tulevat esteet toiset eivät.
Silloin 60-luvulla tyypillinen kuolonkolari oli sellainen, että autolla ajettiin jalankulkijan tai pyöräilijän päälle, tai saattoihan siinä monesti syyllisyys olla toisinkinpäin. Tuohon aikaan jalkaisin ja pyörällä tehtiin pitempiäkin matkoja.
Nyt on köyhemmilläkin autot ja kevyt liikenne keskittynyt taajamiin. Liikennepolitiikkakin on keskittynyt suojelemaan kevyttä liikennettä. Kuolonkolarin perustyyppi on se, että henkilöauto karkaa kuljettajan käsistä ja vastaan sattuu tulemaan raskasta kalustoa.
Ei sinulla ole edes teevee!
KIRJOITTELE VÄHEMMÄN