Olen tällä hetkellä etäsuhteessa ihanan miesystäväni kanssa. Valitettavasti emme ole erinäisistä syistä johtuen nähneet toisiamme kolmeen kuukauteen. Toki päivittäin olemme viestitelleet ja soitelleet. Olemme aivan toisemme lumoissa! Nyt viikonloppuna näemme vihdoinkin toisemme. Ihanaa, olemmehan sitä niin kovasti odottaneet. Ja sitten tulee se mutta.. Kun miesystäväni viimeksi näki minut olin normaalipainoinen. En siis mikään hoikka, normaalipainoinen kumminkin [vaatekoko oli S-M, housuissa 38-40].
Minulla on vähän aina ollut jonkinlainen ahmimishäiriö vaikkakin olin jo pitkään saanut pidettyä itseni ruodussa. Mutta nyt tässä kolmen kuukauden yksinollessa se on taas päässyt valloilleen. Olen ollut niin yksinäinen ja lohduton, että säälittävästi olen ahtanut taas naamaani kaikkea roskaa hillittömällä vauhdilla. Lihonut olen n.10kg!! Miten se on edes mahdollista kolmessa kuukaudessa?! :( Niin vaaka kumminkin väittää. Vaikka kyllä nuo vaatteetkin kiristävät ja peilikuva ällöttää mutta silti 10kiloa!
Itkettää, ärsyttää, kuvottaa oma itsensä. Tekisi mieli vaan hukkua tähän itsesääliin ja jatkaa herkkujen syöntiä. Tämä suhde meni sitten tässä. :'( En ehdi enää tekemäänkään mitään näille läskeilleni. Tuntuu että olen pettänyt mieheni. Hän odottaa tapaavansa tutun, hänen mielestään kauniin neidon ja tapaakin tällaisen sotanorsun. Pieni toivon pilkahdus vielä jaksaa siintää mielessäni. Voisiko hänen rakkautensa riittää sietämään minut tällaisenakin, tietysti yrittäisin laihduttaa itseni mahdollisimman pian entiseen kokooni? Hän on kyllä aina ollut todella hellä ja huomaavainen minua kohtaan. Voiko ulkonäön muutos oikeasti pilata sen kaiken? Onko täällä kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Minulla on vähän aina ollut jonkinlainen ahmimishäiriö vaikkakin olin jo pitkään saanut pidettyä itseni ruodussa. Mutta nyt tässä kolmen kuukauden yksinollessa se on taas päässyt valloilleen. Olen ollut niin yksinäinen ja lohduton, että säälittävästi olen ahtanut taas naamaani kaikkea roskaa hillittömällä vauhdilla. Lihonut olen n.10kg!! Miten se on edes mahdollista kolmessa kuukaudessa?! :( Niin vaaka kumminkin väittää. Vaikka kyllä nuo vaatteetkin kiristävät ja peilikuva ällöttää mutta silti 10kiloa!
Itkettää, ärsyttää, kuvottaa oma itsensä. Tekisi mieli vaan hukkua tähän itsesääliin ja jatkaa herkkujen syöntiä. Tämä suhde meni sitten tässä. :'( En ehdi enää tekemäänkään mitään näille läskeilleni. Tuntuu että olen pettänyt mieheni. Hän odottaa tapaavansa tutun, hänen mielestään kauniin neidon ja tapaakin tällaisen sotanorsun. Pieni toivon pilkahdus vielä jaksaa siintää mielessäni. Voisiko hänen rakkautensa riittää sietämään minut tällaisenakin, tietysti yrittäisin laihduttaa itseni mahdollisimman pian entiseen kokooni? Hän on kyllä aina ollut todella hellä ja huomaavainen minua kohtaan. Voiko ulkonäön muutos oikeasti pilata sen kaiken? Onko täällä kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
kertoa miehelle totuus ennen tapaamista. Että sinä olet lihonut jonkin verran, koska sinulla nyt on tällaista ongelmaa. Mutta että olet päättänyt tehdä asian eteen kaikkesi, että saisit lopetettua. Silloin mies osaisi varautua, eikä sinun tarvitsisi panikoida. Jos hän rakastaa sinua, hän tukee sinua. Näin kävi omassa suhteessani, jossa kerroin aivan alussa sairastavani bulimiaa, mutta samaten sen, että haluan parantua. Päätin olla rehellinen jo alussa, koska jos olisin valehdellut alkuun, olisin luultavasti valehdellut jatkossakin. Lihoin lopetettuani sen kymmenisen kiloa, myöhemmin enemmänkin. Nyt olen taas hyvää vauhtia laihtunut sitä painoa kohti, joka minulla oli seurustelumme alussa, mutta terveellä tavalla. Suhteemme on kestänyt vuosia, eivätkä nämä muutokset painossani ole vaikuttaneet mihinkään. Onneksi.
Tuskin sinullakaan tuosta vielä tulee suurta katastrofia, jos saat ahmimisen kuriin. Kerro nimenomaan itsesi takia, jotta sinulle tulisi vahvempi motivaatio elää paremmin.
Kiitos neuvosta. Itse olin lähinnä ajatellut mahdollisimman peittäviä vaatteita ja toivonut ettei hän huomaa eroa. Olen harkinnut jopa miesystäväni jättämistä tämän takia. Kumminkin rakastan häntä, niin tuota en kovin tosissani ole miettinyt. Tuo tuleva nöyryytys vain tuntuu niin ylitsepääsemättömältä. Mutta olet oikeassa, on parempi kertoa ennen tapaamista jolloin hän voi myös päättää haluaako enää tavata ollenkaan..
10 kiloa normaalipainoiselle ei vielä ole "paljoa", ehkä niille joilla on jokin fetissi laihuuteen.
Kerrot miten on käynyt, jos mies haluaa sinut eikä vain kroppaasi, tuskin pahastuu, enimilään voi toki hieman harmistua. Mutta jos tuon takia jättää, ei se mun mielestä ole mikään isokaan menetys. Ihmiset ovat nykyään aivan käsittämättömän pinnallisia, ymmärrän ettei mikään 100kg ihminen välttämättä herätä mitään haluja, mutta jos puhutaan niinkin pienestä muutoksesta kuin 10kg, ja vielä pariskunnasta jotka jo tuntevat toisensa... Niin. Tämä on minun mielipiteeni, hoikkana naisihmisenä, joka on tapaillut "isompiakin" miehiä, luonteen, ei ulkonäön takia.
Kerroin nyt sitten puhelimessa hänelle. Itkettää. Hän muuttui hetkessä niin uskomattoman kylmäksi ja hiljaiseksi. :'( Kun kysyin että haluaahan hän vielä tava, niin ei vastannut mitään. Muutenkaan ei tuntunut sanovan tilanteeseen yhtään mitään. Ennenkuin ehdin kertoa oli hyvinkin leppoisa oma itsensä, mutta tuon kertomisen jälkeen tuli hirveä kireys ja puhelunkin lopetti hyvin äkkiä. Piti muka mennä. Mitä olette mieltä? Voiko järkytys vain vaikuttaa noin vai onko tuo hänen lopullinen suhtautumisensa minuun tässä tilanteessa? En oikeasti tahdo enää edes tavata häntä jos hän suhtautuisi minuun kuin halpaan makkaraan.
Saatoithan kuvitella reaktion. Kuulostaa kyllä todella kummaliselta jos todella noin käyttäytyi. Minkä ikäisiä oikein olette? Jotenkin edelleen tökkii ajatus että tuollaisen takia jätettäisiin, mieti miltä sinusta tuntuisi jos olisittekin tämän kolme kuukautta nähneet päivittäin, ja siinä ajassa olisit kilosi kerännyt. Ja mies ilmoittaisi yks päivä että olet nyt liian lihava.
Olen sitä mieltä että tavatkaa, ja voit olla aivan normaalisit itseäsi häpeämättä, jos mies lähtee, anna mennä.
Mikäli mies reagoi noin niin täytyy sanoa että todella pinnallista käytöstä miehen puolelta. Mikäli reaktio on oikeasti ollut tuollainen niin suosittelen vakavasti suhteen miettimistä uudelleen ja hankkimaan uuden miehen. Suhde ja seurustelu ei saisi perustua vain pelkkään ulkonäköön, siihen että tykkää toisesta sisäisesti ja toisen luonteesta.
Maailma on muutenkin aivan liian pinnallinen, jossa kaikki ulkoiset virheet ja eroavaisuudet otetaan huomioon.
Minä olen 22-vuotias ja mies 25. Ei ole hänestä edelleenkään kuulunut tuon puhelun jälkeen. Luulisi kumminkin edes ilmoittavan jos nyt aikookin jättää minut tämän takia. Ehkä koen hänen käytöksensä hieman lapsellisena, mutta toki ymmärrän myös sen että ulkonäkökin on monille hyvin merkityksellinen asia. Onhan hän saattanut pitää minua hieman liian tukevana jo alunperin, kun minulle eivät mene 34:n koon housut tai XS paidat. Saattoipa päälläni näkyä myös M-kokoisia paitoja ja 40:n koon housuja. Silti koin olevani itse sopiva. Nyt jo vähän ärsyttää sen jätkän käytös eikä enää vain sureta. Antaa tosiaan mennä jos on mennäkseen.
Onneksi huomasit miehen kypsyyden tuossa vaiheessa, etkä joutunut pettymään myöhemmin jossain toisessa asiassa, niitä tuonkaltaisella miehellä varmasti riittää. Aloittaja, ei sinun tule nyt missään nimessä ottaa itseesi niin, että sinun olisi mahduttava jatkossa 34 koon housuihin jne jne. Kaikki miehet eivät onneksi ole samanlaisia. Olenpa muuten kuullut mieheltäni, kuinka hänen kaverinsa useimmiten kehuvat juuri näitä normaalipainoisia tapauksia, niin taviksista kuin julkkiksistakin. Järjestään haukkuja saavat itsensä nälkiinnyttäneet naiset, juuri tuota xs- tai xxs-kokoa tai sitten ihan todella ylipainoiset tapaukset.
Voi hyvin olla, että mies on pitänyt sinua jo tukevana. Mitä nuorempi mies, sitä hoikempi maku kokemukseni mukaan.
Mutta voi olla myös, että pelästyi sitä, että koki, ettet ole tasapainossa. Ihminen ei liho tuosta vain kymmentä kiloa, jos voi hyvin.
Mitä jos laihduttaisit mahdollisimman äkkiä pois nämä kymmenen kiloa ja soittaisit uudestaan? Minä en ole sitä mieltä, että olisi pinnallista katsoa toisen ulkonäköä varsinkaan tuossa iässä. Eri asia, jos olisitte nelikymppisiä ja jo kymmenen vuotta naimisissa.
Turha siis syytellä miestä, sinähän ikään kuin "petit" hänet. Kyllä sanattomaan parisuhdesopimukseen kuuluu, ettei muutu kovin paljon alkuperäisestä ulkonäöltää eikä luonteeltaan.
Riittää kun on tyytyväinen omaan kehoon ja viihtyy omassa kehossa. Ei tarvitse toista mielyttää noin pinnallisen tapauksen takia. Voin kertoa esimerkin omasta elämästäni. Seurustelin naisen kanssa joka oli laiha. Hän oli ammatiltaan kokki, teki paljon ruokaa ja herkkuja. Noh olen ollut kova syömään ja lihoan helposti. Suhteessa ollessa liikunta jäi vähäiseksi ja aloin lihoamaan, paino nousi minulla vuoden aikana 12kg. Tämän seurauksena kyseinen nainen jätti minut, koska olin päästänyt itseni lihoamaan noin paljon.
kyllähän tuo omaa syytäni tietty oli kun söin liian paljon suhteessa kulutukseen. Asiaa ei yhtään kyllä auttanut kyseisen naisen kokkaamat ruuat, jäkiruuat ja herkut.
Jäi vähän huono maku kun minut jätettiin tuollaisen asian takia :/ Muuten meillä meni suhteessa todella hyvin, ei ollut riitoja, ei tappeluja eikä muitakaan ongelmia.
Tuon puhelun jälkeen on mieheltä nyt sitten tullut vain yksi tekstiviesti, jossa sanoo että tavataan joo, muttei voi luvata mitään jatkon suhteen.
Eli tavatessamme hän siis arvioi minua, ymmärsin. Tuntuu pahalta ja loukatulta, mutta toisaalta ehkä olen ansainnut tämän lihomalla. Hermostuttaa hirveästi se mitä teen ulkonäölleni tuota tapaamista varten. Yritänkö laittaa päälle mahdollisimman peittäviä asuja, ettei makkarat näkyisi vai pitäisikö päinvastoin yrittää laittaa jotain todella avointa tavallaan viestittämään, että voin olla yhä seksikäs vaikka painoa tulikin väliaikaisesti lisää. Viimeisin vaihtoehto voi olla vaikea, kun en oikein itsekkään usko siihen. Mutta eihän kukaan näytä hyvältä 'säkkiin' pukeutuneena. En haluaisi hänen ajattelevan tyylinikin muuttuneen tanttamaiseksi kilojen myötä.
Tällainen tuntuu hölmöltä. Luulin moisen arvostelun kuuluvan vain ja ainoastaan niihin ensitapaamisiin kun katsastetaan kiinnostaako toinen. Oli kai aivan liikaa pyydetty, että mies olisi ottanut minut avosylin vastaan tästä lihomisestani huolimatta. Kerroin nimittäin hänelle myös tuosta ahmimishäiriötaustastani. Että näin on tapahtunut ennenkin, ei vain hänen seurassaan vaan ennen meitä. Sitä hän ei kommentoinut mitenkään.
Pukeudu ihan tavallisesti minun mielestä jos mies tämän jälkeen pitää sinua liian lihavana ni olkoon. 10kg ei ole kuitenkaan mikään maailmanloppu ja on aika pinnallista ajatella että ihminen on jotenkin muuttunut huonompaan suuntaan vain sen takia että on lihonut. Ihmisten paino normaalistikin vaihtelee paljon vuoden aikana, esimerkkinä kesällä laihtuu ja talvella lihoo.
Pukeudu kuten ennenkin, jos olet aikaisemmin harrastanut seksikäitä tai naisellisia vaatteita, sellaiset päälle nytkin, oikean kokoisena tietenkin, ei niitä vanhoja. Tantaksi ei kannata alkaa, eikä pidäkkään.
Mies on mun mielestä edelleen kyllä pinnallinen, enkä haluaisi itse enää nähdä lainkaan. Entä jos tämä onkin se jonka kanssa myöhemmin perustat perheen? Kuinka tällainen ihminen reagoi raskauden muuttamaan kroppaan, siihen kun nainen ei ehdikkään itseään laittaa ja puunata pienen ihmisen tarpeilta. Entä jos elämä heittelee muuten, ja ulkonäkö muuttuu. Ei elämä aina ole niin tasaista. Mitähän mies itse ajattelisi jos hänelle tapahtuisi jotain, joka muuttaisi ulkonäköään hieman, ja sun kiinnostus loppuisi siihen ja näyttäisit ovea. Kysy ihmeessä.
Kannattaa muuten hakea ahmimishäiriön vuoksi terapiaa, itsesi vuoksi :) Jos ei jotain hoitokontaktia ole.
Ei voi noin päätellä.
Raskausajan muutokset vartalossa ovat eri asia. Jokainen täyspäinen mies ymmärtää sen ja muutos on loppujen lopuksi vain muutaman kuukauden mittainen. Ensimmäisinä viitenä kuukautenahan raskautta tuskin huomaa, kolmena ensimmäisenä ei lainkaan ja sitten parin kuukauden ajan pienenä kumpuna.
Loppuajasta se vauva vasta saa kunnolla kokoa. Raskauden jälkeen on mahdollista olla aivan samoissa mitoissa kuukaudessa parissa, jos ei kerää mitään ylimäräistä.
Minusta on väärin tuomita nyt mies pinnalliseksi. Kyllä nuorelle miehelle seksi ja naisen vartalo on tärkeä asia ja saakin olla. Yhtä hyvin voi sanoa, että aloittaja on pinnallinen, kun asettaa niinkin typerän asian kuin herkut suhteen edelle.
Ja vielä:
Kyllä mies on voinut pelästyä mielenterveysongelmaa kuten joku kommentoija arveli.
Jokainen haluaa lähtökohtaisest psyykkisesti terveen puolison.
Mutta kerro aloittaja sitten miten tapaaminen meni. Vaateasiaan sanoisin niinkuin muutkin, että pukeudu kuten ennenkin, jos jokin nyt päälle menee. Yksi vaihtoehto tietysti on, että tapaatte ulkoilun merkeissä, jolloin kilot eivät takin alta niin paista.
Jos olet lihonut kovin kasvoista ei sekään tietysti auta. Mutta kaikilla ei kymmenenkään kiloa näy juurikaan kasvoista.
Ja jos tuleekin raskausarpia, kroppa ei palaudu... Ihanteellistahan se on että raskauden jälkeen pääsee takaisin samoihin mittoihin, mutta kaikki eivät siihen pysty. Se oli kuitenkin vain yksi esimerkki mikä Saattaa muuttaa kehoa. Voihan sitä sairastua vaikka johonkin munuaistautiin ja turvota parikymmentäkiloa ennen hoitotasapainon löytymistä. Mitä tahansa. Tai ei mitään.
Mies ei olisi pinnallinen, jos tapaisi naisen nyt ensimmäistä kertaa eikä kiinnostuisi, mutta jos aloittaja puhui jo rakkaudentunteista, on mun mielestä pinnallista että mies jättäisi kymmenen kilon takia. Nämä kaksihan jo tuntevat toisensa, ja suhde toivottavasti perustuu paljolti muullekkin kuin ulkonäölle ja seksille.
Mutta veikkaan että mielenterveysongelmat voivat olla yksi joka säikäyttää paljon pahemmin kuin lihominen, saatoithan esittää asian vielä hieman "hysteerisesti"
itse kärsin samanlaisesta syömishäiriöstä ja ymmärrän aptä täysin. Minulla tulee sellaisia kausia, kun en syö juuri mitään ja saatan puolessa vuodessa laihtua 10 kg eikä edes tee mieli syödä mitään. Olen oikein ylpeä kun voin olla syömättä. Ja sitten tulee ratkeaminen enkä pysty esim kaupassa olemaan ostamatta "jotain hyvää". Tulee sellasia himoja, joille ei vaan voi mitään. Jos niitä vastaan vaan itsepäisesti taistelee eikä osta kaupasta mitään niin kotona kävelee ympyrää ja yrittää hermostuneena etsiä kaapeista edes jotain mikä maistuisi hyvälle. Tosi tuskallinen vaiva siis, ja saa painon heittelehtimään.
Voimia siis aplle. Ja jätä mies, joka suhtautuu sinuun noin. On paljon hyviä miehiä jotka käyttäytyy paremmin :)!!
Mun mielestä sun ei kannattaisi tavata miestä enää. Et varmasti ole vielä mikään lihava noitten 10 ylimääräisenkään kilon kanssa, ja jos miehen asenne puhelun jälkeen muuttui noin paljon, niin en usko, että hän on sinun arvoisesi.
Periaatteessa ymmärrän, jos hänestä se lihominen vaikuttaa kummalliselta, mutta oikea mies yrittäisi tässä tilanteessa tukea sinua. 10 kiloa tuossa ajassa on paljon, en kiellä sitä itsekään, mutta toi lohtusyöminen on kavala juttu. Miehen olisi ennemmin kannattanut yrittää etsiä keinoja lohtusyömisen estämiseksi ja sinun auttamiseksi.
Maailmassa on varmasti paljon ihania miehiä, jotka käyttäytyisivät vastaavassa tilanteessa huomattavasti kypsemmin ja fiksummin. TOsi rakkaus ei muutamia kiloja katso.
Toivon todella, että sinulla on voimia jättää tuo mies (tai käytökseltään enempi poika >:D). Olis kiva tietää miten käy... Tsemppiä elämään!
Ihme puolustelua sille, että lihoo 10 kg ja mies joka siitä nyt ei mitä ilmeisemmin oikein pidä leimataan heti pinnalliseksi siaksi.
Minusta ei yksinkertaisesti pidä lihoa. Pari kiloa nyt aina paino heittelee, mutta kyllä kymmenen näkyy jo olemuksessa ja varsinkin, kun ei alun perinkään ollut hoikka.
Minusta miehellä on oikeus olla harmistunut ja etenkin epäileväinen mielenterveyden suhteen. Ei nyt pikku erosta saa seurata jokin mielenterveyshäiriö, joka turvottaa parissa kuukaudessa kymmenen kiloa.
Voisiko joku ymmärtää tätä miestä? Minä ainakin.
"Bros before hos", niinpä niin.
Olin jo melkein unohtanut tämän keskustelun. Lähdimme miehen kanssa eri teille. Tavatessamme oli yhtä kylmä kuin lähes vierasta kohtaan. Päätös oli yhteinen. Häntä ei tällainen 10kg lihonut nainen enää kiinnostanut, eikä itselläni olisi ollut edes heti laihduttaa sitä pois sellaisen halveksinnan kohteena ollessa. Ehkä suhteen muuttuminen etäsuhteeksi osallaan vaikutti myös tuohon vierauden tunteeseen. Tämä kumminkin meni nyt näin.
Harmi että noin kävi mutta ehkä pitemmällä tähtäimellä tuo oli hyvä ratkaisu, löydät kyllä paremman miehen itsellisi, joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet ja ei hätkähdä pientä painon nousua.