Eppujen mukaan elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Islamin mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa.
Kristinuskon mukaan elämän tarkoitus on löytää pelastus Jeesuksessa tämän fyysisen elämämme aikana ja sitä kautta iänkaikkinen elämä.
Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn ja henkisen kasvun kautta.
Ateismihan on pelkästään ei-jumaluskoa, eli se ei opeta mitään elämän tarkoituksesta. Siksipä kysynkin vain teidän omaa mielipidettänne, mikä on elämän tarkoitus, jos sitä ylipäänsä on.
Itse ajattelen, että elämällä ei varsinaisesti ole tarkoitusta, vaan se on luonnonilmiö, seurausta luonnonlaeista. Olen osa elämän katkeamatonta ketjua, rakentunut haluamaan elää, synnyttämään ja varjelemaan uutta elämää. Tavallaan elämän tarkoitus on elämän ylläpito.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämän_tarkoitus
Islamin mukaan Jumala loi ihmisen ainoastaan yhtä tarkoitusta varten, eli palvomaan Jumalaa.
Kristinuskon mukaan elämän tarkoitus on löytää pelastus Jeesuksessa tämän fyysisen elämämme aikana ja sitä kautta iänkaikkinen elämä.
Buddhalaisuuden mukaan totuus elämästä on se, että se on kärsimystä, joka johtuu elämänjanosta. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja näin samsarasta eli elämän kiertokulusta vapautuminen. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn ja henkisen kasvun kautta.
Ateismihan on pelkästään ei-jumaluskoa, eli se ei opeta mitään elämän tarkoituksesta. Siksipä kysynkin vain teidän omaa mielipidettänne, mikä on elämän tarkoitus, jos sitä ylipäänsä on.
Itse ajattelen, että elämällä ei varsinaisesti ole tarkoitusta, vaan se on luonnonilmiö, seurausta luonnonlaeista. Olen osa elämän katkeamatonta ketjua, rakentunut haluamaan elää, synnyttämään ja varjelemaan uutta elämää. Tavallaan elämän tarkoitus on elämän ylläpito.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elämän_tarkoitus
Vastaukset 13
Vanhimmat
Elämän tarkoitus on lisääntyä.
Ateismi ei ole uskoa tai ei-uskoa mihinkään prkl kuinka monesti se pitää selittää! Ateismi on jumaluskon puute. Samalla tavalla kuin harrastus ei voi olla se että "en kerää postimerkkejä"!
"Ateismihan on pelkästään ei-jumaluskoa, eli se ei opeta mitään elämän tarkoituksesta. Siksipä kysynkin vain teidän omaa mielipidettänne, mikä on elämän tarkoitus, jos sitä ylipäänsä on."
Tarkoitus kuulostaa uskonnolliselta termiltä, merkityksen elämälleen voi kukin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan antaa itse. Joillekin sen merkityksen antaa suku, lapset, joillekin työ, harrastukset jne. Kukin tavallaan. Joillekin elämän merkitys keskittyy jonkun jumalan palvomiseen, kuten mainitsitkin.
Koska elämä tuli mahdolliseksi, niin eletään nyt sitten.
"Tarkoitus kuulostaa uskonnolliselta termiltä, merkityksen elämälleen voi kukin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan antaa itse. Joillekin sen merkityksen antaa suku, lapset, joillekin työ, harrastukset jne. Kukin tavallaan. "
Hyvin sanottu. Tarkoitus liittyy aina ihmisen näkökulmaan katsoa asioita.
Tarkoitus viittaa intentionaalisuuten, eli siihen että kaikilla ilmiöilla ja teoilla on aina sisältö tai kohde. Emme voi vain rakastaa, vaan meidän pitää rakastaa jotakin. Elämä ei voi vain olla, vaan sillä pitää olla tarkoitus. Mutta tämä on vain aivojemme tapa ajatella asioita, ei mikään epistemologinen totuus. Paitsi elämälle, annamme tarkoituksen kaikelle muullekin tärkeälle. Jos jotakin merkityksellistä tapahtuu, mietimme heti, miksi noin tapahtui.
Eli itse asiassa sellaista asiaa kuin tarkoitus ei edes ole olemassa muualla kuin mielessämme.
Platon oli väärässä ideaopissaan, jonka mukaan ikuisena erillisessä ideamaailmassa olemassa olevat ideat, eivätkä aistihavaintojen kautta meille tunnetut aineellisen maailman ilmiöt ja muutokset, ovat todellisimpia kaikkein korkeimmassa ja perustavimmassa mielessä. Ideat ovat ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä. Asia juuri päinvastoin. Ensin on aistihavainnot, joista muodostamme yleistyksiä. Esimerkiksi näkemäni massakeskittymä on tuoli. Mutta käsite tuoli on ainoastaan maailmassa havaitsemiemme ilmiöiden protototyyppi, se ei viittaa mihinkään ideataivaassa olevaan tuolin ideaan. Se on vain yleistys, ilmiöiden ryhmittelyä. Välttämätön edellytys ajattelulle.
Tämä platonilainen ideaoppi minutkin varmaan eksytti ajattelemaan että elämän tarkoitus oikeasti on jotakin objektiivista, jotakin jonka voisi löytää, että käsitykseni elämän tarkoituksesta on vain epätäydellinen ja vajaa käsitys siitä mikä se todellisuudessa on.
Kannatan ateistixin näkemystä. Merkityksen elämälleen voi kukin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan antaa itse.
tarkoitin esimerkiksi lausetta: "näin on tarkoitettu". Ja se taas vaatisi toimijaa, eli tarkoittajaa. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan:)
Filosofia on siitä mukava aihepiiri, että siinä menee pää väkisinkin pyörälle ja joskus se on todella jopa hauskaa.
http://www.youtube.com/watch?v=ta1KfRX06kA
voi olla hyvin ylläpitämättäkin. Kiitos Jumalalalle että uskon ja iankaikkisen elämän lahjasta.
mutta epäjumala Jeesukselle vain särmä keskisormen heristys, ja sylky silmään.
Jeesus ei osaa johtaa edes sähköjohtoa saati Kristittyjä BUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!!!!!!!!!
Eletään se aika mikä eletään kuka mitenkin ja sitten kuollaan, kuten kaikki eliöt.
En osaa kuvitella itseäni palvomassa jotain omituista kuvitteellista otusta koko elämääni, mutta sellainen hobby vaan tuntuu monilla olevan.
>>>Eppujen mukaan elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
Mitäpä sitä tylsällä elämällä tekisi?
"Kuulemma ei kadu vanhana tekemisiään, mutta katuu sitä, mitä ei edes kokeillut.
Epäonnistumisessakin on hyvät puolensa."
- Olisihan sitä elämässä monta kertaa voinut valita toisinkin, mutta ei sitä silti voi tietää olisiko elämä siitä sen paremmaksi muuttunut. Yhtä asiaa en tule koskaan katumaan, se on varma. Kerran tarjottiin monta sataa, jos hyppään benji-hypyn. Tarjousta jopa korotettiin, mutta en silti suostunut. Tänään Aamu-tv:ssä näytettin 92-vuotiasta intialaista vuorikiipeilijää, joka hinasi itsenä vaijeria pitkin rotkon yli vuoren laelta toiselle. Alla oli satoja metriä tyhjää!
Mitäpä tuota pohtimaan, elä vaan ja ota vastaan se sellaisena kuin tulee. Ei sen kummempaa.
Seuraava on lainaus eräästä kirjasta. Aihe lyhyesti määrittää elämän:
" Elämä on hengellinen etikka, joka estää ruumista pilaantumasta. Elämme jatkuvasti sen loppumisen pelossa, vaikka sen loppuminen ei ole vältettävissä. Kysymyksestä "Onko elämä elämisen arvoista?" on paljon keskusteltu; pääosin niiden toimesta joiden mielestä se ei sitä ole. Monet heistä ovat kirjoittaneet valtavia määriä puolustaakseen näkökulmaansa ja ovat terveyden lakien huollellisen tutkimisen takia päässeet nauttimaan pitkiä ajanjaksoja menetyksekkään kiistelemisen kunniasta."
Mitäpä tuohon muuta lisäämään.
Yllättävää. Eput ovat olleet aika lähellä omaa näkemystäni. Elämän tarkoitus on se että nauttii elämästä rennosti.
mites se tetertinistine ajatus aijjemmi? kerroi jotenki nii, et asioil on syy seuraamus jutska. eiks tää jus anna tarkotukse tolle syylle et siittä seurais jotai seuraamuksii ja tää taas on syynä seuraaval jutul?!!!?? menee vaikeex. :( siin taas ei o mitää järkee, et vaa on, ku o. mitkis pitää hengissä jotoi jutskaa jos sitä ei kerra tarvittaas?
Eikös tarkoitus ole eri asia kuin syy?
Elämän tarkoitus kertoo mikä on elämän tavoite, mitä varten elämä on. Syy taas kertoo mikä aiheutti seurauksen. Syy on siis luonnossa havaittava ilmiö. Mutta mikä se tarkoitus on? Mielestäni se on pelkästään subjektiivinen, kokemuksellinen asia. Ihmisen tapa ajatella asioista.
Jos jotakin merkittävää tapahtuu, ihmiset pohtivat miksi noin tapahtui. Tapahtuman syy on kyllä selvä, mutta pelkkä syy ei riitä, vaan halutaan tietää tapahtuman tarkoitus. Esimerkki: talo romahtaa maanjäristyksen takia ja koko perhe kuolee paitsi yksi, joka sattui juuri ennen järistystä poistumaan rakennuksesta. Pelastumisen syy on selvä, mutta tämä eri riitä. Jokin tarkoitus täytyy olla sillä että tuo yksi selvisi.
Olen sitä mieltä että elämällä ei ole mitään tuolla ideoiden taivaassa olevaa tarkoitusta, jonka me ihmiset vain hämärästi ymmärrämme. Asia on päinvastoin. Tarkoitus on ihmisten kokemuksellinen asia. Koska ihmiset kokevat tarkoituksen eri lailla, kuvittelemme että nämä useat erilaiset käsitykset elämän tarkoituksesta ovat vain vajavaisia inhmillisiä käsityksiä siitä ideaalisesta tarkoituksesta, joka on jossain olemassa.
Ateistix huomasi minusta hyvin myös sen asian, että jos on tarkoitus, pitää olla myös tarkoittaja. Kuka on näin tarkoittanut? Tästä onkin jo helppo hypätä jumaliin: Jumala tarkoitti näin tapahtuvan. Eli tavallaan ajatus yliluonnollisesta toimijasta istuu todella hyvin arkiajatteluun.
"siin taas ei o mitää järkee, et vaa on, ku o. mitkis pitää hengissä jotoi jutskaa jos sitä ei kerra tarvittaas"
Elämällä on tarkoitus jos niin koet. Mutta se on sinun käsityksesi eikä se voi mitään muuta ollakaan, koska tarkoitus on olemassa ainoastaan korviesi välissä. Jos koet että ei ole mitään järkeä olla olemassa ilman tarkoitusta niin sitten sinä olet varmaan keksinyt elämällesi jonkin tarkoituksen.