Uusi- Seelanti luopuu ostokiellosta

Olen käynyt maassa kaksi kertaa, 1992 ja 2008, ei merkittävää muutosta. Maahan on pääle päin hyvin konservatiinen. Aucklandissa, joka on villkain paikka, en tosin paljoa viipynyt, mutta katuprostituutiota en ollut, mitä nyt baarimkoilta kyselin. Lehdistä siten löytyi entisisiä meidän päiväkahvi-ilmoituksia vastaavia, jotka osoittautivat ihan bordelleiksi.

Wellingtonissa pyörin kolme viikkoa molemmilla kerroilla. Yöelämää ei ollut, päätellen siitä, että kadut olivat hyvin hiljaisia. Työjuttujen takia en kyllä itse pystynyt pahemmin yökyöpeliksi. Sunnuntaiaamusin heräsin kirkonkellojen kilkatukseen ja elämää oli kymmeneltä lauantai-iltaa enemmän. Systeemi oli sama: lehti-ilmoituksista täytyi hakea paineenpurkupaikkaa. Kas kummaa, niin eka soitolla osuin smaan paikkaan 16 vuoden välein. Paikka oli esikaupunkialueella, jonkinlainen kevytrakenteinen parakkeja muistuttava talokompleksi, ihan siisti. Tyttö haki autolla paikallisjunalta asemalta ja kuskasi takaisin. Esitteli aktin päätteeksi kuvia muistakin tytöistä, jos olisi niistä kiinnostunut. Muutama tuli kokeiltua, kaiki ainakin sanoivat olevansa puoliammattilasia. Sain sen kädityksen, että homaa pöyrittivät japanilaiset, heitä oli myös valikoimassa paljon. Hinnat olivat kummalakin reisulla suorastaan kuluttajaystävälliset, vaikkapa sikahintaiseen Helsinkiin verrattuna, palvelu aina ystävällistä ja välitöntä.

Kyllä tuollaisen toimintaan on oltava viranomaisten hiljainen suostumus, oli kirjoitettu laki mikä tahansa. Kai nyt sielläkin ymmärsivät, että panohalut ei lailla postu.