Mietin minä joka olen nyt vähän ajan sisällä saanut jo laihdutettua 5kg. Ennen tuota laihdutusurakkaani olin BMI:n mukaan lievästi lihava. Peilikuva oli tuolloinin suht ok vaatteet päällä, mutta ilman vaatteita se maha.. Joka tapauksessa olen saanut laihdutettua tuon 5kg terveellisesti kunnollisella ruoalla ja liikunalla. Liikunta ei minulle sinällään ollut uusi tuttavuus. Jo aiemmin - uskokaa tai älkää - liikuin paljon, minä vain myös söin nimenomaan herkkuja paljon.
Ei tämä laihdutukseni mikään kitudieetti ole ollut. Ihan kylläiseksi olen itseni aina saanut syödä ja liikkuminenkin maittaa. Peilikuva on jo parantunut. Silti tuntuu että minut on "ohjelmoitu" lihavaksi. Tarkoitan että minulla on liiaksi lihavan ihmisen ajatusmaailma. Tällä tarkoitan suunnatonta himoa herkkuja kohtaan ja yleisestikkin sitä vapautta, kun muka saa syödä ihan mitä haluaa. Nyt on vain ne tietyt vaihtoehdot, joista sitten täytyy yrittää päivittäin keksiä jotain monipuolista. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. riisi ja makaroni. Molempien on oltava aina tummia. Joka aterialla kasviksia tai hedelmiä, sekin tympii.
Yleisestiottaen olen alkanut ajattelemaan onko se lievä lihavuus nyt sitten niin kauheaa? Tietääkseni siinä ei ole vielä kummoisia terveysriskejäkään. Tiedän pysyväni lievästi lihavana, koska liikun kumminkin melko paljon. Laihtumiseen se ei yksin riitä, sillä jokainenhan tietää ruokavalion olevan laihtumisen perusta.
Mitä mieltä olette? Toisaalta olen jo päässyt hyvään vauhtiin, tiedän sen. Minua vain niin tympii tämä homma. Olin onnellisempi lievästi lihavana.
Ei tämä laihdutukseni mikään kitudieetti ole ollut. Ihan kylläiseksi olen itseni aina saanut syödä ja liikkuminenkin maittaa. Peilikuva on jo parantunut. Silti tuntuu että minut on "ohjelmoitu" lihavaksi. Tarkoitan että minulla on liiaksi lihavan ihmisen ajatusmaailma. Tällä tarkoitan suunnatonta himoa herkkuja kohtaan ja yleisestikkin sitä vapautta, kun muka saa syödä ihan mitä haluaa. Nyt on vain ne tietyt vaihtoehdot, joista sitten täytyy yrittää päivittäin keksiä jotain monipuolista. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. riisi ja makaroni. Molempien on oltava aina tummia. Joka aterialla kasviksia tai hedelmiä, sekin tympii.
Yleisestiottaen olen alkanut ajattelemaan onko se lievä lihavuus nyt sitten niin kauheaa? Tietääkseni siinä ei ole vielä kummoisia terveysriskejäkään. Tiedän pysyväni lievästi lihavana, koska liikun kumminkin melko paljon. Laihtumiseen se ei yksin riitä, sillä jokainenhan tietää ruokavalion olevan laihtumisen perusta.
Mitä mieltä olette? Toisaalta olen jo päässyt hyvään vauhtiin, tiedän sen. Minua vain niin tympii tämä homma. Olin onnellisempi lievästi lihavana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sehän nyt on ihan sinun oma valinta haluatko olla lievästi lihava vai normaalipainoinen. Lievästi lihavana pitää sitten vaan kestää se, että peilikuva ei aina miellytä ja saattaa joku vähän kommentoidakin. Terveyden kannalta semmoinen lievä lihavuus ei ehkä niin kauhea juttu ole, mutta parempi toki olla lähellä normaalipainoa.
Olisko kuitenkin parempi olla vaan onnellinen? Ja "sopivasti lihava". Tiedetään, ihan tutkimusten perusteella, että kun liikkuu ja pitää sekä lihas- että aerobisen kunnon hyvänä, ei mitään isompia terveysriskejä ole lievässä lihavuudessa. Minusta sinulla on tosi fiksu suhtautuminen painoosi ja itseesi.
Onnellista oloa!
Kiitos vastauksista. Niin, niinhän se on oma valinta. Ja ainahan sitä sanotaan että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, eli yrittää olla mahdollisimman onnellinen. Muutamia juttuja vain olen miettinyt. Jos tämän hyvin käyntiin lähteneen laihduttamisen kumminkin jättäisin, niin mahdollisesti siitä jäisi kalvamaan sellainen ikävä luovuttaja-fiilis. Olin pitkään ennen tätä 5kg:n pudotusta pysynyt samassa painossa vaikka söinkin herkkuja paljon. Se lienee liikkumiseni ansiota. Jäisinköhän siis tähän -5kg:n painoon siltikin vaikka palaisin vanhoihin tottumuksiini, kun olin niillä tottumuksilla pysynyt pitkään silloisessa painossani?
Seuraavaan kysymykseen olisi kiva jos löytyisi vastaamaan joku jo ihannepainonsa saavuttanut. Eli kun sen ihannepainonsa vihdoin saavuttaa jollakin keinolla, useimmiten kai massiivisella ruokavalion muutoksella, lähteekö se paino taas nousuun miten äkkiä? Voisinko esim. ajatella palaavani takaisin vanhaan elämäntapaani ihannepainon saavutettuani, koska en tuolloinkaan lihonut[olen ollut nuoresta asti lievästi ylipainoinen] ? Tätä ajattelen siksi että jos minulla olisi edessä tieto voida syödä yhtä vapaasti ja mukavasti kuin tähänkin asti sitten siinä vaiheessa kun olisin saavuttanut ihannepainoni. Jos se olisi mahdollista, niin varmaankin jaksaisin laihduttaa sinne asti. Mutta sitten taas jos entisen ruokavalion on oltava iäksi mennyttä tai palaan ajanmittaa takaisin lähtölukemiin, niin mieluusti luovuttaisin jo tässä vaiheessa.
Jos palaat vanhoihin tottumuksiin, niin varmasti lihot takaisin ennenpitkää. Laihtuminen ja lihominen on pohjimmiltaan yksinkertaista matematiikkaa. Jos syöt enemmän kuin kulutat, niin lihot, jos kulutat enemmän kuin syöt, niin laihdut. Jos taas syöt yhtä paljon kuin kulutat, niin säilytät nykyisen painosi.
Olit tasapainotilanteessa ennen tätä 5 kilon laihdutusta, koska painosi pysyi pitkään samana. Olit siis lihonut sen kokoiseksi, että elimistösi peruskulutus (joka siis kasvaa lihoessa) ja liikkumalla kulutettu energiamäärä vastasivat sitä energiamäärää, jonka sait syömällä. Nyt kun olet laihtunut, niin sinun peruskulutuksesi on aikaisempaa pienempi. Siksi alat lihoa heti jos alat syödä vanhaan malliin. Jos haluat säilyttää nykyisen painosi, niin sinun on joko rajoitettava jatkuvasti syömistä tai liikuttava sen verran enemmän, että kulutat ylimääräisen energian jonka syöt.
Simppeliä hommaa: En ole moisesta koskaan kuullutkaan. Mutta jos tuo tosiaan on totta, niin taisin saada vastaukseni. Liikuin jo enne laihtumistani paljon eli vähintään 6 kertaa viikossa hikiliikuntaa. Niitä herkkuja tosiaan meni sen verran, etten laihtunut tuolla liikkumisella. Jatkanen siis *sopivasti lihavana*. Kiitos teille.
"Lievästi lihavana pitää sitten vaan kestää se, että peilikuva ei aina miellytä ja saattaa joku vähän kommentoidakin."
Pitää se useimpien kestää ihan missä painossa vaan, ellei opettele olemaan sinut itsensä kanssa ei-ihanteellisista ominaisuuksistaan huolimatta - aina löytyy epätäydellisyyksiä ihmisistä.
En alennu syömään rasvatonta paskaa ja teen joka päivä 2-4 tunnin lenkkejä. Nälkä ei tule rasvaisella ruualla niin kuin rasvattomalla maha kurnisi koko ajan.
Katselkaa ne lisäaineet mitä on laitettu sen rasvan tilalle. Melkoista myrkkyä!
Ei tässä laihduttajan ruokavaliossakaan muuta vikaa ole kuin se ettei voi syödä herkkuja. Suklaata, sipsejä, karkkeja jne.
Olen utelias. Olet varmaan työelämässä, normaalia työaikaa? Oletko perheellinen? Lenkkeiletkö seurassa vai yksin? Koetko koskaan, että liikunta vie liikaa aikaa, esim. ihmissuhteilta?
Ehdottomasti kannatan liikuntaa, sen edut ovat kiistattomat, ja liikun itsekin noin neljänä päivänä viikossa. Mutta en voisi kuvitellakaan, että liikunta olisi arvolistallani niin korkealla, että se saisi 14-28 tuntia viikossa aikaani :)
Kukaan ei häiritse jos on hieman roteva
Uskon kumminkin, että tulen elämään tästä lähin terveellisemmin kuin ennen tätä. Aion pitää tämän laihduttajan terveellisen ruokavalion ainakin jotenkuten, vähän rennommin vain. Herkkujen määrää yritän vähentää. Täydellinen kieltäytyminen vain olisi todellista kidutusta tällaiselle herkkusuulle.
Minulle liikunta on aina ollut se asia, joka on "sallinut" huonot valintani syömisten suhteen. Valitsen myös aina hyötyliikunnan jos se vain on mahdollista. Olen nyt ns.lopettanut tämän laihduttamisen. Suuripiirteisesti noudatan edelleen tätä laihduttajan ruokavaliota, vähän vain soveltaen. En ole niin fanaattinen kasvisten ja hedelmien suhteen. Molempia kummikin syön päivittäin.
En ota leipää ilman salaattia, enkä eritenkään lämmintä ruokaa ilman suurta osaa vihanneksia. Hedelmiäkin syön päivittäin ja aina valitsen tumman vaihtoehdon ruoka-aineista jos se on mahdollista. Vehnäleipään en enää sorru, mutten ole niin ehdoton ruisleivänkään suhteen. Joskus saatan syödä jopa moniviljaa mitä en olisi laihduttaessani tehnyt, koska leivässä täytyy olla mahdollisimman paljon ravintokuitua.
Se mikä on muuttunut, on herkkujen määrä. Laihduttaessa se olisi lähennellyt nollaa. Nyt yritän löytää jonkinlaiset rajat tälle herkuttelulle, ettei paino ainakaan nousisi. Liikunnan toki säilyttäen. Uskon tämän laihdutusrupeaman opettaneen minulle tällä tavoin paljon enemmän kuin jos olisin jatkanut sitä hampaat irvessä.