gallup seksikäyttäytymisestä

Ihanaa huomata, että meitä "kunnollisiakin" naisia on vielä olemassa. Mä luulin, että nämä yhdenyönjutut ovat tavallisia melkein kaikille. Miten sinä olet selvinnytkin näin hyvin? Oletko alkanut seurustelemaan tosi nuorena? Mä olen löytänyt puolisoni vasta 22- vuotiaana, mutta jos en nuorena seurustellut, niin suutelu oli ihan maksimissaan mitä katsoin sopivaksi yhdenillan kumppanin kanssa. Olen aina ajatellut, että yhdenillan naisia ei arvosteta.

Oletko sinä alkanut nuorena seurustelemaan, vai miten sinä olet noin "kiitettävästi" selviytynyt? Mikä sinun mielipiteesi on noista yhdenyönseksijutuista?

mamikolmelle kirjoitti:

Oletko sinä alkanut nuorena seurustelemaan, vai miten sinä olet noin "kiitettävästi" selviytynyt? Mikä sinun mielipiteesi on noista yhdenyönseksijutuista?

14-vuotiaana tuon puoliskoni tapasin, eli nuorena hyvinkin :)

Yhdenyönjutut tuskin olisivat missään tilanteessa minun juttuni, minulle seksi on sen verran intiimi asia että en voisi päästää vierasta ihmistä niin lähelle, paljastaa itseäni. Minulle se edellyttää luottamusta. En osaa ajatella seksiä "vain seksinä", pelkästään fyysisenä toimituksena. Ilman tunteita seksi olisi minulle varmaan yhtä innostavaa kuin gynen sisätutkimus. Vaikka toki tunsin himoa aikaisessakin vaiheessa miestäni kohtaan, niin en usko että himo olisi yksistään kantanut tyydyttävään seksiin asti, siihen tarvittiin lisäksi muitakin tunteita ja luottamusta.

Mutta jos joku oikeasti kokee saavansa yhdenyönjutuista tyydytystä, ja molemmat osapuolet ovat selvillä pelin hengestä ja ehkäisystä huolehditaan, niin minusta aikuiset voivat tyydyttää halujaan parhaaksi katsomallaan tavalla. En voi eläytyä siihen tilanteeseen, että yhdenyönseksi olisi tyydyttävää (olen kyllä yrittänyt, oikeasti, olisi mielenkiintoista ymmärtää erilaisia ilmiöitä tässä maailmassa!), mutta jos se jollekulle sitä on eikä satuta yhtään osapuolta, niin miksei. Haluaisinko itse kumppanikseni ihmisen, joka voisi suhtautua seksiin noin irrallisena ilmiönä suuremmista tunteista? En tiedä. Ei ole onneksi tarvinnut miettiä :) (Oli miehelläni seksikokemuksia ennen minua, mutta ei mitään hillitöntä.)

Sitten, jos yhdenyönjuttujen tehtävä on täyttää jotain emotionaalista tyhjiötä tai pönkittää omaa seksuaalista itsetuntoa, niin se onkin jo tarina erikseen.

Vastaukseni kirjoitti:

14-vuotiaana tuon puoliskoni tapasin, eli nuorena hyvinkin :)

Yhdenyönjutut tuskin olisivat missään tilanteessa minun juttuni, minulle seksi on sen verran intiimi asia että en voisi päästää vierasta ihmistä niin lähelle, paljastaa itseäni. Minulle se edellyttää luottamusta. En osaa ajatella seksiä "vain seksinä", pelkästään fyysisenä toimituksena. Ilman tunteita seksi olisi minulle varmaan yhtä innostavaa kuin gynen sisätutkimus. Vaikka toki tunsin himoa aikaisessakin vaiheessa miestäni kohtaan, niin en usko että himo olisi yksistään kantanut tyydyttävään seksiin asti, siihen tarvittiin lisäksi muitakin tunteita ja luottamusta.

Mutta jos joku oikeasti kokee saavansa yhdenyönjutuista tyydytystä, ja molemmat osapuolet ovat selvillä pelin hengestä ja ehkäisystä huolehditaan, niin minusta aikuiset voivat tyydyttää halujaan parhaaksi katsomallaan tavalla. En voi eläytyä siihen tilanteeseen, että yhdenyönseksi olisi tyydyttävää (olen kyllä yrittänyt, oikeasti, olisi mielenkiintoista ymmärtää erilaisia ilmiöitä tässä maailmassa!), mutta jos se jollekulle sitä on eikä satuta yhtään osapuolta, niin miksei. Haluaisinko itse kumppanikseni ihmisen, joka voisi suhtautua seksiin noin irrallisena ilmiönä suuremmista tunteista? En tiedä. Ei ole onneksi tarvinnut miettiä :) (Oli miehelläni seksikokemuksia ennen minua, mutta ei mitään hillitöntä.)

Sitten, jos yhdenyönjuttujen tehtävä on täyttää jotain emotionaalista tyhjiötä tai pönkittää omaa seksuaalista itsetuntoa, niin se onkin jo tarina erikseen.

Lue lisää

Mutu-tietona sanoisin, että ainakin -20 ikäisenä yhdenyön jutut johtuvat voimakkaasta humalatilasta ja sitä seuraavasta 'eläimellistymisestä'. Ei siihen sen kummempaa analyysia tarvita.

"..täyttää jotain emotionaalista tyhjiötä tai pönkittää omaa seksuaalista itsetuntoa.." hah hah

Eikä tee ihmisestä yhtään kunnottomampaa (vrt. 'kunnollinen') tai huonompaa kumppania.

ei kukkia hatussa kirjoitti:

Mutu-tietona sanoisin, että ainakin -20 ikäisenä yhdenyön jutut johtuvat voimakkaasta humalatilasta ja sitä seuraavasta 'eläimellistymisestä'. Ei siihen sen kummempaa analyysia tarvita.

"..täyttää jotain emotionaalista tyhjiötä tai pönkittää omaa seksuaalista itsetuntoa.." hah hah

Eikä tee ihmisestä yhtään kunnottomampaa (vrt. 'kunnollinen') tai huonompaa kumppania.

Lue lisää

"..täyttää jotain emotionaalista tyhjiötä tai pönkittää omaa seksuaalista itsetuntoa.." hah hah

-> Näitäkin löytyy joukosta, jos et ole huomannut, kuljet silmät kiinni. Yhtä ikävää on, jos ripustautuu pitkäaikaiseen suhteeseen vain noista syistä. Molemmissa motiivi ratkaisee valinnan arvostettavuuden.

Irtosuhteet ei lähtökohtaisesti tee ihmisesta kunnollistä tai kunnotonta, mutta ehkä arvomaailmaltaan ja/tai persoonaltaan sillä tapaa erilaisen kuin minä, että minulle irtosuhteiden "harrastaja" ei välttämättä olisi sopiva kumppani. Onneksi se ei ole mitenkään sinulta pois! ;)

Hei!

Nykyaikana tuntuu, että kaltaisemme naiset ovat harvinaisuuksia. Oletko myös sinä uskovainen, vai minkä takia teillä oli tällaiset tiukat säännöt? Voisitko kertoa tapauksesta uudelleen, minun oli vähän vaikea ymmärtää kirjoitustasi. Minulla on myös kokemusta seksuaalirikoksen uhriksi joutumisesta, eli yymärrän, kuinka raastavaa tällainen kokemus voi olla. Sinun kohdalla kokemus on varmasti erityisen vaikea, koska rakastat rikoksentekijää.

mamikolmelle kirjoitti:

Hei!

Nykyaikana tuntuu, että kaltaisemme naiset ovat harvinaisuuksia. Oletko myös sinä uskovainen, vai minkä takia teillä oli tällaiset tiukat säännöt? Voisitko kertoa tapauksesta uudelleen, minun oli vähän vaikea ymmärtää kirjoitustasi. Minulla on myös kokemusta seksuaalirikoksen uhriksi joutumisesta, eli yymärrän, kuinka raastavaa tällainen kokemus voi olla. Sinun kohdalla kokemus on varmasti erityisen vaikea, koska rakastat rikoksentekijää.

Lue lisää

Hei. En ole enää uskossa. Olin kyllä, v.1984 - 2011 alku. Mutta sillä olenko uskossa ei ole mitään tekemistä näiden mielestäni itsestään selvien seksikäyttäytymisjuttujen kanssa.
Olen sitä mieltä, että jos ihmisillä on päässään tai sydämessään minkäänlaisia tunteita, inhimillisyyttä, ylevyyttä, herkkyydestä tai kauneudentajusta puhumattakaan, tajuaa jokainen sellainen ihan luonnostaan ettei seksikumppaneita voi tyydyttävällä, ihanalla ja kauniilla tavalla olla kuin maksimissaan 1 kpl elinkaaren aikana(olen myös aina ollut sitä mieltä, että sitten jos puoliso - koska suhteen tulee olla julkinen - kuolee ennen itseä, ei kukaan täysjärkinen tietenkään enää voi eikä halua ikinä ottaa enää ketään toista tilalle. Riippumatta kuoleeko toinen vaikka heti häiden jälkeen.
Kaikille ei tosin ole sitä yhtäkään. Olen ollut äärettömän hajalla jokaisesta yhdynnästäni, eli tarkoitan jokaisesta eri kerrasta,koska en ole koskaan hyväksynyt seksiä itselleni käytännössä, koska mm. avioliitto on puuttunut. Ne kaksi vilpitöntä, avioliittoon tähtäävää seurusteluani(olin uskos ja eka oli ateisti, toka uskova)olen joutunut todella käsittelemään ihmeellisillä tavoilla jälkikäteen ja niiden aikana, mutta tahalliseen huoraamiseen sortuminen on todellakin jäänyt minulta tyystin kokematta. Samoin seksille antautumisesta kokemukseni on ihan täydellinen nolla.(Ekasta yhdynnästä vielä sellainen maininta, että se varsinkin oli kaikkea muuta kuin tahallinen, kun en edes tiennyt/huomannut milloin se tapahtui.En rupea tarkemmin selittämään.Olen ymmärrettävästi ollut katkera asiasta, koska ilman sitä emme olisi varmastikaan sortuneet lisäkoituksiin silloisen tyhmän ja jopa inhottavankin poikaystäväni kanssa jne...Mutta noista kokemattomuuksistani/monen sortin avaamattomuuksistani olen erittäin kiitollinen, koska sisältä on kaikesta huolimatta todellakin jäänyt jotain menemättä rikki noiden takia. Ja mm. kädestä pitämiseen parisuhteessa en vielä koskaan ole ollut valmis, joten en todellakaan tiedä miltä se tuntuisi silloin kun on oikea kumppani, Rakkaus ja valmis siihen.
Mutta en jaksa selittää tarkemmin tätä nykyistä asiaa, olen aivan täysin rikki äärettömän syvältä hänen takiaan, hyvä ettei järki ole lähtenyt. (olisi lähtenyt kyllä, jos olisin alkanut työstää heti tapahtuman jälkeen.mutta kokeneena viivytin, venytin ja synkronoin tapahtumia niin etten pirstoutuisi psykoosiin.)Voi olla jopa että hän tietyllä tavalla mennyt jopa syvemmälle kuin kukaan muu, toistemme tietämisen kestokin pitempi kuin yhdenkään seurusteluni.Lisäksi miehellä tyydyttävämpi henkinen kapasiteetti kuin mahd kellään jos ajattelen omia tarpeitani.Myös tämän miehen tajuamiskyky ja mm. mahdollisuus tuottaa minulle jopa turvallisuuden tunne ovat täysin vailla vertaa olevia, niin hullulta kuin asia kuulostaneekin. Siis turvallinen siksi, koska kykenee ajattelemaan riittävällä tasolla. Sellaisia en hänen lisäkseen tiedä kuin yhden, vikan exäni.
Rakastamisesta - en sentään käyttäisi sanaa Rakkaus romanttisessa mielessä tähän mieleen, koska sekin on mielestäni vain kerran elämässä siihen yhteen käytettävä sana.(tosin uskossa ollessani ajattelin, että armosta saa tämänkin alueen erheet anteeksi ja ne pystytään poistamaan tyystin ja aloittamaan puhtaasti uudestaan, jonka olen myös kokenut, uutta rukoilemaani immenkalvoakin myöten.)Silti Rakkaus-sanan käyttäminen ei kuulosta tai tunnu pahalta käytettäessä tunteistani k.o. mieheen, sen myönnän.(Hän teollaan ikäänkuin pakkoihastutti minut itseensä, kun minulla oli niin syvät ystävänrakkauden ja kunnioituksen tunteet ennestään.)Ystävänrakkaudella tai pikemminkin Persoonaan kohd rakkaudella rakastan kyllä. Asian myötä ja muutenkin olen sitten 'nähnyt' hänessä lisää ominaisuuksia, joista pidän. Myönnän myös käyneeni hänestä mielessäni tutkien joskus jopa avioliittoajatuksetkin läpi(mutta se on tyylini ja tapani, mm mietin pääni puhki 19-v. menisinkö inttiin,sivariin vai vankilaan, jos oisin poika)todeten, että jos jokin vanhanaikainen pakko- tai päätetty avioliitto mulle ja hälle määrättäisi, sen kestäessä esim. jäljellä olevat n. 80vuotta, en kaikessa vaativuudessani, herkkyydessäni ja perfektionismissani joutuisi kärsimään liikaa. Silti hän ei vastaa ihannemiestäni. Hänen kaikesta laajasta henkisestä raiskaamisestaan minua kohtaan huolimatta en voi olla pitämättä persoonasta. Paljonkin, koska on niin vähän mitään koskaan missään.

Platantera bifolia kirjoitti:

Hei. En ole enää uskossa. Olin kyllä, v.1984 - 2011 alku. Mutta sillä olenko uskossa ei ole mitään tekemistä näiden mielestäni itsestään selvien seksikäyttäytymisjuttujen kanssa.
Olen sitä mieltä, että jos ihmisillä on päässään tai sydämessään minkäänlaisia tunteita, inhimillisyyttä, ylevyyttä, herkkyydestä tai kauneudentajusta puhumattakaan, tajuaa jokainen sellainen ihan luonnostaan ettei seksikumppaneita voi tyydyttävällä, ihanalla ja kauniilla tavalla olla kuin maksimissaan 1 kpl elinkaaren aikana(olen myös aina ollut sitä mieltä, että sitten jos puoliso - koska suhteen tulee olla julkinen - kuolee ennen itseä, ei kukaan täysjärkinen tietenkään enää voi eikä halua ikinä ottaa enää ketään toista tilalle. Riippumatta kuoleeko toinen vaikka heti häiden jälkeen.
Kaikille ei tosin ole sitä yhtäkään. Olen ollut äärettömän hajalla jokaisesta yhdynnästäni, eli tarkoitan jokaisesta eri kerrasta,koska en ole koskaan hyväksynyt seksiä itselleni käytännössä, koska mm. avioliitto on puuttunut. Ne kaksi vilpitöntä, avioliittoon tähtäävää seurusteluani(olin uskos ja eka oli ateisti, toka uskova)olen joutunut todella käsittelemään ihmeellisillä tavoilla jälkikäteen ja niiden aikana, mutta tahalliseen huoraamiseen sortuminen on todellakin jäänyt minulta tyystin kokematta. Samoin seksille antautumisesta kokemukseni on ihan täydellinen nolla.(Ekasta yhdynnästä vielä sellainen maininta, että se varsinkin oli kaikkea muuta kuin tahallinen, kun en edes tiennyt/huomannut milloin se tapahtui.En rupea tarkemmin selittämään.Olen ymmärrettävästi ollut katkera asiasta, koska ilman sitä emme olisi varmastikaan sortuneet lisäkoituksiin silloisen tyhmän ja jopa inhottavankin poikaystäväni kanssa jne...Mutta noista kokemattomuuksistani/monen sortin avaamattomuuksistani olen erittäin kiitollinen, koska sisältä on kaikesta huolimatta todellakin jäänyt jotain menemättä rikki noiden takia. Ja mm. kädestä pitämiseen parisuhteessa en vielä koskaan ole ollut valmis, joten en todellakaan tiedä miltä se tuntuisi silloin kun on oikea kumppani, Rakkaus ja valmis siihen.
Mutta en jaksa selittää tarkemmin tätä nykyistä asiaa, olen aivan täysin rikki äärettömän syvältä hänen takiaan, hyvä ettei järki ole lähtenyt. (olisi lähtenyt kyllä, jos olisin alkanut työstää heti tapahtuman jälkeen.mutta kokeneena viivytin, venytin ja synkronoin tapahtumia niin etten pirstoutuisi psykoosiin.)Voi olla jopa että hän tietyllä tavalla mennyt jopa syvemmälle kuin kukaan muu, toistemme tietämisen kestokin pitempi kuin yhdenkään seurusteluni.Lisäksi miehellä tyydyttävämpi henkinen kapasiteetti kuin mahd kellään jos ajattelen omia tarpeitani.Myös tämän miehen tajuamiskyky ja mm. mahdollisuus tuottaa minulle jopa turvallisuuden tunne ovat täysin vailla vertaa olevia, niin hullulta kuin asia kuulostaneekin. Siis turvallinen siksi, koska kykenee ajattelemaan riittävällä tasolla. Sellaisia en hänen lisäkseen tiedä kuin yhden, vikan exäni.
Rakastamisesta - en sentään käyttäisi sanaa Rakkaus romanttisessa mielessä tähän mieleen, koska sekin on mielestäni vain kerran elämässä siihen yhteen käytettävä sana.(tosin uskossa ollessani ajattelin, että armosta saa tämänkin alueen erheet anteeksi ja ne pystytään poistamaan tyystin ja aloittamaan puhtaasti uudestaan, jonka olen myös kokenut, uutta rukoilemaani immenkalvoakin myöten.)Silti Rakkaus-sanan käyttäminen ei kuulosta tai tunnu pahalta käytettäessä tunteistani k.o. mieheen, sen myönnän.(Hän teollaan ikäänkuin pakkoihastutti minut itseensä, kun minulla oli niin syvät ystävänrakkauden ja kunnioituksen tunteet ennestään.)Ystävänrakkaudella tai pikemminkin Persoonaan kohd rakkaudella rakastan kyllä. Asian myötä ja muutenkin olen sitten 'nähnyt' hänessä lisää ominaisuuksia, joista pidän. Myönnän myös käyneeni hänestä mielessäni tutkien joskus jopa avioliittoajatuksetkin läpi(mutta se on tyylini ja tapani, mm mietin pääni puhki 19-v. menisinkö inttiin,sivariin vai vankilaan, jos oisin poika)todeten, että jos jokin vanhanaikainen pakko- tai päätetty avioliitto mulle ja hälle määrättäisi, sen kestäessä esim. jäljellä olevat n. 80vuotta, en kaikessa vaativuudessani, herkkyydessäni ja perfektionismissani joutuisi kärsimään liikaa. Silti hän ei vastaa ihannemiestäni. Hänen kaikesta laajasta henkisestä raiskaamisestaan minua kohtaan huolimatta en voi olla pitämättä persoonasta. Paljonkin, koska on niin vähän mitään koskaan missään.

Lue lisää

saatana et oon ollu rikki rikun raiskauksesta. Tiedän, että hän jatkaa samaa ja taatusti vielä todella pahemmassa mittakaavassa muille (koska meil oli vaan se yks yhdyntäkerta kaikkina vuosina yhteensä eikä esim. kunnon ihastumista koskaan, silti sai mut niin helvetin rikki ja teki sen äärettömän tahallaan), tulee jatkamaan loputtomiin eikä tule koskaan jäämään läheskään kaikistaan kiinni, millään tavalla.

Platantera bifolia kirjoitti:

saatana et oon ollu rikki rikun raiskauksesta. Tiedän, että hän jatkaa samaa ja taatusti vielä todella pahemmassa mittakaavassa muille (koska meil oli vaan se yks yhdyntäkerta kaikkina vuosina yhteensä eikä esim. kunnon ihastumista koskaan, silti sai mut niin helvetin rikki ja teki sen äärettömän tahallaan), tulee jatkamaan loputtomiin eikä tule koskaan jäämään läheskään kaikistaan kiinni, millään tavalla.

Lue lisää

Hei!

Kai olet tehnyt rikosilmoituksen raiskaajasta? Minä en aikoinani tehnyt minuun kohdistuneesta rikoksesta. Jos näin aikuisiällä minulle tapahtuisi jotakin vastaavaa, niin taatusti tekisin ilmoituksen.

Voimia!!!

..varmasti syvemmältä kuin koskaan ennen.. mä rakastin rikua kuitenki jollai tavalla.mul ehti olla loppujen lopuks aika saatanasti tunteita sitä kohtaan.....,.........

Platantera bifolia kirjoitti:

Hei. En ole enää uskossa. Olin kyllä, v.1984 - 2011 alku. Mutta sillä olenko uskossa ei ole mitään tekemistä näiden mielestäni itsestään selvien seksikäyttäytymisjuttujen kanssa.
Olen sitä mieltä, että jos ihmisillä on päässään tai sydämessään minkäänlaisia tunteita, inhimillisyyttä, ylevyyttä, herkkyydestä tai kauneudentajusta puhumattakaan, tajuaa jokainen sellainen ihan luonnostaan ettei seksikumppaneita voi tyydyttävällä, ihanalla ja kauniilla tavalla olla kuin maksimissaan 1 kpl elinkaaren aikana(olen myös aina ollut sitä mieltä, että sitten jos puoliso - koska suhteen tulee olla julkinen - kuolee ennen itseä, ei kukaan täysjärkinen tietenkään enää voi eikä halua ikinä ottaa enää ketään toista tilalle. Riippumatta kuoleeko toinen vaikka heti häiden jälkeen.
Kaikille ei tosin ole sitä yhtäkään. Olen ollut äärettömän hajalla jokaisesta yhdynnästäni, eli tarkoitan jokaisesta eri kerrasta,koska en ole koskaan hyväksynyt seksiä itselleni käytännössä, koska mm. avioliitto on puuttunut. Ne kaksi vilpitöntä, avioliittoon tähtäävää seurusteluani(olin uskos ja eka oli ateisti, toka uskova)olen joutunut todella käsittelemään ihmeellisillä tavoilla jälkikäteen ja niiden aikana, mutta tahalliseen huoraamiseen sortuminen on todellakin jäänyt minulta tyystin kokematta. Samoin seksille antautumisesta kokemukseni on ihan täydellinen nolla.(Ekasta yhdynnästä vielä sellainen maininta, että se varsinkin oli kaikkea muuta kuin tahallinen, kun en edes tiennyt/huomannut milloin se tapahtui.En rupea tarkemmin selittämään.Olen ymmärrettävästi ollut katkera asiasta, koska ilman sitä emme olisi varmastikaan sortuneet lisäkoituksiin silloisen tyhmän ja jopa inhottavankin poikaystäväni kanssa jne...Mutta noista kokemattomuuksistani/monen sortin avaamattomuuksistani olen erittäin kiitollinen, koska sisältä on kaikesta huolimatta todellakin jäänyt jotain menemättä rikki noiden takia. Ja mm. kädestä pitämiseen parisuhteessa en vielä koskaan ole ollut valmis, joten en todellakaan tiedä miltä se tuntuisi silloin kun on oikea kumppani, Rakkaus ja valmis siihen.
Mutta en jaksa selittää tarkemmin tätä nykyistä asiaa, olen aivan täysin rikki äärettömän syvältä hänen takiaan, hyvä ettei järki ole lähtenyt. (olisi lähtenyt kyllä, jos olisin alkanut työstää heti tapahtuman jälkeen.mutta kokeneena viivytin, venytin ja synkronoin tapahtumia niin etten pirstoutuisi psykoosiin.)Voi olla jopa että hän tietyllä tavalla mennyt jopa syvemmälle kuin kukaan muu, toistemme tietämisen kestokin pitempi kuin yhdenkään seurusteluni.Lisäksi miehellä tyydyttävämpi henkinen kapasiteetti kuin mahd kellään jos ajattelen omia tarpeitani.Myös tämän miehen tajuamiskyky ja mm. mahdollisuus tuottaa minulle jopa turvallisuuden tunne ovat täysin vailla vertaa olevia, niin hullulta kuin asia kuulostaneekin. Siis turvallinen siksi, koska kykenee ajattelemaan riittävällä tasolla. Sellaisia en hänen lisäkseen tiedä kuin yhden, vikan exäni.
Rakastamisesta - en sentään käyttäisi sanaa Rakkaus romanttisessa mielessä tähän mieleen, koska sekin on mielestäni vain kerran elämässä siihen yhteen käytettävä sana.(tosin uskossa ollessani ajattelin, että armosta saa tämänkin alueen erheet anteeksi ja ne pystytään poistamaan tyystin ja aloittamaan puhtaasti uudestaan, jonka olen myös kokenut, uutta rukoilemaani immenkalvoakin myöten.)Silti Rakkaus-sanan käyttäminen ei kuulosta tai tunnu pahalta käytettäessä tunteistani k.o. mieheen, sen myönnän.(Hän teollaan ikäänkuin pakkoihastutti minut itseensä, kun minulla oli niin syvät ystävänrakkauden ja kunnioituksen tunteet ennestään.)Ystävänrakkaudella tai pikemminkin Persoonaan kohd rakkaudella rakastan kyllä. Asian myötä ja muutenkin olen sitten 'nähnyt' hänessä lisää ominaisuuksia, joista pidän. Myönnän myös käyneeni hänestä mielessäni tutkien joskus jopa avioliittoajatuksetkin läpi(mutta se on tyylini ja tapani, mm mietin pääni puhki 19-v. menisinkö inttiin,sivariin vai vankilaan, jos oisin poika)todeten, että jos jokin vanhanaikainen pakko- tai päätetty avioliitto mulle ja hälle määrättäisi, sen kestäessä esim. jäljellä olevat n. 80vuotta, en kaikessa vaativuudessani, herkkyydessäni ja perfektionismissani joutuisi kärsimään liikaa. Silti hän ei vastaa ihannemiestäni. Hänen kaikesta laajasta henkisestä raiskaamisestaan minua kohtaan huolimatta en voi olla pitämättä persoonasta. Paljonkin, koska on niin vähän mitään koskaan missään.

Lue lisää

Joo. Noin oli asiat pitkään sen 19.6.10 aamun jälkeen. Pakolla otetut tunteet..mut toi kaikki syvyys ei kyl johdu niist vuosista, enkä tiedä kapasiteetista

Hei!

Miten olet pystynyt elämään noin kiitettävästi? Oletko alkanut seurustelemaan nuorena? Mikä sinun käsityksesi on näistä nykyaikana niin yleisistä yhden yön seksijutuista?

mamikolmelle kirjoitti:

Hei!

Miten olet pystynyt elämään noin kiitettävästi? Oletko alkanut seurustelemaan nuorena? Mikä sinun käsityksesi on näistä nykyaikana niin yleisistä yhden yön seksijutuista?

Lue lisää

Moi

Seurustelin 7 vuotta, ehkäpä se selittää sen ;) Joillekkin sopii yhden illan jutut, toisille ei. Itseäni ei kiinnosta hakea baarista vain yhden illan juttuja, ja jos mies kertoo totuuden omista yhden yön jutuista niin kyllä se kertoo jo paljon ihmisestä.