Poikalapsi?

itse en halunnut raiskaajaa ja öykkäriä saman katon alle. hedelmöityshoidolla hankin tyttölapsen. saa nykyään veloituksetta. katottiin ultra-laitteesta jo varhaisessa vaiheessa onko sillä pippeliä. oli venäläinen lääkäri. sovittiin että menee silppuriin jos on poika, mutta onneksi kävi näin. ihana tyttö on nykyään. aion kasvattaa hänestä vahvan itsenäisen lesbonaisen, kasvissyöjän ja feministin.

Ensiksi tuli mieleen että veis adoptioon kun tuli poika - tai paholainen, niin kuin me feministisiskojen kanssa asia ilmaistiin. Selvitin kuitenkin isän taustoja - oli yhden yön keikka kun tulin raskaaksi - ja sillä oli kuitenkin sen verran mammonaa että tuli hyvät elarit. Siihen kun vielä laittaa muut yh-äidin tuet päälle, niin ei tartte koskaan enää mennä töihin! Kyllä minä tuota poikaa näillä eväillä kestän 18 vuotta.

Onko sinulla kaksi vai yksi poika? Minulla on esimerkiksi 2 tyttöä ja yksi poika, ja pystyn tällä tavalla ylläpitämään tietynlaista feminististä diskurssia ja postmodernista aksiomaa perheessä. Mikäli kyseessä olisi kaksi poikaa, en kyllä tiedä millä tavalla diskurssista selviäisi, sillä heteronormatiivisuuden strukturaalinen symbioosi olisi epätasapainossa. Tuo kuullostaa postmodernilta ongelmalta, jossa esipatriarkaaliset valtastruktuurit asettuvat narratiivisesti postmodernin post-ydinperheen performanssiteorian kanssa vastakkain. Suomalaisessa naistutkimuksessa tällaisia ongelmallisia kysymyksiä on selvitetty liian vähän. Kerro mielellään kokemuksia.

Terveisiä sukupuolitutkimuslaitokselta. Meillähän onkin täällä 100% tasa-arvoinen naisedustus. Ei yhtään raiskaajaa laitoksella. Selvitetään täällä ylpeinä suomalaista sukupuolitutkimusta.

Jaahas, minulla on ihan eri näkökulma asiaan. Itse olen ollut tasa-arvovaikuttajana ja feministinä jo kymmenen vuotta, ja poikalapsen saatuani huomasin ilokseni että voin jatkaa feminististä vaikuttamista melkein 24h vuorokaudessa. Tämä oli yllätyksekseni erinomainen tapa vaikuttaa naisten tasa-arvoon.

Kun poika oppi ymmärtämään kieltä, siinä pulitoistavuotiaana, aloitin päivittäiset feministiset seminaarit jo aamupalasta lähtien. Läksytin häntä naisen eurosta, miesten väkivallasta, seksuaalisesta häirinnästä, ja varoitin häntä pornon vaaroista jo alle kaksivuotiaana. Rintaani en tietenkään antanut hänelle imeä, vaan kaikki meni tuttipullon kautta: yritin tätä kautta vähentää hänen eläimellistä seksuaalisuutta.

Sovelsin myös feministisiä oppeja talooni, ja jos poikani esimerkiksi katsoi minua epämielyttävästi, tein ilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä. Mikäli hän kieltäytyi syömästä, ja paiskasi ruokalaustasen lattialle, annoin hänelle kurituksen, ja soitin poliisille hänen väkivaltaisesta käyttäytymisestään.

Kun hän kiinnostui autoista, lelusotilaista ja muista patriarkaalisista leluista, rikoin ne, ja vaihdoin ne nukkeihin. Tätä kautta en antanut patriarkaatin vaikuttaa hänen tulevaan näkemykseen perheestä. Puin myös hänet vaaleanpunaiseen pupujussi-pukuun.

Nykyään meillä on esikoulu meidän omassa talossa. Meillä on feministiseminaarit päivittäin. Itse olen sekä opettaja ja äiti. Perehdytän häntä jo lapsesta lähtien feministiseen teoriaan.

Minä taas otin viinaa ja vedin tupakkia koko raskauden aikana kun horoskooppi kertoi että on poikavauva tulossa. Ja tosi oli, poikahan se oli!

Onneksi olin ottanut sen verran kemikaaleja että syntyi FAS-lapsi. Eli ei tuollaisesta pikkuzombiesta saa kunnon ahdistelijaa vaikka sillä ois kymmenen kättä ja viisi kieroa silmää.

Parasta tässä oli se, että sai sossusta viina-rahaa, kun kävi siellä raskauskliniikalla. Nykyään ne maksaa ison asunnon ja muut, sillä kehitysvammainen lapsi ja äiti, tarttee erityissuojelua. Kerroin, tai oikeastaan kehitin tarinan heille, että otin viinaa, koska isä oli väkivaltainen.

Mielenkiintoisia kommenntteja,

Minulla taas on kaksi poikalasta, ja ylläpidän heidän kasvatusta modernissa sateenkaariperheessä. Pojat ovat molemmat minun aikaisemmista arabisuhteista. Ensimmäinen poika on tunisialaisen miehen kanssa, jolla nykyään on suomalainen passi. Toinen on algerialaisen miehen kanssa, jolla hänelläkin on minun kauttani saatu suomen passi. Minulla on myös tyttö, egyptiläisen miehen kanssa, mutta tyttö on Egyptissä. Kaikki nämä aikaisemmat miesystäväni ovat pizza-busineksessä, ja hyvin kiireisiä.

Ennen lesboksi ja feministiksi ryhtymistä kokeilin miessuhteita, ja huomasin että etelän miehet sai minun hormonit hyrräämään.

Hankin heille kaikille miehille sittemmin lähestymiskiellon, ja yhdelle vilautin klassista insesti-korttia. Sain 100% yksinhuoltajuuden. Tunisialainen pääsee toki kerran kuukaudessa kattomaan poikaa, mutta onneksi vain 2h, ja valvotuissa olosuhteissa.

Sateenkaariperheeseen tutustuin Vihreiden toimintaryhmässä ja Helsingin Yliopiston naistutkimuksen ja sosiaalihistorian kurssien kautta. Eli perustettiin sellainen. Sateenkaariperheessä ollaan lähdetty siitä, ettei pojan sukupuolta korosteta. NYT-liitteessä oli aikaisemmin artikkeli, jossa kerrottiin että sateenkaariperheen lapsen nimi oli "kettu". Tällä tavalla ei luotu sukupuolesta konstruktiota. Meidän perheessä, joka koostuu viidestä lesbonaisesta ja kolmesta homomiehestä, otettiin tuosta mallia, ja kutsutaan nuormpaa lasta sukupuolineutraalisti nimellä "Hauki" ja tinen on eksoottisesti "Krokotiili". Kalalla ja krokotiilillahan ei tunnetusti sukupuoli lerpota kehon ulkopuolella, ja nämä kalat ja matelijat käyttäytyy hyvin sukupuolineutraalisti noin muutenkin. Meidän sateenkaariperheessä ei myöskään ole "isää" tai "äitiä", vaan olemme isoja kaloja ja isoja krokotiileja. Kasvatamme hauesta ja krokotiilista tasapainoisia ja sukupuolineutraaleja feministisen teorian mukaisen lapsen. Mikäli he osoittavat kiinnostusta samaa sukupuolta kohtaan, emme aio estää heitä.

Mielenkiintoisia vastauksia kaikilla.

Minulla on ihan oma erikoinen tarinani. Poikalapseni synnyttyä, kärsin masennuksesta, ja olin sen verran psykoosissa että tapoin mieheni, hänen veljensä ja tartutin hiv:in noin kymmenelle miehelle. Tuli hirvittävä tuomio, 2 vuotta vankilaa lievistä pahoinpitelyistä, ja vaikka yritin valittaa julmaa tuomiota, niin oikeus ei suostunut uskomaan että kompastuin appelsiiniin puukko kädessä, ja että miehillä oli hiv ennen kuin harrastivat seksiä kanssani ilman ehkäisyä. Vaikuttaa perin patrialkaaliselta tämä meidän "oikeuslaitos".

Noh, vuoden riittää että istuu. Mutta minulla on poika mukana täällä mukana äitien vankilassa. Meillä äideillähän on erityisvankila, jonne saadaan tuoda lapset. Täällä muitten siskojen kanssa kutsutaankin tätä "hotelliksi", sillä täällä on porealtaat, punttisalit, videohuoneet ja just meille jaettiin uudet Ipad tietokoneet. Eli mikäs täällä moksiskaan, ei oikeastaan tekis mieli mennä vapauteen enää, kun kaikki pelaa. Hotellin, tai ns. vankilan. henkilökunta auttaa minua pojan kasvattamisessa, kun täällä voi välillä olla kiireistäkin, kun pitää käydä porealtaassa ym. Kasvattavat hänestä tasapainoisen nuoren miehen yhdessä kanssani. Ihana lapsi.

Minulla taas on erikoinen tarina.

Tulin nuorena raskaaksi, ja poikaystäväni oli myös juuri täyttänyt 18. Kun lapsi oli 1.5v ikäinen, niin miesystäväni joutui armeijaan. Siellä hän oli 11 kuukautta, ja tämä patriarkaattinen yhteiskunta tavallaan jätti minut ihan yksin. Miesystäväni tuli tapaamaan minua ja lastaan, noin kaksi kertaa kuukaudessa, armeijan vapareilla, ja tämä patriarkaattinen syrjiminen minua kohtaan oli kieltämättä julmaa: monesti itkin itseni uneen. Miesystäväni taskurahatkin oli muutama euro päivässä, siis miten hän voisi elättää minua noilla tuloilla?

Hankin sitten vanhemman varakkaamman miehen. Sossu auttoi kun piilottelimme lasta sen todelliselta isältä. Tätä nykyä olen kertonut ettei hän ole todellinen isä, ja laki on puolellani, sillä voin blokata nuo isyyden testit. Saas kattoa miten tämä jatkuu. Sossu on kuitenkin kertonut että ne tukee mua, joten se antaa toivoa, vaikka eletäänkin patriarkaatissa.

Eli jos nyt vielä vastaan feministinä aloittajan kysymykseen, niin minulle ainakin varakas, kokenut ja vanhempi mies antoi toivoa näissä lapsenkasvattamisen askareissa. Vaikka hän onkin vale-isä, niin hän pystyy mielestäni kuitenkin antamaan isän mallia ja kasvattamaan tasapainoisen lapsen.

Aika noloa ja epätoivosta kun myöntää että mies elättää. Ilmaisette vaan sen että ette voi itse huolehtia itsestänne. "Laki on puolellani". Muhahahahahahaaaaa.

Heikot nykynuorisoämmät ei niil oo ees rahaa ku kaikki ryypätää XD

edelliset vastaukset kovin rehellistä keskustelua :D

mulla on kaksi poikaa ja tyttöjä en olisi huolinut.
miksi tehdä tyttöjä maailman potkittaviksi, yksi äiti ei maailmaa muuta. tosin kasvatin poikani hyvin vanhan aikaisesti, siten kuin tytöt kasvatetaan.

Loppu muute ku seinää noi feministien vittuilut.

"Miten olette feministit/naisparit suhtautuneet poikalapsen syntymään?"

En ymmärrä kysymystä. Jos haluat lesbojen mielipiteitä niin olisit voinut suoraan sanoa että "lesboparit". En ole osa mitään naisparia enkä lesbo joten en kaiketi voi vastata kysymykseesi.

Ehkä olet trolli? Ehket haluakaan kysyä keltään mitään koska tiedät vastaukset jo valmiiksi?