Mitä tarkoittaa termi "narsistinen romahdus"? Onko se sitä, että narsisti joutuu elämässään ikään kuin umpikujaan? Hänet nolataan julkisesti, jätetään tms...Taphtuuko romahtaminen silloin muillakin elämänalueilla? Esim työt ja muutkin ihmissuhteet kärsii. Voiko siitä toipuminen olla ikäänkuin parantumista narsismista?
Narsistinen romahdus - mistä johtuu ja mitä siitä voi seurata?
b
45
8423
Vastaukset
- 16
En tiedä voiko narsismista koskaan parantua mutta ehkä tuollainen kokemus saa ymmärtämään oman tilansa paremmin, narsisti on kuitenkin aina hyvin sokea itsensä suhteen ja siinä mielessä oikeassa. Hän ei vaan näe itseään niinkuin muut hänet näkevät. Toisaalta hyvin inhimillinen piirre meissä kaikissa. Narsisti käsittääkseni hakeutuu hoitoon lähinnä masennuksen tai riippuvuuksien takia, ei niinkään itse narsismin ja vaikka hakeutuisikin epäilen saako sitä hoitoa missään. Jotenkin se psykoterapia vaan tuntuu mahdottomalta ajatukselta narsistin kohdalla, ehkä se joillain voi toimia en tiedä.
- Seen that!
"Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Narsismin yhteydessä itsensä rakastaminen tapahtuu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös sairasta, jolloin kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sen tunnuspiirteitä ovat yritys hallita omia tyhjyyden ja huonommuuden tunteita väheksymällä tai mitätöimällä toisia." (Wikipedia)
Käsittääkseni narsistinen romahdus trakoittaa esim. seuraavaa:
Narsisti on ihastunut uuteen kumppaniin ja elämä alkaa sujua mallikkaasti hänen silmissään. Hän saa kumppaniltaan tarvitsemansa narsistisen ihailun ja huomion (tarve yleensä ylikorostunut). Sitten kumppani päättääkin jättää hänet. Vaikka kumppani olisi jo pitkään sanonut, että homma ei luista ja jatko epävakaa niin narsisti ei reagoi sellaiseen viestiin suhteen aikana lainkaan. Jonain päivänä, kun kumppani todella jättää hänet narsistin maailma romahtaa. Hän pitää kumppania tylynä ja kieltää kuulleensa suhdetta koskeneet ongelmat. Hän ei näe tekemiään virheitä vaan syyttää kumppania onnensa pilaamisesta. Hänen kuviteltu onnentunne ikäänkuin romahtaa ja häneltä menee kontrolli. Hän ei kykene käsittelemään itsessään tapahtuneita tunnemuutoksia. Normaali terve tajuaa jätetyksi tulleena suhteen aikana olleet signaalit homman toimimattomuudesta, mutta narsisti ei. Narsisti menettää hallinnantunteen.
Joten olet oikeilla jäljillä. Narsisti ei juuri koskaan parane narsismistaan. Narsistin ympärillä kaikki kärsivät viimeistään siinä vaiheessa, kun narsisti ei näe enään mitään "hyötyä" tai hänen narsismiaan on uhattu. Narsisitit eivät tuhlaa aikaansa ihmisiin, jolta eivät saa tarpeeksi ihailua tms. Romahtamisen jälkeen narsisti yleensä masentuu tai näkee elämänsä synkkänä. Siitä toimpuminen voi viedä aikaa, ellei hän löydä jotain korviketta, kuten esimerkkitapauksessa vaikka uuden kumppanin.
Korjatkaa muut jos olen väärässä!- 24
Narsistin jättäminen voi olla vaarallista, koska narsisti voi muuttua väkivaltaiseksi joutuessaan narsistisen raivon valtaan ja kohdatessaan oman sisäisen tyhjyytensä. Väkivaltaisuuden taustalla on yleensä myös hylätyksi tulemisen pelko.
- Anonyymi
Olet oikeassa. Olen nähnyt tuon tapahtuvan lapseni kohdalla. Surullista
- 89898989898989
on muillekin ihmisille ihan tyypillistä: jos joutuu julkisesti nolatuksi, jätetään, on ollut aikaisemmin hyvä työssä- mutta jostain syystä ei enää hallitsekaan asioita samalla tavalla. Kaikkihan me joskus romahdetaan ja palataan loppuun ja tällöin ihmissuhteemme kärsivät. Näinhän tapahtuu usein narsistin uhrille, jota saatetaan myöskin nolata julkisesti. Minusta narsistinen romahdus on syvempää. Johonkin täydelliseen pohjattomaan kuiluun tipahtamista: kun lähteitä ei ole saatavilla. Narsisti on hyvin haavoittuva sillä hetkellä, mutta eri tavalla kuin ihminen, joka on esimerkiksi ihmissuhteessa jätetty tai saanut potkut. Jälkimmäinen saattaa hetkellisesti olla toimintakyvytön, mutta jossakin vaiheessa ottaa itseään niskasta kiinni. Narsisti ilman lähteitä on olematon olio: häntä ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Hän ei kestä yksinäisyyttä ja sitä, että kukaan ei viihdytä häntä, kukaan ei palvele, kukaan ei tottele, kukaan ei suostu hänen jatkeekseen.
Minulla on narsistinen tuttava, joka joutui tilanteeseen, jossa sekä rakastaja että aviomies eivät enää kestäneet häntä. Nainen hävisi jonnekin tyhjyyteen, jähmettyi. Vieressä olijasta vaikutti, että hän ihan oikeasti pohti, onko tämä totta. Hän jotenkin nöyrtyi hetkiseksi, mutta se oli silmänlumetta. Mies otti hänet takaisin ja hetkellisesti hän näytteli hyvää aviovaimoa, mutta on nykyään taas "oma itsensä". Ongelmana kai usein on, että lähteitä on helposti saatavilla. Vanhat uhrit antavat käyttää itseään yhä useammin. Harvoin syntyy hedelmällinen tilanne, että narsisti jäisi vaille lähteitä. Niitä löytyy aina: höynäytettäviä ja hyväsydämisiä on maailma täynnä. Jos työssä ei saa lähteitä, voi niitä haalia ihmissuhteilla tai vaikkapa rikollisella toiminnalla.
Mutta kun lähteitä ei ole kerta kaikkiaan saatavilla, niin se on kai hedelmällisin tilanne saada narsisti hoitoon. Narsisti etsii kuitenkin aina helpoimman tien. Hoito on kuitenkin pitkä prosessi ja usein tulokseton. Luulen, että joskus hoito on lähinnä haitaksikin muille. Narsisti oppii esittämään normaalia ja se on aina vaarallista.- Anonyymi
Kun huomaat narsistisen luonteen omaavan ihmisen JUOKSE KARKUUN
- mios_
Narsistinen romahdus johtunee käsitykseni mukaan siitä että narsisti ei mitään kautta pääse pakoon tekemiään kauheuksia. Toki erotilanteessa voi seurata väkivaltaisuutta ym. rikollista toimintaa koska se on narsistilta vakava hätähuuto siitä yksinäisyyden pelosta joka jättäminen aiheuttaa. Mutta mikäli kaikki pakotiet on käytetty loppuun eikä mitään ole tehtävissä niin romahdus seuraa. Lopputuloksena on masennus, ehkä avun hakeminen, mutta parhaimmillaan tai pahimmillaan, itsemurha.
- 14
Itsemurhalla uhkaamisella voi myös pelotella ja hallita toista. Itse eropäätöksen jälkeen jouduin tilanteeseen, jossa oli pakko luovuttaa asia korkeimman haltuun tai itseasiassa antaa sen toisen ihmisen itse päättää haluaako tappaa itsensä. Voi kuulostaa kovalta mutta siinä tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto, en tajua mistä se voima tuli vain päästää irti. No, onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta nahoissani sain kyllä myöhemmin tuntea katkeran koston.
- Silmätön
14 kirjoitti:
Itsemurhalla uhkaamisella voi myös pelotella ja hallita toista. Itse eropäätöksen jälkeen jouduin tilanteeseen, jossa oli pakko luovuttaa asia korkeimman haltuun tai itseasiassa antaa sen toisen ihmisen itse päättää haluaako tappaa itsensä. Voi kuulostaa kovalta mutta siinä tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto, en tajua mistä se voima tuli vain päästää irti. No, onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta nahoissani sain kyllä myöhemmin tuntea katkeran koston.
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos esimerkin omaisesti kertoisit tuosta kostosta. Mulla on just sama prosessi käynnissä ja tiedostan jo että jotain musertavia kostoja on tulossa. Mitä ne voisivat olla?
Kertokaa muutkin. - 24
Silmätön kirjoitti:
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos esimerkin omaisesti kertoisit tuosta kostosta. Mulla on just sama prosessi käynnissä ja tiedostan jo että jotain musertavia kostoja on tulossa. Mitä ne voisivat olla?
Kertokaa muutkin.No kohdallani se kosto tapahtui käytännössä lasten kautta eli hän sai jotenkin lapset uskomaan että minä olen se paha ihminen ja hän kokenut suurta vääryyttä. Yritin suojella lapsia vaikenemalla koko asiasta ja toisaalta puhuminen ei olisi auttanutkaan siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä. Näin jälkiviisaana voisi todeta että ehkä olisi kuitenkin kannattanut heille puhua, mutta jotenkin se tilanne vaan oli mahdoton, ehkä oli tarpeeksi tekemistä jo muutenkin omassa jaksamisessa ja arjen pyörityksessä. Lapset joutuivat siis aivopesun kohteiksi ja nykyään ovat jo isompia ja osaavat ajatella itse. Pettymyksiltähän ei voi välttyä eikä lapsia niiltä suojella.
- Silmätön
24 kirjoitti:
No kohdallani se kosto tapahtui käytännössä lasten kautta eli hän sai jotenkin lapset uskomaan että minä olen se paha ihminen ja hän kokenut suurta vääryyttä. Yritin suojella lapsia vaikenemalla koko asiasta ja toisaalta puhuminen ei olisi auttanutkaan siinä vaiheessa kun lapset olivat pieniä. Näin jälkiviisaana voisi todeta että ehkä olisi kuitenkin kannattanut heille puhua, mutta jotenkin se tilanne vaan oli mahdoton, ehkä oli tarpeeksi tekemistä jo muutenkin omassa jaksamisessa ja arjen pyörityksessä. Lapset joutuivat siis aivopesun kohteiksi ja nykyään ovat jo isompia ja osaavat ajatella itse. Pettymyksiltähän ei voi välttyä eikä lapsia niiltä suojella.
Ei ole lapsia. Sisartani hän on jo uhkaillut. Kaikki tuttavani joita hän ei edes tunne on jo haukuttu maan rakoon ja hän on luvannut kertoa heille mikä paska olen. Omaisuuttani katoaa jo nyt jne...
- maikku 31
Silmätön kirjoitti:
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos esimerkin omaisesti kertoisit tuosta kostosta. Mulla on just sama prosessi käynnissä ja tiedostan jo että jotain musertavia kostoja on tulossa. Mitä ne voisivat olla?
Kertokaa muutkin.Minun kohdallani juuri käynnissä ero ja osakseni saanut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Uhkauksen että tapaa minut ja lapsen, ystävieni manipulointia ja uhkaamista ja yksi keinonsa on liata mainettani törkeillä tempuilla joita nimelläni tekee kaikenmaailman fb profiilejakin nimelläni mistä lähettelee ihmisille mun nimellä viestejä jms. Että nyt vaan odottelen mitä vielä tulee. Olen hakemassa lähestymiskieltoa.
- Anonyymi
14 kirjoitti:
Itsemurhalla uhkaamisella voi myös pelotella ja hallita toista. Itse eropäätöksen jälkeen jouduin tilanteeseen, jossa oli pakko luovuttaa asia korkeimman haltuun tai itseasiassa antaa sen toisen ihmisen itse päättää haluaako tappaa itsensä. Voi kuulostaa kovalta mutta siinä tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto, en tajua mistä se voima tuli vain päästää irti. No, onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta nahoissani sain kyllä myöhemmin tuntea katkeran koston.
Niinpä mistä se voima itsellekin tuli
En tiedä, mutta itse koen kokeneeni viimeisimmässä suhteessani totaalisen narsistisen romahtamisen.
Kohtasin itseäni kovempinahkaisen samanlaisen ja kyytiä tuli niin että tuntui. Siinä nyt olisi varmasti romahtanut terveempikin tapaus, mutta omalla kohdallani koen sen narsistiseksi romahtamiseksi.
Aiemmin olen voinut masteroida suhteita haluamallani tavalla ja piiloutua defenssieni taakse - nyt se ei enää onnistunut, totaalisen pyörremyrskyn alla, ja siitä sydämellisen suuri kiitos hänelle.
Se on paikka aloittaa uusi kasvu ja ehkä eheytyä, mutta riippunee siitä miten lähden asiaa hoitamaan. Voin joko kasvattaa kuoret takaisin paikoilleen tai saada jotain parempaa. Sen näyttää aika.
Romahtaminen, minkä joku voisi vain myös masikseksi tai muuksi tulkita, on vaikuttanut kaikkeen elämässäni. Olen täysin tyhjä, voimaton, toivoton. Aiemmin ajattelin sen - romahtamisen tunteen, johtuneen VAIN siitä suhteesta ja sen tuomista traumoista/jälkipyykistä, mutta enää en ole sitä mieltä. Ikään kuin ilman häntä ja hänen pyöritystään olisin ollut ihan ookoo... kakat olisin ollut =)
Hän pakotti minut kohtaamaan itseni. Mikään manipulointi, johdattelu (vaikkakin kuinka "hyvää tarkoittava"), kontrollointi, selittäminen, pyytäminen, hyväksytyksi tulemisen tarve, oikeudenmukaisuuden vaatiminen, ihailun tarve, uhkailu, rakastaminen, hellyys...oli kuin heittäisi helmiä sioille. Sitten koin narsistisen kollapsin ja nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä edes olen elänyt sillä tavoin kun olen. Toivottavasti auttoi jo, ettei tarvitse lähteä uudelleen samaan kelkkaan hänen tai kenenkään muun kanssa.
Tarvitsen nyt sellaista tukea kuin juoppo siellä kuopassa, siinä tarinassa johon linkkikin tuli. Toivottavasti se käsi johon tartun, ei ole narsistista jälleenkasvua tukeava...huoh...mulle riittäisi jo tämä elämäminen jatkuvassa suojakuplassa - eli pelossa.- M.B.
Kun myönnät pelkääväsi, olet jo saanut jalan oven väliin. Siitä se lähtee, pelon karkoitus. Kuten aiemmin sanit (muistaakseni olit sinä) juominen loppuu kun lopettaa juomisen.. eikä vaan yritä juomisen lopettamista. Pelon voi nähdä ja tiedostaa, sitä kautta lopettaa pelkäämisen. Voimia.
Ja kun rakentaa uutta kuorat/muuria, siihen voi rakentaa aina oven, johon kolkuttavalle avataan.. muistaa vain itse sen salakoputuksen, että tunnistaa sen kun kuulee :) M.B. kirjoitti:
Kun myönnät pelkääväsi, olet jo saanut jalan oven väliin. Siitä se lähtee, pelon karkoitus. Kuten aiemmin sanit (muistaakseni olit sinä) juominen loppuu kun lopettaa juomisen.. eikä vaan yritä juomisen lopettamista. Pelon voi nähdä ja tiedostaa, sitä kautta lopettaa pelkäämisen. Voimia.
Ja kun rakentaa uutta kuorat/muuria, siihen voi rakentaa aina oven, johon kolkuttavalle avataan.. muistaa vain itse sen salakoputuksen, että tunnistaa sen kun kuulee :)Totta....kolme lyhyttä, kaks pitkää jne jne : sillä aukeaa ovet =)
Ehkä.
Eeekäku "lopetin juomisen, kun lopetin juomisen lopettamisen yrittämisen".
Eli pakonomaisen kontrolloimisen tarpeen hellittäessä asiat alkaakin lutviutumaan...- A
> Hän pakotti minut kohtaamaan itseni. Mikään manipulointi, johdattelu (vaikkakin kuinka "hyvää tarkoittava"), kontrollointi, selittäminen, pyytäminen, hyväksytyksi tulemisen tarve, oikeudenmukaisuuden vaatiminen, ihailun tarve, uhkailu, rakastaminen, hellyys...oli kuin heittäisi helmiä sioille. Sitten koin narsistisen kollapsin ja nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä edes olen elänyt sillä tavoin kun olen. Toivottavasti auttoi jo, ettei tarvitse lähteä uudelleen samaan kelkkaan hänen tai kenenkään muun kanssa.
Tarvitsen nyt sellaista tukea kuin juoppo siellä kuopassa, siinä tarinassa johon linkkikin tuli. Toivottavasti se käsi johon tartun, ei ole narsistista jälleenkasvua tukeava...huoh...mulle riittäisi jo tämä elämäminen jatkuvassa suojakuplassa - eli pelossa.
- Ymmärsin tämän niin, että olisi jonkinlainen itsessään-olevan-kielteisen ("näkemättömyyden"?) hylkäämisen tarve. Tämä tarve ei toteutuisi omin voimin. Tarvittaisiin ulkopuolinen. Samoin kuin aids-potilaalla tulisi virustartunnan saaneiden valkosolujen rakennetta muokata täsmälääkkeellä.
Olisiko tämä ulkopuolelta-tuotava prosessiltaan rokotus tai siedätys tai abraasio? Ehkä viimemainittu. Abraasiossa kroonisesti tulehtuneen ja arpeutuneen silmän ulointa kerrosta raaputetaan rikki, jotta uudelleenkasvaminen mahdollistuisi, pinta siliäisi ja olisi taas mahdollista räpäyttää silmäluomiaan ilman suunnatonta kipua. Näkökyky palautuisi tämän prosessin seurauksena - tiukasta siteestä joka puristaa silmäluomen pysyvästi kiinni voitaisiin luopua kivun hävittyä.
Puutarhuri käyttäisi tästä prosessista tai sen osista sanoja taimien kouliminen tai valelatvojen leikkaaminen tai varkaiden nyppiminen hangoista.
Menköön tämä kirjoitus prosessin hahmottamiseen vertauskuvien kautta. Konkreettiset toimintatavat ovat tilannekohtaisia, joten aiemmat tapauskokemuksetkin ovat nekin aina vain suuntaa antavia, eli vertauskuvia siitä toimintamallista jota suunnilleen kannattaisi noudattaa? A kirjoitti:
> Hän pakotti minut kohtaamaan itseni. Mikään manipulointi, johdattelu (vaikkakin kuinka "hyvää tarkoittava"), kontrollointi, selittäminen, pyytäminen, hyväksytyksi tulemisen tarve, oikeudenmukaisuuden vaatiminen, ihailun tarve, uhkailu, rakastaminen, hellyys...oli kuin heittäisi helmiä sioille. Sitten koin narsistisen kollapsin ja nyt ihmettelen, että miksi ihmeessä edes olen elänyt sillä tavoin kun olen. Toivottavasti auttoi jo, ettei tarvitse lähteä uudelleen samaan kelkkaan hänen tai kenenkään muun kanssa.
Tarvitsen nyt sellaista tukea kuin juoppo siellä kuopassa, siinä tarinassa johon linkkikin tuli. Toivottavasti se käsi johon tartun, ei ole narsistista jälleenkasvua tukeava...huoh...mulle riittäisi jo tämä elämäminen jatkuvassa suojakuplassa - eli pelossa.
- Ymmärsin tämän niin, että olisi jonkinlainen itsessään-olevan-kielteisen ("näkemättömyyden"?) hylkäämisen tarve. Tämä tarve ei toteutuisi omin voimin. Tarvittaisiin ulkopuolinen. Samoin kuin aids-potilaalla tulisi virustartunnan saaneiden valkosolujen rakennetta muokata täsmälääkkeellä.
Olisiko tämä ulkopuolelta-tuotava prosessiltaan rokotus tai siedätys tai abraasio? Ehkä viimemainittu. Abraasiossa kroonisesti tulehtuneen ja arpeutuneen silmän ulointa kerrosta raaputetaan rikki, jotta uudelleenkasvaminen mahdollistuisi, pinta siliäisi ja olisi taas mahdollista räpäyttää silmäluomiaan ilman suunnatonta kipua. Näkökyky palautuisi tämän prosessin seurauksena - tiukasta siteestä joka puristaa silmäluomen pysyvästi kiinni voitaisiin luopua kivun hävittyä.
Puutarhuri käyttäisi tästä prosessista tai sen osista sanoja taimien kouliminen tai valelatvojen leikkaaminen tai varkaiden nyppiminen hangoista.
Menköön tämä kirjoitus prosessin hahmottamiseen vertauskuvien kautta. Konkreettiset toimintatavat ovat tilannekohtaisia, joten aiemmat tapauskokemuksetkin ovat nekin aina vain suuntaa antavia, eli vertauskuvia siitä toimintamallista jota suunnilleen kannattaisi noudattaa?Huih...yövuoron jälkeiselle horrostilalle liikaa ajateltavaa =)
Pakko ehkä ottaa pienet tirsat ja palata asiaan.
Mutta pidän ajatuksestasi : kasvia rasittavat kuivat tai "ylimääräiset" oksistot pois ja juuristolle ravintoa. Jotain terveellistä ehkä kerrankin =)
Muuten kontaktin lienee tulisi olla mahdollisimman normi - jokseenkin "etäinen kuitenkin", tasavertainen, eli ei narsistisísta tai läheisriippuvista lähtökohdista lähtökohtainen. Ettei sieltä kukaan peilaisi takaisin sitä mitä pikaratkaisuna tietysti haluaisin. Mutta millainen sellainen ihminen olisi ja mistä sellaisia löytää ? Ja miten keneltäkään voi "velvoittaa" sellaista ? Maksullinen seura =), eli terapeutti tms lienee ainoa vaihtoehto mutta niitäkin on niin moneen junaan. Tuota artikkelia kun paksu-ja ohutnahkaisista luki, tuli aika epätoivoinen olo avun suhteen - aika vaativaa ja henkisesti raskasta hommaa vastapuolelle.
Päihdepuolelta tulleissa kavereissani on se hyvä puoli, etteivät he säästele totuuksia. Totuuksien sanominen ei ole yhtä kuin ilkeyttä tai "rumaa totuutta", jota tuskin tällä hetkellä ainakaan kovin rakentavasti vastaanottaisin, mutta rehellistä. He huomauttavat kyllä jos huomaavat kuoren nousevan pintaan ja todella hienolla tavalla sen tekevätkin.
Eilenkin sain huomautuksen puhelun aikana : kuulostan kuulemma selvinpäin olevalta humaltuneelta, nk. kuivaa huikkaa napsivalta ja tajusin hänen huomautustensa aikana "olevani eri persoona". Samat asiat mistä viimeksi puhuttiin, näyttäytyivätkin ihan eri tavalla enkä itse ensin huomannut ristiriitaa. Sitten kun se tuli puheeksi, huomasin taas "egoilevani". Se on hienoa kun toinen ihminen huomauttaa siitä ja johdattelee kivasti keskustelun sinne. Heillä on uskomatonta taito siinä, ei tietenkään kaikilla mutta anyway.
Nyt alan vähitellen hahmottamaan näitä puolia itsessäni, joita persooniksi kutsun =) Vitsi vitsi, en nyt sentään jakomielinen ole, mutta sillä tavalla asiasta keskusteleminen käy helpommin. Voi puhua egoistista, masokistista, suorittajasta, "elukasta" tai vaikka siitä kovin syvälle piilotetusta pikku-tytöstä joka haluaisi uskaltaa tulla esille. Mutta kun nuo muut suojelee sitä niin kovin =D- 23
lynett kirjoitti:
Huih...yövuoron jälkeiselle horrostilalle liikaa ajateltavaa =)
Pakko ehkä ottaa pienet tirsat ja palata asiaan.
Mutta pidän ajatuksestasi : kasvia rasittavat kuivat tai "ylimääräiset" oksistot pois ja juuristolle ravintoa. Jotain terveellistä ehkä kerrankin =)
Muuten kontaktin lienee tulisi olla mahdollisimman normi - jokseenkin "etäinen kuitenkin", tasavertainen, eli ei narsistisísta tai läheisriippuvista lähtökohdista lähtökohtainen. Ettei sieltä kukaan peilaisi takaisin sitä mitä pikaratkaisuna tietysti haluaisin. Mutta millainen sellainen ihminen olisi ja mistä sellaisia löytää ? Ja miten keneltäkään voi "velvoittaa" sellaista ? Maksullinen seura =), eli terapeutti tms lienee ainoa vaihtoehto mutta niitäkin on niin moneen junaan. Tuota artikkelia kun paksu-ja ohutnahkaisista luki, tuli aika epätoivoinen olo avun suhteen - aika vaativaa ja henkisesti raskasta hommaa vastapuolelle.
Päihdepuolelta tulleissa kavereissani on se hyvä puoli, etteivät he säästele totuuksia. Totuuksien sanominen ei ole yhtä kuin ilkeyttä tai "rumaa totuutta", jota tuskin tällä hetkellä ainakaan kovin rakentavasti vastaanottaisin, mutta rehellistä. He huomauttavat kyllä jos huomaavat kuoren nousevan pintaan ja todella hienolla tavalla sen tekevätkin.
Eilenkin sain huomautuksen puhelun aikana : kuulostan kuulemma selvinpäin olevalta humaltuneelta, nk. kuivaa huikkaa napsivalta ja tajusin hänen huomautustensa aikana "olevani eri persoona". Samat asiat mistä viimeksi puhuttiin, näyttäytyivätkin ihan eri tavalla enkä itse ensin huomannut ristiriitaa. Sitten kun se tuli puheeksi, huomasin taas "egoilevani". Se on hienoa kun toinen ihminen huomauttaa siitä ja johdattelee kivasti keskustelun sinne. Heillä on uskomatonta taito siinä, ei tietenkään kaikilla mutta anyway.
Nyt alan vähitellen hahmottamaan näitä puolia itsessäni, joita persooniksi kutsun =) Vitsi vitsi, en nyt sentään jakomielinen ole, mutta sillä tavalla asiasta keskusteleminen käy helpommin. Voi puhua egoistista, masokistista, suorittajasta, "elukasta" tai vaikka siitä kovin syvälle piilotetusta pikku-tytöstä joka haluaisi uskaltaa tulla esille. Mutta kun nuo muut suojelee sitä niin kovin =DSellaiset ystävät on kullanarvoisia jotka ovat rehellisiä eivätkä mielistele silläkin uhalla että toinen ymmärtää koko asian täysin väärin. Monesti se on vaan sitä että ne naamiot puhuvat toisilleen eikä todellista kohtaamista synny. Niistä naamioistakin on hyvä teksti olemassa jos vaan löytäis..
- A
lynett kirjoitti:
Huih...yövuoron jälkeiselle horrostilalle liikaa ajateltavaa =)
Pakko ehkä ottaa pienet tirsat ja palata asiaan.
Mutta pidän ajatuksestasi : kasvia rasittavat kuivat tai "ylimääräiset" oksistot pois ja juuristolle ravintoa. Jotain terveellistä ehkä kerrankin =)
Muuten kontaktin lienee tulisi olla mahdollisimman normi - jokseenkin "etäinen kuitenkin", tasavertainen, eli ei narsistisísta tai läheisriippuvista lähtökohdista lähtökohtainen. Ettei sieltä kukaan peilaisi takaisin sitä mitä pikaratkaisuna tietysti haluaisin. Mutta millainen sellainen ihminen olisi ja mistä sellaisia löytää ? Ja miten keneltäkään voi "velvoittaa" sellaista ? Maksullinen seura =), eli terapeutti tms lienee ainoa vaihtoehto mutta niitäkin on niin moneen junaan. Tuota artikkelia kun paksu-ja ohutnahkaisista luki, tuli aika epätoivoinen olo avun suhteen - aika vaativaa ja henkisesti raskasta hommaa vastapuolelle.
Päihdepuolelta tulleissa kavereissani on se hyvä puoli, etteivät he säästele totuuksia. Totuuksien sanominen ei ole yhtä kuin ilkeyttä tai "rumaa totuutta", jota tuskin tällä hetkellä ainakaan kovin rakentavasti vastaanottaisin, mutta rehellistä. He huomauttavat kyllä jos huomaavat kuoren nousevan pintaan ja todella hienolla tavalla sen tekevätkin.
Eilenkin sain huomautuksen puhelun aikana : kuulostan kuulemma selvinpäin olevalta humaltuneelta, nk. kuivaa huikkaa napsivalta ja tajusin hänen huomautustensa aikana "olevani eri persoona". Samat asiat mistä viimeksi puhuttiin, näyttäytyivätkin ihan eri tavalla enkä itse ensin huomannut ristiriitaa. Sitten kun se tuli puheeksi, huomasin taas "egoilevani". Se on hienoa kun toinen ihminen huomauttaa siitä ja johdattelee kivasti keskustelun sinne. Heillä on uskomatonta taito siinä, ei tietenkään kaikilla mutta anyway.
Nyt alan vähitellen hahmottamaan näitä puolia itsessäni, joita persooniksi kutsun =) Vitsi vitsi, en nyt sentään jakomielinen ole, mutta sillä tavalla asiasta keskusteleminen käy helpommin. Voi puhua egoistista, masokistista, suorittajasta, "elukasta" tai vaikka siitä kovin syvälle piilotetusta pikku-tytöstä joka haluaisi uskaltaa tulla esille. Mutta kun nuo muut suojelee sitä niin kovin =D> Jotain terveellistä ehkä kerrankin =)
- Ruisleipää ja kaivovettä.
> Muuten kontaktin lienee tulisi olla mahdollisimman normi - jokseenkin "etäinen kuitenkin", tasavertainen, eli ei narsistisísta tai läheisriippuvista lähtökohdista lähtökohtainen. Ettei sieltä kukaan peilaisi takaisin sitä mitä pikaratkaisuna tietysti haluaisin.
- Ei seksiä eikä päihteitä.
> Mutta millainen sellainen ihminen olisi ja mistä sellaisia löytää ? Ja miten keneltäkään voi "velvoittaa" sellaista ?
- Joillakin meistä on hoivavietti.
> Päihdepuolelta tulleissa kavereissani on se hyvä puoli, etteivät he säästele totuuksia. Totuuksien sanominen ei ole yhtä kuin ilkeyttä tai "rumaa totuutta", jota tuskin tällä hetkellä ainakaan kovin rakentavasti vastaanottaisin, mutta rehellistä. He huomauttavat kyllä jos huomaavat kuoren nousevan pintaan ja todella hienolla tavalla sen tekevätkin.
- Ylilyöntejä ei voi välttää. Mutta kehittymistäkään ei tapahdu, jos harjoituksissa ei ole tehoa. Hmmm ... Tämä on ikuisuusongelma. Kyse on levon ja palautumisen suhteesta, oikeasta ajoituksesta, rytmittämisestä, on kuunneltava itseään. ... Ja samalla pitäisi luoda keskusteluyhteys ja tavoittaa palautteenantoa varten ajallisesti/paikallisesti rajattu kommunikaatiotilanne, joka on vapaa kaikesta systeemisestä herruudesta (ja orjuudesta). Se taas on vaikeaa, koska koko prosessi tähtää juuri tuonkaltaisen kommunikaatiotilanteen tavoittamiseen pysyväksi tulevaisuuden toimintaympäristöksi.
> Nyt alan vähitellen hahmottamaan näitä puolia itsessäni, joita persooniksi kutsun =) Vitsi vitsi, en nyt sentään jakomielinen ole, mutta sillä tavalla asiasta keskusteleminen käy helpommin. Voi puhua egoistista, masokistista, suorittajasta, "elukasta" tai vaikka siitä kovin syvälle piilotetusta pikku-tytöstä joka haluaisi uskaltaa tulla esille. Mutta kun nuo muut suojelee sitä niin kovin =D
- Tulkitsen että itsetietoisuutesi on kasvamassa. Tuo oma tietoisuutesi eri persoonistasi tarjoaa sinulle mahdollisuuden hieman ohjailla näistä määräävimmässä asemassa olevia ja rohkaista heistä syrjäänvetäytyneimpiä.
Olethan kaunis ja kiltti ja rohkea. Siis luota vain itseesi: Älä luota vain itseesi. - 34
23 kirjoitti:
Sellaiset ystävät on kullanarvoisia jotka ovat rehellisiä eivätkä mielistele silläkin uhalla että toinen ymmärtää koko asian täysin väärin. Monesti se on vaan sitä että ne naamiot puhuvat toisilleen eikä todellista kohtaamista synny. Niistä naamioistakin on hyvä teksti olemassa jos vaan löytäis..
A kirjoitti:
> Jotain terveellistä ehkä kerrankin =)
- Ruisleipää ja kaivovettä.
> Muuten kontaktin lienee tulisi olla mahdollisimman normi - jokseenkin "etäinen kuitenkin", tasavertainen, eli ei narsistisísta tai läheisriippuvista lähtökohdista lähtökohtainen. Ettei sieltä kukaan peilaisi takaisin sitä mitä pikaratkaisuna tietysti haluaisin.
- Ei seksiä eikä päihteitä.
> Mutta millainen sellainen ihminen olisi ja mistä sellaisia löytää ? Ja miten keneltäkään voi "velvoittaa" sellaista ?
- Joillakin meistä on hoivavietti.
> Päihdepuolelta tulleissa kavereissani on se hyvä puoli, etteivät he säästele totuuksia. Totuuksien sanominen ei ole yhtä kuin ilkeyttä tai "rumaa totuutta", jota tuskin tällä hetkellä ainakaan kovin rakentavasti vastaanottaisin, mutta rehellistä. He huomauttavat kyllä jos huomaavat kuoren nousevan pintaan ja todella hienolla tavalla sen tekevätkin.
- Ylilyöntejä ei voi välttää. Mutta kehittymistäkään ei tapahdu, jos harjoituksissa ei ole tehoa. Hmmm ... Tämä on ikuisuusongelma. Kyse on levon ja palautumisen suhteesta, oikeasta ajoituksesta, rytmittämisestä, on kuunneltava itseään. ... Ja samalla pitäisi luoda keskusteluyhteys ja tavoittaa palautteenantoa varten ajallisesti/paikallisesti rajattu kommunikaatiotilanne, joka on vapaa kaikesta systeemisestä herruudesta (ja orjuudesta). Se taas on vaikeaa, koska koko prosessi tähtää juuri tuonkaltaisen kommunikaatiotilanteen tavoittamiseen pysyväksi tulevaisuuden toimintaympäristöksi.
> Nyt alan vähitellen hahmottamaan näitä puolia itsessäni, joita persooniksi kutsun =) Vitsi vitsi, en nyt sentään jakomielinen ole, mutta sillä tavalla asiasta keskusteleminen käy helpommin. Voi puhua egoistista, masokistista, suorittajasta, "elukasta" tai vaikka siitä kovin syvälle piilotetusta pikku-tytöstä joka haluaisi uskaltaa tulla esille. Mutta kun nuo muut suojelee sitä niin kovin =D
- Tulkitsen että itsetietoisuutesi on kasvamassa. Tuo oma tietoisuutesi eri persoonistasi tarjoaa sinulle mahdollisuuden hieman ohjailla näistä määräävimmässä asemassa olevia ja rohkaista heistä syrjäänvetäytyneimpiä.
Olethan kaunis ja kiltti ja rohkea. Siis luota vain itseesi: Älä luota vain itseesi.Hmm... onneksi ruisleipä ja kaivovesi kuuluu suosikkeihin jo valmiiksi =) !
"- Ei seksiä eikä päihteitä"
Juu ei =) Se olisi tällaiselle monimultiaddiktille varma tie tuhoon. Jossain vaiheessa jopa kuolemantuomio. Se omille jaloille kuseksiminen alkaa jo ottaa pannuun.
Hoivavietti ?
Jotenkin saan siitäkin rakennettua syyllisyyttä ; apu menee hukkaan, joku tarttee sitä enempi, ei se kuitenkaan auta... ja samaan aikaan intoa olisi niin paljon että hoitovaste ei tästä mitenkään voisi parantua. Kaverit ei ole hoitosuhdetta varten.
Samalla omavoimainen egoistini koettaa aika ajoin sabotoida tilannetta uskottelemalla, että yksin pitäisi kaikesta selvitä... älä valita, ole aikuinen, hoida omat asiasi... ja sitä kautta olisi hyvä palata sitten taas vanhoihin malleihin - niinhän siinä ajan kuluessa taas kävisi ; olisin takaisin vanhassa "suhteessa" tai ympäripäissäni tai molempia. Umpikujassa tarttee oikeasti jonkun muun apua, mutta tällä luonteella sen hyväksyminen on käsittämätttömän vaikeata vaikka sen teoriantasolla käsitänkin.
"Tulkitsen että itsetietoisuutesi on kasvamassa. Tuo oma tietoisuutesi eri persoonistasi tarjoaa sinulle mahdollisuuden hieman ohjailla näistä määräävimmässä asemassa olevia ja rohkaista heistä syrjäänvetäytyneimpiä."
Kylli. Nyt kun olen paikallistanut monessakin tilanteessa niiden läsnäolon, olen saanut mahdollisuuden puuttua siihen ajatuksenjuoksuun joka koettaa johdatella kaikkeen tuhoavaan. Se alkaa jollain kovin vaatimattoman oloisella tunteella tai ajatusjuoksulla...mutta saman kokeneet kaverini ovat auttaneet hahmottamaan mihin se tie on viemässä.
Harvoin sieltä mitään rakentavaa viestiä tulee =) Olen koettanut keksiä "niille" nimiä jotta hahmotan paremmin ja saan vähän huumoriakin mukaan laukaisemaan tilannetta. Huumori on meikäläiselle elintärkeää, aina. Se auttaa jaksamaan ja antaa perspektiiviä. Olen houkutellut sitä pientä likkaa esiin, mutta on se niin hautaunut sinne peittojen alle etten meinaa sitä millään löytää.
Toisaalta, kun ei kavereita viitsi asialla vaivata (haluan pitää ne suhteet sellaisenaan), ei "romahtamiselle" sinne ihan pohjaan asti ole oikein mahdollisuutta jos haluaa pysyä geimeissä mukana. Sellainen vaatisi rakastavan ilmapiirin, tunteen siitä että sen aikana kannatellaan...ei se oikein yksin onnistu. Siksipä sisin nostaa muureja koko ajan ylöspäin takaisin ja minä koetan niitä polkea takaisin: En perkele suostu enää =) !!! EI KÄY!
"Siis luota vain itseesi: Älä luota vain itseesi. "
Loistava paradoksi. Yksin kun on niin huonossa seurassa =) Tarvitaan myös terveitä peilejä.- A
lynett kirjoitti:
Hmm... onneksi ruisleipä ja kaivovesi kuuluu suosikkeihin jo valmiiksi =) !
"- Ei seksiä eikä päihteitä"
Juu ei =) Se olisi tällaiselle monimultiaddiktille varma tie tuhoon. Jossain vaiheessa jopa kuolemantuomio. Se omille jaloille kuseksiminen alkaa jo ottaa pannuun.
Hoivavietti ?
Jotenkin saan siitäkin rakennettua syyllisyyttä ; apu menee hukkaan, joku tarttee sitä enempi, ei se kuitenkaan auta... ja samaan aikaan intoa olisi niin paljon että hoitovaste ei tästä mitenkään voisi parantua. Kaverit ei ole hoitosuhdetta varten.
Samalla omavoimainen egoistini koettaa aika ajoin sabotoida tilannetta uskottelemalla, että yksin pitäisi kaikesta selvitä... älä valita, ole aikuinen, hoida omat asiasi... ja sitä kautta olisi hyvä palata sitten taas vanhoihin malleihin - niinhän siinä ajan kuluessa taas kävisi ; olisin takaisin vanhassa "suhteessa" tai ympäripäissäni tai molempia. Umpikujassa tarttee oikeasti jonkun muun apua, mutta tällä luonteella sen hyväksyminen on käsittämätttömän vaikeata vaikka sen teoriantasolla käsitänkin.
"Tulkitsen että itsetietoisuutesi on kasvamassa. Tuo oma tietoisuutesi eri persoonistasi tarjoaa sinulle mahdollisuuden hieman ohjailla näistä määräävimmässä asemassa olevia ja rohkaista heistä syrjäänvetäytyneimpiä."
Kylli. Nyt kun olen paikallistanut monessakin tilanteessa niiden läsnäolon, olen saanut mahdollisuuden puuttua siihen ajatuksenjuoksuun joka koettaa johdatella kaikkeen tuhoavaan. Se alkaa jollain kovin vaatimattoman oloisella tunteella tai ajatusjuoksulla...mutta saman kokeneet kaverini ovat auttaneet hahmottamaan mihin se tie on viemässä.
Harvoin sieltä mitään rakentavaa viestiä tulee =) Olen koettanut keksiä "niille" nimiä jotta hahmotan paremmin ja saan vähän huumoriakin mukaan laukaisemaan tilannetta. Huumori on meikäläiselle elintärkeää, aina. Se auttaa jaksamaan ja antaa perspektiiviä. Olen houkutellut sitä pientä likkaa esiin, mutta on se niin hautaunut sinne peittojen alle etten meinaa sitä millään löytää.
Toisaalta, kun ei kavereita viitsi asialla vaivata (haluan pitää ne suhteet sellaisenaan), ei "romahtamiselle" sinne ihan pohjaan asti ole oikein mahdollisuutta jos haluaa pysyä geimeissä mukana. Sellainen vaatisi rakastavan ilmapiirin, tunteen siitä että sen aikana kannatellaan...ei se oikein yksin onnistu. Siksipä sisin nostaa muureja koko ajan ylöspäin takaisin ja minä koetan niitä polkea takaisin: En perkele suostu enää =) !!! EI KÄY!
"Siis luota vain itseesi: Älä luota vain itseesi. "
Loistava paradoksi. Yksin kun on niin huonossa seurassa =) Tarvitaan myös terveitä peilejä.Kiitos kommenteistasi!
Lumihankikävelyretken onnellisesti väsyttämänä vastaan:
> Jotenkin saan siitäkin rakennettua syyllisyyttä ; apu menee hukkaan, joku tarttee sitä enempi, ei se kuitenkaan auta...
- Terapeuttinen vanhemmuus työskentelee juuri tuon asian kanssa. Miten päästä lähelle sellaista lasta joka ei häpeä mitään - paitsi sitä että päästäisi jonkun lähelleen. Eli syyllisyydentuntoakaan - niin kuin ei muutakaan läheisyydentorjuntaa - ei pidä ottaa vakavasti. Tekosyitä ne vain. Vastaanpanemista. Niiden läpi näkee kyllä.
> ja samaan aikaan intoa olisi niin paljon että hoitovaste ei tästä mitenkään voisi parantua.
- Kuulostaa hiukan siltä että entinen minäsi on mennyttä. Etsitkö vain sopivaa tilaisuutta sen hyvästelemiseen? :))
> Samalla omavoimainen egoistini koettaa aika ajoin sabotoida tilannetta uskottelemalla, että yksin pitäisi kaikesta selvitä... älä valita, ole aikuinen, hoida omat asiasi... ja sitä kautta olisi hyvä palata sitten taas vanhoihin malleihin
- Ehkä olet vain rakentanut niin monipuolisen naamioverkon, että olet kyennyt huijaamaan itseäsi aina yhden päivän kerrallaan vaihtamalla sillä hetkellä uskottavampaan rooliin kesken päivän, vaikkapa tuohon egoistiin. ... Mutta olet pahus vie alkanut kasvaa ja silloin mikään ei enää riitä! Vanhat vaatteesi käyvät pieniksi ... :))
> Sellainen vaatisi rakastavan ilmapiirin, tunteen siitä että sen aikana kannatellaan...ei se oikein yksin onnistu.
- Sitä etsiessäsi ja siihen virittyessäsi: http://www.youtube.com/watch?v=4GvBOvg8H9U
:)) A kirjoitti:
Kiitos kommenteistasi!
Lumihankikävelyretken onnellisesti väsyttämänä vastaan:
> Jotenkin saan siitäkin rakennettua syyllisyyttä ; apu menee hukkaan, joku tarttee sitä enempi, ei se kuitenkaan auta...
- Terapeuttinen vanhemmuus työskentelee juuri tuon asian kanssa. Miten päästä lähelle sellaista lasta joka ei häpeä mitään - paitsi sitä että päästäisi jonkun lähelleen. Eli syyllisyydentuntoakaan - niin kuin ei muutakaan läheisyydentorjuntaa - ei pidä ottaa vakavasti. Tekosyitä ne vain. Vastaanpanemista. Niiden läpi näkee kyllä.
> ja samaan aikaan intoa olisi niin paljon että hoitovaste ei tästä mitenkään voisi parantua.
- Kuulostaa hiukan siltä että entinen minäsi on mennyttä. Etsitkö vain sopivaa tilaisuutta sen hyvästelemiseen? :))
> Samalla omavoimainen egoistini koettaa aika ajoin sabotoida tilannetta uskottelemalla, että yksin pitäisi kaikesta selvitä... älä valita, ole aikuinen, hoida omat asiasi... ja sitä kautta olisi hyvä palata sitten taas vanhoihin malleihin
- Ehkä olet vain rakentanut niin monipuolisen naamioverkon, että olet kyennyt huijaamaan itseäsi aina yhden päivän kerrallaan vaihtamalla sillä hetkellä uskottavampaan rooliin kesken päivän, vaikkapa tuohon egoistiin. ... Mutta olet pahus vie alkanut kasvaa ja silloin mikään ei enää riitä! Vanhat vaatteesi käyvät pieniksi ... :))
> Sellainen vaatisi rakastavan ilmapiirin, tunteen siitä että sen aikana kannatellaan...ei se oikein yksin onnistu.
- Sitä etsiessäsi ja siihen virittyessäsi: http://www.youtube.com/watch?v=4GvBOvg8H9U
:))Moro,
Hyvin kuvattu tuo, että ei häpeä mitään muuta kuin läheisyyttä. Sillä ei vain ole ollut positiivista positiota elämässä - sen merkitys on muuttunut tuhoavaksi.
Kun minun nähdäkseni se on nimenomaan sitä mitä ei elämässä ainakaan pitäisi hävetä. Pelko on toinen sitova voima. Ehkä ne liittyy jossain vaiheessa yhteen...=)
En kyllä halua (!) hävetä läheisyyttä tai herkkyyttä, sillä ei vain ole ollut jalansijaa koskaan.
Kaikki sellainen on turhaa, kivuliasta ja torjuttavaa. Niin se on mennyt. Sillä olen oppinut "selviytymään". Olen kuitenkin patologisesta häiriöisestä poikkeava siten, että koko ajan kaipaan niitä herkkiä puolia ja läheisyyttä, en pidä tästä "naamarista" ja jatkuvasta suojausasetelmasta - haluaisin ne herkkyydet tuoda esiin ja tulla niiden kanssa hyväksytyksi. Haluaisin tuntea kaikki tunteet ja olen jo käärinyt hihat valmiiksi, mutta se vaatii seuranvaihtoa ainakin suurimmasta osasta ihmisiä elämästäni. Muuten tulee taas kyytiä ja joutuu aloittamaan hengissäselviämisen.
Onneksi on eräs ystävä tällä hetkellä, joka luo koko ajan turvallista ilmapiiriä tuntemiselle. Ja toimii hyvänä peilinä sille egolleni joka kovin nopeasti alkaa suojaamaan omaisuuttaan=) En vain halua rasittaa häntä asialla liikaa ettei hieno ystävyys väsy.
"- Kuulostaa hiukan siltä että entinen minäsi on mennyttä. Etsitkö vain sopivaa tilaisuutta sen hyvästelemiseen? :))"
Näin olen itseni kanssa diilannut, nyt loppu pakeneminen. Se on menoa nyt, keinolla millä hyvänsä! Antaa palaa, antaa tulla, nyt mennään. Ajattelin ns hommata elämän =D
Noista päivittäisistä naamioista...kaikki ne rakentuvat sen kautta ettei täällä maailmassa ole itkijöille tilaa - hoida postisi. Siinä jää aika monta asiaa ihon alle kytemään kun pitää olla niin helkutin ookoo ja "hymy-lynett" joka paikassa. Sitä paitsi se on noloa myöntää jos on ongelmia =) Sittenhän sitä olisi yhtä heikko ja kuolevainen kuin kaikki muutkin...ja minähän en halua jäädä rannalle ruikuttamaan asioista joille en ole voinut mitään.
Biisi oli osuva, kiitosss!- 26
lynett kirjoitti:
Moro,
Hyvin kuvattu tuo, että ei häpeä mitään muuta kuin läheisyyttä. Sillä ei vain ole ollut positiivista positiota elämässä - sen merkitys on muuttunut tuhoavaksi.
Kun minun nähdäkseni se on nimenomaan sitä mitä ei elämässä ainakaan pitäisi hävetä. Pelko on toinen sitova voima. Ehkä ne liittyy jossain vaiheessa yhteen...=)
En kyllä halua (!) hävetä läheisyyttä tai herkkyyttä, sillä ei vain ole ollut jalansijaa koskaan.
Kaikki sellainen on turhaa, kivuliasta ja torjuttavaa. Niin se on mennyt. Sillä olen oppinut "selviytymään". Olen kuitenkin patologisesta häiriöisestä poikkeava siten, että koko ajan kaipaan niitä herkkiä puolia ja läheisyyttä, en pidä tästä "naamarista" ja jatkuvasta suojausasetelmasta - haluaisin ne herkkyydet tuoda esiin ja tulla niiden kanssa hyväksytyksi. Haluaisin tuntea kaikki tunteet ja olen jo käärinyt hihat valmiiksi, mutta se vaatii seuranvaihtoa ainakin suurimmasta osasta ihmisiä elämästäni. Muuten tulee taas kyytiä ja joutuu aloittamaan hengissäselviämisen.
Onneksi on eräs ystävä tällä hetkellä, joka luo koko ajan turvallista ilmapiiriä tuntemiselle. Ja toimii hyvänä peilinä sille egolleni joka kovin nopeasti alkaa suojaamaan omaisuuttaan=) En vain halua rasittaa häntä asialla liikaa ettei hieno ystävyys väsy.
"- Kuulostaa hiukan siltä että entinen minäsi on mennyttä. Etsitkö vain sopivaa tilaisuutta sen hyvästelemiseen? :))"
Näin olen itseni kanssa diilannut, nyt loppu pakeneminen. Se on menoa nyt, keinolla millä hyvänsä! Antaa palaa, antaa tulla, nyt mennään. Ajattelin ns hommata elämän =D
Noista päivittäisistä naamioista...kaikki ne rakentuvat sen kautta ettei täällä maailmassa ole itkijöille tilaa - hoida postisi. Siinä jää aika monta asiaa ihon alle kytemään kun pitää olla niin helkutin ookoo ja "hymy-lynett" joka paikassa. Sitä paitsi se on noloa myöntää jos on ongelmia =) Sittenhän sitä olisi yhtä heikko ja kuolevainen kuin kaikki muutkin...ja minähän en halua jäädä rannalle ruikuttamaan asioista joille en ole voinut mitään.
Biisi oli osuva, kiitosss!Kerro sit mullekkin mistä sellasen elämän saa jos satut löytämään. Ehkä kaikkien ei sittenkään tarvitse mennä pohjamutien kautta vai tuleeko niitä pohjia sitten useampia, vähän kuin spiraalinomaisesti. Tällasia tänään, ollu rankka päivä, ei muuta ku kahvia kitusiin.
- Vaihtoehto A
lynett kirjoitti:
Moro,
Hyvin kuvattu tuo, että ei häpeä mitään muuta kuin läheisyyttä. Sillä ei vain ole ollut positiivista positiota elämässä - sen merkitys on muuttunut tuhoavaksi.
Kun minun nähdäkseni se on nimenomaan sitä mitä ei elämässä ainakaan pitäisi hävetä. Pelko on toinen sitova voima. Ehkä ne liittyy jossain vaiheessa yhteen...=)
En kyllä halua (!) hävetä läheisyyttä tai herkkyyttä, sillä ei vain ole ollut jalansijaa koskaan.
Kaikki sellainen on turhaa, kivuliasta ja torjuttavaa. Niin se on mennyt. Sillä olen oppinut "selviytymään". Olen kuitenkin patologisesta häiriöisestä poikkeava siten, että koko ajan kaipaan niitä herkkiä puolia ja läheisyyttä, en pidä tästä "naamarista" ja jatkuvasta suojausasetelmasta - haluaisin ne herkkyydet tuoda esiin ja tulla niiden kanssa hyväksytyksi. Haluaisin tuntea kaikki tunteet ja olen jo käärinyt hihat valmiiksi, mutta se vaatii seuranvaihtoa ainakin suurimmasta osasta ihmisiä elämästäni. Muuten tulee taas kyytiä ja joutuu aloittamaan hengissäselviämisen.
Onneksi on eräs ystävä tällä hetkellä, joka luo koko ajan turvallista ilmapiiriä tuntemiselle. Ja toimii hyvänä peilinä sille egolleni joka kovin nopeasti alkaa suojaamaan omaisuuttaan=) En vain halua rasittaa häntä asialla liikaa ettei hieno ystävyys väsy.
"- Kuulostaa hiukan siltä että entinen minäsi on mennyttä. Etsitkö vain sopivaa tilaisuutta sen hyvästelemiseen? :))"
Näin olen itseni kanssa diilannut, nyt loppu pakeneminen. Se on menoa nyt, keinolla millä hyvänsä! Antaa palaa, antaa tulla, nyt mennään. Ajattelin ns hommata elämän =D
Noista päivittäisistä naamioista...kaikki ne rakentuvat sen kautta ettei täällä maailmassa ole itkijöille tilaa - hoida postisi. Siinä jää aika monta asiaa ihon alle kytemään kun pitää olla niin helkutin ookoo ja "hymy-lynett" joka paikassa. Sitä paitsi se on noloa myöntää jos on ongelmia =) Sittenhän sitä olisi yhtä heikko ja kuolevainen kuin kaikki muutkin...ja minähän en halua jäädä rannalle ruikuttamaan asioista joille en ole voinut mitään.
Biisi oli osuva, kiitosss!> Näin olen itseni kanssa diilannut, nyt loppu pakeneminen. Se on menoa nyt, keinolla millä hyvänsä! Antaa palaa, antaa tulla, nyt mennään. Ajattelin ns hommata elämän =D
- Olet reipas. Kyllä sinä osaat! :D
http://www.youtube.com/watch?v=6nyaH3MWZwY&feature=channel_page - M.B.
26 kirjoitti:
Kerro sit mullekkin mistä sellasen elämän saa jos satut löytämään. Ehkä kaikkien ei sittenkään tarvitse mennä pohjamutien kautta vai tuleeko niitä pohjia sitten useampia, vähän kuin spiraalinomaisesti. Tällasia tänään, ollu rankka päivä, ei muuta ku kahvia kitusiin.
Itse tuohon spiraalin muotoon mieltyneenä, olen todennut, että jokainen spiraalinmutka, vaikka näennäisesti olisikin samassa kohtaa kuin edellinen, niin ei sitä todellisuudessa ole. Se lisäulottuvuus siinä on omasta mielestäni sitä henkistä laatua. Tuntuu, että on käynyt mutkan ja palannut alkupiseteeseen, mutta ei kuitenkaan ihan.
- lottamari<3
Narsistilla ei ole minuutta. Hän luo itse itselleen valheellisen minän ja persoonan, ehkä monipersoonan ja elää tämän valheen ja kulissin varassa. Kun elämässä tapahtuu jotain sellaista, jossa narsisti joutuu väkisinkin riisutuksi tuosta valheminästään hänellä ei ole tilalla oikeata todellista minää, joka kykenisi ymmärtämään ja käsittelemään sen tosiasian, että hän on persoonaton, yksinäinen ja vailla oikeaa itsetuntemusta. Hän ei kestä tottuutta, eikä halua sitä kohdata sillä haavekuvan suojassa eläminen on antanut suojan ja turvan, joka on ollut hänen itsensä luoma, mutta joka sekin on hänet pettänyt. Kysymys on pettymyksestä. Narsisti kehittää itselleen valheminän pettymystensä suojaksi, kun tämä suoja katoaa narsisti joutuu kohtaamaan itsensä "alasti", hän ei kestä sitä pettymystä ja häpeää.
- Ilkikurimus
Miten erottaa valhe, jos ei ole totuutta?
- lottamari<3
Ilkikurimus kirjoitti:
Miten erottaa valhe, jos ei ole totuutta?
Niin, tai totuus kyllä on mutta sen kieltäminen johtaa valheeseen.
- Ilkikurimus
lottamari<3 kirjoitti:
Niin, tai totuus kyllä on mutta sen kieltäminen johtaa valheeseen.
Narsistin minuus on jotain, minkä hän on kieltänyt - ainakin osittain.
Kieltäminen ei poista mitään. - Anonyymi
Tämä on myös ihmisen murha. Jos ihmiseltä tuhotaan minuus ei ole ketään jolla olisi minuus. Kuka tahansa voi menettää minuuden ja itsensä kun joutuu oikeaan "hoitoon". Tämä on ihmisoikeuksien vastaista. TÄmänkaltainen hoito on väkivaltaa. Ja todennäköisemmin siihen joutuu narsistin uhri kuin itse narsisti. Ihmisen minuus kehityy jatkuvasti ja elämässä. Jos se tuhotaan on siihen johtanut väkivalta.
- TyhjäIhminen
Kun pidempään on narsistin kanssa tekemisissä huomaa, että kyseinen henkilö kopioi muita. Miksi hän vaikutti minun seurassani herkältä ja ujolta. Miksi hänen ilmeensä ja eleensä olivat kuin minun, samoin hänen käyttämänsä sanontatapansa. Ja seuraavassa hetkessä kun hän puhui puhelimessa ystävänsä kanssa tyyli vaihtui silmänräpäyksessä. Siis toki me kaikki vähän eri tavalla olemme kanssakäymisissä eri ihmisten kanssa, mutta narsisti muuttuu kuin uudeksi ihmiseksi. Puhetyyliä myöten.
Samoin oli pukeutumisen laita. Kun tapasimme ensimmäisen kerran hän piti hyvin paljastavia vaatteita. Pikku hiljaa tyyli muuttui samanlaiseksi kuin minulla. Se oli pelottavaa ja mielenkiintoista samaan aikaan. Hänellä ei ollut omia mielenkiinnon kohteita, vaan ne vaihtuivat aina uuden ihmisen mukana. Ja hän oli tässä kaikessa todella taitava. Jos ei ollut jatkuvasti hänen kanssaan, vaan tapasi muutaman kerran, niin ihmiset kuvittelivat löytäneensä sielunsisaren. Niin taitavasti hän omaksui toisten ihmisten eleet ja ilmeet, arvot, halut ja toiveet. Se on uskomatonta.
Ei siis ihme, ettei tällainen ihminen kestä yksinoloa. Ei ole ketään, jota kopioisi, ei ole pysyvää identiteettiä. Pelottava ajatus sinänsä. Tämä pätkä kuvaa tilaa osuvasti: http://www.youtube.com/watch?v=a-yoMEZXnbQ - Da daaa
Tuo on "hauska" piirre tuo kopioiminen kun sen oivaltaa. Narsistin seurassa tuleva kummalinen tunne johtuu osin siitä että hän on niin tuttu mutta kuitenkin niin vieras. Hän puheissaan jakaa arvosi ja mielipiteesi mutta saattaa tehdä jotakin joka on täysin vastoin noita ajatuksia. Hän tuntuu istuvan maailmaasi kovin hyvin mutta sitten hyppääkin toisenlaiseen maailmaan ja näyttää istuvan sinne yhtä hyvin. Kameleontti joka vaihtaa väriä ilmekään värähtämättä. Hän yritääkin pitää ne eri maailmat, joissa huseeraa, erillään toisistaan jotta värin vaihto ja takin kääntö ei paljastuisi, mutta eihän se aina onnistu. Ihmiset, jotka kuuluvat hänen elämäänsä vähänkin lähemmin ja pidempään, huomaavat huijauksen. Heille jää kaksi vaihtoehtoa: poistua narsistin vihat niskasssaan tai jäädä elämään mukana huijauksessa, ehkä itsenä uhraten.
hyviä kommentteja narsuista.Olen itsekin ollut narsistin pihdeissä 6 vuotta .Olen tullut siihen tulokseen että narsun kanssa ei kertakaikkiaan voi elää uhraamatta itseään sekä taloudellisesti että menettämällä oman minuutensa.Olo narsistin jäljiltä on kuin olisi tullut raiskatuksi.Jäljelle jää tyhjä.hyväksikäytetty olo ja kysymys,miksi juurikin minulle kävi näin.
Hulluimmalta tuntuu että narsujen ympärillä pyörii "hovi"joka talodellisen hyödyn tms.vuoksi mielistelevät luonnehäiriöistä henkilöä.
Olen juuri aikeissa ja varsinkin nyt kuin luin kommentit narsistin romahtamisesta,jättää suhde narsistin kanssa ennenkuin tämä tuhoaa minuuteni lopullisesti.Suhde narsistin kanssa on vain loppumaton kissa hiiri-leikki.- -
näin on
- Anonyymi
Vanha ketju, mutta asia ei muutu vanhetessaankaan.
Aitiopaikalta seurattu narsisti sukua.
Vanha narsisti kun romahti, hän siis masentui.
Hän itse selitti sairastavansa "jotain tautia".
Oli ihan psykiatrisessa hoidossakin.
Lääkityksestä ei voi tietää, oletettavasti sitä oli.
Varmaankin narsistin temput eivät enään vanhana toimineet ja
peili ei antanut sitä kuvaa, mitä olisi halunnut.
Nuoremmissa vauhti on vielä päällä, mutta vanhimmat heistä
alkavat jo oireilemaan.
Vanhoista "urotöistä" pitää kertoa joka tilanteessa.
Kuulijat alkavat olla jo vaivautuneita ja eivät ole
enää niitä lähteitä, jotka antavat kaivattua palautetta.
Vuosien kulkiessa on odotettavissa heillä myös masentuminen.- Anonyymi
Ovatko nämä vajakkeja tussuja?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ovatko nämä vajakkeja tussuja?
Siltähän tuo kirjoittamisen taso kuulostaa
Jotain muutakin sairautta on mukana. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siltähän tuo kirjoittamisen taso kuulostaa
Jotain muutakin sairautta on mukana.Perinteistä tussu porukkaa
- Anonyymi
Niin persoonaton terapiatta jäänyt seksuaalirikollinen se kirmailee uusien uhrien perässä, silti hämmästyttävää, että narsisti kuvailee uhreillansa olevan ongelmia tai narsismia. Kipataan tavallaan omat mielenterveys ongelmat toisten kannettaviksi. Tämän jälkeen narsisti ohjailee uhrejansa terapiaan.
- Anonyymi
Juuri näin. Ja uhri katsoo näytelmää jossa hän onkin toinen ja toinen onkin hän. Uhri sekoaa ja saa narsistin hoidon, koska aina kuullaan läheisiä persoonallisuudesta. Narsisti lypsää uhrin ajatukset inhimmillisyydestä ja ihmisistä sitten esittää ne ominaan ja tämän jälkeen kippaa narsismin toisen kannettavaksi. Hoidossa sitten uskotaan narsistia ja narsistin uhri hajoitetaan psykoosin partaalle.
Terapiat ovat hengenvaarallisia, jos tämänkaltaisia virheitä pääsee tapahtumaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin. Ja uhri katsoo näytelmää jossa hän onkin toinen ja toinen onkin hän. Uhri sekoaa ja saa narsistin hoidon, koska aina kuullaan läheisiä persoonallisuudesta. Narsisti lypsää uhrin ajatukset inhimmillisyydestä ja ihmisistä sitten esittää ne ominaan ja tämän jälkeen kippaa narsismin toisen kannettavaksi. Hoidossa sitten uskotaan narsistia ja narsistin uhri hajoitetaan psykoosin partaalle.
Terapiat ovat hengenvaarallisia, jos tämänkaltaisia virheitä pääsee tapahtumaan.Tässä ketjussa puhutaan narsistin romahduksesta, mutta
suuri vaara on, että narsistin uhri romahtaa, jos narsisti
tapansa mukaan onnistuu projisoimaan ongelmansa
uhriinsa.
- Anonyymi
Minun mielestä tuo tarkoittaa seuraavaa:
Tuommoiseksi luokiteltavan ihmisen toiminta poikkeaa valtaväestöstä. Hänen elämä keskittyy hyvän olon tuntemuksien hakemiseen. Tämä riippuvuus on niin voimakas, että mm. empatia ja lähimmäisen rakkaus jäävät tuon riippuvuuden jalkoihin. Hän ikäänkuin narkkaa palkintoa.
Hyvää oloa saa huomiosta. Aivot antaa siitä palkinnon. Huomiota ja lähteitä taas saa kaikenlaisella palailulla. Voi vaikka alistaa toisen keinoja kaihtamatta hyvän olon lähteeksi.
Romahdus tulee siitä, että hyvän olon lähteet loppuu. "Narkkari jää ilman huumetta"
Oman kokemuksen mukaan romahduksen jälkeen lähdetään uuteen nousuun. Joillakin ikääntyvillä on vaikeuksia saada uusia lähteitä, jolloin toiminnasta voi tulla tosi raakaa.
Narskun syömät psykoosi/mania lääkkeet auttaa. Ne antaa aivoille samaa palkintoa kuin huomio. Lääkkeillä tilanne helpottuu merkittävästi lähimmäisten kannalta katsottuna.
Ja sitten pakollinen disclaimer. En tunnusta tuntevani yhtään narsistia. Tämä teksti ei kohdistu keneenkään. Ja minua ei voi syyttää mistään, sillä tässä ei ilmene, että onko kyseessä fiktiivinen tarina vai omakohtainen kokemus. - Anonyymi
Kannattaa vaan ottaa etäisyyttä narsisteihin ja välttää menemästä mukaan mihinkään heidän draamaansa minkä he ovat kehitelleet saadakseen sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi jotta voivat tuntea olevansa kontrollissa. Narsisti tarvitsee jonkun jota kiusata koska tällä ei ole omaa minuutta.
Narsistin oma minuus on niin särkynyt että tämän on pakko keskittyä muiden piinaamisen ettei tarvitsisi nähdä omaa sisäistä tyhjyyttä
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402102Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p471654Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291491- 251468
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61441Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11425Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21397Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11331Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21250Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta61229