Ongelma on tälläinen, että ostimme seropin 9viikon ikäisen, jossa on kultaistanoutajaa, novascotinnoutajaa, perhoskoiraa ja jotain muuta?
Kun toimme pennun kotiin, autossa se oli emännän sylissä ja se sai aikaan sen, että pentu leimautui emäntään.
Ollaan 5 henkinen perhe, lapset jo isoja ja kaikkille oli tarkoitus lemmikki hommata, mutta pentu juoksee "hysteerisenä" emännän perässä ja jos emäntä menee vaikka vessaan pentu ulisee oven takana.
Pentu ei nuku... tai nukkuu emännän jaloissa, mutta jos emäntä vaihtaa paikkaa, pentu herää ja liikkuu kuin varjo emännän perässä.
Muutkin ollaan yritetty olla, leikkiä, ulkoilla ja ruokkia pentua, mutta turhaan.
Pelkäämme pennulle tulevan streessi, kun sen täytyy seurata emäntää liian tiiviisti. Ja toki emäntäkin väsyy tollaiseen...
Eräs kennelin pitäjä kävi jo katsomassa ja sanoi, ettei ole ikinä nähnyt tuollaista.
Pentu on ollut talossa vasta 4vrk.
Mitä pitäisi tehdä?
Koirasta olisi todellakin tarkoitus tulla koko perheen lemmikki.
Koiranpentu leimautuu liikaa yhteen
19
7175
Vastaukset
- RAUHAA JA AIKAA
Ja emää? Jos emää kohdeltu huonosti, niin se välittyy pentuihin. Millaiselta emä näytti, entä luonteeltaan?
Olkaa mahd rentoja ja rauhallisia. Osalla koirista vain kestää kotiutuminen pidempään, osa kotiutuu nopeammin. Jos kovin hösellätte, niin epävarman pennun pelot ja epävarmuus vain kasvaa.
Koira valitsee sen ihmisensä, ei sille voi mitään, ei siitä väkisin "tehdä" kaikkien lemmikkiä. Älkää ainakaan ylihoukutelko sitä muiden ihmisten perään, sellainen käytös on pnenun näkökulmasta epäilyttävää. Antakaa sille aikaa, olkaa selkeitä, reiluja, rauhallisia, loogisia, jne. Kaikki hösellys pois. Se huomaa ajankanssa, että teihin voikin luottaa. Oma olemisenne vaikuttaa hyvin paljon. Eihän tuon ikäinen vielä juuri muuta tee kuin syö ja nukkuu, antakaa nyt vain sen kotiutua ihan rauhassa.- 16+12
Kasvatuskoti näytti ihan ok paikalta. Tarkkoja olivat pennun uudesta kodista ja hinta oli korkea ja asianmukaiset paperit, vaikka onkin seropi tuli mukaan.
Meillä on myös kokemusta koirista. Emännän äidin kotona ollut aikoinaan kennel (pienimuotoinen) ja isännän kototalossa myös koiria. Yhteinenkin koira oli joskus... mutta siitä on jo 10 vuotta aikaa. Tosin sekin leimautui hyvin vahvasti emäntään, mutta hän olikin paimenkoira ja emäntä harrasti sen kanssa kaikkea, joten se ei sinäänsä ollut erikoista (meistä silloin) vaikka olikin kuin emännän toinen varjo.
Ollaan niin paljon ollut tekemisissä koirien kanssa, tai siis koirien kasvattajien, mutta tämä käytös on kaikista erikoista.
Pennun kasvattajakin ihmetteli... oli kuulema reipas tyttö pentu. Heillä on myös lapsia, iältään 10-15 ja pennut oli hyvin tottuneet ihmisiin.
Emäntä kai pelkää, että tässä on ns. entisen koiran sielu (vitsinä heitetty) kun homma jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.
Mutta tosiaan, eräs kennelin pitäjä kävi meillä katsomassa tilannetta ja sanoi, ettei ole moista nähnyt... pentu liikahtaa täydestä unesta heti kuin emäntä hiukankin siirtää jalkaa. - samanmoinen....
16+12 kirjoitti:
Kasvatuskoti näytti ihan ok paikalta. Tarkkoja olivat pennun uudesta kodista ja hinta oli korkea ja asianmukaiset paperit, vaikka onkin seropi tuli mukaan.
Meillä on myös kokemusta koirista. Emännän äidin kotona ollut aikoinaan kennel (pienimuotoinen) ja isännän kototalossa myös koiria. Yhteinenkin koira oli joskus... mutta siitä on jo 10 vuotta aikaa. Tosin sekin leimautui hyvin vahvasti emäntään, mutta hän olikin paimenkoira ja emäntä harrasti sen kanssa kaikkea, joten se ei sinäänsä ollut erikoista (meistä silloin) vaikka olikin kuin emännän toinen varjo.
Ollaan niin paljon ollut tekemisissä koirien kanssa, tai siis koirien kasvattajien, mutta tämä käytös on kaikista erikoista.
Pennun kasvattajakin ihmetteli... oli kuulema reipas tyttö pentu. Heillä on myös lapsia, iältään 10-15 ja pennut oli hyvin tottuneet ihmisiin.
Emäntä kai pelkää, että tässä on ns. entisen koiran sielu (vitsinä heitetty) kun homma jatkuu siitä, mihin viimeksi jäi.
Mutta tosiaan, eräs kennelin pitäjä kävi meillä katsomassa tilannetta ja sanoi, ettei ole moista nähnyt... pentu liikahtaa täydestä unesta heti kuin emäntä hiukankin siirtää jalkaa.Meilläkin paljon samanlainen pentu, nyt puolivuotias. Vaikka muuten reipas ja rohkea, sisällä seuraa minua ja liikkeitäni, tulee perässä kesken unien, jos liikahdankin niin koira havahtuu. Niinkuin edellä kirjoitettiin, koira valitsee sen ihmisensä. Ja tuo valittu ihminen on kunnia-asemassa kun osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen:) Meillä pentu on alkanut kasvaessaan itsenäistyä, pikkuhiljaa. Aluksi haikaili aina perääni ja itkeskelikin muiden hoivissa, mutta on nyt alkanut selvästi rentoutua muidenkin perheenjäsentemme kanssa, ja olen ihan tarkoituksella jättänyt pennun usein heidän hoiviinsa. Toiset koirat vain tuntuvat olevan luonteeltaan enemmän tuollaisia "yhden ihmisen koiria", vähemmän itsenäisiä, ja luonnetta täytyy kunnioittaa. Pentu kyllä tutustuu ja oppii luottamaan muihinkin, mutta ajan kanssa, noin pienenä tärkeintä on turvallisuuden tunteen luominen.
- ewdwewewe
Uskoisin, että ajankanssa vähän ainakin hellittää. Yrittäkää kääntää tuo ominaisuus voitoksi, koulutusasioissa, ei tietenkään heti. Eli emäntä ottaa päävastuun koulutuksesta. Meilläkin ollut aina koiria, lapsuuskodissani ja sitten itellä ja aina se on niin ollut, että jonkun sieltä perheestä, koirat ovat selvästi valinneet "omakseen". Oliko teillä pitkä ajomatka, kun pentu haettiin? Moni asia voi vaikuttaa tuohon. Mutta jos pentu pohjimmiltaan hieman arempi, niin tärkeintä on nyt tuo luottamuksen voittaminen ja sen saa ajankanssa, kun pentu kotiutuu ja huomaa, että olette kaikki ok tyyppejä. Aikaa vaan , ne ovat kaikki yksilöitä :)
- hähähö
Ei siinä ole mitään pahaa, että pentu on valinnut emännän, mutta se, ettei pentu nuku kunnolla, vaan on kokoajan valppaana emännän liikkeistä.
Kun emäntä laittaa pienessä keittiössä ruokaa, pentu nukkuu jaloissa, kuono jalkapöydän päällä. Kun emäntä siirtyy metrin hellalta jääkaapille, pentu nousee ylös, kävelee perässä... tätä jatkuu koko päivän.
Jos emäntä menee vessaan tai pesulle, pentu kitisee oventakana. jos ollaan koko perhe yhdessä ulkona ja emäntä vaan on ja muut yrittää leikkiä. pentu istuu lähes kokoajan emännän jaloissa. Mutta jos emäntä jää sisälle, pentu kyllä touhuaa ulkona, mutta käy välillä ovella kitisemässä.
Eilen pentu seurasi emäntää kokopäivän. Emäntä leipoi, laittoi ruokaa, siivosi, pesi pyykkiä, manklasi, ym. ym. ja pentu kulki perässä. Oli jo kuudenaikaa illalla tosi väsynyt, mutta seurasi vaan... emäntä puhui puhelimessa ja käveli tahallaan huoneesta toiseen viipyen minuutin ja pentu perässä... nukahti jalkoihin ja kun emäntä lähti taas liikkeelle, pentu perässä. Yöllä parkui sänkyyn koko yön ja lopulta oli pakko ottaa, kun koko perhettä piti hereillä. Sängyssäkin tunki pään emännän alle ja läähätti kuumissaan.
Minusta tälläinen valtava riippuvuus ihmiseen ei ole enää normaalia.
Rauhallinen pentu on muuten ja vaikuttaa ihan rohkealta ja uteliaalta (olen nähnyt arkoja pentuja) naapureita kävi moikkaamassa ja niiden kiukkusta kolliakin tervehti iloisena, vaikka kissa sähisi ja juoksi pakoon. Autossakaan ei tärissyt, vaan heilutti häntää ja nuoli emännän naamaa koko matkan. (tunnin ajomatka)
Nyt jo kotona kokeilee rajoja :-)
Jotain kuitenkin pitää voida tehdä, että tuo seuraaminen loppuu. Emäntäkään ei kokoajan ole kotona. Opiskelee iltaisin. - ajan kanssa...
hähähö kirjoitti:
Ei siinä ole mitään pahaa, että pentu on valinnut emännän, mutta se, ettei pentu nuku kunnolla, vaan on kokoajan valppaana emännän liikkeistä.
Kun emäntä laittaa pienessä keittiössä ruokaa, pentu nukkuu jaloissa, kuono jalkapöydän päällä. Kun emäntä siirtyy metrin hellalta jääkaapille, pentu nousee ylös, kävelee perässä... tätä jatkuu koko päivän.
Jos emäntä menee vessaan tai pesulle, pentu kitisee oventakana. jos ollaan koko perhe yhdessä ulkona ja emäntä vaan on ja muut yrittää leikkiä. pentu istuu lähes kokoajan emännän jaloissa. Mutta jos emäntä jää sisälle, pentu kyllä touhuaa ulkona, mutta käy välillä ovella kitisemässä.
Eilen pentu seurasi emäntää kokopäivän. Emäntä leipoi, laittoi ruokaa, siivosi, pesi pyykkiä, manklasi, ym. ym. ja pentu kulki perässä. Oli jo kuudenaikaa illalla tosi väsynyt, mutta seurasi vaan... emäntä puhui puhelimessa ja käveli tahallaan huoneesta toiseen viipyen minuutin ja pentu perässä... nukahti jalkoihin ja kun emäntä lähti taas liikkeelle, pentu perässä. Yöllä parkui sänkyyn koko yön ja lopulta oli pakko ottaa, kun koko perhettä piti hereillä. Sängyssäkin tunki pään emännän alle ja läähätti kuumissaan.
Minusta tälläinen valtava riippuvuus ihmiseen ei ole enää normaalia.
Rauhallinen pentu on muuten ja vaikuttaa ihan rohkealta ja uteliaalta (olen nähnyt arkoja pentuja) naapureita kävi moikkaamassa ja niiden kiukkusta kolliakin tervehti iloisena, vaikka kissa sähisi ja juoksi pakoon. Autossakaan ei tärissyt, vaan heilutti häntää ja nuoli emännän naamaa koko matkan. (tunnin ajomatka)
Nyt jo kotona kokeilee rajoja :-)
Jotain kuitenkin pitää voida tehdä, että tuo seuraaminen loppuu. Emäntäkään ei kokoajan ole kotona. Opiskelee iltaisin.Noin nuorelta pennulta tuollainen käytös ei mielestäni ole mitenkään kovin epänormaalia, jos pentu muuten on utelias ja rohkeakin. Kyllä se sitten ajan kanssa oppii olemaan välillä ilman emäntääkin, kun jää muiden kanssa kotiin emännän ollessa opiskelemassa. Harvoin olen nähnyt koiranpentua, joka ei olisi riippuvainen omasta ihmisestään, koira on koira ja kissa on kissa:) En usko että pentu tuosta riippuvuudestaan millään tavalla kärsii, koirat nukkuvat koiran unta päivällä (samalla kun seurailevat laumansa puuhia) ja yöllä emännän kainalossa nukutaan sitten sikeät yöunet;)
Pennulle kannattaa toki osoittaa oma paikka kotona peteineen, sijainti mielellään sinne missä on näkyvyys huoneisiin missä liikutte ja oleskelette, saattaa vähän rauhoittaa tuota seuraamisen tarvetta.
- paljon aikaa
päivästä emäntä on kotona? Onko emäntä enemmän kotona viettämässä pennun kanssa aikaa kuin muut myös tämä vaikuttaa. Lisäksi tosiaan koira valitsee oman ihmisensä ja siihen ei voi vaikuttaa. Kannattaa vaan muidenkin yrittää tehdä itsestään mielenkiintoinen tekemällä kaikkea kivaa pennun kanssa.
- c<dcwwe
kk:sta? Emäntäkö aina ruokkii? Onko emäntä jotenkin suojellut pentua?
Emäntä vain mahdollisimman rennoksi, ei yhtään ylimäär huomiota pennulle, vaikka itkisikin tms. Ja muutkin ruokkimaan sitä ja tekemään kaikkea mitä emäntäkin.
Pentu on voinut hyvin pelästyä esim matkalla tai lähtiessänne kasvattikodista jotakin ja emäntä on juuri silloin ollut vierellä ja suojellut.
Ja muut pennut eivät ole samanluonteisia? Ja pentu ei pelkää muita perheenjäseniä?
- Rgyrwqbö
Meillä, tai siis minulla oli kerran koira, joka leimautui heti pentuna minuun. Kyse ei ollut mistään normaalista -ihmisen valitsemisesta, vaan pentu ei yksinkertaisesti ollut kiinnostunut mistään muusta kuin minusta.
Olin silloin vanheimpainlomalla nuorimmaisestani ja kotona koko ajan. Isäntä töissä ja kaksi muuta lasta jo kouluikäisiä.
Koira kasvoi melko isoksi ja oli kokoajan minussa kiinni. Pystyinkin ulkoiluttamaan sitä vapaana syrjäseuduilla. Koira totteli minua nöyrästi.
Mutta myös koiran omistushalu kasvoi.
Pian hän alkoi murista vieraille vastaan tuleville miehille, ja lopuksi minunkin miehelleni, jos mieheni vaikka halasi minua... ja sitä teimme usein.
Yhtenä päivänä olin opettamassa lapselleni polkupyörän ajoa ja koira oli kuten tavallista jaloissa. Lapseni alkoi ohjaamaan pyörää kadulle ja sieltä tuli auto, joten otin muutaman nopeamman askeleen ja koira suorastaan kamppsi minut. Minulta murtui ranne ja kylkiluita ja olin aika arpinen naamasta. En luonnollisestikkaan päässyt heti seuraavana päivänä koiran kanssa lenkille.
Muut yritti viedä koiraa ulos, mutta kotiportilla koira pisti aina jarrut päälle. Hän ei edes lenkille suostunut menemään muiden kanssa.
Meidän avioliitto oli alkanut jo olemaan kovilla.
Mies ei luonnollisestikkaan tykännyt koirasta ja kai siinä oli vähän kateutta miehellä, kun koira ei tykännyt hänestä... ja miehenihän sen koiran halusi alunperin.
Myös seksielämää meillä ei enää ollut, kun koira oli aina välissä.
Itse olin ahdistunut. Koira vahti minua kuin mustasukkainen aviomies.
Kerran ompelin lastenvaatteita kolme tuntia ja koira tuijotti minua koko sen ajan. Olin tulla hulluksi. Silloin päätin, etten jaksa enää. Koira ei voi tuhota minun elämääni vahtimalla minua taukoamatta.
Puhuin kuitenkin asiasta ensin eläinlääkärin kanssa ja hän tuki asiaani laittaa koira lopulliseen lepoon.
Kierrätysasia ei olisi tullut kuuloonkaan. Koira olisi sairastunut psyykkisesti, jos olisi joutunut minusta eroon.
Mitään koulutusmuotoa ei tälläiseen kuulema ole. Koirani oli kuulema omistushaluista tyyppiä ja se siitä. -Olin hänen suuri rakkautensa.
Lopulta vein rakkaan koirani piikille. Itkin ja samalla olin valtavan helpottunut.
En koskaan enää hanki koiraa itselleni, vaikka tykkään koirista.
Minulla on kaksi kissaa ja ne ovat minulle hyvin läheisiä (niin paljon kuin kissa voi olla) mutta kissa ei kiinny omistajaansa koskaan liikaa.
Toisen kissan kanssa voin mennä vaikka pienelle lenkille joko pulkan tai kottikärryjen kanssa :-)
En tiedä, olenko ylirauhallinen ihminen? Muut ihmiset ovat ainakin sanoneet, että minusta huokuu harmonia ??? Ehkä jokin tuollainen juttu on se tekijä, mikä saa koiran kiintymään? Lapsetkin ovat sanoneet, että äitinä olen samalla kiltti, päättäväinen, rauhallinen ja vahva. En koskaan jankkaa, nalkuta tai raivoa. Asiat ovat asioita ja niistä voi puhua... mutta samaa ei kannata jauhaa... Ja jos jotain ei saa tehdä, on myös kerrottava miksi. Piste!
Minun mieheni aikoinaan kai syylistyi pennun vouhottamiseen liikaa ja pentu haki minusta turvaa, kun ehkä pelkäsi miestäni?
Kissammekin pelkää miestäni, vaikka mieheni onkin ihan kiltti, mutta on iso ja ehkä arvaamaton liikkeissään?
Jospa miehesi ottaisi enemmän hoivaavan roolin ja yrittäisi olla se turva ja sinä taas hössäisit enemmän??? mene ja tiedä.
Toivon vaan, ettet koskaan joudu kokemaan sitä, mitä minä jouduin. Sanoilla en osaa asiaa kuvata... ja tästäkin joku saa varmasti paljon latteamman kuvan, kuin mitä se oli. - hmmmmmmmmmmmhm
Minulla on itseeni leimautunut koira. Tuo mitä edell kirjoittaa liittyy varnasti moneen, esim koiran luonteeseen. Ei kaikista kasva tuollaisia vahtijoita. Eläimen kokemukset, jokpäiväinen elämä, kaikki vaikuttavat millainen siitä kasvaa.
- Vapaus ennen kaikkea
Vastasyntyneen vauvankin voi laittaa nukkumaan ja saa touhuta omiaan, eikä vauva kaipaa heti äitinsä perään, jos vaikka on isän sylissä.
Tuollainen varjo elämässä tekisi minut HULLUKSI!
Ei tuo ole normaalia.
Eihän koiranpentua emäänsäkkään liimaudu.
Ja pentu vielä... sehän on täynnä energistä uteliaisuutta.
Sinussa on kyllä joku mystinen mangeetti.- Marjut,
Tuli heti mieleen, ettei pentu vaan ollut liian nuori luovutukseen. Pieniä pentuja ei saisi luovuttaa ennen 8 viikkoa!! Meidänkin kasvattaja ehdotti, että hän luovuttaa vasta, kun pentu on 8 viikkoa, ettei leimaannut liian sairaaloisesti kehenkään!!
(meillä on kääpiövillis, painoi pentuna kilon verran)
- hähähö
Kiitos palautteista.
Koiranpentu tosiaan on jo aika rasittava kaikessa suloudessaan. Sille ei riitä, että hän on emännän kanssa samassa huoneessa, vaan sen pitää olla kiinni "ihossa". Ulkona sama juttu. Emännässä kiinni, eikä mitkään pallot, luut, kepit ym. kiinnosta.
Jos on muiden kanssa pihalla, touhuaa kaiken laista, mutta juoksee tämän tästä ovelle, jos tietää emännän olevan sisällä.
Aamulla makaa sängyssä vaikka koko päivän, vaikka kipossa on ruokaa ja muut touhuaa talossa, mutta jos emäntä nukkuu, niin siellä on myös pentu.
Emäntä ei kykene tekemään mitään siivoushommia, kun pentu roikkuu vieressä joka ikisen askeleen.
Kun emäntä istuu tuolissa ja siirtää jalkaa, pentu liikkuu jalan mukana.
Pentu oli 9viikon ikäinen kun tuli taloon ja ollut nyt vajaa 2 viikkoa meillä. Emäntä oli edellisestä koirastamme oppinut, ettei ota yksin vastuuta pennusta ja enimmäkseen muut on sitä ruokkinut ja sen kanssa leikkinyt. Heti eka päivän jälkeen, kun huomattiin pennun outo käytös, emäntä on yrittänyt olla huomaamatta koko pentua (aamupäivisin tietenkin pakko, kun muut on poissa) Mikään ei tee tästä koko kuviosta sellaista, että emäntä lellisi tai varjelisi pentua. Päin vastoin.
Ollaan kokeiltu makupalojakin. -emäntä poistuu huoneesta mihin muut jää, ja kun pentu yrittää lähteä perään, muut ovat yrittäneet houkutella makupaloilla jäämään, mutta turhaan!
Tuolta netistä koiratohtoripaltoilla on neuvottu, että leimautumisesta pitää voida päästä eroon tai koira alkaa kärsimään valtavaa eroahdistusta aina emännän poistuttua.
Tulevaisuudessa voipi olla, että emäntää ei paljon kotona näy.
Eikä emäntä tätä koiraa perheeseemme hankkinut, vaan isäntä ja lapset. (toki vastuu kaikilla) mutta emäntä sanoi jo ennen koiran hankinta päätöstä, ettei koiran hoito jää hänelle kuin hätätapauksissa.
Tässä ei todellakaan saanut käydä näin! - zeleeee
Mun mielipide on se, että kukaan ei reagoi pentuun sen enempää kuin toinen, meillä kans pentu oli eka emännän perässä, tottui kyllä siihen, että muutkin käskytti, ei reagoitu jos vinkui tms. ulos yöllä ja ei ole pissannut sisälle nuina kertoina..muuten kylläkin pari kertaa, mutta ainahan pennuilla sattuu..:/
- Vapaa olla jos voisi
Samanlainen ongelma minulla. Koirapentu seuraa joka askelletta ja parkuu ja kitisee, jos minä lähden pois, vaikka muut jää kotiin.
Hain tietoa netistä, mitä tehdä. Joka paikassa luki, että pentu pitää heti opettaa pois tuollaisesta seuraamisesta. Jossain jopa väitettiin pennun ottavan ylivallan seuratessa omistajaansa. Mutta missään ei ollut, miten tuo tapa karsitaan.
Meillä ollaan kuukauden tehty niin, että minä olen jääkylmä enkä huomioi koko koiraa, mutta hullummaksi vaan meenee. Pentu tuli tasan 8 viikon ikäisenä meille ja on nyt 13 3 viikon ikäinen.
Ja kyseessä ei siis mitään sellaista, että pentu on samassa huoneessa minun kanssa, vaa että sen täytyy olla ns. kiinni ihossa.
Olen jo vakavissani harkinut luopua koko pennusta. Hän on saanut minun pahantuuliseksi ja äksyksi akaksi, mitä en juurikaan ole, ... muistaakseni kiukuttelin joskus 20 vuotta sitten näin, kun oli murkku ikä.- no mutta...
Ei pentu sitten sinua ainakaan lauman johtajana kunnioita, jos olet pahantuulinen ja vihainen. Ole pennulle määrätietoinen, rauhallinen ja johdonmukainen. Pennun on vielä vaikeampi "irtautua" jos se kokee tilanteen stressaavana. Noin pieni hakee ihmisestään turvaa, enkä lähtisi tilannetta liian rajusti muuttamaan (esim. niin ettei lainkaan huomioi pentua). Pennulle kaikki tapahtuu leikin varjolla. Antakaa nyt pentujenne kasvaa edes vähän enemmän aikuisiksi ennen kuin lyötte hanskat tiskiin!!!
- Vapaa olla jos voisi
no mutta... kirjoitti:
Ei pentu sitten sinua ainakaan lauman johtajana kunnioita, jos olet pahantuulinen ja vihainen. Ole pennulle määrätietoinen, rauhallinen ja johdonmukainen. Pennun on vielä vaikeampi "irtautua" jos se kokee tilanteen stressaavana. Noin pieni hakee ihmisestään turvaa, enkä lähtisi tilannetta liian rajusti muuttamaan (esim. niin ettei lainkaan huomioi pentua). Pennulle kaikki tapahtuu leikin varjolla. Antakaa nyt pentujenne kasvaa edes vähän enemmän aikuisiksi ennen kuin lyötte hanskat tiskiin!!!
No enhän minä koiralle raivoa, vaan olen pahantuulien, koska minulle on tullut koirasta stressi.
Mieti itse, jos joku on sinussa 24h./vrk. kiinni. Miehen kanssa pitää sekstaillakkin niin, että koira nuolee jalkaa.
Meillä pentu ei edes syö, jos olen toisessa huoneessa ja vaikka koko muu perhe keittiössä ruuan kanssa.
Meillä kaikki muut paitsi minä hoitaa koiraa. -ruokkii, ulkoiluttaa, leikkii, paijaa. Ihan vaan siksi, että kiintyisi johonkin toisee ihmiseen, koska vaikka pentu valitsi minut, mutta minulla ei ole ollut aikomustakaan kasvattaa pentua ja se ollaan puhuttu perheen kanssa selväksi, ennen koiran hankkimista.
Ja mitä tulee tuollaiseen läheisriippuvuuteen. Mietin vaan, toimivatko sudet/ketut luonossa noin? Miten koira opetetaan irti "emosta". Ja mikä on siis koiran luonne tai tarve olla noin kiinni ihmisessä?
Olen puhellut paljon koira ihmisten kanssa ja he ovat ensin sanoneet, että tuo on ihan normaalia, että pentu hakee turvaa jne. mutta sitten kun he ovat nähneet, ovatkin ymmällään ja sanoneet: ETTÄ TUO EI OLE NORMAALIA.
Pentu siis pihallakin vapaana on vain minussa kiinni, eikä leiki, käy haistelemassa hajuja... mutta jos on muiden kanssa, toimii niinkuin normaali koiranpentu, mutta heti kun tulee taas sisälle, juoksee minun perässä.
Se on hankalaa esim. siivotessa ja ruokaa laittaessa, kun koira on jaloissa joka ikisen askeleen.
Mietin jo rintarepun ostamista :-)
- mievann
Kaikki koirat valitsevat sen "oman" ihmisen, vaikka olisikin koko perheen lemmikki.. Koiranne on vasta pieni pentu älkää huoliko liikaa :)
- sanna.p.,.
Liika hössäminen saa varmasti aikaan sen,jotta tulee vain emännän koira varsinkin jos muksut liikaa hössää ja emäntä komentaa pentu huomaa kuka boss.Antakaa pennun kunnolla tutustua kotiinsa ja se kyllä ottaa kaikkiin yhteyttä aikanaan kun kotiutunut hyvin.Tietenkin voisi jokainen vuoropäivinä antaa pennulle ruuan se voi auttaa.Lopulta koira valitsee aina sen isännän jonka kanssa se viettää aikaa mieluiten ja siihen ei namit ja muut vaikuta mitään vaan koira valitsee ihan muun perusteen takia johtajansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Oppilas puukotti kolmea Pirkkalan koululla
Tämänhetkisen tiedon mukaan ainakin kolme oppilasta on loukkaantunut puukotuksessa Pirkkalan Vähäjärven koululla. Myös e3027661Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne855989Jos olisit täällä
Tosin en tiiä miks oisit. (Ja hävettää muutenkin kun ei muka muulla tavoin osaa kertoa tätäkään) Jos jollain pienellä1673548Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee322007Pirkkalan koulussa puukotus, oppilas puukotti kolmea
Ilmeisesti tyttöjä ollut kohteena.1921885Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san201733- 361599
- 441484
- 221431
Heih! Vieläkö ehtii laittaa auringonkukat kasvamaan?
Kerkeekö auringonkukat kukkimaan, kun upottaa auringonkukan siemenet kävelyreittien varrella multiin? Vai onko jo ihan661406