Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Täällähän on ollut vilskettä viikonloppuna. Kirjoitan tuosta "ylöstempauksesta" suoran lainauksen Raamatustani Gatholik kirkkoraamattu 1933/38.) Johannekselle näytetään pala taivastulevaisuudesta. 14 Luku : Ja minä näin, ja katso. Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan 144000, joiden otsaan oli kirjoitettu HÄNEN NIMENSÄ ja hänen ISÄNSÄ NIMI. Ja nämä ovat ne, jotka EIVÄT OLE SAASTUTTANEET ITSEÄÄN NAISTEN KANSSA; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka SEURAAVAT KARITSAA, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle. Näinhän Jeesus lupasikin tapahtuvan, kun hän sanoi lähtevänsä valmistamaan apostoleolleen sijaa. Nämä 144000 muodostuvat monista senaikaisista seurakuntien hurskaista miehistä mm. korinttilaisissa oli tällaisia miehiä. Mohikaani olikin jo kirjoittanut tuosta tuonajan jälkeisestä 1000-vuotis kaudesta. Jumalalle 1000 vuotta voi olla vaikka 1 vuosi, ja yksi vuosi voi olla vaikkapa 1000 vuotta. Raamattu ei kerro myöskään missä ja minkälaisessa olotilassa ihmiset viettävät tuon väliajan kun maa luodaan uudeksi.
Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä ja taivaassa
Dabne
14182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikeissa ja monitulkinnallisissa raamatunkohdissa
on muistettava tulkintaperiaate jonka mukaan Raamattu selittää itseään. Rinnakkaisia kohtia ja tekstiyhteyksiä vertaillen muodostuu kuva johon ei päästä yksittäisen jakeen tai edes yksittäisen luvun perusteella.
Näin muodostunutta kuvaa on vielä testattava.
Ensinnäkin, onko tulkinta Raamatun kokonaisilmoituksen mukainen eli sen mukainen mitä Jumalasta ja Hänen toiminnastaan tiedämme Raamatun valossa. Kristitylle kaikki tulkinta lähtee evankeliumista, asiat voidaan ymmärtää oikein vain Kristuksen valossa. Jos tulkintaan liittyy Kristuksen vastaisia piirteitä niin että Jeesus tai ei evankeliumi vääristetään, se on väärä.
Toiseksi, onko raamatunjakeista ja asiakokonaisuuksista muodostettu tulkinta ristiriidassa muiden raamatun opetusten, ilmoitusten, asiakokonaisuuksien kanssa? Jos on, on pyrittävä rukoillen ja tutkien löytämään oikea tulkinta ja tarpeen tullen muuttamaan käsityksiä suuntaan tai toiseen.
Ilmestyskirjan kohta luvussa 14 on monitulkintainen ja siitä voidaan rakentaa useita sinänsä mahdollisia tulkintoja. Edellytyksenä tietysti on että kaikki tulkintavaihtoehdot täyttävät kriteerit yksi (ne ovat evankeliumin mukaisia) ja kaksi (eivät ole selkeässä ristiriidassa muun raamatullisen ilmoituksen kanssa).
Jokaisella on vapaus Jumalan edessä valita parhaalta tuntuva tulkinta. Erilaisista tulkinnoista huolimatta voimme kokea olevamme raamatullisia kristittyjä ja harjoittaa yhteyttä puhtain mielin. Kiitos Jumalalle kristillisen srk:n moninaisuudesta!
Raamatun kokonaisilmoituksen valossa voimme siis ensinnäkin erottaa ilmeisen väärät päätelmät... Onko Jehovan todistajien tulkintamalli Raamatun mainitsemasta 144 000:sta yksi mahdollinen vaihtoehto, johon voimme uskoa yhtä hyvin kuin johonkin muuhun tulkintaan? Ei. Ensimmäistä kriteeriä noudattaen (Raamatun kokonaisilmoitus evankeliumin valossa) voimme jo havaita että Jehovan todistajien tulkinta ko. raamatunkohdasta on väärä. Jehovalainen tulkinta ei kuulu kristilliseen moninaisuuteen.
Mikä sitten on oikea tulkinta? Perinteisessä kristillisyydessä lukua on pidetty mm. symbolisena. Se on yksi vaihtoehto. Raamatullista tulkintaperiaatetta - Raamattu selittää itse itseään - noudattaen Ilmestyskirjan luku 7 saattaa olla tärkeä avain.
Varsin yleinen ja merkittävä tulkinta liittyy juutalaisten rooliin pappiskansana ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Nämä 144 000 messiaanista eli Jeesukseen uskovaa juutalaista ovat messiaanisten juutalaisten joukosta valittuja ja erotettuja erityiseen pappispalvelukseen. Heidän ajatellaan tekevän julistustyötä vihan aikana - mahdollisesti srk:n ylösoton jälkeen.
Henkilökohtaisesti olen jälkimmäisen tulkintamallin kannalla. Tulkinnassa korostuu Jumalan erityissuunnitelma juutalaiseen kansaan nähden ja Israelin merkitys lopunajan eskatologissa tapahtumissa joiden välityksellä Hän näyttää valtasuuruutensa ei enää ainoastaan näkymättömällä tavalla vaan näkyvässä maailmanhistoriassa.
Minulla ei ole lukkoonlyötyä tulkintaa kaikkien asioiden tapahtumajärjestyksistä ja keskinäisistä suhteista, enkä koe sellaista tarvitsevani, mutta uskon että 144 000 tarkoittaa nimenomaan näitä juutalaisia, joilla on merkittävä rooli lopunaikana.
Näkemys on raamatullisen tulkintaperiaatteen mukainen ja kestää kriteerien 1 ja 2 mukaisen tarkastelun.
Pari uskovaa (kristittyä) ystävääni oli viime vuonna Jehovan todistajien ehtoollisjuhlassa.
Ehtoollista jaettaessa korostettiin että se kuuluu vain niille jotka katsovat kuuluvansa 144 000:een taivaskelpoiseen. Koska Jehovan Todistajat yleisesti katsovat luvun tulleen täyteen ajat sitten ei kukaan ota ehtoollista vaan sillä on pelkkä symbolinen merkitys, muistuttamassa Jeesuksen sovitustyöstä. Ystäväni siinä miettivät josko ottaisivat ehtoollista merkiksi jehovalaisille että uskovat Jeesuksen työn kautta olevansa matkalla taivaaseen, mutta jättivät sitten ottamatta koska kyseessä ei ole kristillinen ehtoollistoimitus vaan jehovien harha, johon kristitty ei voi ottaa osaa millään perusteella.
Jehovalaiset siis uskovat (lainaamaasi Ilmestyskirjan kohtaa tulkiten) että taivas on vain 144 000:lle ja muut jehovalaiset menevät paratiisiin joka sekin on kohtalaisen mukava paikka: uudeksi luotu eli ennallistettu maaplaneetta. Uskotko Dabne näin?
Jeesuksen esimerkkirukoukseen sisältyy pyyntö
Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.
Mitä tarkoittaa
MYÖS maan päällä NIIN KUIN taivaassa?
Huomaa että Jeesuksen hallintavalta on jo nyt totta taivaallisissa. Sitä rukoilemme myös maan päälle. Jeesuksessa Kristuksessa taivasten valtakunta on tullut ja tulee lähelle. Hän elää omissaan. Apostolisen julistuksen kautta valtakunta tuli lähelle kuulijoita. Edelleenkin ihmisen valintaan jää ottaako Jeesuksen vastaan vai ei. Jumalan valtakuntaa voi paeta myös uskontoon - jehovalaisuuteen tai mihin tahansa uskontoon, missä puuttuu todellinen Jeesuksen vastaanottaminen.
Ensisijaisesti se (valtakunta ja Jumalan tahto) toteutuu uudestisyntyneissä sydämissä. Ihmisten kautta jotka antavat elämässään tilaa Jumalan periaatteille. Mutta valtakunnan tuleminen ja siinä ilmenevä Jumalan tahto toteutuu konkreettisena ja kaikille näkyvänä maailmanhistoriassa kun Jeesus saapuu toisen kerran, ei enää uhrikaritsana vaan Kuninkaana.
Huom.:
Raamattu ei missään kohden anna ymmärtää että AINOASTAAN nämä 144 000 pelastuvat taivaaseen.
Jehovan todistajien jakoa taivaaseen ja paratiisiin pidän vääränä.
Raamatun ilmoitusta tuhatvuotisesta valtakunnasta en pidä symbolisena ajanjaksona, vaan ajattelen että kyseessä on 1000 kestävä maanpäällinen hallinta, jolloin Israelista hallitseva Jeesus osoittaa myös maan päällä suvereenin hallintavaltansa. Silloin on paratiisinkaltainen olotila ja vihollinen on sidottu. Vasta tämän ajanjakson jälkeen tulee ns. maailmanloppu.
Kuten kirjoitin uudenvuoden textarissa ystäville:
Wau! Maailman uudistuminen ja parantuminen on taas vuoden verran lähempänä! Eihän tässä enää ole odotettavissa kuin muutama vuosi vihan aikaa ja muuta ohimenevää, sitten tuhat vuotta ihanuutta. Jonka jälkeen maailmanloppu ja - uskovilla ihana iankaikkisuus. Kiitos Jeesus. Siunausta ihanat veljet ja siskot, taivasta kohti mennään!
:-)
"Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan 144000, joiden otsaan oli kirjoitettu HÄNEN NIMENSÄ ja hänen ISÄNSÄ NIMI. Ja nämä ovat ne, jotka EIVÄT OLE SAASTUTTANEET ITSEÄÄN NAISTEN KANSSA; sillä he ovat niinkuin neitsyet. "
Tällaista kohtaa ei mieleeni ole tuosta kirotusta kirjasta palanut, mutta tässä pistää valtavasti silmään osio tuosta saastuttamisesta - ensinnäkin siksi, että tuon mukaan vain mies voi päästä taivaaseen, ja toiseksi siksi, että tässä korostuu jälleen kristinuskon ja juutalaisuuden miesvaltaisuus ja naiseuden alistus; jos on naisen kanssa sukupuolellisessa yhteydessä, niin silloin saastuu.
Tästä herääkin seuraava kysymys: mikä kristittyä miestä omassa seksuaalisuudessaan niin pelottaa, että kaikki mihin se liittyy ja kaikki mihin se kohdistuu, on saastaista sellaisen olennon silmissä, jonka uskotaan sen samaisen halun miehelle luoneenkin? Lukuisat monet muut uskonnot pitävät naista jopa pyhänä siksi, koska heillä on se kyky luoda uutta elämää - heidän uskotaan olevan lähempänä jumalia kuin miesten, ja näiden uskontojen mukaan mies voi saavuttaa hetkellisen ykseyden noiden jumaluuksien vain puhtaan sukupuoliaktin kautta.
Ja huomio ennen kuin rienaus alkaa, nyt ei ole kyse edes mistään seksinpalvonnasta saatika roomalaisten oudoista orgioista, vaan elämän jatkuvuuden kunnioituksesta ja luonnollisuuden palvonnasta - ei ryppyotsaisen pidättyvyyden, joka monessa lähi-idän uskonnossa on keskeisessä roolissa. Näissä uskonnoissa juhlistetaan sitä, että ihminen on osa luontoa, vailla valtavia synnintuskia ja helvetinpelkoja. Eikö Edeniä kuvata Raamatussakin sellaiseksi paikaksi, jossa voi tuntea näin?
Ilmestyskirja on erikoislaatuinen ja monitulkintainen kirja jonka symboliikasta ja profetaalisesta sisällöstä on useita tulkintoja.
Mitä kristityn miehen seksuaalisuuden pelkoon tulee käsityksesi on melkoisen kärjistynyt ja tuskin pitää paikkaansa. Joidenkin kohdalla ehkä, mutta kokemukseni mukaan usein käy päinvastoin. Jumala ei ole tukahduttanut ihmisen seksuaalisuutta vaan parantanut ja vapauttanut. Aihe on laaja.
Ongelmana saattaa olla lähtökohtiemme erilaisuus. Vapaus kun voi merkitä niin monenlaisia asioita.
Itse olen toteuttanut seksuaalisuuttani kohtalaisen "vapaasti" ennen uskoontuloani ja samoin moni muukin. Ei minulla ollut pelkoa seksuaalisuutta ja sen toteuttamista kohtaan. Ei ole edelleenkään, mutta käsitykseni vapaudesta on toisenlainen. Oksa on vapaa tuottamaan hedelmää puun yhteydessä ja juna vapaa kulkemaan eteenpäin vain niin kauan kuin pysyy kiskoilla. Ajatus jonka mukaan vain umpihankea tarpova on vapaa ja ladulla hiihtävä latunsa vanki, on tästä näkökulmasta vähintäänkin hullunkurinen.
En kannata oman ajattelun lakkaamista, kritiikitöntä uskoa kristillisiin auktoriteetteihin ja kaavamaista uskonnollista elämää, jossa persoonallisuus rampautuu. Mutta en myöskään pidä oikena ajattelua jossa ihminen itsessään on totuuden mittapuu ja Jumala mitä kulloinkin Hänestä ajattelemme.
Uskon että on olemassa mielipiteistämme ja uskomuksistamme riippumaton Jumala. Uskon myös että Hän ilmaisee itsensä Kristuksessa joka todella sovitti ihmiskunnan synnit, ja on ainoa tie ihmiselle syvälliseen itsetuntemukseen.
En minä ole päättänyt ryhtyä uskovaiseksi tai vertaillut uskontoja tyyliin mikä minusta tuntuu mukavimmalta ja parhaiten vastaa mieltymyksiäni. Tulin uskoon moninaisten tapahtumien kautta, alkaen jo siitä että nuorena vakaumuksellisesti kieltäydyin rippikoulusta koska uskoin ettei ole mitään Jumalaa missään, myöhemmin koin panteistisen ja teosofisen vaiheen jolloin olin valmis ajattelemaan että "ehkä kaikki on jumalaa kaikkialla, ihminenkin, hänen pitää vain tiedostaa se itsessään".
Kuitenkin vasta Jeesuksen löytämisen kautta koen päässeeni vapauteen. Niin paradoksaaliselta kuin se saattaa vaikuttaa...
Kristinusko ei ole seksuaalikielteinen - vaikka joidenkin kristillisyyden muotojen piirissä on sellaisena ilmentynytkin, valitettavasti! - vaan seksuaalimyönteinen. Jälleen muistutan viinipuuvertauksesta. Kristitty on osallinen jumalallisesta elämästä ja sen tervehdyttävästä vaikutuksesta vain siinä määrin kuin on osallinen ja riippuvainen Kristuksesta.
Elämää suojelevat rajat, joiden mukaan esim. esiaviollinen seksi on vahingollista eikä kuulu kristityn elämään, eivät merkitse minulle seksuaalikielteisyyttä, vaan myönteisyyttä:
Jumala haluaa varjella meitä toteuttamasta seksiä väärin, koska se on Hänen luomansa ja kaunis asia.
Kristikunta ei ole valmis vielä käsittelemään tätä asiaa, koska se vesittäisi "tavallisten" ihmisten taivaaseen pääsyn, jota sentään on saarnattu satoja vuosia. Jehovan Todistajat ovat niitä harvoja jotka ovat uskaltaneet nostaa kissan pöydälle tässä asiassa. Tosin he ovat hukkateillä mitä pelastuneisiin tulee. Raamatussa luetellaan selvästi mitkä sukukunnat taivaaseen pääsevät. Jehovan Todistajat ovat omineet tämän sekä vielä maan perivienkin osan. Se on tuomittava asia heidän vahingokseen. Itse uskon niinkuin olen aloituksen kirjoittanut ja tukeutunut rukoukseen ja Raamattuun enkä pelkkään omaan ymmärrykseeni. Mutta sehän on selviö, että niin muutkin rukoilevat paljon saadakseen ymmärrystä, ja silti päädytään erilaisiin lopputuloksiin.
Kristikunta luultavasti pääsi leviämään pidemmälle kuin aikalaiset näkijät olettivat, ja levittäjät luultavasti mainostivat uskontoa juurikin tuolla "kaikki pääsee taivaaseen" lupauksella, vaikka näin ei välttämättä ollutkaan. Sillä saatiin kuitenkin uskovia, olivatpa tarkoitusperät minkälaiset tahansa.
Myönnän että varmasti on ollut hyviäkin aikomuksia varsinkin papiston puolelta levitystyön suhteen, mutta aikuisina ihmisinä meidän täytyy vain hyväksyä se tosiasia, että kristinuskoa käytettiin suurimmassa levitysvaiheessaan valtavana poliittisena vaikuttimena, vallanpitovälineenä ja 'aseena', jolla uhiteltiin maaorjat hyväksymään osansa.
Näin ohimennen vielä on mukava nähdä ja saada kunnollisia, mietittyjä vastauksia sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät selvästikään ole uskossaan sokeita ja ennen kaikkea kykenevät sitä tulkitsemaan. Annatte hyvän kuvan siitä, minkälaista kristinusko voi parhaimmillaan olla.
fennris. Kerrot ettei mieleesi ole palanut tällaista kirjoittamaani Raamatun kohtaa tuosta "kirotusta kirjasta". Kirkot ovat hyvin taitavasti oppineet vuosisatojen aikana "syöttämään" ihmisille mitä he haluavat kuulla, ja sivuuttaneet kaikkein tärkeimmät asiat "epämukavina". Aiheuttaisihan se täyden kaaoksen lisäksi uskottavuuden menetyksen jos oppeja alettaisiin muuttamaan. Vielä ei ole suurien muutoksien aika. Nyt tapellaan homojen siunaamisesta ym, maallisesta. Luulenpa ettei meidän elinaikanamme tapahdu oppikysymyksissä muutoksia. Sanot, fennris, asioiden olevan miesvaltaisia tulevaisuudessakin. Ja niin se onkin. Jumala ei ole muuttanut alkuperäistä suunnitelmaansa. Mies tulee aina olemaan naisen pää, ja miehen pää on Kristus ja Kristuksen pää on Jumala. Mutta se miten mies tulee käyttämään tätä oikeuttaan ja velvollisuuttaan tulee muuttumaan, mikäli uskomme Raamattua. Mies ei voi enään käyttää valtaansa väärin.
Totta turiset, ja tämän vuoksi käännyin itse pois kristillisen kirkon puolelta. Tosin oppejahan joko muutellaan ja kierrellään aika paljon jo nyt, esimerkiksi juurikin noiden homoja ja naisia koskevien säädösten osalta. Kaikki kristinuskon osa-alueet eivät näitä muutoksia tee eivätkä kannata, mutta ei voi silti kuvitella, että yksikään niistä olisi samanlainen kuin ne seurakunnat, joita Jeesuksen elinaikana ja suoraan hänen kuolemansa jälkeen oli, ei 2000 vuoden kulttuurillisten ja hallinnollisten muutosten jälkeen.
On myös huomiotava, että tämä miesvaltaisuus ei ollut samanlaisessa osassa vielä ennen Paavalia, joka oikeastaan ensimmäisenä asetti nämä seurakuntasäädökset naisista ja homoista - totta kai juutalaisuuteen jo alunperinkin kuului valtava homovastaisuus ja tietty sukupuolellinen epätasa-arvo, mutta Paavali vahvisti niitä molempia vielä kristinuskossakin, jonka pitäisi perustua yksinomaan Jeesuksen sanoihin ja tekoihin. Paavali koki jumalaltaan saamansa näyt monesti paastotessaan tai keskellä fyysisiä ponnistuksia, kuten vaellusta. Alanhan minäkin varmasti nähdä näkyjä jos olen syömättä/juomatta ja istuksin katolla hellepäivänä. Sellaista, joka näin toimittaa näkijänvirkaansa, sanotaan Mustassa Raamatussa pakananäkijäksi - ja tältä osin osoitetaan erityisesti sormella Paavalia.
Sama ilmiö vahvistui Nikean kirkolliskokouksessa, jossa päätettiin, mitkä kirjoitukset lopulta kristilliseen Raamattuun hyväksytään ja mitkä eivät - jotkut hyväksymättä jääneistä kirjoituksista ovat tiedossa, jotkut eivät; kuka tietää, kuinka ristiriitaisia ne olisivat nykyisen Raamatun rinnalla?
Aihetta mukaillen näitä kömmähdyksiä on esiintynyt myös käännöstyön yhteydessä, sillä alunperin hepreankielisessä Vanhassa Testamentissa Yhwh (Jehova, Jahve) ei ollut sukupuolellisesti sitoutunut - kyseessä oli neutraali valtiashahmo, ei nykyään tunnettu "isä". Samaten monet miesvaltaisuutta kannattavat sivuuttavat tai ovat autuaan tietämättömiä siitä seikasta, että luomiskertomuksessa on tiettyä monikerroksista symboliikkaa, kun Eeva luodaan Aatamin kylkiluusta - nimittäin se, että tuonaikaisen käsityksen mukaan kylkiluu ylipäätään edusti samanarvoisuutta, eikä nainen siten ole Raamatunkaan mukaan pelkkä jatke miehestä, kuten monet ikävä kyllä vakaasti haluavat uskoa.
Dabne,
ei evankeliumi ole jotakin mitä ihminen luontaisesti haluaisi kuulla. Luontaisesti ihminen haluaa itse valita uskomuksensa ja uskonnollisuutensa.
>Kirkot ovat hyvin taitavasti oppineet vuosisatojen aikana "syöttämään" ihmisille mitä he haluavat kuulla, ja sivuuttaneet kaikkein tärkeimmät asiat "epämukavina".<
Haluatko kuulla että ainoastaan Jeesuksen Kristuksen vastaanottamalla ja elämäsi Hänelle antamalla pelastut? Onko se sinulle mieluinen asia, jota kuuntelet mielelläsi?
Entä sellaiset tärkeät asiat kuten omien mieltymysten alistaminen Hänelle ja syntikysymys. Ristin kautta kuolla pois minäkeskeisestä elämästä ja kokea Kristuksen voitto lihallisuutesi yli?
Väitän että tämä on sinulle luontaisesti epämukava ja epämiellyttävä vaatimus, ei niinkään etuoikeus. Mieluummin tahtoisit uskoa että pelastus ja Kristus-yhteys on saatavissa jotakin muuta kautta, eikö niin?
Totta on, että kirkko on muuttanut keskeisiä oppejaan ja monessa kohtaa alkanut saarnata asioita joita ihmiset haluavat kuulla, esimerkiksi kirkon nykyinen linjaus homokysymyksessä. Se on harmi... koska nämä eivät ole vain maallisia kysymyksiä. Jumala suhtautuu ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Ei voi elää pyhää hengellistä elämää ja käyttää ruumistaan miten tahansa. Sisäinen elämä näkyy myös ulkoisessa ja päinvastoin. Siksi seksuaalieettiset kysymykset ovat myös hengellisiä kysymyksiä, ei pelkästään maallisia.
Tästä olen samaa mieltä:
>Mies tulee aina olemaan naisen pää, ja miehen pää on Kristus ja Kristuksen pää on Jumala. Mutta se miten mies tulee käyttämään tätä oikeuttaan ja velvollisuuttaan tulee muuttumaan, mikäli uskomme Raamattua. Mies ei voi enään käyttää valtaansa väärin.<
Historian aikana miehet ovat käyttäneet valtaansa väärin, jopa Raamattua siteeraten hakanneet lapsiaan henkihieveriin ja ahdistaneet vaimot hellan ja nyrkin väliin. Raamattua on tehokkaasti käytetty paitsi suurvaltapoliittisten pyrkimysten välineenä - uskonto on keino massojen hallintaan ja manipulointiin! - myös perheen sisäiseen hallitsemiseen. Asiaa ei kuitenkaan pidä yleistää.
Silloin kun Kristus todella on miehen pää hän käyttäytyy vaimoaan kohtaan kunnioittaen ja huolehtivasti. Alistaminen osoittaa että sisimmän asiat ei ole kunnossa Kristuksen suuntaan. Jos lähtökohta on kunnossa - elämä on annettu Jeesukselle ja halutaan Häntä rakastaa ja Hänen tuntemisessa kasvaa - sillä on vaikutuksensa myös ihmissuhteisiin.
Uskonto voi olla vallankäytön ja alistamisen väline itsekkäiden pyrkimysten ajamiseksi. Mutta UT:n mukainen kristillinen usko osoittaa toisenlaisen tien...
Puhuessaan armolahjoista Paavali mainitsee että rakkaus on tie Jumalan lahjoihin, jne.
UT:n mukaan naisen tosiaankin pitää kunnioittaa miestä perheen päänä ja siinä mielessä olla alamainen mutta tämä on ensisijassa naiselle tarkoitettu asia. Miehen ei tule sitä käyttää vaimoaan vastaan, vaan miettiä omalla kohdallaan mitä Raamattu itselle sanoo. Se kehoittaa suhtautumaan vaimoon rakastaen ja vaalien, hoivaten niin kuin Kristuskin seurakuntaa, ja tämä on sitten tarkoitettu miehille, niin ettei ole oikein naisen sitä poimia Raamatusta miestään syyllistäen: olet sika kun et kohtele minua niin kuin Jeesuksen opetusten mukaan kuuluu, ja senpä vuoksi en minäkään halua olla sinulle alamainen.
Ihanne on että jokainen omakohtaisesti rukoillen antaa Jumalan Hengen paljastaa elämänsä kipukohtia ja parantumisen sekä parannuksen tarvetta. Kun sydämessä on usko Jeesukseen Kristukseen ja sitten luetaan Jumalan sanaa omalle kohdalle kuinka minun tulisi käyttäytyä lähimmäisiäni, perhettäni ja puolisoani kohtaan - silloin homma toimii.
>Mutta sehän on selviö, että niin muutkin rukoilevat paljon saadakseen ymmärrystä, ja silti päädytään erilaisiin lopputuloksiin.<
Tärkeää myös on mitä tai ketä rukoilee.
Ei Jumala ole antanut kristikunnan olla pimennossa. Sama evankeliumi mitä apostolit julistivat on voimassa edelleenkin ja kykenee muuttamaan ihmissydämen.
1. Jokainen ihminen on tavallinen ja uniikki. Ainutlaatuinen mutta ei toisten ainutlaatuisuutta väheksyen, ei toisten yläpuolelle nousten.
2. Pelastus on uudestisyntymässä. Se on tavallisille ihmisille, jotka nöyrtyvät olemaan sitä mitä Jumalan edessä ovat, syntisiä ja sellaisina Jumalan pelastusteosta riippuvaisia. Totuutta etsittyään ottavat vastaan Jumalan lahjan, Jeesuksen Kristuksen, jossa ainoassa on pelastus.
3. Pelastus säilytetään Pyhän Hengen työn alaisuudessa: riippuvaisina Jeesuksesta ja Hänen tahtoaan ja tuntemistaan rakastaen.
Olit ymmärtänyt minut aivan väärin teapot. Ehkä kirjoitin sitten epäselvästi. Kritisoin kirkkoja siitä kuinka ne ovat vääristelleet Raamattua tarkoituksella ja ottaneet käyttöönsä sellaisia oppeja joita ei pitäisi opettaa. Jokainen valitsee tietysti mihin uskoo, mutta ihmisten huijaaminen tarkoituksella on vastuutonta. Raamattua ainoana oikeana oppina pitävätkin luulevat olevansa ainoassa oikeassa opissa. Mutta niin luulevat Muslimitkin lukiessaan Koraania, samoin kaikki muut uskontosuunnat. Siksi sinunkaan "totuutesi" ei ole muuta kuin sinun totuutesi. Minä rukoilen Jumalaa, kaiken elämän antajaa, Jeesuksen kautta. sinä voit toki rukoilla ihan mitä tai ketä tahansa. En tyrkytä kenellekään valmiita vastauksia tai opetusta, koska nämä ovat vain minun mielipiteitäni, enkä muutenkaan tykkää pitkistä jaaritteluista keskustelupalstoilla.
Kun keskustelupalstalla ollaan pitäisi ottaa huomioon että eri henkilöillä on erilainen tyyli keskustella. Kirjoittamalla keskusteleminen vaatii taitoa että osaisi sanoa laajaakin käsittelyä vaativat asiat mahdollisimman lyhyesti. Ok, jos pitkät viestit tuntuvat jaarittelulta yritän sitten kirjoittaa lyhyemmin.
Viestissäsi puhut muiden ihmisten luuloista. Toki ymmärrät että ne ovat luuloja sinun näkökulmastasi. Samoin sinun "totuutesi" ovat jonkun muun näkökulmasta vain "luuloja".
>Raamattua ainoana oikeana oppina pitävätkin luulevat olevansa ainoassa oikeassa opissa.<
Kuten aiemmin viittasin uskon että on olemassa uskomuksistamme ("totuuksistamme" ja "luuloistamme") riippumaton Jumala.
Minä uskon oman kokemukseni ja Raamatun ilmoituksen perusteella että tämä Jumala ilmaisee itsensä nimenomaan Kristuksessa. Kristillinen usko saattaa tuntua röyhkeältä - niin kuin viittaat että uskovathan muutkin uskovansa totuuteen (esim. muslimit Koraaninsa perusteella). Kuinka siis voin ajatella että juuri minun totuuteni olisi totuus? Juuri sillä tavalla kuitenkin ajattelen. Evankeliumi on Jumalan pelastustarjous ihmiskunnalle. Jokainen ihminen (kuuluu mihin uskontokuntaan tahansa) on syntinen ja Jeesus sovitti synnit. Ainoastaan Jeesus on Vapahtaja ja Raamattu kertoo Hänestä.
Kristityt on kutsuttu pitämään evankeliumia esillä, todistamaan Kristuksesta, ja kuulija sitten päättää kuinka siihen suhtautuu. Jokaisella on mahdollisuus omakohtaisesti Jumalan edessä pohtia asiaa ja rukoilla selvyyttä, jos haluaa.
>Kritisoin kirkkoja siitä kuinka ne ovat vääristelleet Raamattua tarkoituksella ja ottaneet käyttöönsä sellaisia oppeja joita ei pitäisi opettaa.<
Ok. Niin kritisoin minäkin. Viittasin mm. kirkon nykyiseen homolinjaan.
"Homoseksuaalisuus on hyväksyttävä seksuaalisuuden muoto, jonka edustajille ja heidän parisuhteillaan tulee olla tilaa kirkossa. Jumala on luonut homoseksuaalisuuden ja siksi eheytyspuheet ovat pilkkaa Jumalan luomistekoa kohtaan."
on yksi opetuksista joihin kallistuessaan kirkko on vääristämässä Raamatun sanomaa ja huijaa herkkäuskoisia ihmisiä.
Varsinainen evankeliumi eli pelastussanoma on onneksi pysynyt ytimeltään muuttumattomana. Kristillinen kirkko on kristillinen ainoastaan niin kauan kuin pitää esillä sanomaa Kristuksesta ja kutsuu sovitukseen Hänessä.
Sitäpä juuri tarkoitinkin, että sinun totuutesi on vain sinun totuutesi, ja minun totuuteni on vain minun totuuteni. Ja jokaisella muullakin on oma totuutensa. Jaaritteluista sen verran, minua vain tympäisee itsestään selvät latelut ja sivutolkulla Raamatusta otettuja jakeita. Joskus niitä on hyvä laittaa, varsinkin kun niitä kysytään, tai oman kirjoituksen tueksi, mistä lukija sen voi tarkastaa ja sanoa oman mielipiteensä jakeiden perusteella. Pidän enemmän esim. sinun "teapot" tyylistäsi, jossa kirjoitetaan omin sanoin miten on asiat ymmäertänyt. Lappixella on myös lyhyt ja ytimekäs tyyli jossa hän sanoo sanottavansa Raamatun lauseilla tai omin sanoin, napakasti. Pitkät kirjoitukset Raamatusta repäistyjä lauseita, hyppään yleensä suoraan yli, jos siihen ei ole liitetty mitään kirjoittajan omasta ymmärryksestä. Jokainenhan voi ymmärtää omalla tavallaan ne kirjoitukset, eikä lukija voi tietää minkälainen kirjoittajan oma ymmärrys on.
Tuosta homoseksuaalisuudesta en ole kanssasi samaa mieltä "teapot". Minusta Jumala ei ole luonut homoseksuaalisuutta vaan ihmisen jolla on vapaa tahto. Jos Jumala olisi luonut homoseksuaalisuuden, niin olisiko se hänen mielestään inhottavaa jne.