Rukous
Kunnioittavaa puhetta tosi Jumalalle tai väärille jumalille.
Pelkkä Jumalalle puhuminen ei välttämättä ole rukoilemista, kuten Eedenin tuomio ja Kainin tapaus osoittavat (1Mo 3:8–13; 4:9–14).
Rukoukseen sisältyy antaumusta, luottamusta ja kunnioitusta sekä riippuvuuden tunne rukouksen kohteesta.
Rukoilemiseen liittyvistä heprean ja kreikan sanoista välittyy sellaisia ajatuksia kuin kysyminen, tiedusteleminen, (harras tai nöyrä) pyytäminen tai anominen, suosion anominen sekä ylistäminen, kiittäminen ja siunaaminen.
Anomuksia ja nöyriä pyyntöjä voidaan tietysti esittää myös ihmisille, ja joskus alkukielten sanoja käytetäänkin tällaisissa yhteyksissä (1Mo 44:18; 50:17; Ap 25:11), mutta sanaa ”rukous” ei voida käyttää näissä kohdissa uskonnollisessa merkityksessä.
Joku saattaisi ”pyytää hartaasti” tai ”anoa” jotakuta tekemään jotakin, mutta hän ei tällöin pitäisi tuota toista henkilöä Jumalanaan.
Hän ei esimerkiksi esittäisi hänelle äänetöntä anomusta eikä anoisi häneltä mitään silloin, kun hän ei olisi näkyvissä, niin kuin tehdään rukoiltaessa Jumalaa.
Kunnioittavaa puhetta tosi Jumalalle tai väärille jumalille.
Pelkkä Jumalalle puhuminen ei välttämättä ole rukoilemista, kuten Eedenin tuomio ja Kainin tapaus osoittavat (1Mo 3:8–13; 4:9–14).
Rukoukseen sisältyy antaumusta, luottamusta ja kunnioitusta sekä riippuvuuden tunne rukouksen kohteesta.
Rukoilemiseen liittyvistä heprean ja kreikan sanoista välittyy sellaisia ajatuksia kuin kysyminen, tiedusteleminen, (harras tai nöyrä) pyytäminen tai anominen, suosion anominen sekä ylistäminen, kiittäminen ja siunaaminen.
Anomuksia ja nöyriä pyyntöjä voidaan tietysti esittää myös ihmisille, ja joskus alkukielten sanoja käytetäänkin tällaisissa yhteyksissä (1Mo 44:18; 50:17; Ap 25:11), mutta sanaa ”rukous” ei voida käyttää näissä kohdissa uskonnollisessa merkityksessä.
Joku saattaisi ”pyytää hartaasti” tai ”anoa” jotakuta tekemään jotakin, mutta hän ei tällöin pitäisi tuota toista henkilöä Jumalanaan.
Hän ei esimerkiksi esittäisi hänelle äänetöntä anomusta eikä anoisi häneltä mitään silloin, kun hän ei olisi näkyvissä, niin kuin tehdään rukoiltaessa Jumalaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
”Rukouksen Kuulija”.
Raamattu osoittaa kauttaaltaan, että rukoukset tulee kohdistaa Jehovalle (Ps 5:1, 2; Mt 6:9), että hän on ”rukouksen Kuulija” (Ps 65:2; 66:19) ja että hänellä on voimaa toimia anojien puolesta (Mr 11:24; Ef 3:20).
Väärien jumalien ja niiden kuvien rukoilemisen paljastetaan olevan typerää, sillä epäjumalankuvat eivät kykene kuulemaan eivätkä toimimaan, eikä niitä jumalia, joita ne edustavat, voida mitenkään verrata tosi Jumalaan (Tu 10:11–16; Ps 115:4, 6; Jes 45:20; 46:1, 2, 6, 7).
Karmelinvuorella käyty Baalin ja Jehovan välinen jumaluutta koskeva kamppailu osoitti, kuinka tyhmää on rukoilla vääriä jumalia (1Ku 18:21–39; vrt. Tu 6:28–32).
Vaikka jotkut väittävät, että muidenkin, esimerkiksi Jumalan Pojan, rukoileminen on sopivaa, todisteet puhuvat selvästi sitä vastaan.
Joissakin harvoissa tapauksissa sanat tosin kohdistetaan taivaassa olevalle Jeesukselle Kristukselle. Stefanos vetosi Jeesukseen juuri ennen kuolemaansa: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” (Ap 7:59.) Tekstiyhteys kuitenkin paljastaa, miksi tuossa tilanteessa voitiin käyttää tätä poikkeuksellista ilmausta. Stefanos oli vastikään nähnyt näyssä ”Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”, ja koska hän ilmeisesti reagoi tähän ikään kuin Jeesus itse olisi ollut paikalla, hän tunsi voivansa vapaasti esittää tämän anomuksen sille, jonka hän tunnusti kristillisen seurakunnan pääksi. (Ap 7:55, 56; Kol 1:18.)
Myös apostoli Johannes sanoo Ilmestyskirjan lopussa: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” (Il 22:20.) Mutta jälleen tekstiyhteys osoittaa, että Johannes oli kuullut näyssä (Il 1:10; 4:1, 2) Jeesuksen puhuvan tulemisestaan ja sen vuoksi Johannes ilmaisi edellä mainituin sanoin odottavansa hartaasti tuota tulemista (Il 22:16, 20).
Sekä Stefanoksen että Johanneksen tapauksessa tilanne oli miltei samanlainen kuin siinä keskustelussa, jonka Johannes kävi Ilmestyskirjan näyssä erään taivaallisen vanhimman kanssa (Il 7:13, 14; vrt. Ap 22:6–22). Mikään ei ilmaise, että kristityt opetuslapset olisivat muissa yhteyksissä puhutelleet Jeesusta tällä tavoin hänen taivaaseennousemisensa jälkeen. Apostoli Paavali kirjoittaakin:
”Antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella
Jumalalle tunnetuiksi.” (Fil 4:6.)
MIKSI RUKOILLA JEHOVAA?
3 Yksi tärkeä syy rukoilla Jehovaa on se, että hän pyytää meitä tekemään niin. Hänen Sanassaan kehotetaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Emme varmastikaan haluaisi jättää käyttämättä tätä mahdollisuutta, jonka kaikkeuden Korkein Hallitsija on huomaavaisesti tarjonnut meille.
http://www.watchtower.org/fi/bh/article_17.htm