Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän
kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.
Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.
Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi".
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen".
Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."
Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala". Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
Ja Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa.
Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.
Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat.
Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"
Hän vastasi: "Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Moos.3.html
kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.
Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.
Niin Mooses sanoi: "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi".
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: "Mooses, Mooses!" Hän vastasi: "Tässä olen".
Hän sanoi: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa."
Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala". Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
Ja Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa.
Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten kädestä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat.
Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat.
Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"
Hän vastasi: "Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/2Moos.3.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osa 1
Jumalan johdatus Mooseksen elämässä_
Jumala oli jo tähän asti johtanut Mooseksen elämää. Hän oli pelastanut Mooses-vauvan egyptiläisten käsistä. Mooseksen oma äiti oli saanut hoitaa ja imettää lastaan ja sen jälkeen Mooses oli saanut kasvaa faaraon hovissa niinkuin faaraon oma poika. Voitte mielessänne ajatella, että Mooses sai faaraon hovissa parhaan mahdollisen opetuksen ja koulutuksen, mitä hän sitten myöhemmin tuli tarvitsemaan israelilaisten johtajana.
Sanotaan, että pienelle lapselle on tärkeintä, että hän saa olla oman äitinsä hoivissa. Mooses sai parhaat eväät elämälleen ja Jumalan kansan heimolaisuuden hän sai "imeä" itseensä jo äidinmaidossa, jos nyt tällaista vertausta käytetään. Hän kuului Jumalan kansaan.
Toinen vaihe Mooseksen elämässä, jossa häntä valmisteltiin tulevaa tehtävää varten oli faaraon hovissa. Hän oli siellä koulussa, aivankuin sisäoppilaitoksessa. Hän oppi käyttäytymään ja johtamaan niinkuin johtajan tuleekin.
Seuraava eli kolmas vaihe Mooseksen elämässä oli olla lammaspaimenena. Vaikka se voi meidän ajatuksissamme kuulostaa vähäpätöiseltä ehkä, mutta se vaihe oli aivan yhtä tärkeä kuin kaksi ensimmäistäkin vaihetta. Mooses oppi elämään erämaassa ja hän oppi kärsivällisyyttä ja hän oppi myös sen, että jokainen lammas on yhtä tärkeä. Ja että lampaat tarvitsevat paimenta. Hyvin tärkeitä käytännön tietoja ja taitoja kaikki. Lampaat menevät sinne, minne paimen ne johdattaa. Lampaat voivat olla joskus itsepäisiäkin, mutta paimenen ei saa jättää heitä oman onnensa nojaan vaan oman henkensä uhallakin täytyy pitää laumastaan huolen. Mooses oppi erämaassa sen, miten vilu, nälkä ja helle saattavat rasittaa paimenta ja lampaita, ja miten raikas vesilähde virvoittaa väsynyttä kulkijaa. Jeesus on se vesilähde, hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa.
Huomaamme, miten kaikki eri vaiheet Mooseksen elämässä tähtäävät tähän suureen tehtävään eli juuri siihen, mistä Jumala palavassa pensaassa Moosekselle puhui.
Osa 2
Mooseksen kutsumustehtävä
Jumala ilmestyi siis palavassa pensaassa. Jumala huusi Moosesta nimeltä: Mooses, Mooses! Jumala siis tietää meidän nimemme! Olen kuullut tällaisen aforismin tai runonpätkän kuin: "On nimi kallis tawara, ei katoo milloinkaan. Se piirretty on Luojalta Elämän Kirjahan." Ei ole siis väliä sillä, mikä nimi meillä on. Nimi on kallis tawara!
Toinen hyvin tärkeä asia on se, kun Jumala sanoi, että israelilaisten rukoukset ovat tulleet kuulluksi. Näilläkin palstoilla joskus väitetään, ettei Jumala kuule rukouksia. Tässä on nyt yksi hyvä todistus taas sen puolesta, että kyllä Jumala kuulee rukoukset, on aivan turha muuta väittää.
Jumala oli kuullut, että hänen kansaansa oli sorrettu! Raamatussa lukee näin: "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, ja niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki." Jumala oli nähnyt kansansa kurjuuden ja sen, miten heitä sorrettiin. Ja nyt Jumala astuu alas vapauttamaan heidät! Mikä ihana uutinen! Jumala itse tulee vapauttamaan kansansa sorron alta!! Kyllä Jumala toimii näin tänäänkin. Ja lopullinen vapautus odottaa Jumalan kansaa, kun Jeesus tulee takaisin. Sorretut pääsevät silloin vapauteen!
Sitten Jumala käskee Moosesta: Mene! Mene sinä vapauttamaan kansani Israel pois Egyptistä! Ja Moosekseen iskee heinäsirkkasyndrooma: "Mikä minä olen, tällainen lammaspaimen vaan!"
"Mikä minä olen?" Tämä kuulosta vähän niinkuin Elisan mainoksessa "No enmänyt tiedä". Jumala, itse Jumala puhuu Moosekselle, ja Mooses vaan vähättelee, että "no enmänyt tiedä" tai siis tässä "mikä minä olen". Jumalalle Mooses kelpasi ja Jumalalta tuli valtuutus Suuren Tehtävään.
Jumala sanoi vielä: "Minä olen sinun kanssasi. Ja Jumala lupasi, että kun kansa oli viety pois Egyptistä, he tulisivat palvelemaan Jumalaa juuri sillä vuorella, jossa he nyt olivat." Jumala näki jo, että tehtävä tulee onnistumaan, ja tottakai, Jumalallehan ei ole mikään mahdotonta.
Jumala oli seurannut Moosesta ja siunannut ja ollut hänen kanssaan koko hänen siihen astisen elämänsä ajan. Jumala oli varmaan jo valmistanutkin Moosesta henkisesti tähän, näin ajattelisimme. Tietenkin Mooses pelästyi nähdessään tuon palavan pensaan, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Uskon, että vaikka me ihmiset olisimme kuinka henkisesti valmistettujakin johonkin suureen tehtävään, niin tuollainen kokemus, jonka Mooses sai, yllättäisi monen aivan täydellisesti. Mooses sanoi: "Mikä minä olen noin suureen tehtävään?"
Raamatun henkilöt usein kaatuivat ikäänkuin kuolleena maahan, kun he kohtasivat enkelin. Heiltä pakeni kaikki voima jumalallisen olennon kohtaamisessa.
Jos meidän usko ei aina riitä, ei riittänyt Mooseksenkaan:
2. Moos. 4:10-17
Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."
Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."
Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu."
Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut.
Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa, ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä. Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.