Mooses ja palava pensas

Osa 1
Jumalan johdatus Mooseksen elämässä_

Jumala oli jo tähän asti johtanut Mooseksen elämää. Hän oli pelastanut Mooses-vauvan egyptiläisten käsistä. Mooseksen oma äiti oli saanut hoitaa ja imettää lastaan ja sen jälkeen Mooses oli saanut kasvaa faaraon hovissa niinkuin faaraon oma poika. Voitte mielessänne ajatella, että Mooses sai faaraon hovissa parhaan mahdollisen opetuksen ja koulutuksen, mitä hän sitten myöhemmin tuli tarvitsemaan israelilaisten johtajana.

Sanotaan, että pienelle lapselle on tärkeintä, että hän saa olla oman äitinsä hoivissa. Mooses sai parhaat eväät elämälleen ja Jumalan kansan heimolaisuuden hän sai "imeä" itseensä jo äidinmaidossa, jos nyt tällaista vertausta käytetään. Hän kuului Jumalan kansaan.

Toinen vaihe Mooseksen elämässä, jossa häntä valmisteltiin tulevaa tehtävää varten oli faaraon hovissa. Hän oli siellä koulussa, aivankuin sisäoppilaitoksessa. Hän oppi käyttäytymään ja johtamaan niinkuin johtajan tuleekin.

Seuraava eli kolmas vaihe Mooseksen elämässä oli olla lammaspaimenena. Vaikka se voi meidän ajatuksissamme kuulostaa vähäpätöiseltä ehkä, mutta se vaihe oli aivan yhtä tärkeä kuin kaksi ensimmäistäkin vaihetta. Mooses oppi elämään erämaassa ja hän oppi kärsivällisyyttä ja hän oppi myös sen, että jokainen lammas on yhtä tärkeä. Ja että lampaat tarvitsevat paimenta. Hyvin tärkeitä käytännön tietoja ja taitoja kaikki. Lampaat menevät sinne, minne paimen ne johdattaa. Lampaat voivat olla joskus itsepäisiäkin, mutta paimenen ei saa jättää heitä oman onnensa nojaan vaan oman henkensä uhallakin täytyy pitää laumastaan huolen. Mooses oppi erämaassa sen, miten vilu, nälkä ja helle saattavat rasittaa paimenta ja lampaita, ja miten raikas vesilähde virvoittaa väsynyttä kulkijaa. Jeesus on se vesilähde, hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa.

Huomaamme, miten kaikki eri vaiheet Mooseksen elämässä tähtäävät tähän suureen tehtävään eli juuri siihen, mistä Jumala palavassa pensaassa Moosekselle puhui.

Jumala oli seurannut Moosesta ja siunannut ja ollut hänen kanssaan koko hänen siihen astisen elämänsä ajan. Jumala oli varmaan jo valmistanutkin Moosesta henkisesti tähän, näin ajattelisimme. Tietenkin Mooses pelästyi nähdessään tuon palavan pensaan, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Uskon, että vaikka me ihmiset olisimme kuinka henkisesti valmistettujakin johonkin suureen tehtävään, niin tuollainen kokemus, jonka Mooses sai, yllättäisi monen aivan täydellisesti. Mooses sanoi: "Mikä minä olen noin suureen tehtävään?"

Raamatun henkilöt usein kaatuivat ikäänkuin kuolleena maahan, kun he kohtasivat enkelin. Heiltä pakeni kaikki voima jumalallisen olennon kohtaamisessa.

Jos meidän usko ei aina riitä, ei riittänyt Mooseksenkaan:

2. Moos. 4:10-17

Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."

Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."

Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu."

Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut.

Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa, ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä. Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.