"Vetoat myös rakkauteen. Sekään ei ole yksiselitteinen asia." Näin kirjoittaa palstan seriffi toisessa ketjussa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että rakkaus on kristitylle hyvin yksiselitteinen ja kaikille kuuluva asia: Jumala rakastaa kaikkia yhtä lailla. Eikö näin olekaan? Onko rakkaudestakin monta tulkintaa? MIKÄ on oikea tulkinta ja miten se rajataan, mistä sen rajauksen yksiselitteisesti tietää?
Rakkaudesta
Hopotihop
15120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rakkaus..
Kaiken se kestää, ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa, ei sorra homoja, ja niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus.
Rakkaus on jalkapallokenttä.
Kentän sankari näkee rakkautensa kohteen pallona, joka on saatava maaliin millä hinnalla hyvänsä. Voitto kotiin, vaikka hurrauksiakaan ei tulisi.
Rakkaus on sitä että vaikka pakottaa rakkaansa kuuntelemaan, ettei kuuntelemattomuus anna viholliselle etua.
Rakkaus on unta.
Laulujen laulu:15:4
"Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä.
Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!"
Raamatussa lukee Paavalin sanoin:"Rakkaudessa ei ole pelkoa."
Rakkaus ei anna hetkeäkään rauhaa, eikä päästä irti, vaikka kuinka yrittäisit pyristellä.
Hymy, josta näkee onko sydän kotona.
Kauniin runollista tekstiä... rakkauden määritelmänä.
"Rakkaudessa ei ole pelkoa" on Johanneksen sanoja 1.Joh.4:18.
Ajattelen että rakkautta tuskin kukaan pystyy tyhjentävästi määrittelemään. Eri näkökulmista voimme antaa erilaisia vastauksia. Parhaat määritelmät löytyvät mielestäni Raamatusta mutta niidenkin soveltaminen arkielämään vaatii tulkintaa, kristillisessä mielessä ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan - muussa tapauksessa ihminen antaa "rakkaudelle" sisällön ihmislähtökohtaisesti, jolloin Raamatun ilmoitus "Jumala on rakkaus" helposti kääntyy muotoon "rakkaus on Jumala": kaikki mikä minusta tuntuu rakkaudelta, on sitä.
Kristinuskossa lähtökohtana ei ole ihmisen kokemus ja tunne, vaan Kristus. Ongelmana tässä on se, että mitä Kristus on ja sisältää, mitä Hän tahtoo ja vaikuttaa, tulee todeksi vain kokemuksen kautta. Mistä tiedämme kenen kokemus Jumalan rakkaudesta ja siitä miltä asiat Hänen rakkaudestaan käsin näyttävät, on totta, kenen kohdalla omaa uskonnollisuutta, uskonnollista fundamentalismia tai uskonnollista liberalismia, ehkä toiveajattelua ja inhimillisiin emotioihin perustuvaa subjektiivisuutta?
Hyvin paljon ymmärrämme jo Raamatun pohjalta.
Jos ihminen on uskossa ja vilpittömästi rukoillen lukee sanaa uskon että Jumala sitä kautta korjaa hänen käsityksiään.
Raamatun mukaan Jumalan rakkaus on vuodatettu uudestisyntyneen, uskoontulleen sydämeen Pyhässä Hengessä joka on hänelle kerta kaikkiaan annettu.
Yhtyeydessä Jumalaan käsityksemme rakkaudesta alkavat muuttua siitä, millaisiksi ne ovat maailmassa muotoutuneet, enemmän siihen suuntaan, mitä rakkaus Jumalassa on.
"...muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Room.12:2.
"Kauniin runollista tekstiä... rakkauden määritelmänä."
Nooh..*puhaltelee kynsiään*...
"Rakkaudessa ei ole pelkoa"on Johanneksen sanoja 1.Joh.4:18"
Toivoin, että siitä syntyisi juttua tälle palstalle, koska jostakin syystä tuo kohta on ollut mielessäni viime aikoina. Ja olen huomannut että se mietityttää nyt muitakin. Siinä on sanomaa. Olen ollut ett onko se noin..
"Mistä tiedämme kenen kokemus Jumalan rakkaudesta ja siitä miltä asiat Hänen rakkaudestaan käsin näyttävät, on totta, kenen kohdalla uskonnollisuutta, uskonnollista fundamentalismia tai uskonnollista liberalismia, ehkä toiveajattelua ja inhimillisiin emotioihin perustuvaa subjektiivisuutta?"
Kun "inhimillisiä emotioita" kertoilee ääneen, ne saattavat kuulostaa valheilta. Tai ne alkavat vaikuttaa valheilta, kun tilanne muuttuukin. Esm.joku saattaa sanoa:"hän ei pidä sinusta." Se saattakin olla totuus, muttei välttämättä. Jokainen elää sitä omaa kaiken aikaa muuttuvaa todellisuuttaan. Kannattaa pitää jalat maassa.... ja silloin kyllä huomaa että monet juttelevat omia luulojaan toisista Totuutena. Jokaisella on se oma totuus.
Jumalahan loi konkreettisen, todellisen maailman, ilman valheita? Jos Jumala on Hän ei valehtele. Valehteva Jumala .. naurettava ajatuskin. Jumala ei ole sellainen kuin haaveissa elävä ihminen.
"Jumala on rakkaus", ei "rakkaus on Jumala"."Kristinuskossa lähtökohtana ei ole kokemus ja tunne, vaan Kristus."
Jooooo... Kirjoitit myös Pyhästä Hengestä, joka on ihmisille "kertakaikkiaan annettu". Mitä se on?
Minä en voi millään allekirjoittaa kaikkea mitä Raamatussa ja kristinuskossa on. Tuo Laulujen Laulun -runokin.. Olisin mielelläni jättänyt pois siitä jotakin, että se olisi kauniimpi.
(Onko se väärin?)
En kuitenkaan tehnyt niin.. Se kohta vastasi juuri sitä miltä sillä hetkellä tuntui, ja se löytyi tosi yllättävästi mieheni Raamatusta ns.peukkupaikalta.
Ja koska se oli niin yllättävää, ajattelin sen olevan Jumalasta.. siksi orjallisesti laitoin koko jakeen.. Ehkä se oli Pyhän Hengen vaikuttamaa, kun löysin sen...
Ja Mohiksen teksti.. aivan IHANA kohta, minkä löysi Raamatusta... Jos mohikaani_27 luet tämän niin kiitos..
Kiitos myös sinulle, teapot, omasta Raamatunkohdasta. Sinä olet enemmän järki-ihmisiä. Aina on hyvä kehittyä, ja uudistua. Se on.. terveellistä.
En valitettavasti pysty nyt antaan sulle oikeastaan mitään vastausta. Kysyt minulta mitä on Jumalan rakkaus..
En tiedä.. Ehkä sinä, koska luultavasti olet uskossa, ja minä vasta lupautunut olemaan ja pysymään siinä... voit itse joskus vastata omaan kysymykseesi, ja tulet sen tietämään.
Ehkä tiedät jotain jo nyt.
Mukavaa lauantaipäivää sullekin. T: mainostyöläinen
Jumala rakastaa myös huumeiden käyttäjiä, mutta ei Jumala silti rakasta kaikkea sitä mitä he tekevät, siis Jumala rakastaa kaikkia meitä, mutta ei läheskään aina niitä tekoja joita me täällä maan päällä teemme.
"Jumala rakastaa myös huumeiden käyttäjiä, mutta ei Jumala silti rakasta sitä miitä he tekevät, siis Jumala rakastaa kaikkia mietä, mutta ei läheskään aina niitä tekoja, joita me täällä maan päällä teemme."
Jumala haluaa että huumeiden käyttäjä ottaa järjen käteensä ja katsoo miltä se näyttää.
"< 6. Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.
7. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin. >"
Minun mielestäni rakkaus on yksiselitteinen asia. Jumalassa. Rakkaus on juuri sitä mitä Hän sen näkee olevan ja kuinka Hän sen määrittelee. Rakkauden olemus on Hänessä todellisena.
Meidän kohdallamme asia on monimutkaisempi.
Jos rakkaus itsessään ehkä onkin yksiselitteinen, sen määritteleminen mikä ihmisten maailmassa on ja edustaa tosi rakkautta, ei ole.
>Olen kuitenkin ymmärtänyt, että rakkaus on kristitylle hyvin yksiselitteinen ja kaikille kuuluva asia: Jumala rakastaa kaikkia yhtä lailla. Eikö näin olekaan?<
Minun mielestäni on.
Olen vakuuttunut että Jumala rakastaa kaikkia yhtä lailla.
Siksi hän rakkaudessaan sanoo että on asioita jotka ovat syntiä ja luonnottomuuksia ja että ne ovat sitä aina ja kaikkien kohdalla mielipiteistä riippumatta.
Viimeistään tässä vaiheessa ihmisten käsitykset rakkaudesta eroavat. Se minkä toiselle edustaa rakkautta on toisen näkökulmasta rakkaudettomuutta. Niinpä se minkä kristitty Jumalan sanan ilmoituksesta ja Pyhän Hengen avaamana sydämessään ymmärtää rakkaudeksi - on toiselle lähinnä suvaitsemattomuutta, ja hän saattaa sanoa ettei tuo ole Jumalan ja Pyhän Hengen työtä ollenkaan vaan ihmisen omaa ahdasmielisyyttä ja rajoittuneisuutta.
Pohjimmiltaan asia on siis hyvin yksinkertainen. Jumala on rakkaus ja rakkaudessaan ilmaisee Raamatussa elämää suojelevat arvot ja periaatteet, myös käskyjen kautta. Niiden tarkoitus ei ole rajoittaa elämää vaan suojella sitä tuhoavilta (joskin usein hyväksi ja luonnolliseksi tekeytyviltä) asioilta.
Mitä rakkaus on ja merkitsee? Se on asia jota jokainen kristitty joutuu rukoillen kyselemään Jumalan ja omantuntonsa edessä...
Rakkaus ei voi olla ainakaan sitä että suvaitaan ja hyväksytään kaikki asiat.
Mutta jos rakastamme sen pitäisi tulla ilmi siinä kuinka suhtaudumme ihmisiin silloin kun emme voi hyväksyä heidän näkemyksiään tai he eivät hyväksy meidän näkemyksiämme. Rakkauteen kuuluu rehellisyys ja halu kunnioittaa myös niitä jotka ovat eri mieltä. Herjaaminen ja asioiden vääristely eivät kuulu rakkauteen.
Ei silloinkaan kun tuo toinen on minun mielestäni rakkaudeton tai ymmärtämätön tai mitä tahansa. Silloinkin hän on rakastettava lähimmäinen. Oletko samaa mieltä?
Vastaatte kiinnostavasti mutta epämääräisesti. Paljon jää varaa tulkinnalle. Raamatussa ilmaistujen "suojelevien periaatteiden" tulkinta mm. ajaa kohti toisten rakkauden hyväksymistä ja toisten paheksuimista. Ihan siihen mlliin kuin Päivi Räsäsen puolue on aktiivisesti tehnyt. Lisäksi määritelmän lukeminen ja lukemisena johtaa erilaisiin käsityksiin, koska lukijat lukevat eri tavalla, ymmärtävät omista lähtökohdistaan eri tavalla.
Rakkaus on minusta jokaiselle tärkeä, kaikille Jumalan suoma asia. Ei minulla ole oikeutta sanoa toisen rakkaudesta mitään. Ei meille kenelläkään ole. Siksi minusta on selvää, että mm. homovastaisuus on Saatanasta. Se kun ei ole rakkautta vaan toisen ihmisen tuomitsemista ja väheksymistä semmoisenakin, kuin palstan Murtsi asian esittää. Mitä rakkaudellista siinä muka voisi olla, että sanoo toisen ihmisen rakkautta vääräksi, koska ei sitä ymmärrä, kun ei voi olla toisena ihmisenä.
>Lisäksi määritelmän lukeminen ja lukemisena johtaa erilaisiin käsityksiin, koska lukijat lukevat eri tavalla, ymmärtävät omista lähtökohdistaan eri tavalla.<
Eikö tämä ole juuri sitä että rakkaus (sellaisena kuin sitä erilaista lähtökohdista hahmotamme) on monitulkintainen asia?
Paljon jää varaa tulkinnalle...
Toki, koska olemme ihmisiä. Näin pitääkin olla. Jos mitään varaa tulkinnoille ei ole, se johtaa vaaralliseen tilanteeseen.
Apostoli Paavali sanoo jopa armolahjoista (jotka ovat erehtymättömän Pyhän Hengen toimintaa) että kaikki on vajavaista. Pyhä Henki itsessään on täydellinen mutta vajavaisuus tulee ihmisistä joiden kautta Hän toimii. Yleensä parhaassakin Jumalan synnyttämässä opetuksessa on jonkin verran "astian makua" eli ihmisestä itsestään tulevaa painotusta. Siksi kristityn tulisi olla nöyrällä mielellä kun sanoo että Jumalan sana sanoo näin ja näin. Siihen kun aina tulee mukaan omaa tulkintaa jonka kautta Jumalan sanaa hahmotamme.
Silti uskon että totuus on olemassa ja että se voidaan löytää ja että Jumala on antanut ilmoituksensa (Raamatun) tärkeäksi välikappaleeksi totuuden löytämiseen ja sisäistämiseen. Tärkein pointti ei ole mikä on syntiä ja mikä ei, vaan pelastussanoma Jeesus Kristus, so. uudestisyntymän kokemus Hänessä. Vasta siinä ihminen saa Pyhän Hengen uudistamaan käsityskykyään että osaa (paremmin kuin ennen) erottaa mikä on syntiä ja mikä ei.
Käsitykseni oikeasta ja väärästä on huomattavasti muuttunut uskoontulon myötä. Ennen pähkäilin asioita vain omassa varassani mutta nyt minulla on Pyhä Henki auttajana. Joku voi olla toista mieltä ja saa vapaasti olla. Tämä kuitenkin on henkilökohtainen kokemukseni uskoontulosta ja sen seurauksista. Niin kuin UT asian esittääkin. Uskovalla on Pyhä Henki jonka avulla hän ymmärtää asioita hengellisesti, mutta ei-uskovalle se on mahdotonta, 1.Kor.2:14.
Kristittynä ainoa vaihtoehtoni on omakohtaisesti etsiä totuutta, sellaista tulkintaa jonka voin Jumalan edessä kokea oikeaksi ja rehellisesti ajatella niin, sitten myös pyrkiä ymmärtämään että on toisenlaisiakin tulkintoja eli käsityksiä. Silloinkin kun nuo toiset käsitykset minusta vaikuttavat vääriltä - silloinkin kun Jumalan sanan ja Pyhän Hengen valossa ymmärrän etteivät ne kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin vääriä - minun tulee oma rajallisuuteni huomioon ottaen muistaa että ihmisinä olemme kaikki Jumalan edessä rajallisia, vajavaisia. Tämän ymmärtäen suhtautua kunnioittaen ja hyväksyen niihinkin lähimmäisiini joiden käsitysten ajattelen olevan vahingollisia.
Näin minä olen kokenut oikeaksi toimia.
Kirjoitat ettei sinulla ole oikeutta sanoa toisen rakkaudesta mitään, sitten kuitenkin lisäät "homovastaisuus on Saatanasta. Se kun ei ole rakkautta vaan toisen ihmisen tuomitsemista ja väheksymistä". Tällöin olet kumoamassa oman väitteesi koska olet sanomassa toisten (mm. palstan sefun) rakkaudesta jotain. Sanot että sellainen rakkaus on Saatanasta ja että se ei itse asiassa ole rakkautta ollenkaan vaan tuomitsemista ja väheksymistä.
Kykenetkö hyväksymään että on toisenlaisia käsityksiä kuin omasi. Ja kuinka niiden edustajiin suhtaudut?
Kuten totesin:
Herjaaminen ja asioiden vääristely eivät kuulu rakkauteen. Ei silloinkaan kun toinen omasta mielestä on rakkaudeton tai ymmärtämätön. Silloinkin hän on rakastettava lähimmäinen.
Siis, oletko samaa että hän silloinkin on rakastettava, arvokas ja tärkeä?
Sanon vielä, että kantani homouteen on kielteinen. Minä pidän homoseksin harjoittamista syntinä. Voit ajatella että tämä johtuu siitä etten sitä ymmärrä - minä taas ajattelen käsitykseni johtuvan nimenomaan siitä, että Jumalan sanan valossa ymmärrän.
En väitä homoparien rakkautta vääräksi siinä mielessä ettei se voisi olla rakkautta ollenkaan. Rakkaus on inhimillistä. Sitä ei tule sinänsä jumalallistaa eikä demonisoida. Tunnen joitain homoseksuaaleja ja olen vakuuttunut että homoparilla voi olla syvää kiintymystä, hellyyttä, parisuhteeseen kuuluvaa uhrautuvaisuutta yms. Tällä tasolla rakkaus ei ole oikeaa eikä väärää. Se on inhimillinen ominaisuus ja tapahtuma. Tärkeää on että on kumppanilleen rehellinen, ei petä eikä muutenkaan valehtele jne. Nämä ovat rakkauteen kuuluvia piirteitä joiden mukaan hahmotan onko se todellista.
Edelläsanomani ei tarkoita etteikö homoseksuaalisuus olisi vääristymä ja sen harjoittaminen synti. Henkilöiden kokema inhimillinen rakkaus toisiaan kohtaan ei siunaa homoutta.
En puhu sefun tai kenenkään RAKKAUDESTA, kun sanon homovastaisuuden olevan Saatanasta. Eihän homovastaisuus - tuo persulais-kd-läinen muotiääliöliike - ole rakkautta. Vai onko? Millä perusteella olisi?
En katso olevani oikea sen kummemmin kuin muutkaan tuomitsemaan Murtsin tai sinun rakkautta. Mutta jos olet sitä mieltä, että homofobia on rakkautta, niin rakkautesi ei kyllä ole minun käsityskykyni piirissä lainkaan. Sekin olisi kai sinusta sitten rakkautta, kun vaikkapa minä vaikkapa sanoisin, että uskovaisten inhoaminen on heidän rakastamistaan? En sano,enkä noin ajattele. Sama logiikka siinä kuitenkin olisi.
Puhut pääosin sekavia - sanot homojen rakkautat rakkaudeksi, mutta sitten se kuitenkin on sinusta synti, siis sinusta se on tuomiftava aisa. Kiintoisaa epälogiikkaa, samaa kuin Päivi Räsäsellä usein on ollut. Pelottavaa myös: tie ihmisten syrjintään lähtee usien juuri tällaisesta, erilaisen kohtelun jollain perusteella oikeuttavasta epälogiikasta. Sanoahan saat, sano pois. Ole mieltäsi. Minusta mielipiteesi on kuitenkin melko rakkaudeton, julma suorastaan. Sillä homo ja lesbo ovat lopun ikäänsä homo ja lesbo. Ja jos heillä on seksiä, he ovat sinusta siis auttamatta aina syntisiä, vaikka ovat rehelliisä itselleen ja kumppanilleen. Melkoiseen mutapainiin ajat kyllä. Itsesi.
Kaiken maailman vihanpidon te Jeesuksen piikkiin kyllä kehtaatte laskea.
Vielä rakkaudesta...
Korostan että ihmisten väliset tuntemukset ovat yksi asia. Nekin ovat rakkautta mutta eivät koko totuus.
Jumalan näkökulma asioihin on laajempi ja ottaa huomioon asioiden perusolemuksen. Elämme maailmassa joka Raamatun mukaan on "pahan vallassa" (1.Joh.5:19) ja ihminen itsessään on läpikotaisin turmeltunut.
Siksi ihminen ei ilman Pyhän Hengen apua kykene määrittelemään mikä on Jumalasta, mikä Saatanasta. Mikä on rakkautta. Mikä oikeudenmukaista. Jumala ei ole jättänyt sitä pelkästään ihmisen määriteltäväksi. Kristillinen näkökulma perustuu Jumalan sanaan ja Pyhän Hengen todistukseen. Tässä uskovan tulee olla rehellinen, itsensä ja käsityksensä ristin juurella Jumalalle luovuttaen, riippuvaisena Kristuksesta etsiä Hänen tahtoaan ja tarkoitustaan, niin antaen Jumalalle luvan muokata ajatteluaan oikeaan suuntaan.
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."
Room.12:1,2.
Kristittynä ajattelen että Jumala on kaiken rakkauden lähtökohta.
Persoonallisuutemme ja identiteettimme on kuitenkin muovautunut vieraannuttavien ja eksyttävien vaikutteiden alaisuudessa ja tämä vaikuttaa kaikkeen inhimilliseen kokemiseen ja toimintaan.
On erilaisia rakkauden ilmenemismuotoja: rakkautta ystävään, lähimmäisenrakkautta, rakkautta vanhempiin, parisuhteeseen johtavaa rakastumisen kokemusta. Kristillinen näkökulma on että nämä ja kaikki rakkauden muodot täyttävät alkuperäisen tarkoituksensa vain tai parhaiten Luojan yhteydessä, siis Kristuksen hallintavaltaan eli määräysvaltaan alistuen. Silloin jokainen rakastamisen muoto ja tapa voi ilmentää Kristuksen hyvyyttä. Tätä ei voi irroittaa rististä ja siihen kuuluvasta kivusta. Kristitylle se merkitsee kysymystä: mikä on oikein, mikä väärin?
Raamatun mukaan: rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Synti on pahaa. Kristitty on saanut sydämeensä Jumalan rakkauden ja siksi haluaa alistaa mieltymyksensä ja taipumuksensa Jumalalle että myös hänen erilaiset rakkautensa (vanhempiin, ystäviin, kumppaniin jne.) voisivat - Jumalan rakkauden alamaisuudessa - tulla osaksi Hänen tarkoituksensa ja tahtonsa ilmenemistä ja niin palvella vanhurskautta, ei syntiä. Jos homoseksuaalisuus on vääristymä ja homoseksi on syntiä (niin kuin ajattelen) silloin rakkaus kumppania kohtaan tuo eteen vaikeita kysymyksiä: kuinka nyt, uskoontultuani, suhtaudun homouteeni joka on muodostunut tärkeäksi osaksi identiteettiäni - kuinka suhtaudun kumppaniini, jota kohtaan (ehkä vielä uskoontultuanikin) koen kiintymystä ja eroottisia tunteita?
Erittäin monet uskoontulleet homot ovat kokeneet ainoaksi oikeaksi toimintatavaksi "eheytymisen". He ovat luopuneet homosuhteista ja Jumalan rakkauden avulla lähteneet kulkemaan toisenlaista tietä. Kaikki eivät ole päässeet homoeroottisista tuntemuksista. He elävät selibaatissa ja siinä kokevat Jumalan apua ja läheisyyttä pyrkien elämään rakkaudessa, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa.
Voitko sanoa että he ovat kulttuurin tai uskonnollisen fundamentalismin aivopesemiä? Että he taistelevat itsessään olevaa luonnollista ominaisuutta vastaan ja niin tekevät vääryyttä Jumalan luomisteon rikkaudelle? Että heillä ei ole todellista kosketusta uudestisynnyttävään Jumalaan ja Pyhän Hengen uudistavaan työhön, vaan että se on uskonnollista liturgiaa jolla pyritään peittelemään suvaitsemattomuus, outojen asioiden pelko ja henkinen väkivalta?
Heidän käsityksensä itsestään on aivan toisenlainen.
Eivätkö tuollaiset lauseet ole heidän väheksymistään? Heidän valitsemansa elämäntavan sanomista vääräksi - kun ei sitä ymmärrä, koska ei voi olla toisena, niin kuin toteat.
- - -
>mistä sen rajauksen yksiselitteisesti tietää?<
>lukijat lukevat eri tavalla, ymmärtävät omista lähtökohdistaan eri tavalla.<
>on selvää, että mm. homovastaisuus on Saatanasta.<
Homovastaisuuden luokitteleminen yksiselitteisesti Saatanan työksi on yksi rajauksista joilla rakkautta määrittelet. Se nousee sinun lähtökohdistasi, taustastasi ja ihmiskäsityksestäsi.
Sinulle on selvää että homovastaisuus on Saatanasta. Minulle on selvää että homomyönteisyys on Saatanasta.
Viimeistään tässä kohtaa näkemyksemme rakkaudesta törmäävät, eivät ole yhteensovitettavia. Joudumme siis hyväksymään että maailmassa on rehellisyyteen pyrkiviä ihmisiä jotka tulevat täysin erilaisiin johtopäätöksiin näinkin ratkaisevissa asioissa.
Vaikka kysymykset ovat tunteita nostattavia ja synnyttävät voimakkaitakin reaktioita pitäisi pyrkiä erottamaan asiat asioista ettemme lähde ainakaan tahalliseen toisen leimaamiseen väärin perustein.
Homomyönteisyys ei ole saatanasta. Useimmille se on puhtaasti lähimmäisen rakkautta ihmistä itseään kohtaan, ei homoutta kohtaan. Itse noudatan sitä käskyä ja ohjetta minkä Raamattu ja Jumalan sana tästä asiasta antaa: Jumala rakastaa homoa (ihmistä) muttei homouden harrastamista ( sukupuolisuhdetta samaan sukupuoleen). Minulle tämä asia on ollut kyllä ilman Jeesuksenkin esimerkkiä aivan kirkas ja selvä asia, luontainen ominaisuuteni. Ihminen ei pysty niin suurta ja pahaa rikosta tekemään että lakkaisin rakastamasta häntä itseään, vaikka hänen tekonsa tuomitsenkin. Saatanaa voi toki syyttää monestakin asiasta, mutta tässä asiassa valinta on ihmisellä itsellään, eikä se ole saatanan alulle panema asia.
>Jumala rakastaa homoa (ihmistä) muttei homouden harrastamista (sukupuolisuhdetta samaan sukupuoleen).<
Ehdottomasti samaa mieltä, Dabne.
Homomyönteisyydellä en tarkoittanut myönteisyyttä ihmistä kohtaan vaan homoutta kohtaan, sen pitämistä luonnollisena ja homouden harrastamisen eli homoseksin (sukupuolisuhde samaan sukupuoleen) hyväksymistä.
Ihminen on ihminen. Sellaisena rakastettava ja arvokas. Olen samaa mieltä että Jumala rakastaa ihmistä, on myönteinen ihmistä kohtaan, mutta ei kaikkea mitä ihminen tekee.
Näen että homokielteisyys on myönteisyyttä ihmistä kohtaan. Raamattu ei tuomitse homoseksiä siksi että Jumala olisi kielteinen ihmistä kohtaan, vaan koska rakastaa jokaista, erotuksetta myös niitä jotka kokevat itsensä homoiksi. Hyvyydessään Jumala ilmoittaa seksuaalisen käyttäytymisen rajat ettei ihminen syntiä tehden tuhoasi itseään vaan voisi herätä ja kääntyä.
Homokielteisyys ei siis tarkoita - tässä yhteydessä - kielteisyyttä niitä kohtaan jotka kokevat itsensä homoiksi, ei edes niitä kohtaan jotka pitävät homouttaan luonnollisena ja harjoittavat sen mukaisia tekoja.
En tiedä mitä aloittaja homokielteisyydellä tarkoittaa. Jos tarkoittaa kielteisyyttä ihmistä kohtaan, sitten olen samaa mieltä ja homokielteisyys on minunkin mielestäni Saatanasta. Mutta monet niputtavat asiat samaksi eivätkä voi nähdä eroa koska pitävät homoutta luovuttamattomana ominaisuutena. Heidän mukaansa ei voi olla myönteinen homolle ihmisenä mutta samalla kielteinen homoseksille. Minun mielestäni voi. Siinä asiassa olen samalla kannalla kuin mm. Päivi Räsänen.
>Saatanaa voi toki syyttää monestakin asiasta, mutta tässä asiassa valinta on ihmisellä itsellään, eikä se ole saatanan alulle panema asia.<
Tuo on yksi näkemys.
Asioiden nimittämisessä lähtökohtaisesti saatanallisiksi on oma vaaransa koska ihmisellä on taipumus ulkoistaa asioita sekä hakea syyllistä ulkopuolelta ja tällaisessa voidaan mennä monenlaiseen mielettömyyteen ja vastuuta pakoilevaan hörhöilyyn.
Siitä huolimatta näkemykseni on että pahuuden ja vääryyden perimmäinen lähde maailmassa on saatanallinen, mm. Jeesuksen sanat Joh.8:44. Kaikki paha syntiinlankeemuksesta lähtien on välillisesti tai suoraan sielunvihollisen tekoa.
Tämä ei tee tyhjäksi ihmisen valintojen merkitystä ja arvoa. Pikemminkin päinvastoin.
Valitessaan väärin ihminen edesauttaa pahan pyrkimyksiä maailmassa. Homokysymystäkään ei voi kokonaan irrottaa tästä yhteydestä. Asialla on kristilliseen seksuaalietiikkaan liittyvä teologinen ja hengellinen puolensa.
Näen että väiteet joiden mukaan homous on Jumalan luomisteon rikkautta ja tarkoitusta jossa Jumala ilmentää moninaisuutta, ja että myös homoseksi siksi tulee hyväksyä ja sitä tulee kunnioittaa, ja että homoseksin harjoittamisen sanominen synniksi on Jumalan luomisteon ja siten Jumalan itsensä pilkkaamista -
ovat yhdenmukaisia sielunvihollisen pyrkimysten kanssa, ne ovat evankeliumin vastaisia.
Saatana ei ole näiden väittämien ulkopuolella ja katso niiden leviämistä toimettomana asioihin osallistumatta, vaan mobilisoi joukkonsa liikkeelle, koska sen tarkoitus on
- eksyttää Jumalan rakkauden kohde, ihminen
- estää häntä pelastumasta ja parantumasta
- lisätä ja vahvistaa Jumalaa vastustavia ilmiöitä maailmassa
- pilkata Jumalan luomistekoa
- soluttaa kirkon sisälle vaikutteita jotka vastustavat ja rikkovat Pyhän Hengen työtä.
Mitä tarkoitat, kun sanot, että pitävät homoutta LUOVUTTAMATTOMANA ominaisuutena? Miten mikään luovuttaminen tähän liittyy? Homous ja heterous ovat ihmisen pysyviä - todistetusti - ominaisuuksia. Sille ei mahda mitään, että Luoja on luonut monenlaisia ihmisiä, ja hyvähän se onkin kai. Selittäisitkö tuota käsitystäsi.
Päivi Räsänen vastustaa homojen ihmisten oikeuksia tasaveroiseen elämään heteroiden kanssa. Minusta sellaista ei voi puolustaa millään. Uskokoon hän, mihin uskoo. Maallisen yhteiskunnan tulee kuitenkin AINA käsitellä kaikkia tasaveroisina. Nyt niin ei tässä asiassa toimita. Ja syy on pitkälti se, että osa ihmisistä on tietämättömiä siitä, että homouskaan ei ole tarttuvaa, vaarallaista tai paha asia. Onneksi me molemmat tiedämme jo, ettei ole. Tasaveroisuus lisääntyy, kun kaltaisemme ottavat kantaa ja panevat näillä räsäsille hanttiin. Sillä Hitler, Stalin ja moni muu kauhistus olisi vallassa, jos heille ei olisi pantu hanttiin. Pitäkäämme tasaveroisuuden puolta hulluutta vastaan, Päivi Räsästä vastaan, Timo Soinia vastaan.
Näin ohikulkijana täytyy todeta että täällä on hyvätasoista keskustelua asioista, kuitenkin silmään pisti tämä viimeinen kommentti jossa synnynnäiseen homouteen viitataan faktana, jolla pyritään oikeuttamaan oma näkökulma. Kuitenkin todellisuus on joskus hyvinkin toisenlainen.
Aikuisista homo- ja biseksuaalisista naisista 49 prosenttia ja miehistä
65 prosenttia kertoi hankkineensa seksikokemuksen ennen 20. ikävuottaan
(Sievers ym. 1984, 420). Heistä 82 prosenttia naisista ja 58 prosenttia
miehistä ilmoitti joskus olleensa seksisuhteessa eri sukupuolta olevan
kanssa (Grönfors ym. 1984, 143). Enemmistöllä ei-heteroseksuaalisista
nuorista on ilmeisesti seksikokemuksia sekä samaa että eri sukupuolta
olevien kanssa (ks. myös Savin-Williams 1998, 116). Näin on varsinkin
tytöillä, jotka tutkimusten mukaan aloittavat poikia aiemmin seksikoke
mukset (ks. Kosunen 2000, 273). Ilmeisesti ei-heteroseksuaaliset tytöt
hankkivat ei-heteroseksuaalisia poikia myöhemmin seksikokemuksia samaa
sukupuolta olevien kanssa, mutta aiemmin eri sukupuolta olevien
kanssa.
Haastateltavat kertoivat siitä, että ”homoilu” tai ”lesboilu”
olisi muotia nuorten keskuudessa (vrt. myös Leck 1995, 195). Sara
(17) kertoi sen olleen ”yleinen trendi koulun tyttöjen keskuudessa”. Juho
taas kertoi, että hänen lukiossaan oli ihan tavallista, että pojat halailivat
toisiaan ja loikoilivat käytävillä päällekkäin. Mira (18) muisteli tilannetta
koulussaan: ”Tietää, että lukion kakkosella tulee aina sellanen, että tyttöjen
täytyy kokeilla, että minkälaista on olla biseksuaali”. Vaikuttaakin
siltä, että varsinaisesti homous ja lesbous eivät olisi ihailun kohteena, vaan
pikemminkin biseksuaalisuus sellaisena kuin se näyttäytyy mainosten,
musiikkivideoiden ja elokuvien sisällöissä. Näihin kuviin liittyy usein
sukupuolirajojen rikkominen.
Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa
ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/.../lehtonen/seksuaal.pdf