Kolme asiaa, joita Jeesus ei arvostanut..

Esimerkki mielivaltaisesta asioiden tulkinnasta.

Samalla tavalla yhdistellen voidaan tehdä jos mitä kummallisia tulkintoja toisten sanomisista jos ei tahdota nähdä asioiden eri ulottuvuuksia ja alkuperäistä kontekstia.

Mistään kohdasta Raamattua et löydä tukea väittämälle ettei Jeesus arvostaisi kodin merkitystä ihmiselle. Vielä ristillä hän kehotti opetuslasta ottamaan Marian elätettäväkseen, Joh.19:26,27.

Varsin hyvin tiedät että kristittyinä pidämme Jeesusta Jumalan Poikana ja tämä näkökulma on selkeästi esillä UT:ssa esim. näissä lainaamissasi kohdissa.

Kodin ja isänmaan merkitys tulee esiin monessa kohtaa Raamattua niin myönteisessä valossa että on kiistattoman selvää että Jumala ja niin ollen Jeesuskin huomioi ja arvostaa niiden merkityksen ihmiselle.

Uskontoa on monenlaista. Yleisestä näkökulmasta kristinusko on vain uskonto uskontojen joukossa. Yleiseltä ja uskontotieteelliseltä kannalta katsoen sitä voidaan tarkastella ja analysoida sellaisena. Silloinkin kristinuskon perustavanlaatuinen väite Jeesuksesta kuuluu että Vapahtajana hän on kaikkien uskontojen ja uskomusten yläpuolella: "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa". Kristinuskon väite siis on, että kaikki ihmiset kaikkialla - kuuluvat mihin uskontokuntaan tahansa tai ovat kuulumatta - ovat sovitettuja, ja saavat pelastuksen uskoessaan Jeesukseen.

UT myös määrittelee tätä uskoa. Selvästikään se ei ole vain uskomista johonkin vaan Jeesuksen sisällisessä vastaanottamisessa syntyvä tila, yhteys Jumalaan; siksi puhumme "elävästä uskosta" erona uskonnollisuuteen. Kuitenkin myös kristillisyyttä voidaan harrastaa ilman kristillistä uskoa eli avoimuutta Jumalan todellisuudelle. Sellainen kristillisyys on pelkkää uskonnollisuutta. Uskonnollisuus - inhimillisenä toimintana ilman Jeesuksen vastaanottamista - tapahtuu vain inhimillisellä tasolla, ihmisen ajatteluna ja tunteiluna. Siitä puuttuu Pyhän Hengen synnyttämä hengellinen elämä.

Siellä missä Jeesuksen vastaanottaminen puuttuu puuttuu myös Hänen tuntemisensa: Jumala jää käsitteen tasolle, ei ole tunnettava ja koettava persoona.

Kristinuskoakin (pelkkänä uskonnollisena harrasteluna) voidaan siis käyttää Jumalasuhteen korvikkeena. Siinä voi olla rukousta ja tunteellisia hartaudenkokemuksia, mutta Jumala tietää onko se hapuilua Häntä kohti vai Hänen korvaamistaan jollakin, joka Hänen täytyy murtaa saattaakseen ihminen yhteyteensä. Uskonnollisuutta harrastava ihminen ei tahdo tehdä todellista ratkaisua ja valintaa Jeesuksen puoleen.

Ihmisen luontainen uskonnollisuus, edustakoon ulkonaiselta muodoltaan kristinuskoa tai mitä tahansa uskontoa, on Jumalan pakenemista, ei Hänen lähestymistään. Luonnostaan syntinen ihminen ei tahdo asettua alastomana Jumalan eteen Hänen tutkittavakseen ja määriteltäväkseen. Synnin pettämänä hän haluaa itse määritellä uskomisensa ja uskonnonharjoituksensa rajat.

Jeesuksen asenne tällaiseen uskonnollisuuteen käy ilmi lainauksestasi Matt. 21:42 - 45.

Kristillisyys merkitsee koko elämän luovuttamista toiselle, Jumalalle. Siksi se synnyttää egoistisessa ihmisessä pelkoa, on uhka hänen itseriittoisuudelleen.

Kristitylle Jeesus on Vapahtaja ja Herra. Hän merkitsee taivaan valtakunnan osallisuutta ja elävää yhteyttä Jumalaan. Hän tarjoaa jotakin laadullisesti hyvin paljon enemmän kuin uskonto. Uskonnossa ei ole elämää. Jeesus on elämä.

Iankaikkinen elämä.