Tietääkö kukaan miten sotilaat oli varustettu keskiajalla? Ritareille tietenkin oli omat aseenkantajat ja muut vastaavat hienoudet.
Kysymyksiä siis:
1. Miten jalkaväki aseistettiin... kuka maksoi keihäät yms. Luulisi että tuollaisten hankkiminen tekisi melkoisen loven maajussiin lompakkoon.
2. Minkälaisia suojavarusteita tavallinen jalkaväenmies käytti? Tietääkseni minkäänlaisiin panssareihin heille ei ollut varaa.
3. Mitä muita tarvikkeita joutuivat kantamaan mukanaan?
Kysymyksiä siis:
1. Miten jalkaväki aseistettiin... kuka maksoi keihäät yms. Luulisi että tuollaisten hankkiminen tekisi melkoisen loven maajussiin lompakkoon.
2. Minkälaisia suojavarusteita tavallinen jalkaväenmies käytti? Tietääkseni minkäänlaisiin panssareihin heille ei ollut varaa.
3. Mitä muita tarvikkeita joutuivat kantamaan mukanaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
1. Varustaja maksoi aseet ja muut tarvikkeet. Kyseeseen tuli yleensä joko hallitsija tai hänen valtuuttamansa sotapäällikkö. Varat kerättiin veroilla, ryöstämällä velkaa.
2. Jalkaväkimiehellä oli yleensä kypärä ja ehkä rintapanssari. Tuliaseiden kehittyessä ei aina niitäkään.
3. Muita varusteita olivat mm. miekat ja tikarit, ampuma-aseet (tuliaseet, jouset) tarvikkeineen, ruoka, sekä erilaiset taloustarpeet, kattila tms. Jotain kulki kuormastossakin.
Sotilaiden henkilökohtaisen varustuksen maksoi monesti sotilas itse. Käytäntö varmaan vaihteli maittain ja armeijoittain, mutta esim. Espanjan sotajoukoissa (tercio) 1500-1600 -luvulla (se tosin ei enää ole keskiaikaa) sotilas sai palkkaa ja sillä palkalla kustansi varusteensa. Ensimmäinen ase oli keihäs (pica) ilman kypärää ja haarniskaa (pica seca). Kun palkkaa maksettiin sotilas sitten täydensi varustustaan. hankittiin kypärä, haarniska, kilpi. Tavarat painoivat ja niinpä tarvittiin apupoika kantamaan niitä. Ajan kuluessa (ja tovereiden kuollessa) ylennettiin tai muuten palkkaa maksettiin lisää kokemuksen karttuessa ja taitojen kasvaessa. Jos rahat riittivät sotilas pyrki yleensä hankkimaan arkebuusin. Arkebuusin käyttäjä myös siis kustansi aseensa itse, samoin ruudin ja luodit. Nämä kustannukset toki huomioitiin palkassa. Jos mieli ratsuväkeen joutui sotilas itse hankkimaan hevosen ja kustantamaan sen ylläpidon.
Tercioita seurasi ajan tavan mukaan suuri joukko väkeä: sotilaiden perheet, yleiset naiset, kauppiaat, rosvot ja kerjäläiset.
Esimerkiksi Ruotsissa tilanne oli toinen. Ratsusotilaalle ja jalkamiehelle oli miehen asettaja velvollinen hankkimaan varusteet. Valtio antoi aseet tai lunasti itse hankitut. Usein aseita haettiin vasta sotatoimialueella. Tämä siis kansallisessa pakko-otetussa armeijassa. Palkat jäivät usein maksamatta.
Värvätty palkkasotilas oli sitten toinen juttu.
Keskiaika kesti tuhat vuotta. Sotamiesten varustus vaihteli lannevaatteesta täyshaarniskaan ja aseistus nuijasta tuliaseisiin. Sotamies kantoi omat varusteensa sekä mahdolliset esimiehen tarvikkeet ja ryöstösaaliiin.
noin 500-1500 jaa. Sotamiesten varustus todella muuttui tuona aikana. Jakso aikana mm. kehittyivät tuliaseet jotenkin käyttlkelpoisiksi 1200-luvulta alkaen. Ratsuväki oli pitkään taistelukentän valtias, mutta alkoi ensin jalkajousen ja sitten tuliaseiden kehittyessä tuntea olonsa uhatuksi.
Niin, Keskiaika on euroopan historian vaihe n. 400 - 1400 jaa. Tosin Heribert Illig väittää että vuosia 614-911 ei itseasiassa ollut vaan kyseessä on kalenterivirhe.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keksitty_keskiaika
Hyvä kirja sodankäynnin historiasta:
Lappalainen, Jussi T.: Aseet ja taistelut. Sotataidon kolme vuosituhatta. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10479-9.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sodankäynnin_historia
Todellinen kirppislöytö, jossa käydään taisteluita läpi kautta aikain. Kirjassa kuvataan varusteita, taktiikkaa ja sodankäyntitapoja jne.
Paljon on kehitystä tapahtunut sotilaiden varusteissa keskiajan jälkeen. Minulla oli 1970-luvulla armeijassa hienot kiiltävät pikkukengät, vihreä lomakaulaliina ja lippalakki.