Välillä kuulee äitien epäilevän äitiyttään mitä hullumpien ajatusten vuoksi. Olenko huono äiti jos tunsin näin tässä tilanteessa tai jos ajattelin näin tuossa tilanteessa, tai jos en tuntenutkaan riittävästi tai oikeaan aikaan. Olenkohan huon äiti, kun en osannut jutella vauvalle kun se oli mahassa? Olenkohan huono äiti, kun vauva ei tuntunutkaan heti ensimmäisellä hetkellä syntymän jälkeen tutulta? Olenko huono äiti, kun kaikki kipu ei synnytyksen jälkeen kadonnutkaan taikaiskusta? Olenko huono äiti, kun vauvan itku ärsyttää? Olenko huono äiti, kun annan lapselleni mehua vaikka tiedän ettei pitäisi? Olenko huono äiti, kun minusta näkyy turhautumiseni kun petaan toista kertaa samana yönä petiä pissien jäljiltä puhtaaksi? Olenko huono äiti, kun oion iltasadussa ehtiäkseni leffan ääreen? Olenko huono äiti, kun en haluaisi suukottaa räkäistä lasta suulle? Olenko huono äiti, jos hetkellisesti kadehdin lapsettomien ystävieni elämän helppoutta? Olenko huono äiti, kun nautin siitä kun muksut on kesäleirillä? Olenko huono äiti, kun olen helpottunut aikuisen lapseni muuttaessa kotoa?
Mikä on sinun aiheettomin, merkittävin, ensimmäinen tai muuten vain mieleen juolahtava "olenkohan huono äiti" -ajatuksesi?
Mikä on sinun aiheettomin, merkittävin, ensimmäinen tai muuten vain mieleen juolahtava "olenkohan huono äiti" -ajatuksesi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensimmäinen oli: Olenpa huono äiti kun en saanut raskausaikana pysymään sokereitani kurissa ja lapsi joutui heti syntymän jälkeen siitä kärsimään tehohoidoss tiputuksessa.
Aiheettomin on ollut kai se, että olenpa huono äiti kun en saa vauvaa lopettamaan itkuaan.
Merkittävin se, että olenpa huono äiti kun haluan elämääni muutakin, eli haluan alkaa tekemään töitä, vaikkei taloudellista pakkoa ole.
Tämän päivän huono äiti -hetki oli kun en jaksanut/ehtinyt keittää tuttipulloa syöntien välillä. Siis pesin kyllä mutta en keittänyt.
Olenko huono äiti (yh) kun haluan käydä edes kerran kuukaudessa jossain illanvietossa (en juopottelemassa vaan vain iltaa viettämässä) niin että vauvani "joutuu" olemaan illan minusta erossa jonkun toisen hoidettavana? Kotona kumminkin.
Olenkohan huono äiti, kun en pidä itseäni huonona äitinä ;-)
Olenko huono äiti, kun en haluaisi lapseni tulevan mieheni ja minun väliin nukkumaan, että saisin nukuttua kunnolla? Olenko huono äiti, kun minua ärsyttää itkevä lapsi, jota olen juuri kieltänyt tekemästä jotain ettei satuta itseään ja hän tekee kuitenkin ja seurauksena on itku? Olenko huono äiti, kun en siedä sitä kun pitää sanoa samat asiat monta kertaa? Olenko huono äiti, kun rakastan niitä hiljaisia hetkiä, kun lapset joko nukkuvat tai ovat kyläilemässä ja saan olla ihan rauhassa yksin? Olenko huono äiti kun rakastan ns hitaita aamuja lasteni kanssa, puoleen päivään asti yöpaidat päällä yms.? Olenko huono äiti kun laitan jonkun elokuvan tai lasten lempiohjelman lastenvahdiksi, että saisin tehtyä kotitöitä? Olenko huono äiti kun annan kohta 5-vuotiaan poikani pelata Nintendo Wiillä muutaman kerran viikossa? Olenko huono äiti, kun vien lapsia hoitoon muutamaa tuntia aikaisemmin kuin työvuoroni alkaa tai haen muutaman tunnin työvuoron loppumisen jälkeen? Olenko huono äiti, kun en anna lasten valvoa, vaan yritän pitää samaa nukkumaanmenoaikaa yllä oli seuraavana päivänä todella aikainen aamu, tai sitten vapaa päivä? Olenko huono äiti kun en pysty kuukausittain pienestä palkastani säästämään lapsien omille tileille? Olenko huono äiti kun en jaksaisi kuunnella lapseni pitkiä ja epäselviä höpinöitä, joissa ei ole päätä eikä häntää, ja kun en edes ymmärrä mistä hän puhuu? Olenko huono äiti kun kyllästyttää kun kaikki menneet päivät ovat lapselleni "eilen"?
Että tämmöinen itsesäälipäivä tänään! :) Mutta sen tiedän, että silti en ole huono äiti, koska rakastan kaikesta huolimatta lapsiani, haluan heille pelkästään hyvää, puolustan heitä ja olen itse huolehtinut itseni kuntoon... :)
"Olenko huono äiti kun en jaksa kunnella lapseni pitkiä ja epäselviä höpinöitä, joissa ei ole päätä eikä häntää?"
Heh sain illan naurut =D Juu ei niitä jaksa aina kuunnella =D
Onhan näitä... Sattumanvaraisessa järjestyksessä:
Olenko huono äiti, kun lopetin imetyksen 9kk jälkeen, koska lapsi puree? Olenko huono äiti, jos lähden vuorokaudeksi ystävän polttareihin lapsen ollessa 11kk? Olenko huono äiti, kun katselen lapsen kanssa leikkiessäni joskus samalla televisiota? Olenko huono äiti, kun väsyneenä ärähdän lapselle, joka sohlaa ruokailun tai pukemisen kanssa? Olenko huono äiti, kun en odotusaikana erityisemmin jutellut mahalleni tai laulanut tuutulauluja tutuksi... Sen vuoksi lapsi varmaan nukkuikin ensimmäiset kuukaudet niin huonosti. ;)
Tällaisia...
Minä huudan lapsille varmaan päivittäin, en jaksa lukea iltasatuja joka päivä, en jaksa mennä joka riitaan erotuomariksi, en halua että minussa roikutaan koko ajan, vaan ravistelen mukulat irti jaloistani, enkä todellakaan pussaa räkäistä naamaa, mutta minä en ole huono äiti. Itseasiassa, minä olen paras äiti lapsilleni; minulla on nenäliina, jolla pyyhin ensin räkäisen naaman ja suukotan sitten varmaan sata kertaa päivässä, minulla on syli johon maihtuu kaikki oikeasti lohtua tarvitsevat, minulla on pyyteetöntä rakkautta lapsiani kohtaan, eikä heidän tarvitse koskaan pelätä minua tai tuntea oloaan turvattomaksi.
Olenko huono äiti kun en pystynyt imettämään kumpaakaan lastani 2kk kauempaa kun maito yksinkertaisesti loppui?
olenko huono äiti kun nippasen hiuksista tai näppäsen luunapin uhmaikäisen uhmatessa ja nauraa käkättäessä?
jonkun muun mielestä olen varmsti huono äiti kun huudan välillä lapsilleni, komennan heitä pienesti tukistamalla tai luunapilla, enkä suostu ottamaan lyöntejä lapsiltani vastaan enkä anna periksi jos ruokaaika oli ja ruoka ei kelvannut niin sitten ollaan nälässä seuraavaan ruokaan vaikka mieli tekisi välipalaa. ja ennen kaikkea kun olen todella ylipainoinen enkä huolehdi itsestäni *( 125kg), mutta itse tiedän että olen hyvä äiti noista esimerkeistä huolimatta, ja molemmat lapseni rakastaa minua täydellisesti. ja painooni mitä tulee, kyllä minä huolehdin ja paino menee kokoajan alas, nyt on tippunut jo toistakymmentä kiloa.