Miksi elämä aina vaan potkii päähän, ja missään ei voi onnistua? Miten helvetissä sitä jaksaa, että kaikki menee päin persettä? En tiedä miten tässä uskaltaa enää yrittää yhtään mitään koskaan, kun kaikki on tuhoon tuomittu kuitenkin... En sitten osaa ilmeisesti tehdä mitään oikein. Parempi olis kai kuolla pois... En vittu jaksa vaan enää. Yhdeltä ihmiseltä haluaisin vain pyytää anteeksi, mutta kun hän ei anna mahdollisuutta. En jaksa.
Vituttaa
Elämä pilalla
442399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Sama täällä. Toivoisin vaan että tämä ihminen voisi antaa anteeksi ja toisen mahdollisuuden.. Tuntuu että olen vain tuomittu epäonnistumaan suhteissa..
Samassa veneessä ollaan.
Itseänikin aina jotenkin rentouttaa ja helpottaa ajatus kuolemasta, koska silloin ei tarvisi ajatella/murehtia/huolehtia mistään. Mutta, jos on saanut yhden elämän, kannattaa elää se täysillä.
Hymyilkää ja hengitelkää:)
Ei elämä noin synkkää voi olla.Joskus kyllä tuntuu et kaikki potkii päähän,mut kyllä se päivä vielä paistaa risukasaankin,usko vaan :-)
hahhaaaahh..siinäpähän vituttelet :D
Elä omaa elämääsi ja unohda hänet... Hyvin yksinkertaista!
Ei onnistu, olen yrittänyt.
Katoppas sitten peiliin ja mieti, miksi kaikki epäonnistuu. Lieneekö jotain syytä siinä peilin edessä olevassakin.
Minähän sanoin, että kaikki mitä teen epäonnistuu, koska en ilmeisesti osaa tehdä mitään oikein. Kyllä minä tiedän, että minussa on syy... Tunari, mikä tunari.
Sinähän kirjoitat ihan kuin minäkin ajattelen. Lohduttavaa että on muitakin joilla menee pieleen, kaikki. Pystytkö laittaa yht.tiedot niin harmitellaan kimpassa.
Ei minua ainakaan lohduta, jos jostain toisestakin tuntuu yhtä pahalta kuin minusta. Toivoisin, ettei kellään tarvitsisi olla tällaista oloa. Kiva kuitenkin, jos jotakuta helpottaa se mitä olen tänne kirjoittanut. Ehkä sitten ensimmäinen asia, minkä olen onnistunut tekemään edes jossain määrin oikein... En minä uskalla laittaa yhteystietoja, sillä en uskalla tutustua enää ikinä kehenkään. Ne on ilmeisesti ne ihmissuhteet, missä minä mokaan ja rankasti. En uskalla edes kuvitella olevani kenenkään kanssa tekemisissä enää missään tarkoituksessa... Anteeksi. Ehkä joku muu joka tuntee saman kaltaisia tunteita, voi laittaa sinulle yhteystietonsa tähän ketjuun.
Jos siis ottaisit opiksesi ja muuttaisit tapojasi. Ehkä se elämäkin siitä kirkastuisi.
Vaikea selittää, mutta kun minä en oikeastaan tee mitään pahaa koskaan kellekään, mutta tulen ymmärretyksi väärin. Olen kynnysmatto, sillä sanalla minua voi kuvailla, ja sitten jos joskus kiehahdan kun tarpeeksi kauan on tallattu, minulle suututaan. Ne on aina ne rakkaimmat ihmiset vielä, ja tämä jolta anteeksi haluaisin pyytää, on elämäni rakkaus. En tahtonut loukata, mutta minä en vain ilmeisesti osaa tehdä mitään oikein... Olen tullut siihen tulokseen, että elän niin suuressa määrin erakkona loppuelämäni kuin vain suinkin mahdollista, sillä en kestä enää tällaista. Ei se erakon elämäkään kuitenkaan poista pahaa oloani ja katumusta... Jos rakas, jotenkin tunnistat itsesi ja luet tämän niin minä pyydän anteeksi, olen hirveän pahoillani.
Kyllä mä omalla tavallani sua ymmärrän, ja siksikin kysyin yht. tietojasi, kun mulle kävi tuollai että mies lähtikin toisen luo koskaan siitä kertomatta, tuskin olen tuo ihmisesi mutta tunnetila samankaltainen. jos mä laitan yht. tiedot, vastaatko?
Olen myös nainen, ja vähän saman kaltainen juttu kyseessä kuin sinulla, paitsi että yhdessä ei asuttu, ja hän ei ollut oikeastaan minun... Ei rakastanut minua, mutta minä rakastin ja rakastan häntä.
Kuinka sitten olet toista loukannut? Tehnyt siis mitä? Ja liian usein kuulee... en minä mitään pahaa, minut vaan ymmärretään väärin...
Olin tyly, sanoin rumasti, käyttäydyin sekopäisesti... Siinäpä se. Olisin iloinen, jos hän minulle vaikka vittuilisi oikein kunnolla ja kertoisi kuinka paska ämmä olen. Kaikista pahinta on, että vain sulki pois minut elämästään, vaikka minä olin antanut hänelle koko sydämeni.
Ehkä se toinen ei koskaan tiennyt, että annoit hänelle sydämes?
Ehkä ei tiennyt... Olisi varmaan voinut arvata, jos koskaan on tullut rakastetuksi, eli merkit varmaan oli nähtävissä. En kyllä sitä ikinä kertonut, ja siihenkin on olemassa syy, mutta enpä sitä täällä kerro.
Kerro mulle, menisitkö jalkapallokentälle yöllä?
Mitähän tarkoitat, ja oliko kysymyksesi edes minulle? (Näitä ketjuja on vähän vaikea lukea, tämän uudistuksen jälkeen...)
Elämä on välillä sellasta,ensin rakastuu ja tosissaan luulee että nyt löysin sen oikean ihmisen...sitten jokin juttu menee pieleen,kolme kertaa sattunut minulle. Kyllä se vetää mielen matalaksi ,kun luulee että elämä on kondiksessa ja sitten kaikki menee pipariksi.
Mutta aina sitä kuitenkin ihmeesti selviää.Sen voin kanssa sanoa ,että ei kukaan jaksa ikuisesti vihoitella, vaikka toinen olisi tehnyt jonkun töpin. Aika kun kuluu niin asiat voi sopia,joskus se kyllä kestää aikansa.Tai ainakin voi pystyä keskustelemaan ihmisen kanssa jolle on tehnyt jotain ilkeää, tai joka on tehnyt sinulle jotain ilkeää.Vihassa ei hyödytä elää.
Kyllä jotenkin on kotoista lukea tällaisia juttuja. On niin samanlainen fiilis, kuin aloittajalla. Sitä vitutuksen määrää, joka on sisälläni ei vain pysty edes sanoiksi pukemaan. On liian suurta.
vois melkeen neuvoo näin ensi hätiin että kokeilkaapa vaikka vetää käteenne niin se jo vähän saattas helpottaa
No jos se sua helpottaa, ja sun ongelmat on sitä luokkaa että pikku runkkailulla niistä selviää, niin onnittelut sulle! Mutta, mutta -kun kaikilla se ei mene niin... Ei pyöri koko elämä värkkejen ympärillä.
yhtä perkelettä ja vitun moista alamäkeä koko elämä. mitenkä sitä voi oikeesti enää nousta ylemmäs?
Moi..kokeile nyt vain skarpata eteenpäin..itseltä lähti läheinen n.puolitoista viikkoa sitten..yllättäen..paljon jäi sanomatta ja puhumatta..kukaan ei osannut varautua siihen ja nuori ihminen...koita jaksaa..käy puhumassa..
Itse edustan toista osapuolta, eli loukattua. En osaa tuntea sympatiaa. Minulle aiheutetut henkiset kivut ovat valtavia, enkä usko koskaan voivani antaa anteeksi. On vain helpompaa jättää entinen taakse ja yrittää jatkaa eteenpäin yksin.
Kai nyt aina pitäisi edes yrittää puhua asiat selviksi? Minä loukkaannuin ja loukkasin siksi, kun minut vaan pyyhkäistiin pois, eikä annettu mitään selitystä. Enemmän kuin mitään muuta tahtoisin vain selvittää asiat, olla edes jonkinlaisissa väleissä.
Joskus tehdyt virheet ovat sitä kokoluokkaa, ettei sellaista vuorta jaksa lähteä purkamaan. Itse en pysty teeskentelemään, että voisin olla sellaisen ihmisen kaveri. Mikään ei kuitenkaan palaa ennalleen ja teeskennelty kaveruus aiheuttaa vain kiusaantuneita tilanteita myöhemmin.
Sanoin, että jonkunlaisissa väleissä... Ei tarvi teeskennellä kaveria. Silti pitäisi reilusti selvittää asiat, eikä vain häippästä kun menee perseelleen. Ei ne asiat edes mitään niin isoja olleet, ettei olis voinut juttelemalla selvittää. En minä niin paha ihminen ole, eikä mua tarvi pelätä.
Kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Oletko Kouvolasta?
En ole Kouvolasta, vaan pohjoisesta.
Mitä sinä teit, että tulit loukatuksi? Oletko juuri tuollainen toisten tunteilla leikkijä? Itse en tunne sellaisia kohtaan mitään sympatiaa jos siitä syystä tulee loukatuksi kannattaisi muistella, että on itsekin tullut loukanneeksi toista kenties hyvinkin pahasti! Mielestäni tällaisen ihmisen tulisi ihan yhtä hyvin pyytää anteeksi ja miettiä tekonsa seurauksia, sillä sinulla ei ole ollut sen parempaa oikeutta loukata kuin sillä toisella osapuolellakaan, ilman syytä tuskin olisit tullut loukatuksikaan.
Minäpä olen ja myönnän kyllä, että tuo voisi olla kirjoitukseni jopa tilanne tuntuu samantapaiselta. Jos huomaat kielenkäytön, pitäisi jo kertoa etten ole! Ja nyt vasta tännekin eksyin... Vaikka tuo tuntuu niin omalta niin se mikä ei ole yhteistä on se, että takanani on todella antoisa ja rikas vuosi kaikessa suhteessa. En siis ole epätoivoinen enkä itsemurhan partaalla! En kadu mitään, no häpeän kyllä käytöstäni, mutta luultavasti tekisin kaiken aivan samoin samassa tilanteessa, minä olen minä enkä kai muuksi muutu...En katso, että minulla olisi jotain anteeksi pyydettävää, vai onko??? Sinulta sitä kuitenkin odotan! Sinä itse mokasit monessa asiassa, turhaan sinä minua kaikesta syyttelet! Pitäisikö syyllistä etsiä jostain muualta!
Olen miettinyt sitä miksi ihmeessä täällä roikut (kuvitellen kaiken olevan minulta) jos olet niin onnellinen, eikö ole parempaa tekemistä (esim. sen rakkaasi kanssa)?? Etkö voi antaa minun jo olla kun en kerran sinulle kelvannut! Tekojesi jälkeen et sinäkään kyllä minulle, itse hypit kukasta kukkaan ja samaan aikaan ulvoit täällä ikävää luokseni, mitä odotit minulta? Että hymyilisin vain aurinkoisesti! Tunnuit kyllä todelliselta Sielunveljeltäni, mutta olen onnellinen, että totuus sinusta paljastui. Ja anteeksi, että tänä päivänä vihaan sinua sydämeni pohjasta. Se tuntuu todella siis todella pahalta, mutta teit mitä halusit ja minun oli tyydyttävä siihen. Ehkä joskus jos tajuat (uskallat) pyytää anteeksi pääsen vihastani, mutta muuten sait minusta kyllä ikuisen vihamiehen. Mutta se tärkein: "Elämäni ei ole vuoksesi piloilla minä osaan nauttia elämästä ilman sinuakin!!"
Olet siis Kouvolasta?
Kyllä!
Ettei tule väärinkäsityksiä niin vihjataan sen verran, että asuu nykyisin kellomäessä...
Ajattele mitä hyvää elämässäsi on, aloita jokainen päivä niin. Jos ei helpota niin mene lääkäriin, masennuslääkkeet korjaavat olon parissa viikossa.
Kyllä liike on kaikista parasta lääkettä. Lenkkeile, kävele. Huomaat, miten ajatukset muuttuvat ja saavat uutta näköalaa.
Kaiken kurjuudenkin keskellä elämä on kuitenkin ihanaa. Ajattele positiivisesti ja usko huomiseen.
Jaksamisia, hän ei ollut sinun arvoisesi! Valitettavasti näitä vastaavia tyyppejä löytyy enemmänkin, mutta toivotaan etteivät he enää osu tiellesi! Elämä hymyilee kun jaksaa odottaa, tiedän sen kokemuksesta, olen vieläpä yksin ja nautin siitä. Olen kyllä oppinut löytämään ihmisistä jälleen sen hyvän, mutten uskalla päästää ketään enää niin lähelle, että minua voisi satuttaa ne haavat ovat yhä arkoja, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa ja nauttimaan elämästä ja olen siitä niiiiiiin ylpeä!! :) Elämä voittaa, olet arvokas ihminen!
samassa veneesä ollaan