Useimmat ihmiset puhuvat vakaumuksen syvällä rintaäänellä käyttöjärjestelmistä, vaikka eivät edes tiedä mikä on käyttöjärjestelmä.
Käyttöjärjestelmä on suhteellisen pieni ohjelma (ei ohjelmisto), joka välittää ja tulkkaa, jonkinlaisen käyttöliittymän kautta tai ohjelmasta käskyjä prosessorille ja muille tietokoneeseen liitetyille laitteille.
Se ei siis ole ohjelmakokoelma kuten esim. Windows. Windows niminen ohjelmakokoelma pitää kyllä sisällään käyttöjärjestelmänkin, mutta se on häviävän pieni osa koko Windows nimikkeen alla olevasta kokonaisuudesta.
Nykyään on alettu puhua myös käyttöjärjestelmien ytimistä (kernel), joka sekin on hiukan virheellinen, sillä käyttöjärjestelmä sisältyy kyllä tuohon ytimeen ollen osa sitä, mutta vain osa. Ydin on kuitenkin jo paljon lähempänä käyttöjärjestelmää kuin koko ohjelmisto, jota "käyttöjärjestelmäksi" kutsutaan.
Esimerkiksi Windows oli alunperin Dos käyttöjärjestelmän päälle rakennettu graafinen käyttöliittymä. Oikeastaan vieläkin Windowsin alla toimii Dosin kaltainen käyttöjärjestelmä.
Itse asiassa käyttöjärjestelmällä ei sinällään voi tehdä mitään. Täytyy olla jokin ohjelma, jonka käskyjä välitetään käyttöjärjestelmällä tietokoneen eri osille. Tietenkin voisi "ohjelmaa" koko ajan tehdä välittämällä vaikka näppäimistöllä ohjelman vaatimia käskyjä tietokoneen osille (vrt. konekieli). Näppäimistökin on tietokoneen tavallisin osa (vaikkakaan ei välttämätön), jota siis ohjataan käyttöjärjestelmällä.
Esimerkiksi Windows ohjelmisto on paisunut hyvin suureksi ja siksi vaikeasti hallittavaksi sitä uudistettaessa, muutettaessa, korjattaessa jne. Siksi siinä on runsaasti virheitä. Ohjelmiston laajuuden johdosta on lähes mahdotonta, ohjelmistopäivitysten aikataululla, ottaa kaikkia asioita huomioon ja siksi Windows sisältää hyvin paljon virheitä (bugeja).
Monien patenttien johdosta Windowsissa on jouduttu kiertoteiden kautta toteuttamaan, joskus yksinkertaisiakin, asioita. Ja joskus pitäisi tehdä joku osakokonaisuus kokonaan uudestaan, mutta aikataulu (ja raha) ei anna siihen mahdollisuutta. Siksi tyydytään vain paikkaamaan virhekohtia. Kuitenkin tällaiset paikkaukset hidastavat ohjelmien toimintaa (kun käsketään hyppäämään sinne paikkakohtaan suorittamaan se paikka ohjelma ja sitten takaisin).
Esimerkiksi tietotekniikan alkuaikoina oli suorittimien hitauden ja muistin tilanpuutteen johdosta pakko tehdä tiivistä ohjelmakoodia. Ja ohjelmat olivat kooltaan vain tuhannes tai jopa miljoonasosia siitä mitä ne nyt ovat. Nytkin voitaisiin tehdä yhtä tiivistä ohjelmakoodia, mutta se vaatisi osaamista ja aikaa.
Lopulta, eihän käyttöjärjestelmäkomentoja ole kuin kourallinen. Mutta liika snoppailu on tehnyt niiden käytön tosi monimutkaiseksi.
Nykyisin prosessorin tehosta menee yli 90 % grafiikan tekemiseen ja lopulla suoritetaan ohjelmaa. Jos ohjelmakoodia suoritettaisiin nykyaikaisella prosessorilla ilman grafiikkaa, niin sekuntien odottelu supistuisi millisekuntien osien odotteluksi.
Tässä vähän tietoa synnyistä syvistä.
Käyttöjärjestelmä on suhteellisen pieni ohjelma (ei ohjelmisto), joka välittää ja tulkkaa, jonkinlaisen käyttöliittymän kautta tai ohjelmasta käskyjä prosessorille ja muille tietokoneeseen liitetyille laitteille.
Se ei siis ole ohjelmakokoelma kuten esim. Windows. Windows niminen ohjelmakokoelma pitää kyllä sisällään käyttöjärjestelmänkin, mutta se on häviävän pieni osa koko Windows nimikkeen alla olevasta kokonaisuudesta.
Nykyään on alettu puhua myös käyttöjärjestelmien ytimistä (kernel), joka sekin on hiukan virheellinen, sillä käyttöjärjestelmä sisältyy kyllä tuohon ytimeen ollen osa sitä, mutta vain osa. Ydin on kuitenkin jo paljon lähempänä käyttöjärjestelmää kuin koko ohjelmisto, jota "käyttöjärjestelmäksi" kutsutaan.
Esimerkiksi Windows oli alunperin Dos käyttöjärjestelmän päälle rakennettu graafinen käyttöliittymä. Oikeastaan vieläkin Windowsin alla toimii Dosin kaltainen käyttöjärjestelmä.
Itse asiassa käyttöjärjestelmällä ei sinällään voi tehdä mitään. Täytyy olla jokin ohjelma, jonka käskyjä välitetään käyttöjärjestelmällä tietokoneen eri osille. Tietenkin voisi "ohjelmaa" koko ajan tehdä välittämällä vaikka näppäimistöllä ohjelman vaatimia käskyjä tietokoneen osille (vrt. konekieli). Näppäimistökin on tietokoneen tavallisin osa (vaikkakaan ei välttämätön), jota siis ohjataan käyttöjärjestelmällä.
Esimerkiksi Windows ohjelmisto on paisunut hyvin suureksi ja siksi vaikeasti hallittavaksi sitä uudistettaessa, muutettaessa, korjattaessa jne. Siksi siinä on runsaasti virheitä. Ohjelmiston laajuuden johdosta on lähes mahdotonta, ohjelmistopäivitysten aikataululla, ottaa kaikkia asioita huomioon ja siksi Windows sisältää hyvin paljon virheitä (bugeja).
Monien patenttien johdosta Windowsissa on jouduttu kiertoteiden kautta toteuttamaan, joskus yksinkertaisiakin, asioita. Ja joskus pitäisi tehdä joku osakokonaisuus kokonaan uudestaan, mutta aikataulu (ja raha) ei anna siihen mahdollisuutta. Siksi tyydytään vain paikkaamaan virhekohtia. Kuitenkin tällaiset paikkaukset hidastavat ohjelmien toimintaa (kun käsketään hyppäämään sinne paikkakohtaan suorittamaan se paikka ohjelma ja sitten takaisin).
Esimerkiksi tietotekniikan alkuaikoina oli suorittimien hitauden ja muistin tilanpuutteen johdosta pakko tehdä tiivistä ohjelmakoodia. Ja ohjelmat olivat kooltaan vain tuhannes tai jopa miljoonasosia siitä mitä ne nyt ovat. Nytkin voitaisiin tehdä yhtä tiivistä ohjelmakoodia, mutta se vaatisi osaamista ja aikaa.
Lopulta, eihän käyttöjärjestelmäkomentoja ole kuin kourallinen. Mutta liika snoppailu on tehnyt niiden käytön tosi monimutkaiseksi.
Nykyisin prosessorin tehosta menee yli 90 % grafiikan tekemiseen ja lopulla suoritetaan ohjelmaa. Jos ohjelmakoodia suoritettaisiin nykyaikaisella prosessorilla ilman grafiikkaa, niin sekuntien odottelu supistuisi millisekuntien osien odotteluksi.
Tässä vähän tietoa synnyistä syvistä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja mikähän tämän huuhaa sepustuksen tarkoitus nyt taas olikaan?
Sodat palsta on edelleen käytössä.