Suomessa uusliberalistinen politiikka ja hallituksen ratkaisut vaikuttavat monilla elämän sektoreilla arkeen. Näitä ovat muun muassa palvelujen raju yksityistämien ja lähipalvelujen lakkauttaminen, vanhusten köyhyys ja epätasa-arvo sekä hallinnollinen ja poliittinen syrjintä.
Nämä kaikki huolestuttavat tavallisia ihmisiä. Monet gallupit kertovat tästä. Mutta hallitusten politiikka kulkee toiseen suuntaan, vastoin ihmisten enemmistön mielipiteitä.
Eläke ei riitä
Väestömme vanhenee nopeimmin Euroopassa. Suomessa vanhuksista on keskimäärin 2/3 naisia. Näin siis kaikki se, mikä koskee vanhusten hoitoa ja asemaa, oikeuksia ja arkea, koskee erityisesti naisia.
Suomessa lähes miljoona ihmistä elää alle köyhyysrajan, heistä noin 250 000 on vanhuksia. Yli 75-vuotiaista naisista kaksi kolmesta elää pelkällä peruseläkkeellä, joka on ollut tähän asti alle 500 euroa.
Suomessa kuitenkin ruokakorin hinta verrattuna muihin EU-maihin on selvästi korkeampi. Samoin asuminen, vuokrat ja potilaitten maksamat korkeat terveydenhuollon maksut aiheuttavat sen, että kotona asuvilla vanhuksilla ei riitä rahaa ruokaan eikä lääkkeisiin. Hammaslääkärissä käynti on monille vain enää pelkkä unelma, jonka puutteesta kärsii koko terveys.
Samaan aikaan puretaan ja lakkautetaan vanhainkoteja. Hallituksen tavoitteena on, että 95 % vanhuksista elää loppuun asti kotonaan. Selviytyäkseen kotona vanhus tarvitsee monenlaista apua ja hoitoa, jota eivät kunnat järjestä rahapulassaan.
Yksityinen sektori myy palveluja, mutta valtaosan eläke ei siihen riitä. Näin yhä suurempi osa vanhuksista elää kotona yksin, melkein heitteille jätettynä.
YK puuttunut asiaan
YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitean mielestä tieto ihmisoikeuksista on Suomessa puutteellista. Komitea on ilmoittanut myös pettymyksensä Suomen terveysjärjestelmän heikkenemisen ja kululeikkauksien johdosta ja katsoo niiden johtaneen epätasa-arvoiseen kohteluun myös vanhuspalveluissa.
Komitea kehotti jo vuonna 2000 Suomea osoittamaan riittävät varat julkisiin terveyspalveluihin. Se vaati myös yksityisen terveydenhoidon maksujen pitämistä sellaisina, että kaikilla on niihin varaa. Vaatimuksiin kuului myös riittävien kunnallisten terveyspalvelujen takaaminen vanhuksille.
Huolimatta YK:n antamasta moitteesta on tilanne Suomessa vain huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Parlamentit ja hallitukset ovat vaihtuneet, mutta sama politiikka jatkuu: terveyserot kasvavat, yksityistäminen lisääntyy ja köyhyys syvenee.
Huolestuttavaa on myös, että 14 % lapsista elää köyhissä perheissä. Näillä lapsilla on jo lähtökohta elämään huonompi kuin monilla ikätovereillaan.
Syrjäytyminen ja pahoinvointi kasvavat. Suomessa on jo tosiasia, että köyhän perheen lapsi perii vain köyhyyden. 1990-luvun lamassa työttömiksi jääneiden perheiden lapsilla on omia lapsia. Näissä perheissä köyhyys jatkuu jo kolmatta sukupolvea.
Köyhyyden rinnalla kulkee syrjintä
Oleellinen osa naisten arkea on työpäivän lisäksi huolehtia lapsista, mutta usein myös sairaista vanhuksista, jotka eivät saa kunnallista hoitoa ja tukea riittävästi. Lisäksi maassa on lähes 50 000 vanhusta, jotka edelleen hoitavat kotona vaikeasti sairasta puolisoaan. Kehitysvammaista lastaan hoitaa 62 000 ihmistä, ja omia vanhempiaan noin 600 000 ihmistä.
Köyhyyden ja epätasa-arvon rinnalla kulkee syrjintä. Se tekee ihmisistä ulkopuolisia, outsidereita, jotka saavat vain merkityksettömiä oikeuksia ja mitättömiä resurssimurusia päättäjien pöydiltä. Heikot ja arat jäävät helposti asioineen ja tarpeineen muiden hankkeiden jalkoihin.
Raportin mukaan Suomessa on hallinnolliseen ja poliittiseen syrjintään kiinnitetty liian vähän huomiota. Hallinnollinen syrjintä merkitsee sellaisten lakisääteisten instituutioiden puuttumista, joilla ihmiset voisivat vaikuttaa kuntiensa päätöksentekoon ja elämäänsä koskeviin asioihin.
Poliittinen syrjintä näkyy siinä, että vedotaan talouteen, kun halutaan supistaa esimerkiksi vanhusten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Vanhuksista tulee "kulurasitteita", "budjettien painolasteja" ja "valtionrahoja syöviä hoidokkeja".
Ikääntymistilastojen avulla luodaan kansainvälisestikin erilaisia uhkakuvia.
Vanhusten – joista siis valtaosa on naisia – poliittista ja yhteiskunnallista syrjintää selitetään monella tavalla. Sanotaan, että on sukupolvenvaihdon aika. Näin ikääntyvien asiat jäävät vähäisemmälle huomiolle, sillä nuorempien päättäjien voi olla vaikea asettua ikääntyneiden asemaan.
Hoitoalan ammattiliitto Super teki taannoin kyselyn, jonka mukaan kansalaisista 83 % oli vuonna 2008 huolissaan vanhustenhuollon tilasta. Aihe kuitenkin kiinnosti puolta vähemmän nuoria 25-34-vuotiaita, eivätkä 35-49-vuotiaatkaan vielä halunneet ajatella vanhuuttaan. Ammattiryhmistä johtajat olivat vähiten huolissaan vanhusten tilasta.
Nämä kaikki huolestuttavat tavallisia ihmisiä. Monet gallupit kertovat tästä. Mutta hallitusten politiikka kulkee toiseen suuntaan, vastoin ihmisten enemmistön mielipiteitä.
Eläke ei riitä
Väestömme vanhenee nopeimmin Euroopassa. Suomessa vanhuksista on keskimäärin 2/3 naisia. Näin siis kaikki se, mikä koskee vanhusten hoitoa ja asemaa, oikeuksia ja arkea, koskee erityisesti naisia.
Suomessa lähes miljoona ihmistä elää alle köyhyysrajan, heistä noin 250 000 on vanhuksia. Yli 75-vuotiaista naisista kaksi kolmesta elää pelkällä peruseläkkeellä, joka on ollut tähän asti alle 500 euroa.
Suomessa kuitenkin ruokakorin hinta verrattuna muihin EU-maihin on selvästi korkeampi. Samoin asuminen, vuokrat ja potilaitten maksamat korkeat terveydenhuollon maksut aiheuttavat sen, että kotona asuvilla vanhuksilla ei riitä rahaa ruokaan eikä lääkkeisiin. Hammaslääkärissä käynti on monille vain enää pelkkä unelma, jonka puutteesta kärsii koko terveys.
Samaan aikaan puretaan ja lakkautetaan vanhainkoteja. Hallituksen tavoitteena on, että 95 % vanhuksista elää loppuun asti kotonaan. Selviytyäkseen kotona vanhus tarvitsee monenlaista apua ja hoitoa, jota eivät kunnat järjestä rahapulassaan.
Yksityinen sektori myy palveluja, mutta valtaosan eläke ei siihen riitä. Näin yhä suurempi osa vanhuksista elää kotona yksin, melkein heitteille jätettynä.
YK puuttunut asiaan
YK:n taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien komitean mielestä tieto ihmisoikeuksista on Suomessa puutteellista. Komitea on ilmoittanut myös pettymyksensä Suomen terveysjärjestelmän heikkenemisen ja kululeikkauksien johdosta ja katsoo niiden johtaneen epätasa-arvoiseen kohteluun myös vanhuspalveluissa.
Komitea kehotti jo vuonna 2000 Suomea osoittamaan riittävät varat julkisiin terveyspalveluihin. Se vaati myös yksityisen terveydenhoidon maksujen pitämistä sellaisina, että kaikilla on niihin varaa. Vaatimuksiin kuului myös riittävien kunnallisten terveyspalvelujen takaaminen vanhuksille.
Huolimatta YK:n antamasta moitteesta on tilanne Suomessa vain huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Parlamentit ja hallitukset ovat vaihtuneet, mutta sama politiikka jatkuu: terveyserot kasvavat, yksityistäminen lisääntyy ja köyhyys syvenee.
Huolestuttavaa on myös, että 14 % lapsista elää köyhissä perheissä. Näillä lapsilla on jo lähtökohta elämään huonompi kuin monilla ikätovereillaan.
Syrjäytyminen ja pahoinvointi kasvavat. Suomessa on jo tosiasia, että köyhän perheen lapsi perii vain köyhyyden. 1990-luvun lamassa työttömiksi jääneiden perheiden lapsilla on omia lapsia. Näissä perheissä köyhyys jatkuu jo kolmatta sukupolvea.
Köyhyyden rinnalla kulkee syrjintä
Oleellinen osa naisten arkea on työpäivän lisäksi huolehtia lapsista, mutta usein myös sairaista vanhuksista, jotka eivät saa kunnallista hoitoa ja tukea riittävästi. Lisäksi maassa on lähes 50 000 vanhusta, jotka edelleen hoitavat kotona vaikeasti sairasta puolisoaan. Kehitysvammaista lastaan hoitaa 62 000 ihmistä, ja omia vanhempiaan noin 600 000 ihmistä.
Köyhyyden ja epätasa-arvon rinnalla kulkee syrjintä. Se tekee ihmisistä ulkopuolisia, outsidereita, jotka saavat vain merkityksettömiä oikeuksia ja mitättömiä resurssimurusia päättäjien pöydiltä. Heikot ja arat jäävät helposti asioineen ja tarpeineen muiden hankkeiden jalkoihin.
Raportin mukaan Suomessa on hallinnolliseen ja poliittiseen syrjintään kiinnitetty liian vähän huomiota. Hallinnollinen syrjintä merkitsee sellaisten lakisääteisten instituutioiden puuttumista, joilla ihmiset voisivat vaikuttaa kuntiensa päätöksentekoon ja elämäänsä koskeviin asioihin.
Poliittinen syrjintä näkyy siinä, että vedotaan talouteen, kun halutaan supistaa esimerkiksi vanhusten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Vanhuksista tulee "kulurasitteita", "budjettien painolasteja" ja "valtionrahoja syöviä hoidokkeja".
Ikääntymistilastojen avulla luodaan kansainvälisestikin erilaisia uhkakuvia.
Vanhusten – joista siis valtaosa on naisia – poliittista ja yhteiskunnallista syrjintää selitetään monella tavalla. Sanotaan, että on sukupolvenvaihdon aika. Näin ikääntyvien asiat jäävät vähäisemmälle huomiolle, sillä nuorempien päättäjien voi olla vaikea asettua ikääntyneiden asemaan.
Hoitoalan ammattiliitto Super teki taannoin kyselyn, jonka mukaan kansalaisista 83 % oli vuonna 2008 huolissaan vanhustenhuollon tilasta. Aihe kuitenkin kiinnosti puolta vähemmän nuoria 25-34-vuotiaita, eivätkä 35-49-vuotiaatkaan vielä halunneet ajatella vanhuuttaan. Ammattiryhmistä johtajat olivat vähiten huolissaan vanhusten tilasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siispä kaikki äänestämään perussuomalaisia 17.4.2011. Nyt on politiikan muututtava ja alettava käyttää verotulot suomalaisten elämän parantamiseen. Kaikki ulkomaille menevä raha on meiltä pois, se kannattaa muistaa. Tällä hetkellä nykyiset päättäjät haluavat auttaa vain ulkomaalaisia ja ulkomaita. Onko oikein? Mielestäni ei!!