Minulla on vahvasti narsistinen isä. Kaikki ulkopuoliset pitävät hauskana ja hyvänä tyyppinä, harva tietää totuuden. Äitini ja isäni erosivat ollessani 5-vuotias. Äiti kesti nämä vuodet isän ryyppäämistä, pettämistä ja hakkaamista. Jossakin vaiheessa sai vahvuutta ja heitti isäukon pihalle. Se on tavallaan ollut pelastukseni, mutta isääni jouduin aina kuitenkin näkemään.
-Isälle ei kelvanneet mitkään suoritukseni. Koskaan en ole ollut tarpeeksi hyvä.
-Lapsena isäni itketti minua usein ja joskus hakkasi
-Hänen piti aina voittaa minut jokaisessa pelissä, mikä ei ole normaalia. Hyvä vanhempi antaisi lapsen usein voittaa
-Teimme kaikkea, mitä hän halusi tehdä. Hän ei tapaamisilla koskaan kysynyt, mitä minä halusin. Ei mitään lapsijuttuja tai vaikkapa jalkapallon pelaamista. Istuin hänen ja hänen ystäviensä seurassa ja olin kuin ilmaa heille.
-Hän haukkui minut liian ujoksi ja herkäksi. Minun pitäisi olla enemmän kuin veljeni, jolla on myös vahvoja narsistisia piirteitä.
-Mikään ei ikinä riitä. Olen menestynyt omalla alallani. Isäukko saattaa kehua tätä ystävilleen, mutta minulle kertoo, että olisi itse kyennyt parempaan jos olisi saanut samat mahdollisuudet kuin minäkin.
-Äitiäni hän haukkuu aina liian itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi. (onneksi olikin aivan järjettömän hyvä äiti)
-on yrittänyt iskeä naisystäviäni. Sanonut myös yhteisillä baarireissullamme jostakin naisesta, että on liian tasokas minulle. Että isäni kyllä saisi- ja kummasti muuten usein saakin naisystäviä, vaikka on räsyinen olemus ja kaljamahaa ja ikääkin jo reippaasti yli 60.
Äitini tuesta ja rakkaudesta huolimatta elämässäni on ollut paljon ongelmia: päihteiden käyttöä (sekä alkoholi ja huumeet- olen ollut kuivilla melkein 10 vuotta), narsistisia naisia, masennuskausia, tyhjyyden tunnetta, jota olen täyttänyt materialla. Lisäksi koen suurta kammoa auktoriteettejä kohtaan. Jos joku on liian muodollinen ja päällekäyvä minä joko sulkeudun tai saan vihanpurkauksia. Olen käynyt paljon terapiassa, mutta tuntuu, ettei tätä isän jättämää aukkoa täytä mikään. Kun oma isä mitätöi poikansa totaalisesti, tämän miehisyyden, itsetunnon, saavutukset.
Olisin aidon kiinnostunut kuulemaan, olisiko muita narsistisen isän poikia ja miten elämä on sujunut. Vaikka käyn terapiassa ja selvitän näitä asioita, niin tahtoisin tietää, millainen narsistisen isän vaikutus on ollut muihin, nimenomaan poikiin/miehiin.
-Isälle ei kelvanneet mitkään suoritukseni. Koskaan en ole ollut tarpeeksi hyvä.
-Lapsena isäni itketti minua usein ja joskus hakkasi
-Hänen piti aina voittaa minut jokaisessa pelissä, mikä ei ole normaalia. Hyvä vanhempi antaisi lapsen usein voittaa
-Teimme kaikkea, mitä hän halusi tehdä. Hän ei tapaamisilla koskaan kysynyt, mitä minä halusin. Ei mitään lapsijuttuja tai vaikkapa jalkapallon pelaamista. Istuin hänen ja hänen ystäviensä seurassa ja olin kuin ilmaa heille.
-Hän haukkui minut liian ujoksi ja herkäksi. Minun pitäisi olla enemmän kuin veljeni, jolla on myös vahvoja narsistisia piirteitä.
-Mikään ei ikinä riitä. Olen menestynyt omalla alallani. Isäukko saattaa kehua tätä ystävilleen, mutta minulle kertoo, että olisi itse kyennyt parempaan jos olisi saanut samat mahdollisuudet kuin minäkin.
-Äitiäni hän haukkuu aina liian itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi. (onneksi olikin aivan järjettömän hyvä äiti)
-on yrittänyt iskeä naisystäviäni. Sanonut myös yhteisillä baarireissullamme jostakin naisesta, että on liian tasokas minulle. Että isäni kyllä saisi- ja kummasti muuten usein saakin naisystäviä, vaikka on räsyinen olemus ja kaljamahaa ja ikääkin jo reippaasti yli 60.
Äitini tuesta ja rakkaudesta huolimatta elämässäni on ollut paljon ongelmia: päihteiden käyttöä (sekä alkoholi ja huumeet- olen ollut kuivilla melkein 10 vuotta), narsistisia naisia, masennuskausia, tyhjyyden tunnetta, jota olen täyttänyt materialla. Lisäksi koen suurta kammoa auktoriteettejä kohtaan. Jos joku on liian muodollinen ja päällekäyvä minä joko sulkeudun tai saan vihanpurkauksia. Olen käynyt paljon terapiassa, mutta tuntuu, ettei tätä isän jättämää aukkoa täytä mikään. Kun oma isä mitätöi poikansa totaalisesti, tämän miehisyyden, itsetunnon, saavutukset.
Olisin aidon kiinnostunut kuulemaan, olisiko muita narsistisen isän poikia ja miten elämä on sujunut. Vaikka käyn terapiassa ja selvitän näitä asioita, niin tahtoisin tietää, millainen narsistisen isän vaikutus on ollut muihin, nimenomaan poikiin/miehiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surullinen tarina.
Mutta, näiden lauseiden perusteella.. :
-"Äiti kesti nämä vuodet isän ryyppäämistä, pettämistä ja hakkaamista. Jossakin vaiheessa sai vahvuutta ja heitti isäukon pihalle."
-"Äitiäni hän haukkuu aina liian itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi."
..arvelen, että äitisikin oli ehkä narsistinen. Isäsi taas kapinoi äitisi vahvuutta vastaan viinan ja primitiivireaktion vallassa. Kun ei hallitse toisen valtaa, jotkut sortuu nyrkkeihin.
Valitettavaa sinun kannaltasi. Jouduit kannattelemaan isääsi kun olisit itse tarvinnut tukea. Tuen asemesta sait tunteensiirtoa, negatiivista sellaista.
Miten terapeutti lähestyy ongelmaasi?
Tsemppiä!
Me ny vittuun yvex.
Itsellä ei tuota kokemusta mutta miehelläni on juuri niin narsistinen isä kuin vaan voi olla.
Jäljet se on jättänyt,mies 45v ja ongelmia ollut ihmissuhteissa(niin edellisissä naissuhteissa että ystäväpiirissä,polttaa sillat takanaan rajusti). Löytyy narsistisia piirteitä,nyt kun ollaan käyty terapiassa puhumassa,tilanne helpottunut vuosien varrella mutta kyllä niitä siellä edelleen on. Raha-asioiden hoito oli pitkään hyvin leväperäistä. Asumuserokin meillä takana,nyt kuitenkin taas yhdessä.
Välit isäänsä erittäin huonot,eivät ole juurikaan tekemisissä.Mieheni on edelleen erittäin katkera,mikä ymmärrettävää.
Mieheni sisaruksella,28v vakava mielenterveysongelma.
Eli kyllä paljon tuskaa saadaan aikaiseksi kun narsistisesta ihmisestä tulee vanhempi.