Millainen oli se komento- ja toimintaketju sodanaikana ja ennen talvisotaa. Tiedetään, että hevosia otettiin armeijalle, mutta minua kiinnostaa miten homma eteni? Maa oli jaettu hevosottoalueisiin ja niihin perustettu ottolautakunnat, mutta kuka määräsi henkilöt ottolautakuntiin? Kulkivatko ottajat talosta taloon ja tarkastelivat hevoset ja ajoneuvot? Entä miten polkupyörät ja sukset kerättiin armeijalle?
Varmoja vastauksia tai hakuvinkkejä kaivataan. Anus sotkijat älkää sekaantuko tähän, joudutte pahansilmän alle!
Varmoja vastauksia tai hakuvinkkejä kaivataan. Anus sotkijat älkää sekaantuko tähän, joudutte pahansilmän alle!
Vastaukset 6
Vanhimmat
perustui lakiin. Hevosottomiehet valittiin yleensä asiantuntemuksen perusteella. Esityksen teki useimmin suojeluskunta ja nimityksen vahvisti sotilaspiirin esikunta.
Hevosottomies todella kulki sopivasta talosta toiseen ja teki kirjallisen sopimuksen omistajan kanssa. Pääosa hevosista otettiin kartanoista ja isoista taloista. Ainoaa ei otettu. Valjaat, ajopelit ym kuuluivat mukaan. Käytöstä ja tuhoutumisesta maksettiin korvaus.
Polkupyörien ja suksien keräämisen suorittivat siihen määrätyt paikallishankintaryhmät. Liikkeet tyhjennettiin ensin. Reserviläiset toivat myös esimerkiksi suksia tullessaan. Samoin koottiin mm. kiikareita ja kompasseja. Materiaali luovutettiin joko sotilaspiirille tai suoraan joukoille. Ne tekivät myös suoraan ostoja liikkeistä.
Järjestelyä on kuvattu mm.Talvisodan historian 1. Osan ss 61-64.
Kiitos, kiitos "Toiminta siis". Kun esityksen teki suojeluskunta jonka sotilaspiiri vahvisti niin varmaankin sotilaspiiri lähetti kirjallisen määräyksen ottolautakunnan jäsenille. Sama tahoko määräsi pyörien ja suksien otot ja niihin miehet? Teen paikallishistoriaa ja haluan tarkat ruohonjuuri tiedot ja mikäli mahdollista kasvot. En tyydy siihen tavalliseen, että "ottivat hevosen sotaan", vaan haluan käskytysketjunkin.
Tuohon Sinun taloista ja kartanosta ottoihin: Kyllä Ylä-Savossa näyttää olleen niin, että kaikki hevos asumukset katsottiin ja otettiin jos täytti kriteerit, niin mökit kuin talot. Jos ei hevonen ollut kelvollinen (esim. kantava) niin ajoneuvot sitten.
"Isomman talon isäntä" lueppas tuo alkuperäisen kyselyn loppu lauseke!
lakeihin ja asetuksiin. Suunnitelmat ja käskyt tehtiin tietysti ensin Pääesikunnassa, josta ne annettiin alspäin soitlaslääneille ja edelleen piireille. Suojeluskuntia käytettiin apuorganisaationa.
Sotilaspiiri jakoi perustamistehtävät eteenpäin suojeluskunta-alueille ja paikallisille suohjeluskunnille. Kunkin vastuulle tuli tietty määrä perustamispaikkoja.
Hevosten tarve katsotiin perustettavien joukkojen organisaatiosta. Kullekin kunnalle määrättiin luovutusvelvoitteet,. jotka lautakunnat ja hevosottomiehet sitten topteuttivat.
Polkupyöriej, suksien ja muun tarpeellisen materiaalin kokosivat paikallishankintaryhmät niille määäryillä alueilla. Myös reserviläisltä lunastettiin suoraan varusteita.
Mene ihmeessä lähiompään kirjastoon ja etsi sieltä aiemmat paikallishistoriat. Niissä on järjestelyjä kuvattu.
että vielä 60-70 luvuilla oli kunnassa hevosottolautakunta kriisitilanteita varten.Isoisältä vietiin sotaan hevonen ja palautettiin sodan jälkeen.Oli tullut säikymmäksi,mutta terveenä muutoin.
Tuossa ylyhäällähän o linkki notta polokupyärät 70 rosentin alennuksella, kannataas ostaa ja pian jotta ei tuu kiirus ku lähtö tuloo, moomma jo tuloos ja lujjaa! Hevoonenki mul ois mutta sitä mä emmyy, just uuret popoot tällätty.
Nooo jokoos sitä on tohorittu se polokupyärä käyrä ostamas, moomma tuloos jo peräseinäjoel, ei me tieretä mihkä moomma tuloos mutta lähärettihin varuilta kumminki, olemma sit likempänä itärajjaa jos meikälääsiä tarvitahan.
Koskenkorvalta antin poijjaan siroimma kii rekehen ku o liian innoissansa, meinaas lähtiä juaksemahan hevoosen erellä, sanos että hän tahtoos ekan mennä kolookuttelemahan porttia ja uhoos nii notta vaahto suupielist vaa roiskuu, mää sanoon notta ny on sellaanen porukka taas tuloos jotta karjalammännyt o pian kaarnattommii korkeelle saakka.
Ähtäris hieman pirätetähän ja syötetähän hevooset ja terootamma kirvehet ja muut tyäkalut joilla vaan voirahan vähänki ratkoo naapurin kans erimiälisyyksii, tottajumalauta puukot o mukan notta saa limpusta palasta leikata.