Oliko Suomen armeijalla

Saksalaisilla ainakin oli, ei kai Suomalaisilla ollut.. ja muitakin koulututettuja lintuja.

Trollin toilaukset jätetään omaan arvoonsa. Lopeta mustamaalus-kikkailusi lintuloillasi.

Enpä ole suomalaisten kirjekyyhkysiin törmännyt sotajuttuja lukiessani, en ainakaan kesän 194 yhteydessä. 10. D:n tykistökomentajan kanitarhasta olen kyllä lukenut. Siitä on hyvä kuvaus Tirrosen kirjassa Jylisevät tykit. Mandelin oli kovin huolissaan kaniensa kohtalosta, mutta 10.D:n tykistön ammustilanne ei niinkään huolettanut... silloin 10.6.1944. Sinne jäi kanit ja kanikopit, jos kohta tykit ja ammuksetkin.

Laitanpa kuitenkin "kirjekyyhkystä" wiki-tietoa, vaikka en avausta omakseni allekirjoitakaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjekyyhky

" Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeijan kirjekyyhky Vaillant lähetti vaikeassa tilanteessa viestin rintamalta päämajaan. Kyyhky lensi myrkyllisten taistelukaasupilvien läpi, ja kuoli päästyään lakkaan. Ranskan valtio palkitsi Vaillantin kunnianosoituksin, se on nyt täytettynä nähtävillä sotamuseossa[1]. Kyyhky Valiant on sekoitettu Eric Marie Remarquen kirjan: Länsirintamalta ei mitään uutta. Viestikyyhky oli nimeltään Mon Amie ja Ranskan armeijan lintuja; se todellakin palkittiin kunniamerkillä ja on tänäkin päivänä Pariisissa sotamuseossa täytettynä. "

Kyllä tärkein eläin jatkosodassa ja Kannaksen perääntymistaisteluissa oli Suomen hevonen.

Pussinperä

kyllä oli ainakin 1920-luvulla jossain Kannaksen polkupyöräpataljoonassa, ehkä jossain viestijoukossakin.

Kesällä -44 eivät viestiyhteydet romahtaneet mitenkään täydellisesti. Johdinlinjat ainakin divisioonasta ylöspäin pysyivät jotenkin kunnossa. Siitä alaspäin tietysti katkeilivat, eikä niitä ehditty aina rakentaakaan. Radioyhteydet toimivat koko ajan. Vihollinen tietysti häiritsi niitäkin.

Kyllä kyyhkyset olivat -44 jo mennyttä aikaa.