Punikkien murhatilastot

Huhtikuun 16 päivänä 1918 allekirjoitti kaksikymmentäviisi sosialidemokraattiseen puolueeseen lukeutuvaa kapinallisten toimista erossa pysynyttä kansalaista »Julistuksen Suomen työväelle!».

Sen allekirjoittajista mainittakoon ainoastaan Julius Ailio, Väinö Hakkila, J. V. Keto, Matti Paasivuori, Eino Pekkala, Paavo Raittinen, Hannes Ryömä, Miina Sillanpää ja Väinö Tanner. Kaikki siis kunnioitettuja sosialisteja ja työväen johtajia.

Tässä kaksi päivää myöhemmin ,siis viisi päivää Helsingin antautumisen jälkeen, pääkaupungin asukkaille levitetyssä julistuksessa sanottiin muun ohella:

»Heti diktatuurimiesten (Manner, Kuusinen, Sirola) noustua valtaan alkoi tapahtua sadoittain mitä pöyristyttävimpiä veritekoja, ei ainoastaan Kansanvaltuuskunnan sotajoukkojen käsiin joutuneitten aseellisten vastustajien tappoja, vaan myös aivan viattomain, aseettomain kansalaisten inhottavia salamurhia. Noiden murhatöiden tekijät eivät joutuneet rangaistukseen eikä edesvastuuseen, ja yhteiskuntaelämän kallein ehto, ihmisten hengen ja omaisuuden sekä yleisten kansalaisvapauksien turva ei ollut taattu vähimmässäkään määrässä. Omaisuutta ryöstettiin ja varoja kiristettiin vapauden ja hengen menettämisen uhalla. Kaikki tämä tapahtui vallankumouksen nimellä ja sen turvissa, vaikka nimitys vallankumous on liian kaunis ja ylväs käytettäväksi sellaisessa yhteydessä.»

"Voisitko julkaista myös valkoisten vastaavat tilastot eli ne 27 000 aseetonta uhria. "

Ei voi, koska kosto kohdistui vain aseellisiin kapinoitsijoihin. Luku oli 8 000.

Miksei voi? kirjoitti:

"Voisitko julkaista myös valkoisten vastaavat tilastot eli ne 27 000 aseetonta uhria. "

Ei voi, koska kosto kohdistui vain aseellisiin kapinoitsijoihin. Luku oli 8 000.

Ettäs kehtaatkin valehdella. Valkoiset ottivat hengiltä 27 000 aseetonta työläistä, joista läheskään kaikki eivät olleet koskaan elämässään ottaneet asetta käteensä.

älä-jaksa valehdella kirjoitti:

Ettäs kehtaatkin valehdella. Valkoiset ottivat hengiltä 27 000 aseetonta työläistä, joista läheskään kaikki eivät olleet koskaan elämässään ottaneet asetta käteensä.

Perehdy tutkimuksiin. Vain kapinallisia rangaistiin. Kuolemantuomion sai 8 000. Siihen tulee taistelutappiot, kadonneet ja vankileireillä kuolleet päälle. Loppusumma on 27 000. Kaikki aseellisia kapinallisia.

Pääosa kapinallisista tosin armahdettiin. Miksi se punikeilta ina unohtuu`?

Valehtelet taas!! kirjoitti:

Perehdy tutkimuksiin. Vain kapinallisia rangaistiin. Kuolemantuomion sai 8 000. Siihen tulee taistelutappiot, kadonneet ja vankileireillä kuolleet päälle. Loppusumma on 27 000. Kaikki aseellisia kapinallisia.

Pääosa kapinallisista tosin armahdettiin. Miksi se punikeilta ina unohtuu`?

Kotiseudullani Itä-Suomessa ei ollut punakaarteja eikä aseita mutta valkoisten kuolemanpartiot kiersivät öisin pikku mökkejä. Mies lähti mukaan ei koskaan palannut.

Ja täällä pahimmat pikkulahtarit vollottaa että kun tapettiin vieläkin aivan liian vähän. Mistä sontaläjistä tuollaisia sekasikiöitä oikein nousee?

Totuus-fani kirjoitti:

Kotiseudullani Itä-Suomessa ei ollut punakaarteja eikä aseita mutta valkoisten kuolemanpartiot kiersivät öisin pikku mökkejä. Mies lähti mukaan ei koskaan palannut.

Ja täällä pahimmat pikkulahtarit vollottaa että kun tapettiin vieläkin aivan liian vähän. Mistä sontaläjistä tuollaisia sekasikiöitä oikein nousee?

tappamisesat elättävät vain punikit. Jatkuvasti runoillaan todellista suuremmista uhriluvuista ja yritetään surmata nekin, jotka armahdettiin. Lisäksi yritetään aseellinen kapina bolsevikkien tuella kieltää kokonaan.

Haaveita enemmästä kirjoitti:

tappamisesat elättävät vain punikit. Jatkuvasti runoillaan todellista suuremmista uhriluvuista ja yritetään surmata nekin, jotka armahdettiin. Lisäksi yritetään aseellinen kapina bolsevikkien tuella kieltää kokonaan.

On olemassa SUURI punaninen valhe jota ylläpidetään mielikuvitusromaaneilla ja muulla paskanpuhumisella.

Kuulustelu-, tutkinta- ja tuomiopöytäkirjat löytyvät Kansallisarkistosta, Sotaarkistosta ja Työväenarkistosta. Niissä on dokumentoitu lähes 100,000 tapausta punaisten maanpetostoiminnasta.

Ljunger kirjoitti:

Kuulustelu-, tutkinta- ja tuomiopöytäkirjat löytyvät Kansallisarkistosta, Sotaarkistosta ja Työväenarkistosta. Niissä on dokumentoitu lähes 100,000 tapausta punaisten maanpetostoiminnasta.

----- Niissä on dokumentoitu lähes 100,000 tapausta punaisten maanpetostoiminnasta-----

Valkolahtarit eli suojeluskunnat veljeilivät oman kansan yhtä osaa vastaan kolmen eri ulkomaan kanssa. Ruotsin, porvarillisen Venäjän ja keisarillisen Saksan. Työväki puolustautui tätä liittokuntaa vastaan mutta ei voinut ylivoimalle mitään.

Valkoinen puoli oli ainoa, joka syyllistyi maanpetokseen ja joukkomurhiin eli joukkotuhontaan, jossa surmattiin n. 27 000 aseetonta ihmistä.

bäng zäng ! kirjoitti:

----- Niissä on dokumentoitu lähes 100,000 tapausta punaisten maanpetostoiminnasta-----

Valkolahtarit eli suojeluskunnat veljeilivät oman kansan yhtä osaa vastaan kolmen eri ulkomaan kanssa. Ruotsin, porvarillisen Venäjän ja keisarillisen Saksan. Työväki puolustautui tätä liittokuntaa vastaan mutta ei voinut ylivoimalle mitään.

Valkoinen puoli oli ainoa, joka syyllistyi maanpetokseen ja joukkomurhiin eli joukkotuhontaan, jossa surmattiin n. 27 000 aseetonta ihmistä.

Höpö höpö. Ruotsi oli huolissaan omasta turvallisuudestaan ymmärrettävästä syystä ja Saksa taas halusi varmistaa että ryssät jotka tunnetaan siitä että pitävät aina sanansa todella toimisivat tuon vanhan luotettavan venäläisen perinteen mukaan.

Kerrohan lisää näistä 27 000 aseettomasta uhrista - vai lajitellakoon viestisi kommunistien valheiden kanssa samaan lokeroon?

/Kalle, joka syvästi halveksii valehtelijoita

antikommunisti kirjoitti:

Kerrohan lisää näistä 27 000 aseettomasta uhrista - vai lajitellakoon viestisi kommunistien valheiden kanssa samaan lokeroon?

/Kalle, joka syvästi halveksii valehtelijoita

Kuopan reunalla.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Puoli kansaa kuopan reunallaVuoden 1918 valkoisia teloittajiaoli noin 8000 joistatutkija jäljitti yli tuhat nimeäTerrorin toteuttivat valkokaartit suojeluskuntien avulla- eivät vain harvat mielipuolitappajat/HS20070415SI1KU02rrf

Puoli kansaa kirjoitti:

Kuopan reunalla.

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Puoli kansaa kuopan reunallaVuoden 1918 valkoisia teloittajiaoli noin 8000 joistatutkija jäljitti yli tuhat nimeäTerrorin toteuttivat valkokaartit suojeluskuntien avulla- eivät vain harvat mielipuolitappajat/HS20070415SI1KU02rrf

Terrori ei ollut aikalaisille mielivaltaa, vaan osa sotaa.
Terroriksi nämä teot muuttuivat vasta rauhan palattua, kun alkoi sodan jälkipuinti ja keskustelu siitä, kuka oli syyllistynyt "ylilyönteihin," ikään kuin sisällissota voisi olla muuta kuin ylilyöntejä ja julmaa tappamista.

Väitöskirjassaan Marko Tikka - Kenttä-oikeudet (SKS 2004) on osoittanut, että Suomen sisällissodassa kummankin sodan osapuolen sotavoimien päällystöllä oli vastuu terrorista. Armeijoiden takana olevien hallitusten ja yksilöiden vastuu terrorista on sen sijaan monimutkaisempi asia.

Yhtä käsitystä poikkeusolojen oikeudenkäytöstä ei 1918 ollut,
Valkoinen armeija turvautui rankaisutoimissaan - siis teoissa,
joita kutsutaan myös valkoiseksi terroriksi -
sortovuosina annettuun venäläiseen sotatilalakiin.

Valkoisen armeijan korkeat upseerit olivat pääosin saaneet venäläisen
sotilaskoulutuksen ja tunsivat sotatilalain sisällis-sodankäyntiin sopivaksi, jopa tarpeelliseksi. He halusivat turvata armeijan selustan.
Se taas voitiin tehdä, kuten valkoisten ylipäällikkö muistelmissaankin aikanaan totesi, ampumalla vangittujen kapinallisjoukkojen päälliköt ja laskemalla rivimiehet kotiin.

Poliitikot jäivät rintamalinjan kummallakin puolella sodan sivustakatsojiksi, koska niin punakaarti kuin valkoinen armeijakin kävivät sisällissotaa tavalla, jolla se pyrittiin voittamaan. Punainen ja valkoinen terrori olivat sisällissodan sodankäyntitaktiikkaa.

Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat kansan oikeustajun mukaista oikeutta. Punaiset olivat syyllistyneet omaisuuden anastamisiin, tuhotöihin ja raakoihin surmatekoihin, jotka vaativat rangaistusta.

Tässä tilanteessa kansalaiset tukivat kenttäoikeuksia, koska katsoi ne
oikeustajunsa kannalta välttämättömiksi. Ellei näin olisi ollut, olisi jäänyt jäljelle vain täysin summittainen kosto.

Valkoiset uskoivat vakaasti toimivansa rankaisutoimissa lain mukaan.
Toiseksi: sisällissodassa kummankin puolen sotavoima syrjäytti poliittisen tahdon.

Aapo Roselius on taa stalinistinen tutkija, jonka päätelmistä monet tosiasiat liikkuvat mutu pohjalla kuten, "Nimilistaa ei kirjassa ole. Silti Roselius käsittelee - nimillä - useita tyypillisiä tai erityisen pöyristyttäviä tapauksia."

Roseliuksen tarkoitus on demonisoida valkoinen armeja ja täten häivyttää sosialistien täysi syyllisyys ja vastuu 1918 punakapinasta.

Miksei voi? kirjoitti:

"Voisitko julkaista myös valkoisten vastaavat tilastot eli ne 27 000 aseetonta uhria. "

Ei voi, koska kosto kohdistui vain aseellisiin kapinoitsijoihin. Luku oli 8 000.

Saanko minäkin valehdella esteettä, jos lähden palvomaan Stalinia?

Beelsestalin kirjoitti:

Saanko minäkin valehdella esteettä, jos lähden palvomaan Stalinia?

Saat! Kommunismia edistäessä ei ole niin nöpön nuukaa, vaikkei totuudessa pysyisikään. Senhän loihti esiin jo armas Lenin, kirjassaan.

Kommunismia edistettäessä väitteet muuttuvat totuudeksi automaattisesti.

akupaasi kirjoitti:

Terrori ei ollut aikalaisille mielivaltaa, vaan osa sotaa.
Terroriksi nämä teot muuttuivat vasta rauhan palattua, kun alkoi sodan jälkipuinti ja keskustelu siitä, kuka oli syyllistynyt "ylilyönteihin," ikään kuin sisällissota voisi olla muuta kuin ylilyöntejä ja julmaa tappamista.

Väitöskirjassaan Marko Tikka - Kenttä-oikeudet (SKS 2004) on osoittanut, että Suomen sisällissodassa kummankin sodan osapuolen sotavoimien päällystöllä oli vastuu terrorista. Armeijoiden takana olevien hallitusten ja yksilöiden vastuu terrorista on sen sijaan monimutkaisempi asia.

Yhtä käsitystä poikkeusolojen oikeudenkäytöstä ei 1918 ollut,
Valkoinen armeija turvautui rankaisutoimissaan - siis teoissa,
joita kutsutaan myös valkoiseksi terroriksi -
sortovuosina annettuun venäläiseen sotatilalakiin.

Valkoisen armeijan korkeat upseerit olivat pääosin saaneet venäläisen
sotilaskoulutuksen ja tunsivat sotatilalain sisällis-sodankäyntiin sopivaksi, jopa tarpeelliseksi. He halusivat turvata armeijan selustan.
Se taas voitiin tehdä, kuten valkoisten ylipäällikkö muistelmissaankin aikanaan totesi, ampumalla vangittujen kapinallisjoukkojen päälliköt ja laskemalla rivimiehet kotiin.

Poliitikot jäivät rintamalinjan kummallakin puolella sodan sivustakatsojiksi, koska niin punakaarti kuin valkoinen armeijakin kävivät sisällissotaa tavalla, jolla se pyrittiin voittamaan. Punainen ja valkoinen terrori olivat sisällissodan sodankäyntitaktiikkaa.

Olisi myös tärkeä ymmärtää, että valkoisten kenttäoikeudet toteuttivat kansan oikeustajun mukaista oikeutta. Punaiset olivat syyllistyneet omaisuuden anastamisiin, tuhotöihin ja raakoihin surmatekoihin, jotka vaativat rangaistusta.

Tässä tilanteessa kansalaiset tukivat kenttäoikeuksia, koska katsoi ne
oikeustajunsa kannalta välttämättömiksi. Ellei näin olisi ollut, olisi jäänyt jäljelle vain täysin summittainen kosto.

Valkoiset uskoivat vakaasti toimivansa rankaisutoimissa lain mukaan.
Toiseksi: sisällissodassa kummankin puolen sotavoima syrjäytti poliittisen tahdon.

Aapo Roselius on taa stalinistinen tutkija, jonka päätelmistä monet tosiasiat liikkuvat mutu pohjalla kuten, "Nimilistaa ei kirjassa ole. Silti Roselius käsittelee - nimillä - useita tyypillisiä tai erityisen pöyristyttäviä tapauksia."

Roseliuksen tarkoitus on demonisoida valkoinen armeja ja täten häivyttää sosialistien täysi syyllisyys ja vastuu 1918 punakapinasta.

Taas näitä.

Miksi sinä nyt et lainkaan kartonut tuossa todella pitkässä vuodatuksessasi tuosta P.E Svinhuvudin asettamasta syytesuojasta lahtareille?

Jätitkö sen syytesuojan vallan tarkoituksella kertomatta?

Ja lopuksi voin kertoa sinulle sen faktan että tämä Aapo Roselius oli yksi historioitsija tässä virallisessa Suomen sotasurmat tutkimusprojektissa.

Ja näinollen tänä Aapo Roseluksen kirjoittama teos Teloittajien jäljillä on todellakin yksi osa tuota virallista Suomen sotasurmat tutkimusta.

....Onko kostaminen laillista?.....

Kaikki on valkoisille laillista. Punaisille kaikki on laitonta. Heippo laki kun sen ensin osaa. Tällai ei tule tunnontuskia kun on päästänyt hengiltä 27 000 aseetonta.

o Ensimmäinen puhdistusvaihe keväällä 1918
Paikalliset suojeluskunnat toteuttivat kaikkialla Suomessa – myös
punaisilta vallattujen ulkopuolella – oman alueensa puhdistamisen
niistä, joiden katsottiin tukeneen kapinallisia. Kaksi vaihetta,
ensimmäinen sodan alusta toukokuun lopulle, toinen toukokuun lopulta
syksyyn 1918, yksittäistapauksissa 1920 luvulle asti.

o Kenttäoikeudet
Sodan aikana selustan puhdistus: vastarintaa tehneiden
kuulustelut, spontaanista kurinpalautuksesta järjestelmälliseen
25.2.1918 Ammutaan paikalla –ohje. Paitsi rintamajoukkojen,
myös paikallisten suojeluskuntien toiminnan pohjana.
Huhtikuulla 1918 valkoisten edetessä suojeluskunnat ottivat
oman pitäjän punaisen miehityksen jälkeen hallintaansa
Paikallisten punakaartilaisten vangitseminen, etsinnät,
pidätykset, kuulustelut. Armeijan antamat ohjeet kannustivat
oikeudenjakoon Suojeluskunta kolmen tulen välissä: Armeija, paikalliset siviilit, punakaartilaiset

o Armeijan johdolla tapahtuneet puhdistustoimet EteläoSuomen
kaupungeissa. Johdettu alueen rauhoittaminen, perustuen
Venäjän sotaväen rikoslakiin ja asetukseen vallatuista alueista.

Vankien kokoaminen, tutkinta, passittaminen leireihin
Paikallisia eroja, kolme toimintamallia:

Yleisin toimintatapa:
Paikallissuojeluskunta puhdisti oman pitäjänsä, kokosi vangitut,
kuulusteli ja tuomitsi. Kuulustelun jälkeen ammuttavaksi määrätyt ammuttiin, toistaiseksi pidätetyt puolestaan pidettiin paikkakunnalla vangittuina niin kauan, kunnes sotilasviranomaiset kehottivat siirtämään vangitut lähimpään leiriin.

Toinen toimintatapa:
Paikallinen suojeluskunta ei jakanut tuomioita paikkakunnalla.
Kaikki paikallisen esikunnan vangitsemat henkilöt lähetettiin vankileiriin, jossa sitten suojeluskunnan laatimien kuulustelujen ja lausuntojen pohjalta vangitut kuulusteltiin uudestaan ja tuomittiin. Itä-Suomessa on toimittu näin.

Kolmas toimintatapa:
Suojeluskunnat halusivat pitää oikeudenkäytön kotipitäjässä ja
saattoivat hakea eri vankileireihin päätyneitä punakaartilaisia kotipaikkakunnan suojeluskunnan tuomittavaksi jopa toiselta puolen Suomea. Tämä kolmas toimintamalli oli verraten yleinen Hämeessä ja Satakunnassa.

Kaikissa näissä malleissa toimittiin lopulta samojen pelisääntöjen mukaan. Lopputulos oli sama. Alue rauhoitettiin tehokkaasti ja kapinallisista pahimmat eliminoitiin ja näin pystyttiin takaamaan kansalle rauhalliset ja vakaat olot.

--

Ensimmäinen puhdist kirjoitti:

o Ensimmäinen puhdistusvaihe keväällä 1918
Paikalliset suojeluskunnat toteuttivat kaikkialla Suomessa – myös
punaisilta vallattujen ulkopuolella – oman alueensa puhdistamisen
niistä, joiden katsottiin tukeneen kapinallisia. Kaksi vaihetta,
ensimmäinen sodan alusta toukokuun lopulle, toinen toukokuun lopulta
syksyyn 1918, yksittäistapauksissa 1920 luvulle asti.

o Kenttäoikeudet
Sodan aikana selustan puhdistus: vastarintaa tehneiden
kuulustelut, spontaanista kurinpalautuksesta järjestelmälliseen
25.2.1918 Ammutaan paikalla –ohje. Paitsi rintamajoukkojen,
myös paikallisten suojeluskuntien toiminnan pohjana.
Huhtikuulla 1918 valkoisten edetessä suojeluskunnat ottivat
oman pitäjän punaisen miehityksen jälkeen hallintaansa
Paikallisten punakaartilaisten vangitseminen, etsinnät,
pidätykset, kuulustelut. Armeijan antamat ohjeet kannustivat
oikeudenjakoon Suojeluskunta kolmen tulen välissä: Armeija, paikalliset siviilit, punakaartilaiset

o Armeijan johdolla tapahtuneet puhdistustoimet EteläoSuomen
kaupungeissa. Johdettu alueen rauhoittaminen, perustuen
Venäjän sotaväen rikoslakiin ja asetukseen vallatuista alueista.

Vankien kokoaminen, tutkinta, passittaminen leireihin
Paikallisia eroja, kolme toimintamallia:

Yleisin toimintatapa:
Paikallissuojeluskunta puhdisti oman pitäjänsä, kokosi vangitut,
kuulusteli ja tuomitsi. Kuulustelun jälkeen ammuttavaksi määrätyt ammuttiin, toistaiseksi pidätetyt puolestaan pidettiin paikkakunnalla vangittuina niin kauan, kunnes sotilasviranomaiset kehottivat siirtämään vangitut lähimpään leiriin.

Toinen toimintatapa:
Paikallinen suojeluskunta ei jakanut tuomioita paikkakunnalla.
Kaikki paikallisen esikunnan vangitsemat henkilöt lähetettiin vankileiriin, jossa sitten suojeluskunnan laatimien kuulustelujen ja lausuntojen pohjalta vangitut kuulusteltiin uudestaan ja tuomittiin. Itä-Suomessa on toimittu näin.

Kolmas toimintatapa:
Suojeluskunnat halusivat pitää oikeudenkäytön kotipitäjässä ja
saattoivat hakea eri vankileireihin päätyneitä punakaartilaisia kotipaikkakunnan suojeluskunnan tuomittavaksi jopa toiselta puolen Suomea. Tämä kolmas toimintamalli oli verraten yleinen Hämeessä ja Satakunnassa.

Kaikissa näissä malleissa toimittiin lopulta samojen pelisääntöjen mukaan. Lopputulos oli sama. Alue rauhoitettiin tehokkaasti ja kapinallisista pahimmat eliminoitiin ja näin pystyttiin takaamaan kansalle rauhalliset ja vakaat olot.

--

Toinen puhdistusvaihe kevät-kesä 1918

o Laki Valtiorikosoikeuksista (VRO) 29.5.1918.
Sen perusteella punakaartilaiset
ja heitä tukeneet henkilöt tuomittiin valtiorikosoikeuksissa.

o Syyteaineiston hankinta:
Paikalliset tutkintoasiain toimistot
vankileirien yhteydessä. VRO Syyttäjistö oli syytetoimintansa ohessa
koonnut noin 50 000 henkilökorttia käsittävän kortiston, johon se oli
koonnut tietoja kapinallisista. Pääosa tiedoista oli saatu paikallisilta
suojeluskunnilta.

o VRO-Prosessit:
Suojeluskunta vangitsi punakaartilaiset, piti vankina kotipaikkakunnalla,
esikuulusteli, toimitti vankileireihin
Pidätetyn henkilön kuulustelu vankileirillä; kuulustelu- ja
vartiointitehtävissä suojeluskuntalaisia
Sk:n antama lausunto syyteaineisto
VRO osasto vankileirillä tuomitsi; osaston lautamiehinä
suojeluskuntalaisia
Vapautetun henkilön seuranta (”Sk:n valvonnan alaiseksi”)

o Valvottavat henkilöt
1918 alkaen seuranta, 1919 keväällä perustetaan
tiedusteluosastot. Epäilyttävien henkilöiden (komm.) valvonta.
Valvonnan merkitys suojeluskuntalaisten ”maailmankuvalle”

o Etsintä 1919-1920 saakka
Metsissä piileskeleviä ja Venäjältä palanneita punaisia etsittiin
vuosia 1918 jälkeen

o 1918 kevään ja kesän merkitys suojeluskuntien roolille yhteiskunnassa
Sk esikuntien rooli: Tiedustelurooli teki epäluuloiseksi valtion
virkamiesten (mm. poliisi) ja poliittisen järjestelmän suhteen,
pahimmillaan jopa vainoharhaiseksi. Tästä on vain kukonaskel
poliittiseen sekaantumiseen yhteiskunnassa
Sk miehistön rooli ja maailmankuva: vapaussodan toimien
jatko, yhteiskunnan jakautuminen

- Vuoden 1918 vaikutus monitahoinen:
o Kyläyhteisön sisäiseen järjestykseen: voittajat ja häviäjät, kapinalliset
ja isänmaalliset, me ja ne. Säilyi 1990-luvulle asti

o Jakautuminen myös valkoisten keskuudessa; erot poliittisissa
käsityksissä ja valkoiseen terroriin suhtautumisessa

o Suojeluskuntalaisten käsityksiin eri väestöryhmistä: täysin, osittain ja
ei vähääkään luotettavat, perustuen poliittiseen karttaan

o Suojeluskunnan esikuntien jäsenten käsitys ympäröivästä yhteisöstä ja
yhteiskunnasta: lakia ja järjestystä luova vs. tuhoava konspirativismi

--
Aapo Roseliuksen fantasiat ovat tyypillisiä nykyajan vihapuheita, joille ei perusteita löydy.

Tammikuun 1918 loppuun mennessä ( siis ennen taistelujen varsinaista alkua) punaiset olivat tappaneet 110 aseetonta valkoista. Punaisia oli samaan aikaan surmattu 10, lähinnä ryöstöyritysten yhteydessä. Siinä pohjaa puolueettomalle tarkastelulle.

Lähes 8 000 teloitettua punaista olivat asellisia kapinallisia, agitaattoreita ja poliittisia johtajia Mihin 1600 teloitettua valkoista syyllistyivät? Mihin oikeustoimeen heidän murhaamisensa perustui?
Missä on pöytäkirjat valkoisten teloituksista. Vankileirien kuolemista tapahtui noin 7000 tauteihin ja loput aliravitsemukseen johdosta (punatauti ripuli).

10.9.1918
Alkoi Suomen Sosialidemokraatti ilmestyä jälleen

30.10.1918
Armahdus enintään neljän vuoden tuomion saaneille punaisille. 30 500 armahdettiin ehdonalaisesti.

3.12.1918
Sosialistit palasivat kunnanvaltuustoihin – moniin niistä enemmistönä

7.12.1918
Toinen armahdus. Enintään kuuden vuoden tuomion saaneet punaiset laskettiin ehdonalaiseen vapauteen. Muihinkin tuomioihin lievennyksiä. Valkoiset saivat syytesuojan, amnestian.

19.06.1919
Valtionhoitaja Mannerheim vapautti kaksitoista kansanedustaja ja 2000 muuta vankia.

30.1.1920
Noin 2600 vankia vapaaksi. 40 000:lle entiselle punavangille annettiin kansalaisoikeudet takaisin.

20.1.1921
Noin 200 punavankia vapautettiin. Venäjälle paenneita armahdettiin.
Eduskunta valitsi puhemiehekseen sos.dem Wäinö Wuolijoen.

21.5.1921
Jälleen valtionrikosoikeuksissa tuomittujen armahdus.
Sen jälkeen vankeja oli syksyllä jäljellä noin 1000 henkeä.

7.12.1923
Uusi armahduslaki, jota ennen vankien määrä n. 500.

23.10.1925
Armahduslaki, jonka jälkeen vankeja n. 200.

12.12 1926 nimitettiin ensimmäinen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) vähemmistöhallitus,
pääministerinä Väinö Tanner. Tämä hallitus viimeisteli sitten 1918 armahduslait ja armahduslakiesityksen. Jäljelläolevat n. 50 vankia vapautettiin.

1.1.1957
Kansaneläkelain uudistus astui voimaan. Eläkkeeseen oikeutetuiksi tulivat kaikki Suomessa asuvat 16 vuotta vanhemmat henkilöt. Näin punaiset lesketkin saivat eläkkeen.

1.10.1969 Laki yleisestä perhe-eläkkeestä. Punakaartilaisten lesketkin tulivat perhe-eläkkeen piiriin.

1973 Valtioneuvoston päätös korvausten maksamisesta vuoden 1918 sodan johdosta vankileireillä olleille. Hakemuksia esitettiin 11 600, josta 95% punaisten esittämiä.

16.5.2008 Eduskunnan puhemies Niinistö muistuttaa demokratian säilyneen vapaussodan avulla.

Presidentti Halonen tuhoaa Suomen presidentti-instituution
käytöksellään kieltäytyessään Suomen itsenäisyyttä kunnioittavista juhlatilaisuuksista.

--

Jos minulle viestisi tarkoitit, puhuin tuosta tilastosta, joka oli keskustelun avausviestissä. "Punaisten murhaamat valkoiset" ovat todellisuudessa influenssaan kuolleita.

kyllä parhaansa mukaan aloittaen jo marraskuussa -17. Aika vain silti loppui kesken ja suurella osalla meni pupu pöksyyn.

Se näkyy olevan siellä vieläkin. Sitä todistaa aseellisten kapinallisten väittäminen aseettomiksi työläisiksi.

Samalla unohtuu, että kapinallisista armahdettin noin 65 000. Huomattava osa heti taisteluiden päätyttyä.

kostettiin. Sitä oli kestänyt kolme kuukautta. Murhia, ryöstöjä, laitonta vangitsemista. Kostajina olivat terrorista kärsineet. Ei siinä mitään murhalaumoja tarvittu.
Mitä sitä itkette? Olisi pitänyt ajatella etukäteen, mihin ryhtyy.

uusintaa Talvisodassa Kuusisen kansanhallituksen voimin. Pravda kirjoitti hyökkäystä edeltävinä päivinä: "Tulemme vapauttamaan Suomen työtätekevän väestön" !!! Kyllä tosiaan olisi vapautettu. Junat oli jo varattu aikatauluineen suomalaisten siirtämiseksi Tyynen meren rannalle.

Petturiporukkaa on punikit. Se on nähty nytkin vaalien jälkeen, Arhinmäen takki kääntyi moneen kertaan, kun rahankiilto silmissä oli kuin harakoilla.

Punikit yritti kirjoitti:

uusintaa Talvisodassa Kuusisen kansanhallituksen voimin. Pravda kirjoitti hyökkäystä edeltävinä päivinä: "Tulemme vapauttamaan Suomen työtätekevän väestön" !!! Kyllä tosiaan olisi vapautettu. Junat oli jo varattu aikatauluineen suomalaisten siirtämiseksi Tyynen meren rannalle.

Petturiporukkaa on punikit. Se on nähty nytkin vaalien jälkeen, Arhinmäen takki kääntyi moneen kertaan, kun rahankiilto silmissä oli kuin harakoilla.

Punikit yrittävät perustaa väitteensä koko ajan siihen, että kyseessä ei ollut kapina. Koska kyseessä oli kommunismin edistäminen, niin kaikki oli sallittua eikä siis kapinaa ollenkaan. Ja siitä asenteesta on helppo unohtaa omat veriteot ja keksiä vastapuolen tekemiksi niitä lisää.

Kaikkia punaisten raakuuksia ei muuten ole vielä tutkittu. Sekin päivä tulee, että saadaan aikaan puolueeton tutkimus, jossa selvitetään kattavasti punaisten koko toiminta kapinaa ennen ja sen aikana. Ja miksei jälkeenkin (tiedossahan on mm-. murhia, joita puna-aktiivit tekivät ja teettivät muutamilla työmailla, joille suvaitsi tulla "vastapuolen" väkeä töihin. Jos hylätään kaikki säädylliset moraalikoodit, sitä on niin helppo vähätellä lähimmäisen elämää. Kuten Norjassa juuri kävi.).

Mitä kapinaan ryhtyneille olisi pitänyt tehdä? Kuolemantuomiot ainakin selviin veritekoihin syyllistyneet ovat ikävä, mutta luonteva seuraamus. Vaikkei olisi todettu erityisiä veritekoja, kuolemantuomio saattaa olla ainoa mahdollisuus silloinkin, jos kapinaan syyllistynyt ei sanoudu pitävästi irti kapinoinnista. Pitäähän yhteiskunnan saada puolustautua! Olisihan sitä voinut ajatella jonkinlaista "uudelleenkoulutusta", mutta vaikea olisi ollut kouluttaa, jos kohde ei ole vähääkään katumapäällä. Ja uudelleenkoulutus ei oikein sovi demokratian luonteeseen. Parempi, että asianomainen ottaa itsekseen opiksi. Ymmärrettävä lopputulos oli teloittaa joukkoa hurjimmasta päästä ja vapauttaa loput. Näinhän tehtiin.

Aateveljillä idässä ei tuo vapauttamispuoli oikein toiminut. Jos joku oli otettu kiinni, Siperiakierros odotti asianomaista ja laajasti hänen lähipiiriäänkin.

Oliko sitten fiksua vapauttaa kapinallisia Suomessa. Kyllä sikäli, että se osoitti valtion noudattavan ilmoittamaansa kristillistä moraalia myös vihollisiaan kohtaan. Vapauttamista eivät kaikki arvostaneet, vaan aloittivat saman tien uudelleen maanpetoksellisen toiminnan.