Luin netistä

RAAMATUN alkukielisessä tekstissä esiintyy heprean sana še’ōl′ ja sen kreikankielinen vastine hai′dēs (lausutaan: haadees) yli 70 kertaa.
Molemmat liittyvät kuolemaan. Joissakin raamatunkäännöksissä niiden vastineena on ”hauta”, ”helvetti” tai ”tuonela”.
Useimmissa kielissä ei kuitenkaan ole sanoja, jotka välittäisivät niiden merkityksen täsmällisesti.
Sen vuoksi Uuden maailman käännös käyttää sanoja ”Šeol” ja ”Haades”. Mitä ne merkitsevät? Katsotaanpa, miten niitä käytetään eri raamatunkohdissa.

Saarnaajan 9:10:ssä sanotaan: ”Ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.”
Tarkoittaako Šeol siis jotain yksityistä hautapaikkaa, johon joku läheisemme on mahdollisesti haudattu?
Ei. Viitatessaan yksityiseen hautapaikkaan eli hautaan Raamattu käyttää muita heprean ja kreikan sanoja kuin sanoja še’ōl′ ja hai′dēs (1. Mooseksen kirja 23:7–9; Matteus 28:1).
Se ei käytä sanaa ”Šeol” myöskään haudasta, johon on haudattu useita vainajia, kuten perhe- tai joukkohaudasta (1. Mooseksen kirja 49:30, 31).

Millaiseen paikkaan ”Šeol” sitten viittaa? Jumalan sana osoittaa, että ”Šeol” eli ”Haades” tarkoittaa paljon suurempaa paikkaa kuin on suurinkaan joukkohauta.
Esimerkiksi Jesajan 5:14:ssä sanotaan, että se on ”avannut suunsa rajattoman laajaksi”. Se on jo ikään kuin niellyt lukemattomia kuolleita ihmisiä, mutta aina se näyttää janoavan lisää (Sananlaskut 30:15, 16). Kirjaimelliseen hautaan mahtuu vain rajallinen määrä vainajia, kun taas ’Šeol ei tule kylläiseksi’ (Sananlaskut 27:20).
Toisin sanoen se ei koskaan täyty. Sillä ei ole rajoja. Šeol eli Haades ei siis ole mikään kirjaimellinen paikka, jolla olisi tietty sijainti.
Se on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, kuvaannollinen paikka, jossa suurin osa ihmisistä nukkuu kuoleman unta.
http://www.watchtower.org/fi/bh/appendix_08.htm

Kohtaako pahoja ikuinen rangaistus?
Matt. 25:46, KR-38: ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen
[”pois karsiintumiseen”, UM; kreik. ko′la‧sin], mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
(Myös The Emphatic Diaglott käyttää sanoja ”pois karsiminen” sanan ”rangaistus” asemesta. Sen alaviite sanoo: ”Kolasin – – juontuu sanasta kolazoo, joka merkitsee:
1) Karsia pois, esimerkiksi puun oksia.
2) Estää, pidättää. – –
3) Kurittaa, rangaista. Ihmisen karsimista pois elämästä tai yhteiskunnasta ja jo hänen estämistäänkin pidetään rangaistuksena; siten sanalle on syntynyt tämä kolmas käyttö kielikuvana.
Käännökseen on otettu sanan ensimmäinen merkitys, koska se on paremmin sopusoinnussa lauseen toisen osan kanssa säilyttäen siten noiden vastakohtien voiman ja kauneuden.
Vanhurskaat menevät elämään, pahat elämästä pois karsimiseen eli kuolemaan. Ks. 2. Tess. 1:9.”)
2. Tess. 1:9, KR-38: ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus* Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (*”Ikuinen kadotus”, KR-92; ”ikuinen tuho”, UTN; ”iankaikkinen tuho”, Sa; ”ikuinen ero”, EU.)
Juud. 7, KR-38: ”Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” (Tuli, joka tuhosi Sodoman ja Gomorran, sammui tuhansia vuosia sitten. Sen vaikutus on silti ollut pysyvä; kaupunkeja ei ole rakennettu uudelleen. Jumalan tuomio ei kuitenkaan kohdistunut vain noita kaupunkeja, vaan myös niiden jumalattomia asukkaita vastaan. Se, mitä tapahtui heille, on varoittava esimerkki. Luukkaan 17:29:ssä Jeesus sanoo, että heidät ’tuhottiin’; Juudaan kirjeen 7. jae osoittaa, että tuo tuho oli ikuinen.)

Raamatussa tulee ilmi, ettei helvetti ole sellainen tulinen pätsi kuin kirkko opettaa. Helvetti on se tila kun ihminen on kuollut, eikä hänellä ole enää minkäänlaista tietoisuutta.