Päästänkö lapseni vaihto-oppilaaksi?

Minusta 15-vuotias on vielä liian nuori lähteäkseen vaihto-oppilaaksi. Ensin peruskoulu loppuun ja vasta sitten asiaa voi miettiä uudestaa...Tämä minun mielipiteeni..

Suosittelisin myös odottamaan edes vuoden ja lähtemään esim. lukiossa. Espanjassa on hyvä osata paikallista kieltä, kun ei englanti siellä kaikilta ihan taitu, eli vähän lisää kielitaitoakin on hyvä hankkia jo etukäteen...

Ja en nyt pelotellakseni sano, mutta itse kahdesti vaihdossa olleena voin sanoa, että kyllä sinne mennään rajojaankin kokeilemaan. Paljon tuohon kuuluu juhlimista ja jos ei ole mukana, niin tippuu joukosta. Lisäksi esim. Espanjassa suhtaudutaan päihtesiin aika eri tavalla kuin Suomessa (esim. kannabis on jopa suositumpaa kuin tupakka nuorten keskuudessa). Lähinnä vaan tulee mieleen kissa, hiiret ja pöydälle hyppiminen...

No minun mielestani hanen kylla kannattaisia ainakin pari vuotta viela odottaa. Itse olen nyt 18 vuotias ja parhaillani vaihdossa. Mina en tanne rajojani lahtenyt kokeilemaan, mutta hankaluuksia tulee vastaan muutenkin. Nuoren pitaisi olla tarpeeksi kypsa jotta han ei heti ensimmaisen vastoinkaymisen jalkeen tahdi itkun kanssa kotiin juosta. Mina olen taalla monet itkut itkenyt, mutta sisulla parjannyt. Sairaalaan olen joutunut, ensimmaisesta perheesta on ulos potkittu ilman varoitusta, koulua on vaihdettu jne. Helppoa vaihdossa oleminen ei ole, mutta kunhan tyttaresi on tarpeeki vanha, kannustan kylla lahtemaan. Paljon taalla kylla oppii vaikkakin useasti kantapaankautta! :)

Hei!
Itse olin vaihdossa lukion toisen luokan Espanjassa, ja kyllä meno on ihan erilaista kun Suomessa. Ensinnäkin espanjalaisten mentaliteetti on ihan toista luokkaa kun suomalaisten, eikä mitään oteta kovin vakavasti. Toisekseen on totta etteivät espanjalaiset paljoa englantia puhu, paitsi ehkä suurissa kaupungeissa, joten kielen osaaminen on kyllä aika tärkeää.
Itse tuon kokeneena kyllä taivun sille kannalle että ysiluokkalainen on vielä aika nuori.

Toivottavasti muiden mielipiteistä on jotain apua, sillä totuushan on että vain sinä tunnet tyttäresi ja osaat tehdä oikean päätöksen. =) Suerte!

p.s. Minäkin olin fiksu tyttö, en juonut tai poltellut ennen reissua... Mutta kaikkea sitä tuli kokeiltua, vaikka en lähtenytkään rajojani kokeilemaan, vaan kieltä oppimaan! (suuri intohimoni on olla monikielinen)

Oma tyttäreni on parhaillaan Espanjassa vaihto-oppilaana ja täytti siellä ollessaan 18-vuotta. Asiat ovat siellä sujuneet pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on ollut. Hän on joutunut vaihtamaan kerran perhettä ja koulua ilman omaa syytään. Ikäväkin on välillä ollut kova, vaikka hän viihtyykin hyvin vaihtarina. On totta, että siellä nuoret saattavat kokeilla rajojaan ja päihdekulttuuri on siellä erilainen. Itse en olisi päästänyt tytärtäni lähtemään vielä 15-vuotiaana, vaikka hänkin vaikutti tuolloin järkevältä tytöltä. Ja vielä nytkin täysi-ikäisenä on asioita, joissa hän tarvitsee vanhemman apua ja ohjausta. Jospa lapsesi jaksaisi odottaa vielä muutaman vuoden?

Olin itse vaihtarina 15-vuotiaana. Jokainen 15-vuotias ei ole varmastikaan kypsä lähtemään pidemmäksi aikaa ulkomaille, mutta toisaalta kyseessä on myös kasvattava kokemus.

Näistä päihteistä olen aikaisempien vastauksien kanssa aivan eri mieltä; harvassa maassa rellestetään Suomen tapaan (sanoisin että miltei poikkeuksetta jokainen yläasteikäinen Suomessa on ainakin kokeillut alkoholia), ja itse en ainakaan vaihdossa uskaltanut vieraiden vastuulla ollessani riehua.

Se, mistä itse olisin 15-vuotiaan suhteen huolissani, on kulttuurishokki. Se, että asuu ulkomailla kaukana lähimmäisistään, joutuu puhumaan vierasta kieltä, joutuu sopeutumaan ulkomaisiin tapoihin jne. voi olla monelle aika kova pala purtavaksi. Etenkin kun me suomalaiset olemme usein hieman sisäänpäinkääntyneitä.

Sinä äitinä tiedät parhaiten, millainen tyttäresi on. Jos hän on todella sosiaalinen, rempseä ja sanavalmis, pärjää hän varmasti todella hyvin. Totta on se, että 15-vuotias tarvitsee vanhemman apua ja ohjausta, mutta eihän vaihto-oppilaaksi lähteminen tarkoita omilleen muuttamista, vaan isäntäperhe on kyllä tukemassa ja auttamassa.

15-vuotias on liian nuori. Poikani oli luokioaikana vahdossa Kanadassa ja täytti siellä 18 v. Sopiva ikä.

Tyttäreni on käynyt Espanjan kielen alkeiskurssin ja tytöltä löytyy kyllä järkeä päästä ;) (ei polta, juo jne.)

^Tuossa tapauksessa voit päästää! Itse olin 9. luokan keväältä lähtien vuoden vaihdossa ja selvisin hyvin :) Toisaalta joskus tuntuu, että olisi sitä voinut odottaa vielä vuoden, mutta oli kiva toisaalta suorittaa lukio kerralla ilman vaihto"välivuotta".

En usko että kielitaito tulisi olemaan ongelma jos päättäväisyyttä löytyy. Suosittelisin tyttöä kuitenkin käymään ensin peruskoulun loppuun, hän on kuitenkin vielä nuori ja ennättää vaihtoon ysiluokan jälkeenkin. Tiedän, odotus on tuskastuttavaa, mutta varmasti sen arvoista ja helpottavaa tietää että peruskoulu on suoritettu. Muutenkin harvinaista että koko 9. luokan ajaksi lähdetään, yleensä lähtö tapahtuu aikaisintaan vasta 9. luokan jälkeen, useimmat lähtevät lukion toisella luokalla.

Neuvoni siis olisi että kehota tyttöä odottamaan vielä vuosi. Uskon, että vuoden päästä tyttäresi itsekin ymmärtää kasvaneensa todella paljon, vaikka nyt tuntee olonsa tarpeeksi kypsäksi.

Päästä ihmeessä, mutta kannattaa odottaa suosiolla vuosi, jotta on kädessä peruskoulun päättötodistus ennen kouluun lähtöä. Eli siis lukion ekalla kannattaa lähteä:)

Jos kysymyksessä on ensimmäinen ulkomailla oleskelu niin lyhyempi 1-3 kk kielikurssi nyt kesällä olisi varmasti riittänyt. Suosittelisin että tyttö käy peruskoulun loppuun Suomessa ja sit 9. luokan jälkeen kesäksi Espanjaan.

Tulin itse nyt keväällä Espanjasta takaisin Suomeen. Olin siellä koulun puolesta töissä. Päihdekulttuuri tosiaan on erilaista kuin Suomessa. Lähinnä espanjalaiset itse osaavat käyttää alkoholia hillitysti, mutta esim. kannabis siellä on käytännössä laillista ja sitä palaa kyllä joka nurkalla. Turistien takia varsinkin Aurinkorannikolla ja Barcelonassa liikkuu paljon myös muita huumeita. Viinaa saa ostettua lähes kuka tahansa ja kaduilla on röökiautomaatteja.

Liikenne on välillä ihan kaistapäistä ja autot hurjastelee miten sattuu. Julkiset kulkuneuvot olivat mielestäni turvallisia ja nykyaikaisia.

Talot ovat monissa paikoin homeessa ja torakoitakin vilistelee aika ajoin.

Espanjalaiset todellakin elävät hällä väliä asenteella ja meininki ei ole ollenkaan luotettavaa, kuten Suomessa on tottunut.

Myös jatkuva pakolaisten tulva (varsinkin Costalla) aiheuttaa välillä turvattomuuden tunnetta kun törmäät kaduilla nukkuviin kodittomiin, sekä inhottavat marokkolaiset tuppautuvat yksinäisen naiskulkijan seuraan. Kerjäläisiä myös on aika paljon.

Oma kokemukseni oli hyvä, vaikka ongelmiakin oli matkassa jonkun verran, mutta sanoisin silti, etten koskaan päästäisi alaikäistä yksin Espanjaan lähtemään.

Tuo ajatus, että ilman muuta hän pääsee ja kannustat, on hyvä. Ja siihen perään se, että kannattaa odottaa pari vuotta, että on hieman vanhempi, koska silloin saa paljon enempi irti tuosta kokemuksesta.

Tiedän, että aiheutan tällä metelin, mutta itse olin 16-vuotiaana vuoden USA:ssa vaihtarina ja mielestäni olin liian nuori ja en todellakaan enää luota kaupallisiin järjestöihin (Itse olin EF:n kautta), perhettä jouduin vaihtamaan kolme kertaa ja sain todella traumaattisia kokemuksia (mm. uhattiin aseella ja tavaroitani varastettiin perheessä). Oma perheeni luotti sokeasti järjestöön, mutta varsinkin kyseisen järjestön toiminta oli todella ala-arvoista ja yli puolet vaihtareista kohtasi ongelmia ja perhettä vaihdettiin useasti. Vaihtarivuosi on siksi mielestäni hyvä pitää vasta vaikka 18-20-vuotiaana, kun on vaikka yliopistossa!Omia lapsiani en taatusti uskalla enää laittaa vaihtoon alle 18-vuotiaina.

Ite olin siel nii vähäks helmee sain pilluu joka viikonloppu näissä "college partyis" ryypättii sit ja kerranussittii yhe mutsii porukal. sitte kotii iha krapulas ja morkkis pääl vähäks oli siistii sit vittuilla mun faijalle ja mutsille. hähä

Olin itse 13 vuotiaana Maltalla kolme viikkoa, hyvin selvisin.
Ja siksipä mielipide; Anna tytön elää!
Varmasti hyvin kasvattava kokemus, ja paljon etua tulevaisuudessa.
Ylisuojelevan kurin alla kukaan opi mitään.
Ite tuli kyllä siellä maltalla juotua itseni niin känniin etten mitään muistanut, mutta opin ainakin siitä etten juo enää koskaan sukumme kauhean (perinnöllisen...) krapulan takia...

itse olin usassa vaihtarina 09-10 ja oli 17v.
tottakai päästä tyttösi vaihtoon, vaihtarivuosi on parasta mitä itselleni on tapahtunut koskaan koko elämäni aikana!!! mutta kannattaa miettii järjestö ja ajankohta tosi tarkkaan. Suosittelen sellaista järjestöä, joka ei maksa rahaa isäntäperheelle jne. esim AFS on luotettava. Ja 15 v on kyllä liian nuori. Itse lähdin 17 v ja vuosi meni mahtavasti sillä olin jo tarpeeksi kypsä mutta 15 vuotiaana vuosi olis ollu aivan toisenlaine...

Hyvä että olet antanut luvan, vaihtarivuosi on kasvattava kokemus. Oma lapseni on kyseisen järjestön kautta vaihtarina tällä hetkellä ja se on elämäni suurin virhe. Esitteet ja todellisuus on kaukana toisistaan. Mieti sitä, että kun laitat lapsesi tuon järjestön kautta, onko hän tarpeeksi vanha hoitamaan ja kohtaamaan mahdolliset vastoinkäymiset todella yksin. Ei nimittäin oleskelumaassa apuja tule. Olen vain onnellinen että lapseni on niin "vahvaa" tekoa, ettei ole vielä luovuttanut, mutta helvettiä on ollut välillä.

Minä ja sisareni lähdettiin vaihtoon lukion ensimäiseltä (puolessa välissä johtuen kohdemaiden koulun aloituksesta tammikuussa) eli olimme 16vuotiaita ja se oli mielestäni hyvä ikä. En koe että olisin vielä ysiluokaksi ollut kypsä vuoteen, olin kesällä ennen ysiluokkaa kolme viikkoa saksassa- se oli silloin sopivan mittainen aika.
Järjestöä kyllä miettisin vielä, ei mikään paras ja luotettavin vaihtoehto. Espanjaan pääsee muidenkin kautta :).

Itse tällä hetkellä vaihtarina olevana voin sanoa, et vaihtovuosi on aivan upee kokemus! Ite lähdin 17-vuotiaana, ja oon siitä onnellinen. Vaikka toisaalta tuntuu et heti peruskoulun jälkeen ois ollu koulun ja ystävien kannalta helpompi lähteä, oon ilonen et päädyin oottamaan vuoden. 15, tai vielä edes 16-vuotias ei välttämättä oo tarpeeksi kypsä lähtemään vaihtoon. Vaikka tyttäresi olisikin fiksu, niinkuin koen itsekin olevani, ei kysymys ole siitä, vaan siitä, että kaiken kaikkiaan vaihtovuosi on melko vaikea kokemus. Täällä tulee monia vaikeita hetkiä, eikä kaikki aina mene niinkuin on suunnitellut. Vaihtovuosi ei ole pelkkää unelmaa. On koti-ikävä, joskus vaikea saada ystäviä, hostperheen kanssa ongelmia tai vain kulttuurishokki. Suosittelisin odottamaan edes vielä vuoden, uskon että niin tyttäresi saa vaihtarivuodesta paljon enemmän irti. Muuten, anna tyttäresi mennä ja kokea. Ei vaihtovuosi tekee fiksuista nuorista tyhmiä/vastuuntunnottomia, päinvastoin. Se kasvattaa monella tapaa.

Mielestäni 15-vuotias on liian nuori lähtemään. Itse täytin vaihdossa ollessani 18 ja koin tuon ajan juuri oikeaksi. Tarpeeksi aikuinen, mutta silti vielä tarpeeksi seikkailunhaluinen moiseen koitokseen! Vastuuntuntoa vuoden aikana tarvitaan rutkasti ja omaa päätä kieltäytymään jos kaveripiirissä halutaan tehdä laittomuuksia. (Vaihtarilla on monissa asioissa eri säännöit kuin muilla maan nuorilla. Esimerkiksi autolla ajaminen voi johtaa kotiinlähettämiseen.)

Vaihtarivuosi voi olla yksi parhaista kokemuksista, ja itse olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni, että he luottivat minuun ja sain mennä. Järjestöistä suosittelen oikeastaan vain AFS:ää ja YFU:ta. Muista järjestöistä olen kuullut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vain kauhukertomuksia. Rotarit tietysti ovat asia erikseen.

Heippa!

Olin vaihtarina Euroopan ulkopuolella 17-vuotiaana, ja vaikka oikeastaan kaikki läheiseni, perhe, ystävät ym. pitivät minua "harvinaisen kypsänä", näin jälkeenpäin ajatellen en ollut sitä todellakaan. Vaihtarivuosi kasvatti, eikä aina niin lempein ottein. Perheen henkinen ilmapiiri oli ahdistava, eräs jäsenistä kärsi mielenterveysongelmista, ja koska olen itse aikamoisen herkkä ulkopuolisten mielialoille, olin itsekin aika ahdistunut ja kireä koko vuoden.

Muttamutta. Tässä on pointtina nyt se, että vaikka tyttäresi tuntuisi kuinka järkevältä ja kypsältä, vaihtarivuosi tulee väkisin kasvattamaan häntä. Paljon. Oma-aloitteisuus ja päättäväisyys ovat kullanarvoisia taitoja! Kaikki ei todellakaan tule valmiina tarjottimella, vaan itse täytyy nähdä paljon vaivaa aivan yksinkertaisten asioiden, puhelinliittymien, pankkitilien ym. hoitamiseksi. Jos tyttäresi on valmis huolehtimaan pitkälti itse itsestään, hän voisi olla jo 15-vuotiaanakin sopiva vaihtoon lähtijä.

Niin ja päihteistä vielä. Kuinka helposti tyttäresi on "mukaan houkuteltavissa", tai kuinka hyvin hän kestää ryhmäpainetta? Hän ei ehkä juo Suomessa, mutta ulkomailla, poissa äidin valvovan silmän alta, saattaa hyvinkin herätä halu kokeilla vähän vapaampaa elämää. En itse juo enkä polta edelleenkään, vaikka vaihtarina ollessani aluevalvoja, isäntäperhe ja ylipäänsä kaikki olivat melkein tyrkyttämässä minulle viinaa. Juomakulttuurit ovat erilaisia eri maissa, kuten noista alkupään viesteistä voi päätelläkin. Jos juomattomuus on tyttärellesi tärkeä periaate, ei hän luultavasti ryyppää Espanjassakaan, mutta jos se on tavallaan pakon sanelema tilanne (jottei saisi toruja vanhemmilta tms.), ei hän ehkä ulkomailla pysykään raittiina. Ei juominen ihmistä millään tapaa huononna, mutta jos tyttäresi ei tiedä, kuinka viina häneen vaikuttaa, saattaa varsinkin epäluotettavassa seurassa kännääminen vaikeuttaa koko vuotta.

STS:stä järjestönä en osaa sanoa mitään, mutta olen kuullut aika paljon negatiivisia juttuja oikeastaan kaikkialta missä ko. järjestön nimi mainitaan. Eri asia on sitten, kuinka paljon niistä on totta (enkä siis väitä täällä kommentoivia ihmisiä valehtelijoiksi, tarkoitan huhupuheita!). Jos itselläni olisi lapsi, saattaisin miettiä useampaan otteesseen. Oma järjestöni oli aika onneton myös, mutten ala tässä mustamaalata. Tunsin sinä vuonna AFS:n vaihtareita, ja heillä pyyhki homma todella hyvin - he saivat toimia aika vapaasti, ja heillä oli hyvä yhteishenki. He tekiväy myös paljon matkoja ja näkivät maata, mutta perheet olivat heilläkin mitä olivat. Anyway, lähettäisin oman lapseni varmaankin juuri AFS:n kautta, jos minulla lapsi olisi. :-)

Itse siis tiedät, millainen tyttäresi on. Äidin silmä saattaa kuitenkin erehtyä, vaikka tarkka onkin (en pidä itseäni edelleenkään kovin kypsänä, vaikka oma äitini toitottaa aivan muuta). STS:ää kannattaa harkita tarkkaan järjestönä ja tutustua näihin ei-kaupallisiin (AFS, YFU). Ja jos tyttäresi todella haluaa lähteä vaihtoon, ehkä hän jaksaisi odottaa vielä vuoden? Lukion 1. ja 2. luokan (tai amiskan) välisenä kesänä lähtö olisi kuitenkin ehkä se paras hetki. Mutta mitä ikinä päätättekin, toivon tyttärellesi kaikkea hyvää! ♥