Mitä Sinulla olisi lahjoitettavaa

Minä voisin antaa hymyn, se on lämmin osoitus että välittää.

Pysähtyisin hetkeksi ja hymyilisin vastaantulijalle.

Kyllä haluan antaa lahjoituksena hymyn köyhälle. Poliitikotkin sanovat että kun hymyilet kehitysmaissa, niin mitään parempaa et saa kuin hymyn takaisin ihmiseltä jolla ei ole mitään.

Avustusjärjestöihin en ole koskaan luottanut, sillä kaikki rahat menee rikkaiden taskuun, ei niiden jotka sitä tarvii, vielä on haitissakin kodittomia, tsunamissa kotinsa menettäneitä ym katastrofin uhreja vailla mitään, vaikka vuosia on kulunut, mutta apu ei ole mennyt perille.

En ole koskaan saanut apua, vaikka olen työlläni verjoja maksanut. Kaikki apu menee pakolaisille ja ulklaisille,j otka suomeen tulee, oman maan kansalaiset eivät saa mitään, siksi suomessa on jo 1.000.000 köyhää ihmistä ja lisää tulee kovalla vauhdilla. Pyytänyt olen mutta koti meni, perhe hajosi, työ meni ja sairaus tuli.. nyt elän alle 400 e kk, josta maksan kaikke laskut vielä...

Anamisen puolelle on menny, hymyillyt olen, mutta en ole saanut siitäkään hymyä takaisin.

olen antanut nuoremmalle juuri yksin muuttaneelle itselleni tarpeettomia, mutta ehjiä ja kunnollisia keittiö tarvikkeita, ikkunaverhoja, ja myöskin pussilakanoita, lähes uusia ja joitakin ihan tavallisia koristeesineitä.Tavarat on olleet ihan hyvää laatua, mutta tarpeettomia minulle.

Jos tiedän, että saajana olisi todella köyhä (eikä esim. jobbari), olisihan mulla paljonkin itselle ylimääräiseksi jäänyttä annettavaa, esim. astioita, sänky, yöpöytä, laatikostoja, pyyhkeitä ja lakanoita, lasten rattaat, lasten vaatteita...

Mieluiten ilman välikäsiä tai sosiaalitoimen kautta.

Olen vienyt tavaraa myös SPR:lle, mutta esim. Kontti-tavaratalot myyvät tavaraa niin kalliilla, ettei köyhät sieltä mitään pysty ostamaan. Rahat menevät "liian monelle rikkaalle", joten en enää lahjoita sinne mitään, koska varoja on myös kavallettu.

Saanut en ole mitään, antanut sitäkin enemmän.

Lahjoittaisin hyvän neuvon, lopeta laiskottelu ja loisinta.

Onnelllinen on se joka antaa kaiken vähästä. Jos sulla on yhdet lenkkarit, lahjoita ne rikkaille, niin se on onnea.

Jonkin verran rahaa tai rahanarvoista tavaraa, kuten ruokaa ja vaatteita.

Annan muutaman lantin kerääjille ja kerjääjille sekä enemmän kummiperheelleni ulkomailla sekä sukulaisilleni.

Voin antaa naamakkain. Menee varmemmin oikeaan osoitteeseen.

Jossakin määrin.

On, varsinkin anatamisesta.

Olen antanut paljonkin tavaraa pois. Itselle pieneksi käyneitä hyviä vaatteita,astioita, lakanoita, verhoja, kirjoja, huonekaluja. Olen antanut suoraan joillekin, mutta myös toimittanut kirpputorille. Nyt olisi annettavana lasten vaunut rattaat. Ne ajattelin antaa jollekin todella köyhälle perheelle, eli sellaisille joilla ei ole vara edes kirppikseltä ostaa. Tekisin näin, koska kuulin että tuolta mun suosimalla lähetyksen kirpputorilla henkilökunta ottaa saapuvasta tavarasta itse parhaat päältä. Se ei käy laatuun. Haluan että lahjoituksestani olisi todella hyötyä oikeasti köyhälle perheelle. En vain tiedä mistä löydän tämän perheen, koska esim. sossu tai diakonitoimisto ei anna mitään nimiä. Se on hyvä ettei anna, mutta jotenkin pitäisi saada yhteys tällaiseen perheeseen, joka on todella avun tarpeessa.

Olisi paljon annettavaa lasten pieniksi käyviä vaatteita, olisi mattoja ja huonekaluja, astioita.

Mutta en anna. En ole itsekkään saanut mitään ilmaiseksi.

Se joka haluaa, saa ostaa ne multa, mutta niillä on hintansa.

olenpa nähnyt sellaistakin että joku on saanut vaikka lasten vaatteita ja leluja, on sitten itse vienyt ne samantien sellaiseen kirppikseen joka maksaa heti niistä, ja sitten on kaljakauppaan suoraan menty. eipä lapset mitään saaneet.Tunnen tämän naisen, mutta en itse ole se joka antoi tavarat.

Jos on aikaa niin minä voisi antaa pari elämänohjetta.

Sosiaalipummeille saattaisin antaa pari metriä köyttä ja näyttäisin pari solmua niin pummi voisi ripustautua venytettäväksi omatoimisesti.

Romanikerjäläisille voisin kertoa miten Suomesta pääseee nopeiten pois!

Köyhyys on jokaisen oma valinta ja siitä parannutaan töitä tekemällä. Menkää köyhät siis työhön niin elämä alkaa hymyillä eikä teidän tarvitse loisia yhteiskunnan rahojen varassa.

Kun ystävät ovat tarvinneet isompia summia (nelinumeroisesta ylöspäin), olen antanut heille korotonta lainaa heidän itse laatimallaan maksusuunnitelmalla. Rahantarpeessa oleville tuttaville ja puolitutuille (sekä tietysti ystäville) olen antanut rahaa (kaksi- tai pienen kolminumeroisen summan). Antanut sen takia, että en halua maksamattoman velan pilata kaverisuhdetta. Joskus myös ostan edellämainituille jotain mitä he tarvitsevat, kuten digiboksin, tai kokoan tietokoneen osista. Joitakin olen myös muistanut hemmottelulla kuten hieronta- tai hoitolalahjakortilla.

Avustusjärjestöistä olen antanut rahaa pelastusarmeijalle ja spr:lle. Hurstia aion tukea seuraavaksi. Muista avustusjärjestöistä ei ole kokemusta. En epäile, etteivätkö nämä järjestöt saisi apua perille, mutta silloin kun järjestää itse lähimmäiselleen sitä, mitä hän tarvitsee, tietää varmasti avun olleen toivotunlaista.

Rahallisen avun saamisesta ei ole kokemusta, mutta ystäväni ovat olleet tukenani myös silloin kun itselläni on ollut vaikeaa. Se on tuntunut tosi hyvältä.

1933 syntynyt mies kertoi kuinka naapurin emäntä antoi hänelle köyhälle pojalle villasukat.

Poika vei langat ja emäntä kutoi sukat.
Poika oli 15v. hän teki sukkien kutomista vastaan emännälle kaksi viikkoa kokopäivä työtä aamulypsystä iltalypsyyn myös lauantait..
- sahasi ja pilkkoi polttopuita puuliiterillisen
- levitti naapurin navetan lannat lumen päälle pellolla, sai hevosen lainaksi talosta se oli korvattavaa joten lantaa riitti navetassa oli 40 lehmää ja peltoja 45 hehtaaria...

Arvo kutomistyölle, työtunneissa, työn määrässä vai kunkin itse arvostamasta tuotoksesta.
Sen koon 45 sukkia n. 20 cm varsilla kutoo jotain 12-14 tuntia...
Se poikanen teki miehen työtä 120 tuntia ainakin...

Kyse ei ollut työstä tai töistä vaan vallasta isontalon emäntä > pienen torpan poikalapsi...

jäin tarinasta miettimään miksi poika ei itse kutonut sukkia, kun langat kuitenkin oli...
Kotona ei ollut ruokaa ja sai ruuan työpäivilleen talossa. Mutta ei tuo poika koskaan opetellut kutomaan... IHME?

hänellä oli kuusi veljeä ja heillä oli kaikilla yksi sisko...
naisten työt ja miesten työt olivat perinne...

kysyin kyllä MIKSI et itse opetellut? vastaus jäi kait saamatta tai tuli joku keskeytys ja unohdin..

Käytettyjä cd-levyjä ja vaatteita ym. jota ei tarvitse itse. Lantti kolehtiin ja kerjäläiselle.
Vanhoja vaatteita ei kukaan tule ostamaan väheksymättä periaatettasi, parasta on antaa kierrätykseen. Jos en olisi yhtään kierrättänyt olisi yksi huone täynnä tavaraa.

Olen antanut nuorelle opiskelijalle sohvakaluston, joustinsängyn, kattiloita ja muita keittiötarvikkeita. Muille tuttaville olen antanut esim. verhoja, pöytäliinoja, tuoleja, ilmatäytteisen sängyn, ruokaa ja rahaa sekä niitä villasukkia. :D

Usein leivon leipää enemmän kuin on tarviskaan ja lahjoitan niistä pari muillekin. Lisäksi olen aikuisten lasteni köyhille ystäville lähettänyt joskus kahvikakun yms. pientä tuliaisiksi.

Auttaminen on hauskaa, itseasiassa kaikkein hauskinta maailmassa. En ole itsekään mikään rikas, mutta minulla on tarpeeksi kaikenlaista.
Järjestöille en ole antanut mitään merkittäviä lahjoituksia koskaan, korkeintaan kolikoita keräyslippaaseen.

Hyvyyden kartoitusta
Mitä Sinä voisit antaa köyhälle/ vähävaraiselle?
– käytettyjä, mutta ehjiä ja hyviä
Astioita, vaatteita, mattoja

Mikä olisi se tapa, jolla lahjoituksen tekisit?
Varma tapa olisi suoraan, mutta köyhyys on monelle häpeä eikä tutulta oteta niin vain vastaan…
Jos et halua antaa lahjoitustasi kasvotusten köyhälle, miksi et?
- olen itse ja olen aina ollut tuttava piirini köyhin. Ensin opiskelija, sitten opintolainan takaisin maksaja yksinhuoltaja.

Luotatko avustusjärjestöihin (SPR tms.)? Jos et, miksi?
SPR on kyllä luotettavin, vaikka myyvät tuotteita rahoilla hankitaan lääkkeitä.
Olen ollut Pelastusarmeijan kirpputorilla, kun sinne tuotiin tavaraa.
Tavaroissa oli huonekaluja ja astioita, myyjä soitti heti tuojan lähdettyä; nyt tuli hyväkuntoisia ja luetteli. OK laitan sivuun.
Oli keittiön pöytä tuoleilla, niihin laittoi myyty lapun, astioita keräsi takatiloista hakemaansa pahvi laatikoon ja päälle myyty lappu. Venyin ja odotin tuli vuoron vaihto… uudelle myyjälle sanoi nuo haetaan huomenna.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia antamisesta/ saamisesta?
Pari kertaa olen antanut Pelastusarmeijalle…
Painoni vaihtelee ja pieniksi jääneet vaatteet harmitti, annoin pois.
Annoin myös 1980 opiskelijoiden keräykseen, piti mennä jonnekin hätä alueelle ulkomaille. Vaatteeni kävelivät vastaan pihalla ja lähi alueella, ja pitäjä ei ollut niitä ostanut, asuin opiskelija talossa. Eniten harmitti vihki tunikani, näin sen kerran räkäposkella hilluvan tytön päällä Nyssessä. Sen erän antoon oli syynä se, etten halunnut vaatteitani enää nähdä.

Tampereelle on ainoa paikka, johon voi antaa niin ettei VÄLIKÄDET niitä myy Musta Lammas. Saajat saattavat myydä, mutta se on vaihto ehdoista se valinta, saaja saa vaatteet jne. apuna.