Kaikille 60- ja 70-luvulla syntyneille
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä. Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa, jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan. Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle. Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne, joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!! Kirjoittanut: - Niemen jengi -
http://www.facebook.com/#!/notes/niemen-jengi/kaikille-60-ja-70-luvulla-syntyneille/188697264501593
Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä. Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa, jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan. Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle. Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen. Sinä olet yksi niistä. Onnea! Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne, joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Hyvä 60- ja 70-luku!! Kirjoittanut: - Niemen jengi -
http://www.facebook.com/#!/notes/niemen-jengi/kaikille-60-ja-70-luvulla-syntyneille/188697264501593
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä nyky-järjestelmässä ei pidetä siitä, että ihminen itse tietää, mitä ihminen haluaa ja tarvitsee elämässä. He = ketkä kaikki? markkina-kapitalismiin hurahtaneet (ainakin) haluavat hallita sitä, mitä jokainen ihminen haluaa ja tarvitsee.
"Älä anna toisten kertoa sinulle, mitä haluat."
Pahimpia toisten puoleta tietäjiä ja päällepäsmäreitä ovat 30 ikäluokka. Tän porukan tyyppesimerkkejä ovat Mari, Jutta ja Jyrki, voiko enää tylsempiä säätäjiä ja kaikkitietäviä tyhjänpuhujia olla kuin nää kolme. Onneksi Timo tuo kaivattua väriä keskusteluihin muuten niitä ei jaksaisi seurata vanha ekikään.
No, toi nyt on ihan siis älytön juttu sinänsä, että koko yhteiskunta on muuttunut niin paljon 60-luvusta 80-lukuun ja tähän päivään puhumattakaan.
Joo, 60-luvun kakaroista - kuinka moni edes asui kaupungissa?
Että joo, kehitystä ei voi estää ja siksi aika älytöntä vertailla keskenään kivikautista 60-lukua ja tätä päivää. Siksi toisekseen kuuskytluvulla syntyneet ovat liki viiskymppisiä jo - tai siis tästä se viiskymppiä lähtee - 61-syntyneet ens ja sitä rataa.....
Mutta kyllä - huolissaan voi olla tästä nettiyhteiskunnan alun porukasta - niillä on vaikeaa - juu no, viiskymppisetkin kyllä netissä touhuavat - on niin vaarallista, kun ei pysty hahmottamaan mikä on realiteettia ja mikä on nettihulluutta. Ei pysy enää hommat hanskassa. Ihan hyvä esimerkki se, että nettiversioissaan sanomalehdet vetävät suuret otsikot jostain pikkujutusta - joka taas sitten synnyttää eräitten keskustelumanian kautta harhaisen tärkeyden tuolle jutulle - paperilehdessä ko. juttu on pikkujuttuna lyhyt stoori sivun laidassa.
No jooooooooo...........
Itsekin toivoisin että voisin jollain tavalla rakentaa eston näille suomi24:n maniapalstoille.
Olipa hienosti kirjotettu, juuri noinhan se on. Kyllä se oli mahtavaa aikaa!