Lahkon saarnaaja mua otsaan kosketti
Ja katso, henki minut selälleni heitti
Jalkain sätkivät ja kädet ilmas viuhtoi
Kielillä mun suuni puhumaan nyt alkoi
Uskoon tulon autuutta on kaikki tää
Tässä touhussa nyt järki syrjään jää !
Ja katso, henki minut selälleni heitti
Jalkain sätkivät ja kädet ilmas viuhtoi
Kielillä mun suuni puhumaan nyt alkoi
Uskoon tulon autuutta on kaikki tää
Tässä touhussa nyt järki syrjään jää !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen alkoholisti ja julistan Jeesuksen toista tulemista:
On uskoontulon hurahdus
Mahtava tuo kokemus
Kädet viuhtoo, jalat sätkii
Ajatukset päässä pätkii !
Hannun sarkastinen aloitus oli hyvä.
Sätkiminen ja mahdollinen suun vaahtoaminen kannataisi tosin tutkituttaa lääkärillä. (joke)
;)
Noin ne tullee uskoon, oletan kuitenkin prosessin olevan pitkähkön, vuosien juttu. Siinä ihminen saa rauhan mieleensä ja alkaa uskoaan systemaattisesti vahvistamaan.
Yhden väärän uskomuksen saamiseksi ihmisen päästä pois, tarvitaan 7 kertainen määrä päinvastaista todistelua. Esim laiha, jos pitää itseään lihavana, on terapeuteille todella haastava tapaus. Ihminen rimpuilee uskomuksissaan ja kieltäytyy joskus totaalisesti ottamasta edes käsittelyyn päinvastaista tietoa.
Ehkä tuo uskomus, olkoon terveydellinen tai uskonnollinen, täyttää jonkin tehtävän ihmisen mielessä ja siksi vahingollisen uskomuksen kitkeminen pois ihmisen ajatuksista on pitkä ja vaikea tie. Varsinkin, koska tuo ihminen itse on monesti pahin terapiansa vastustaja.
Perususkonnollinen uskomus ei ymmärtääkseni ole yleensä vahingollinen ihmiselle itselleen, mutta mikäli ihminen hurahtaa negatiivisesti, esim alkaa itseään halveksimaan, helvewttiä pelkäämään tms niin silloin tarvitaan trerapeuttia, Eikä vieläkin Hullumpaa saarnamiestä.
Sun kommenteista huomaa että on tullut tehtyä tutkimusmatkaa itseensä jonkin verran.
Minullekin tämä matka on ollut vuosia kestävä prosessi jossa tämä faktan ja fiktion sotkussa ollut verkko piti selvitellä ja uskonnon tuomat ehdollistumiset purkaa ajan kanssa. Lapsesta asti tullut ehdollistuminen istuu valtavan syvällä psyykkeessä.
KeljuKooKojootti
19.3.2011 09:36
Tuota prosessia en ole käynyt uskonnon kanssa läpi. Muiden syiden vuoksi kyllä. Olettaisin yhtymäkohtia kokemuksistamme löytyvän.
Itseni mitätöiminen sai ilmeisesti lapsuudessa alkunsa isän auvoisella avustuksella. Väkivalta, jos sitä siksi halutaan nimittää, oli totaalista huomiotta jättämistä, ei fyysistä sellaista. Kun pyörä oli pantu pyörimään, niin jatkossa pahin aivopesijäni olin lopuksi minä itse.
Jos tuosta lapsuuden shitistä jotain hyvää pitäisi keksiä, niin innovatiivisuutta on minussa liiankin kanssa. Teknisten ratkaisujen tekeminen on helppoa. Hinta tuosta "näppäryydestä" oli kyllä kova.
Ilman olisin ollut, mielummin.
Itseäni olen tutkinut ilmeisesti keskimääräitä enemmän.
Yksin itsensä tutkistelu ei välttämättä ole hirveän tehokasta. Minulle tehokkaampi tapa on tehdä muista ihmisistä havaintoja ja miettiä, onko omassa päänupissa samankaltaisia ajatuksia, päähänpinttymiä, fobioita, luuloja tms. Niitä on olettaakseni jokaisessa päässä. Haitaksi nuo luulot ovat vasta sitten, kun mielikuva itsestä muiden silmissä karkaa liian kauas, hyvään tai pahaan suuntaan, muiden näkemästä ja kokemasta. Näin minusta, vaikken keskikoulua ja tekua enempää olekaan lukenut.
Tieteen tutkimustulokset, lukeneet ihmiset, maallikollekin ymmärrettävästi puhuvat ja kirjoittavat proffat ja muut älyköt ovat erinomainen tietolähde tuolle itsensä tutkimusmatkalle. Kirjailijoita ja nettiä toki unohtamatta.
Tämä toki sillä reuna-ehdolla, että jokin asia ihmistä itseään edes kiinnostaa.
Itse en asioihin tutustumista pidä minään yleisenä itseisarvona.
Jokainen tulkoon elämänkatsomuksineen onnelliseksi.
Mutta muiden ihmisten kunnioittaminen, mikäli nämä eivät tyrkytä muita loukkaavia mielipiteitä, on jo itselleni itseisarvo.
Uskonnollinen, jos muukaan propaganda ei ala elämään, muuta kuin sopivassa "maaperässä". Saarnamiehet saavat elämäänsä tyytyväisille saarnata ihan vapaasti. Vastaanotto on liki 0%. Tekee silti saarnaajan tyytyväiseksi, eihän Jaakob:kaan tee muuta kuin sitä, mihin kokee olevansa velvoitettu, lahkonsa raamatuntulkinnan perusteella, oletan.
"Itseni mitätöiminen sai ilmeisesti lapsuudessa alkunsa isän auvoisella avustuksella. Väkivalta, jos sitä siksi halutaan nimittää, oli totaalista huomiotta jättämistä, ei fyysistä sellaista."
Olet sinäkin raskaita juttuja käynyt läpi.. Elämän pelikortit ei ole valitettavasti kaikille yhtä hyviä :(
No problemos, nyt.
Olen ilmeisesti välillä raivostuttavankin varma kannastani. Kaikkinainen ylimielinen ylikävelyn yrityskin jää ihmisiltä tekemättä.
Olkoon vaikka virkamiesmäistynyt postineiti, joka Tietää ja yrittää Päättää puolestani jonkin asian, minun mielipiteestäni huolimatta. Siis sellainen asia, joka olisi postin ohjeiden mukaan asiakkaan itsensä päätettävissä.
Kerran juuri kilahdin postin eukolle, koskapa kävi noin. Otin pääpostista asian selville ja seuraavalla kerralla kerroin rauhallisesti asian oikean laidan. Täti alkoi natisemaan, kun en alistunut mokomaan. Ilmoitin käyttäväni vastedes pääpostin palveluita, koskapa palvelu pelaa loistavasti.
Tuo oli pikku esimerkki tiukasta luonteestani.
Samanlainen olin heti 13v isäni kuoltua. Olin helpottunut, kun ukko kuoli ja menin seuraavana päivänä rauhallisin mielin kouluun.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa.
(en silti suosittele)