Jos on joku jonka läheisyydestä nauttii aivan käsittämättömän paljon. jonka lähellä aika pysähtyy joka kerta eikä koskaan tahtois hänen lähtevän pois. tunne jota hän herättää on jotain, jota ei pysty selittämään sanoin ja vain hieman teoin.
Mutta hän on myös sellainen jonka kanssa ei voi olla lopullisesti, joka kerta kun hänet näkee tietää että se voi olla viimeinen kerta ja kun hän lähtee ei voi olla varma milloin nähdään seuraavan kerran. voiko elämä olla niin epäreilu että pistää miettimään onko helpompaa päästää irti tässä vaiheessa vai onko jo nyt "liian myöhäistä" aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on hän. ja tuskaa lisää se että hänkin tuntee samoin mutta kummatkin tietävät ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Onko turhaa kuluttaa kummankin elämää tapaamisiin joista nauttii aivan uskomattoman paljon. Koska mitään suurempaa pohjaa emme voi rakentaa tietyistä syistä. Onko väärin nauttia niistä hetkistä joita on mahdollista saada. Vai pitäisikö vain yrittää olla erossa ja unohtaa joka painaa kiven lailla rinnassa pelkkänä ajatuksenakin. kumpikaan ei osaa tehdä päätöstä. enkä halua edes ajatella tekeväni. Mutta asia vaivaa hyvin paljon hänen pois ollessaan. on hetkiä kun olen sinut asian kanssa ja pystyn ajattelemaan että nautin niin kauan kun sitä kestää. toisinaan taas mietin hänen elämäänsä ja omaani että kannattaako polkea paikallaan ja olla rakentamatta itselleen pysyvää suhdetta ja mahdollista perhettä. Paljon ajatuksia ja kysymyksiä mutta niin vähän vastauksia
Mutta hän on myös sellainen jonka kanssa ei voi olla lopullisesti, joka kerta kun hänet näkee tietää että se voi olla viimeinen kerta ja kun hän lähtee ei voi olla varma milloin nähdään seuraavan kerran. voiko elämä olla niin epäreilu että pistää miettimään onko helpompaa päästää irti tässä vaiheessa vai onko jo nyt "liian myöhäistä" aamulla herätessä ensimmäinen ajatus on hän. ja tuskaa lisää se että hänkin tuntee samoin mutta kummatkin tietävät ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Onko turhaa kuluttaa kummankin elämää tapaamisiin joista nauttii aivan uskomattoman paljon. Koska mitään suurempaa pohjaa emme voi rakentaa tietyistä syistä. Onko väärin nauttia niistä hetkistä joita on mahdollista saada. Vai pitäisikö vain yrittää olla erossa ja unohtaa joka painaa kiven lailla rinnassa pelkkänä ajatuksenakin. kumpikaan ei osaa tehdä päätöstä. enkä halua edes ajatella tekeväni. Mutta asia vaivaa hyvin paljon hänen pois ollessaan. on hetkiä kun olen sinut asian kanssa ja pystyn ajattelemaan että nautin niin kauan kun sitä kestää. toisinaan taas mietin hänen elämäänsä ja omaani että kannattaako polkea paikallaan ja olla rakentamatta itselleen pysyvää suhdetta ja mahdollista perhettä. Paljon ajatuksia ja kysymyksiä mutta niin vähän vastauksia
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannata menettää toivoa....
Oletko kertonut hänelle tunteistasi!!!
Jos et, tee se heti tai...voit menettää hänet lopullisesti.
Ikuisesti.
Kun, hän tietää et tunteet ovat samat.
Uskon, tekee varmasti jotkain asialle.
Koeta jaksella...rohkea askel vain :)
Pieni neuvo vain;))