Täällä taitetaan jatkuvasti peistä siitä kuinka alivoimaiset joukot voittivat näennäisesti teoriassa ylivoimaisilta näyttäneet joukot. eikös ranskalaisetkin sanoneet armeijansa olevan maailman paras, ennen toista maailmansotaa?
Sotakorkeakoulujen sotapeleissä osataan simuloida kaikkea muuta liki uskottavasti, mutta taistelutahdon määrää niillä ei voi ennakoida. Sanonta "petokin on vaarallisimmillaan kotiluolassaan"-pitää paikkaansa.
Taistelutahto koostuu monesta osatekijästä. Etulinjan sotilaan paraskaan urhoollisuus ei auta sen jälkeen kun hän on menettänyt henkensä. Taistelutahtoa tarvitaan myös johtoportaassa. lannistumattomat taitavat johtajat jaksavat valaa uskoa sotilaisiinsa. Lisäksi taitavat johtajat osaavat yllätyksellisyydellä temmata hyökkääjältä aloitteen itselleen. Etulyönti sodankäynnissäkin on puoli voittoa. Osasisivatko sakut perääntyessään itärintamlaa yllättää ryssää kertaakaan suomalaisten tapaan?
Kaikkein tärkein seikka mitä pitää iskostaa alivoimaisen puolustajan tajuntaan on se, että "Luottakaa omiin aseisiinne" Rokan antin "puolustussovan ratekia" on oikea, eli tulta silmille . Mielestäni esim viipurin menetyksen keskeisin syy oli ettei kokemattomalla porukalla ollut uskoa omiin aseisiinsa. Tietenkin on myös paljon muita syita, kuten se ettei viipuria päämajassa todella edes haluttu puolustaa.
Sotakorkeakoulujen sotapeleissä osataan simuloida kaikkea muuta liki uskottavasti, mutta taistelutahdon määrää niillä ei voi ennakoida. Sanonta "petokin on vaarallisimmillaan kotiluolassaan"-pitää paikkaansa.
Taistelutahto koostuu monesta osatekijästä. Etulinjan sotilaan paraskaan urhoollisuus ei auta sen jälkeen kun hän on menettänyt henkensä. Taistelutahtoa tarvitaan myös johtoportaassa. lannistumattomat taitavat johtajat jaksavat valaa uskoa sotilaisiinsa. Lisäksi taitavat johtajat osaavat yllätyksellisyydellä temmata hyökkääjältä aloitteen itselleen. Etulyönti sodankäynnissäkin on puoli voittoa. Osasisivatko sakut perääntyessään itärintamlaa yllättää ryssää kertaakaan suomalaisten tapaan?
Kaikkein tärkein seikka mitä pitää iskostaa alivoimaisen puolustajan tajuntaan on se, että "Luottakaa omiin aseisiinne" Rokan antin "puolustussovan ratekia" on oikea, eli tulta silmille . Mielestäni esim viipurin menetyksen keskeisin syy oli ettei kokemattomalla porukalla ollut uskoa omiin aseisiinsa. Tietenkin on myös paljon muita syita, kuten se ettei viipuria päämajassa todella edes haluttu puolustaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taistelytahtoa suomalaisilla on aina riittänyt, mutta tahdon lisäksi pitäisi olla kykyjä myös - ja niitä suomalaisilta on aina puuttunut.
Vuonna 1918 Saksassa koulutetut jääkärit valkoisine joukkoineen eivät ilman saksalaisten maihinnousua olisi selviytyneet punaisten kehnosti aseistetusta, kouluttamattomasta ryysyläisarmeijasta. Suomen suuret sotasankarit kunnostautuivat vasta teloituskomppanioissa.
Myös vuosina 1939-44 oltiin täysin helisemässä toisen ryysyläisjoukon, puna-armeijan kanssa. Venäläisillä ei ollut minkäänlaista taistelutahtoa eikä sotataitoa, mutta silti suomalaiset olivat täydellisessä lirissä. Saksan ja Ruotsin tuella ja hyvällä tuurilla joten kuten selvittiin.
On ollut suomalaisten onni, että vastassa ovat aina olleet veltot venäläiset. Jotain vähänkin parempaa armeijaa vastaan ei olisi ollut mitään jakoa, oli taistelutahto miten kova tahansa.
Suomen armeija on täysin rapakuntoinen myös vuonna 2011. Taistelutahtoa ja uhoa varmasti löytyy, mutta vain pieni osa miehistä jaksaa kantaa rynkkyään kolmea kilometriä pidemmälle.
>>On ollut suomalaisten onni, että vastassa ovat aina olleet veltot venäläiset.>>Suomen armeija on täysin rapakuntoinen myös vuonna 2011.
Lapin sota ei ollut mitään todellista sotaa. Piti vain N-liitolle näyttää, että siellä muka hirveän tosissaan ajettiin saksalaisia pois maasta.
Yksin Tornion maihinnousussa olivat tappiot molemmin puolin satoja miehiä. Oliko siis kyse näyttelemisestä?
olen alik. jalkaväessä. Seuraavia asioita minulle EI opettettu 12 kk:ssa
- joukkueen toiminta jouduttaessa vihollisen väijytykseen
; välitön tuleenvastaus oikea vastaus
- kk sijoittelu puolustuksessa
; ristiin sivustasuojatuista asemissa melkein rintaman sivulla
- joukkueen hyökkäys
; kiilamuodossa
Eli käytännössä koulutus oli aivan naurettavaa pelleilleilyä...
Jos vain kolme asiaa jäi opettamatta... Kyllä silloin pitäisi pärjätä.
Seuraavia asioita minulle EI opettettu 12 kk:ssa:
Ei opetettu tappamaan vihollista. Ei millään lailla, vaikka se on tärkein taito sodassa.
Ei opetettu lähitaistelua.
Ei opetettu poteronkaivamista.
Ei opetettu sotahistoriaa yhtäkään oppituntia!
Ei opetettu oikeastaan yhtään mitään sotahommista. Toki olin viestissä, mutta kyllä sielläkin pitäisi perustaidot opettaa.
Toki viestipuolen juttuja opetettiin.
Se mitä opetettiin tai opittiin, oli aivan toisarvoista:
Pinkantekoa ja joutavaa nysväämistä
Pölyn saamista ilmaan tuvissa (kuivalla rätillä hämmentämällä)
Odottamista ja turhautumista
Vastuunpakoilua ja laiskottelua
Selittämistä ja valehtelua
Ehkäpä pahin asia oli huomata kuinka huonosti motivoitunutta sakkia kantahenkilökunta oli ja kuinka luonnevikaisia varusmieskouluttajatkin enimmäkseen oli. Pennalismi ja initaatio oli kovasti esillä. Menestyminen perustui "nuolemiseen" ja kun kävi komppanian varapäällikön kanssa Lestadiolaisseuroissa keskiviikkoisin, niin sai kersantin jämän vaikka olisi ollut maitojuna-ainesta RAUK:ssa.
"Ei opetettu tappamaan vihollista. Ei millään lailla, vaikka se on tärkein taito sodassa.
Ei opetettu lähitaistelua.
Ei opetettu poteronkaivamista.
Ei opetettu sotahistoriaa yhtäkään oppituntia!"
Nuo jutut käydään läpi peruskoulutuskaudella viestissäkin. Sotahistoria ei kuulu koulutukseen, mutta turvallisuuspolitiikka kyllä.
on tuo koko juttu. Ei pidä paikkaansa miltään kohdin.
Hallituksen joukot löivät punaiset taistelussa toisensa jälkeen. Sota ratkaistiin Tampereella ja Viipurissa.
Puna-armeijalla oli maailman vahvin aseistus ja kova kuri ynnä ideologia luomassa taistelutahtoa. Ne sattuivat voittamaan myös ne tehokkaat saksalaiset.
Myöskään tämän päivän armeijasta ei näy olevan aavistutakaan.
On se näinkin. Toisaalta eräs johtamisen perustavaa laatua olevista asioista on selkeä visio siitä minne ollaan menossa ja mitä tavoitellaan. Talvisodassa Suomella oli selkeä tavoite: Pysyä itsenäisenä. Jatkosodan päätösvaiheessa samoin, ja sama tavoite. Se näkyi menestyksessä. Sen sijaan jatkosodan muissa vaiheissa visio ja tavoite olivat pahan kerran jäsentymättä, ja tähän ovat syypäänä sekä ylin poliittinen että sotilaallinen johto. Jatkosodan alussa tätä johtajuuden puutetta kompensoi yleinen myönteinen sotatilanne jonka imussa menestystä tuli. Mutta loppuvuoden 41 ja kesän 44 välillä olisi johtajuutta tarvittu ja sen puute näkyi likipitäen katastrofaalisella tavalla. Tällä perusteella on oikeutettua väittää ettei ylipäällikkö ollut kuin taktinen ja operatiivinen komentaja, ei suurten sotilasjohtajien sarjassa.
Totta, koko sotien ajan suomalaisilla oli vahva visio siitä että suomea ei saa miehittää, kävi miten kävi. Se lisäsi uhrivalmiutta ja uhrivalmius on taistelutahdon A ja O. Esim italialaisilla oli tosi heikko motiivi uhrata itsensä mielipuolisen johtajansa edestä ja se näkyi armeijan täydellisenä tehottomuutena.