Miksi helluntailaiset muka parempia?

Silloin kun minä olin nuori niin minä olin kuvatunlainen hellunailainen, mutta sitten tutustuin tutustuin erääseen naiseen. Hän ei ihan ollut tavallinen perusluterilainen, vaan oli Kansanlähetys-seurasta, ja käynyt Ison Kirjan Raamattuopiston.
Tutustuttuamme kävi ilmi että hänellä oli paha alkoholiongelma, ja joskus kun viinakset loppuivat hän saattoi juoda jopa Lasolia.
Kun hänelle kerroin omasta uskostani hän vain nauroi, ja sanoi että minunkin kannattaisi lakata käymästä helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa.
Hän puhui armon merestä.
Raamatusta löytyy kohta jossa Paavali kehoittaa uskovia heittämään synnit armon mereen, ja sieltä niitä ei saa nostaa ylös.
Sitten hän muutti Viroon enkä ole hänestä sen koommin kuullut, mutta kyllä minä olen eri mieltä, että luterilaiset olisivat niitä suvaitsevaisia, sillä asia on toisinpäin.
Ne ne vasta osaavat tuomita, eivätkä nöyrry anteeksipyyntöön, ja Raamattuakin luetaan aivan väärinpäin.

Johtuu siitä että helluntalaiset ovat monilta alueilta muita ihmisiä köyhempia (rikosrekisteri,alkoholismi,huumeet,sivari,heikkolahjainen) niin keskenänsä heillä on henkisesti parempi olla.

Ajatelkaa itsekkin jos joku Savonarola,Mohikaani,yms yrittäisivät tulla normi ihmisen kanssa toimeen, eihän siitä tulisi yhtikääsmitään.

"Tietääkseni Jumalan edessä on olemassa vain yksi seurakunta jonka keskellä on vain yksi henki. Jumala ei kutsu meitä taivaaseen niin, että "te helluntailaiset siellä" ja te "luterilaiset tuolla"."

Ihmettelen myös.
Tuo on ihan oikein. Jumala kutsuu vain omansa. Taivaassa ei ole yhtäkään helluntailaista, ei yhtäkään luterilaista, ei yhtäkään adventistia, ei baptistia, ei vapaakirkkoista jne. Miksi siis täällä pitäisi olla? Siinä vaiheessa kun täältä lähdetään, helluntailaisuus, luterilaisuus ja kaikki muu riisutaan pois. Jäljelle jää vain Jeesus. Taivaassa ei jaotella uskovia. Miksi siiis täällä pitäisi?

Joku voi tästä loukkaantua, mutta näin se vaan on.

* "< Ajatelkaa itsekkin jos joku Savonarola,Mohikaani,yms yrittäisivät tulla normi ihmisen kanssa toimeen, eihän siitä tulisi yhtikääsmitään. >" ?
* Tuosta voisi jopa haastaa kunnianlaoukauksesta? Mulla on ihan hyvät suhteet moniin ns. ei-uskoviin?
* Sanalaskut: "Kaukainen ystävä voi olla läheisempi, kuin vierellä oleva veli" !

* Se, miksi aloittaja kyseli helluntaiuskovista, miksi he seurustelevat ainoastaan keskenään, johtuu Raamatun kohdasta, joka ymmäretään väärin. " Mitä yhteistä on uskovaisella ja jumalattomalla"? Hengellisesti ei olekkaan mitään. Mutta luonnollisessa elämässä on jokaisen kohdattava, niin uskovaisen, kuin uskomattoman toisensa, eikä sillä ole mitään tekemistä mainitun Raamatun kohdan kanssa. Me olemme maailmassa, mutta emme maailmasta.

* Mitä taas tulee sihen, että eriseurakunnat ei useinkaan pidä kiinteää yhteyttä, esm. nuoriso toiminnassa. Sitä vaan ollaan kukin karsinassaan, ja useimmiten oppikysymysten vuoksi. Luterilainen syntyy uudesti vauvakasteessa, (on harhaa), helluntailainen syntyy uudesti Jumalan pysyvän Sanan ja Jeesusken veren ja PH:n osallisuudessa Ylhäältä Jumalan Hengestä, siinä iässä, että ymmärtää itse uskoa tai olla uskomatta, joka on Raamatullinen ja Raamatun opetuksen mukainen uudestisyntyminen josta Jeesus opettaa Joh. 3: luku.

* Ihmisten erilaisuuden takia on vaan hyväksi, että on eri "karsinoita", samoin ajattelevat pärjää paremmin toistensa kanssa, kuin jos kaikki olisi samankatonalla, ja onhan sitä monissa paikoissa yritetty, aina epäonnistunut ?

* Vieraisilla on hyvä käydä, mutta "yöksi kotiin", on joku viisas joskus sanonut ?

Mielestäni useat helluntailaiset suhtautuvat varauksellisesti ihan muista herätysliikkeistä tuleviinkin ihmisiin, ei ainoastaan ei-uskovaisiin. Usein olen ollut myös tilanteessa, missä yhteinen rukoustilanne oikeuttaa paljastamaan muiden ihmisten syntejä joiden puolesta sitten yhdessä rukoillaan. Eräät ihmiset kiinnittävät hirveän kärkkäästi huomiota nimenomaan toisten rikkeisiin, rukoilevat heille armoa ja vapautusta, huomaamatta että itsessä olisi mitään vialla. Siis ihan nimellä puhutaan noista syntisistä (mutta uskovista) ihmisparoista, jotka kehtaavat vaikkapa julkisesti polttaa tupakkaa tai osoittaa kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Minusta useasti tuntuu, että helluntailaisella on kuin muuri hänen ja muiden kirkkojen välissä. Itse kuuntelin kerran opetusta, missä puhuja kehoitti vasta uskoontulleita etsimään lähimmän helluntaiseurakunnan ja liittymään siihen. Kehoitti käymään siellä säännöllisesti paikalla ja juurtumaan nimenomaan siihen yhteen seurakuntaan. Eikö ihmisen pitäisi itse tutkiskella ja kuunnella Jumalaa, mihin Hän haluaa hänet juurruttaa vai haluaako juurruttaa mihinkään. Mielestäni ainoa perusta mihin pitäisi juurtua, on Raamattu, Jeesus ja Jumalan sana. Ei mikään yksittäinen seurakunta, puhuja tai muu ihminen. Sitä Jumalan sanaa voi käydä kuuntelemassa muuallakin kuin helluntaikirkossa.

Yksi syy miksi en halua liittyä helluntaiseurakuntaan on juuri varauksellisuus kaikkia muita suuntauksia ja kirkkoja kohtaan. Ikävä kyllä monet helluntailaiset eivät itse sitten siedäkään heihin kohdistuvaa kritiikkiä tai epäilyksiä.

Itse olen uudestisyntynyt luterilainen ja armolahjojakin omistan. Olen käynyt monien eri seurakuntien tilaisuuksissa ja käyn edelleenkin. Jumala toimiii muuallakin kuin helluntaikirkossa, -jopa niiden luterilaisten seinien sisällä. Usealta eri taholta olen saanut kuulla olevani tervehenkinen kristitty. Itse en perusta uskoani minkään kirkon tai puhujan oppien varaan. Inhoan myös sitä, jos tilaisuuksissa käsketään tekemään jotakin, kuten kohottelemaan käsiä tai rukoilemaan ääneen. En halua sokeutua hengellisesti kenenkään tietyn puhujan edessä. Meillä on olemassa PyhäHenki, mikä ohjaa ja uskovien yhteyden pitäisi toteutua uskovaisten ihmisten välillä, olivatpa he mistä seurakunnasta tahansa.

Heh, tuli tuosta kasteesta just mieleen, miten eräs henkilö kerran vakavissaan kehoitti mua menemään kasteelle, ettei vain käy köpelösti. Hän kai ajatteli, että on hyvä ottaa aikuiskastekin, ettei vain käy niin, että jääkin taivaspaikan ulkopuolelle. Olen siis saanut lapsikasteen enkä ainakaan vielä ole tuntenut kehoitusta toiseen kasteeseen. Minulla on usko, kaste ja Pyhähenki. Mihin tarvitsen toista kastetta?!

Ei Pyhähenki tule asumaan ihmiseen vain aikuiskasteen muodossa niin kuin ei tule lapsikasteessakaan. Toki jos saan selkeän sisäisen kehoituksen ottaa myös aikuiskasteen, niin sen teen. Toistaiseksi en ole kokenut jääväni ilman Jumalan siunauksia ja lahoja vain siksi, että olen lapsikastettu! Raamatussa puhutaan kuitenkin yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta.. En ole itse voinut päättää, millaisen kasteen haluan. Uskon tämän lapsikasteenikin olevan Jumalan edessä "voimassa" uskoni kautta. En usko, että Jumala sitä minulta olisi mitätöinyt pois.

Vapaissa suunnissa on ehkä enemmän semmoista ihmiseen katsomista. Tarkoitan sitä, että tietyt puhujat, ylistysbändit jne asetetaan kuin jalustalle ja heidän puheensa tuntuu olevan joillekin melkein yhtä kuin Jumalan sana, mitä kohtaan ei saa osoittaa kritiikkiä. Monet ottavat vähän kuin valmiina kaiken vastaan, ajattelematta onko asia todella näin. Mielestäni kaikessa opetuksessa tulisi korostaa Jeesusta eikä vain PyhääHenkeä. Raamatussa ei puhuta PyhänHengen palvomisesta vaan Jeesuksen koroittamisesta. Onko PyhäHenki ja armolahjat siis koroitettu helluntaiseurakunnassa Jeesuksenkin yläpuolelle?