Saattaisi hyvinki kiinnostaa osaa meistä.Ainakin minä panin tilaukseen.
Saloheimo, Veijo Entisen esivallan alle uusille elosijoille : ortodoksikarjalaisten ja inkeroisten poismuutto 1500- ja 1600-luvuilla / Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2010 (Tampere : Juvenes Print)
Saloheimo, Veijo Entisen esivallan alle uusille elosijoille : ortodoksikarjalaisten ja inkeroisten poismuutto 1500- ja 1600-luvuilla / Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2010 (Tampere : Juvenes Print)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjan nimi on väärä, pitäisi olla "Etninen puhdistus"!
Saloheimo selittää parhain päin ruotsien tekemät rikokset, rukoilkaamme hänen puolesta.
Lisää hyvää luettavaa vaikkakin ainoastaan löyhästi Karjalan palautukseen liittyen. Malliesimerkki kirjasta joka on kirjoitettu lämpimällä sydämellä, mutta kuitenkin jalat tiukasti maassa. Kirjoittaja palaa juurilleen Lempaalaan mistä hänen äitinsä on joutunut pikkutyttönä pakenemaan Suomeen.
Miettinen, Helena Vieläkö kukkivat omenapuut? : kadonnutta Pohjois-Inkeriä etsimässä / Inkerin kulttuuriseura, 2010 ([Helsinki] : Yliopistopaino)
Annatko sinä yhtä jyrkän tuomion tuosta alla olevasta kuin Saloheimon kirjasta.
Laasonen, Pentti Novgorodin imu : miksi ortodoksit muuttivat Käkisalmen läänistä Venäjälle 1600-luvulla? Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005 (Hakapaino)
Novgorodin imu on ihan hyvä ilmaisu, vastaavaa voisi käyttää muissakin yhteyksissä. Esim. somalien ja romanien muuton syynä on ollut "Suomen imu". Heitä on houkuteltu tänne, luvattu toimeentulotukea, asumistukea, hyviä palkkoja yms.
Meidän evakoiden muuton todellinen syy on ollut Suomen imu. Keväällä 1944 monet karjalaiset muuttivat houkutusten perässä tynkä-Suomeen.
Ei siinä, että kukaan syyttäisi karjalaisia mistään vaan niin kauan kun te alennutte noiden pissakakkapoikien kanssa vyötärön alapuolella kulkevaan keskusteluun, niin te olette aina tuomittu häviämään haistattelun.
Toinen mahdollisuus olisi sisäsiististi keskustella karjalaisuudesta 1000v sitten tai nykyisistä näkymistä.
Uskallan jopa epäillä, että LM antoi tuon hiukan jyrkänpuoleisen arvion Saloheimon kirjasta mikä on ainakin minun näkökulmasta hyvin valitettavaa koska minä pidän sinua yhtenä hyvin harvoista aidosti fiksuista Raja-Karjalan edustajista.
Eihän siinä mitään. Palaillaan uudestaan asiaan kun löydän hyvää luettavaa.
Kun Ruotsin teollisuus tarvitsi sotien jälkeen työvoimaa, se värväsi sitä Suomesta. Ruotsin imu oli hyvin palkatut työpaikat ja valmiit asunnot. Suomen puolelta oli työntönä työttömyys.
Kiertelikö Karjalassa 1600-luvulla Arkangelin, Tverin, Aunuksen ja muiden alueiden värvääjiä kehumassa uusia muuttopaikkakuntia? Ei vaikuta uskottavalta.
Veroihin, katoihin ja ruotsien ryöstelyyn karjalainen talonpoika oli vuosisatojen aikana jo tottunut. Mutta kun näiden tavallisten vitsausten lisäksi tuli painetta oman uskonnon muuttamiseen, se saattoi monen kohdalla olla viimeinen pisara. Mielestäni tästä voi käyttää nimitystä etninen puhdistus, vaikka ei ollut tarkoitus karkoittaa lypsävää lehmää.
Mielestäni historian tutkimiseen liittyy pyrkimys etsiä ns. totuuksia. Näissä palautuspalstan kirjoituksissa on suomalaisten puolella vääristelyjä mutta varsinkin venäläiset vääristelevät kohtuuttomasti. Ei ole kysymys varsinaisesti palautuksesta vaan halu oikoa pahimpia vääristelyjä, halu puolustaa raja-karjalaisia evakoita.
Aiheeseen liittyy Erkki Piiroisen kirja Tsasounien Karjalassa. Suosittelen isä Erkin kokemuksien lukemista.
Kyllä näissä asioissa oli jotain muutakin kuin puhtaasti uskonnolliset seikat.Tuo Helena Miettisen kirja on hyvä esimerkki siitä kuinka luterilaiset inkeriläiset ja 1600 luvulla paikoilleen jääneet ortodoksiset inkerikot tulivat hyvin toimeen keskenään. Unohtamatta sitäkään, että Metsäpirtissä ja Raudussa oli runsaasti lähes puhtaita ortodoksikyliä.
Tietenkin myös Larin Paraske.
Larin Paraske syntyi Lempaalan pitäjän Mäkienkylän Miskylässä Pohjois-Inkerin järvialueella. Hänen isänsä Mikiitta Mikiitanpoika (Nikita Nikitin) oli Kuussovan eli Ivan Kusovin hovin orja ja seppä. Äiti Tatjana Vasilovna oli kotoisin Suomen puolelta rajaa, Sakkolan (myöhemmin Metsäpirtin) Vaskelan kylästä. Isä kuoli Larin Parasken ollessa noin 18-vuotias, äiti jo muutamaa vuotta aiemmin. Molemmat hänen vanhempansa olivat inkerikkoja.[2]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Larin_Paraske
Miettinen, Helena Vieläkö kukkivat omenapuut? : kadonnutta Pohjois-Inkeriä etsimässä / Inkerin kulttuuriseura, 2010 ([Helsinki] : Yliopistopaino)
Lisää uskonnollisista ja kielellistä vähemmistöistä.
Alenius, Kari Ajan ihanteiden ja historian rasitteiden ristipaineissa : Viron etniset suhteet vuosina 1918-1925 /: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 2003 (Jyväskylä : Gummerus)
Anttonen, Marjut Etnopolitiikkaa Ruijassa : suomalaislähtöisen väestön identiteettien politisoituminen 1990-luvulla /: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999