V.1899 Venäjän keisari julkisti Manifestin, jonka mukaan Suomen lait tuli säätää yleisvaltakunnallisella tasolla. Suomalaiset nousivat vastarintaan puolustakseen niitä oikeuksia jotka Suomen kansalle oli myönetty Porvoon valtiopäivillä v.1809.
Venäläisten mielestä Venäjällä oli oikeus menetellä Suomen suhteen miten tahtoivat. Tässä on kuitenkin lueteltuna Venäjän velvollisuuksista Suomea kohtaan:
V.1808 Venäjä yliti Suomen rajan ilman sodanjulistusta tavoiteena maamme liitämisen Venäjään. Porvoon valtiopäivillä keisari antoi lupauksen säilyttää suomalaisilla entiset lait ja oikeudet.
Minusta Venäjällä oli valloittajana humaani velvollisuus säilyttää Suomen kansalla oikeus omaan uskontoon, perustuslakiin ja säätyjen okkeudet. On muistettava, että sodan syttyminen ei ollut suomalaisten syy, joten ei voida olettaa, että Venäjällä olisi ollut oikeus vaatia maahan jääneeltä väestöä omaksumaan sille vieraita tapoja, kieltä ja lakeja noudatettavaksi.
On myös huomattava, että jokainen keisari antoi vakuutuksen, jossa lupasi säilyttää Suomessa Ruotsin ajan perustuslait voimassa. Hallitsijan on aina odotettu noudatavan vannomansa valan mukaan ja valan rikkovaa hallitsijaa ei ole koskaan kunnioitettu.
Esimerkkinä voidaan mainita Johannes Kastajan mestaukseen liityvä kertomus, jonka mukaan Herodes mestautti Johanneksen Herodian tyttärelle vannoman valan tähden. (Mark.6:21-28)
Suomalaiset olivat uskollisia Venäjän keisarille alusta saaka. Esimerkiksi v.1812 suomalainen pataljoona osallistui Venäjän Napoleonia vastaiseen sotaan toimimalla vartioina Pietarissa. Krimin sodassa suomalaiset puolustautuivat Oolannin sotana tunnetussa taisteluissa englantilais-ranskalaisia joukoja vastaan rannikoalueella.
Suomalainen joukko-osasto osallistui myös Puolan kapinoiten kukistamiseen v.1830 ja 1863.
Suomalaiset olisivat olleet yhtä uskollisia keisaria kohtaan myös v.1914-18 jos Venäjä olisi kunnoittanut Suomen oikeuksia. Ilman sortotoimia ei olisi syntynyt jääkäriliiketä.
Venäläisten mielestä Venäjällä oli oikeus menetellä Suomen suhteen miten tahtoivat. Tässä on kuitenkin lueteltuna Venäjän velvollisuuksista Suomea kohtaan:
V.1808 Venäjä yliti Suomen rajan ilman sodanjulistusta tavoiteena maamme liitämisen Venäjään. Porvoon valtiopäivillä keisari antoi lupauksen säilyttää suomalaisilla entiset lait ja oikeudet.
Minusta Venäjällä oli valloittajana humaani velvollisuus säilyttää Suomen kansalla oikeus omaan uskontoon, perustuslakiin ja säätyjen okkeudet. On muistettava, että sodan syttyminen ei ollut suomalaisten syy, joten ei voida olettaa, että Venäjällä olisi ollut oikeus vaatia maahan jääneeltä väestöä omaksumaan sille vieraita tapoja, kieltä ja lakeja noudatettavaksi.
On myös huomattava, että jokainen keisari antoi vakuutuksen, jossa lupasi säilyttää Suomessa Ruotsin ajan perustuslait voimassa. Hallitsijan on aina odotettu noudatavan vannomansa valan mukaan ja valan rikkovaa hallitsijaa ei ole koskaan kunnioitettu.
Esimerkkinä voidaan mainita Johannes Kastajan mestaukseen liityvä kertomus, jonka mukaan Herodes mestautti Johanneksen Herodian tyttärelle vannoman valan tähden. (Mark.6:21-28)
Suomalaiset olivat uskollisia Venäjän keisarille alusta saaka. Esimerkiksi v.1812 suomalainen pataljoona osallistui Venäjän Napoleonia vastaiseen sotaan toimimalla vartioina Pietarissa. Krimin sodassa suomalaiset puolustautuivat Oolannin sotana tunnetussa taisteluissa englantilais-ranskalaisia joukoja vastaan rannikoalueella.
Suomalainen joukko-osasto osallistui myös Puolan kapinoiten kukistamiseen v.1830 ja 1863.
Suomalaiset olisivat olleet yhtä uskollisia keisaria kohtaan myös v.1914-18 jos Venäjä olisi kunnoittanut Suomen oikeuksia. Ilman sortotoimia ei olisi syntynyt jääkäriliiketä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oliko oikeasti "sortotoimia" edes olemassa, vai onko kyse suomalaisten ikiomasta keksinnöstä?
Joillekin se varmaan oli armotonta sortamista, kun Suomen talouselämä vahvistui, suomen kielen asema parani ruotsiin nähden, saatiin oma eduskunta yleisine ja yhtäläisine äänioikeuksineen ym.
Omat 1800-luvulla syntyneet isovanhempani muistelivat, ettei keisarilliseen Venäjään kuuluminen näkynyt eikä tuntunut heidän torpparielämässään millään tavoin. Ruotsinkielisellä eliitillä tietysti tuntui menevän vuosi vuodelta huonommin.
1. Suomen kieli tuli viralliseksi kieleksi 1800-luvulla ennen venäläistämiskauta.
2. Talouselämä vahvistui 1800-luvulla alkaneen teollistumisen vaikutuksesta. Teollistumiseen sortotoimet eivät vaikutaneet.
3. Edustukunta-uudistus yleisie äänioikeuksineen tuli, kun keisari oli saatu ensin kumoamaan laitoman manifestin. Edustukunta-uudistuksen jälkeen alkoi toinen sortokausi.
Venäjällä kirjoiteltiin ennen v.1890 Suomen erikoisasemaa vastaan ja vaaditiin autonomian lakkautamista. Vaika kaikkea ei tehdy yhdellä kerralla, niin tarkoitus oli kuitenkin muutaa Suomen asema venäjän yhteydessä seuraavasti:
- oma lainsäädännön muutaminen valtakunnan lainsäädännön mukaiseksi
- lakkauttaa oma armeija ja asevelvollisuuslaki korvaavalla asevelvollisuuslailla (1903), suomalaiset olisi hajautettu venäläisiin jouko-osastoihin.
- säätää yhteisvertaisuuslaki, joka olisi antanut Venäjän kansalaisille oikeus valtion virkoihin
- säätää venäjä viralliseksi kieleksi
- saada suomalaiset omaksumaan ortodoksinen uskonto luterilaisuuden sijaan
Jos edellä lueteltut asiat eivät olleet sortoa, niin mikä sitten? Suomalaisia, jotka eivät hyväksyneet laitomia lakeja, karkoitettiin Siperiaan (esim. Svinhufvud).
Torpparien kohdalla kävi niin, että venäläiset levitivät huhua, jonka mukaan keisari tulee antamaan maata ilmaiseksi maatomille. Venäläisillä maatomilla oli samanlainen käsitys ja myös Baltiassa levteltiin samanlaista huhua1860-luvulla.
Tarkoituksena oli luoda torpareista, talonpojista ym. keisarille uskollinen luokka siinä tapauksessa, että porvaristo olisi noussut keisaria vastaan. Suomessa se onnistui punakapinan muodossa, kun Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi porvarienemmistöisellä eduskunnassa.
Huhu keisarin tulevasta maan lahjoituksesta synnytti torpareissa tunnesiteen Venäjää kohtaan, jonka vuoksi ne eivät pitäneet venäläisiä sotilaita uhkana vaan tovereina.
Vapaa suomalainen
"Edustukunta-uudistus yleisie äänioikeuksineen tuli, kun keisari oli saatu ensin kumoamaan laitoman manifestin. Edustukunta-uudistuksen jälkeen alkoi toinen sortokausi."
Eduskuntauudistushan oli myös valapattoisuutta: Porvoon vältiöpäivillä nimenomaan luvattiin säilyttää säätyvalta. Näin ollen keisari loukkasi törkeästi suomalaisten oikeutta säätyerioikeuksiinsa tekemällä heistä tasa-arvoisia äänestäjiä (vaikka lopullisesti säätyerioikeudet kumottiin vasta 1995).
Keisari ei loukanut edes "törkeästi" suomalaisten oikeuksia, koska lain valmisteli Suomen senaatti, joka koostui säädyistä. Sääty-yhteiskunta oli aikansa elänyt järjestelmä, josta ei kannatanut pitää kiini.
Samanlainen tilanne oli myös Venäjällä. Senkin yhteiskunta oli jäänyt kehityksestä jälkeen.
Asian ydin on kuitenkin se, että laki uudistuksen laativat suomalaiset, jonka keisari vahvisti. Porvoon valtiopäivillä annetu lupaus koski juuri sitä, että keisari ei säätäisi lakeja ilman senaatin suostumusta ja vaikutusta. Maaliskuun Manifestissa 1899 oltiin luopumassa siitä. Sitä suomalaiset eivät voineet hyväksyä.
Eipäs saivarrella. Vaikka suomalaiset laativat uudistukset, ne tarvitsivat keisarin hyväksynnän. Ja Nikolai II hyväksyi tämän eduskuntauudistuksen, vaikka hän oli vannonut pitävänsä säätyvallan voimassa.
Hallitsijanvakuutuksessaan, minkä Aleksanteri I antoi, hän lupasi "wahwistaa ja kiinittää Maasa olewan Christillisen Opin ja perustuslait niin myös niitä wapauxia ja oikeuxia, kuin kukin Sääty nimitetysä Suuresa Ruhtinan-maasa erinomattain, ja kaikki sen Asuvaisat yhteisesti, niin ylhäiset kuin alhaiset tähän saakka Constitutionin eli säättämisen jälkeen owat nautineet: Lupaamme myös pitää kaikkia niitä etuja ja asetuxia wahwana ja järkähtämättömänä heidän( nykykielellä "niiden") täydellisesä woimasansa." Siis suurin paino laitettiin säätyerioikeuksille. Sitä, tarvitseeko keisari senaatin lupaa lainsäätämiseen, ei mainita.
Ei saivarella, ei. En kuitenkaan saa oteta siitä, mitä tarkoitat "säätyvallalla". Muista, että senaatin kaikki säätyt porvaristosta talonpoikiin laativat lain ja anoivat keisaria hyväksymään se, eli saatamaan se voimaan.
Uudistus ei voinut loukata niiden oikeuksia, jotka lain laativat.
Minulle on ihan uusi tieto että "säätyvalta"-käsite on jokaisen itse määriteltävissä. Luepa Wikipediasta tms. säätyvallan määritelmä.
Ja itse asiaan: Nikolai II oli vannonut säilyttävänsä säätyerioikeudet ja säätyvallan, niinkuin keisarit Porvoon valtiopäivistä asti olivat olivat vannoneet. Se, että säädyt hyväksyivät eduskuntauudistuksen, on sivuseikka. Uudistuksen hyväksymällä keisari rikkoi valansa. Siitä ei pääse mihinkään.
"Uudistus ei voinut loukata niiden oikeuksia, jotka lain laativat."
Mutta eihän kyse oikeuksista, vaan siitä pitikö keisari sanansa säätyvallan säilyttämisestä. Vaikka keisarin valapattoisuus oli oikeudenmukaista, se oli silti valapattoisuutta.
Niih nooh tiedä häntä. Kuka Tsaarin puolesta sodassa olisi halunnut kuolla kun ei suurin osa venäläisistäkään sitä tahtonut siitä huolimatta että Ohrana patisti.
Koko Tsaarin armeija oli perseestä. Muutamia valopilkkuja oli kuten Brusilov ja Wrangel mutta muuten ei. Toisaalta Brusilovhan se valtakunnan tuhosi omalla typerällä hyökkäyksellään. Monet kenraalit varottivat Tsaaria hyväksymästä Brusilovin suunnitelmaa.
Kyllä saksman kuitenkin Itärintamalla vuoti. Venäjän toimet vei saksmannien joukkoja myös Balkanille ja Lähi-Itään. Siellä oli myös brittejä vastassa joiden puolelle petolliset armenialaiset, juutalaiset, arabit ja lähes kaikki turkkilaisten alaisuudessa elävät liittyivät.
Rudolf Höss kertoo esim. muistelmissaan miten ampui perkele intialaista britti sikaa päähän Irakissa.