Nuk-nuk

Eksyipä kerran eräs valkoinen mies suureen Alaskan erämäähan. Kauan hän oli siellä eksyksissä tarponut, satojen peniskulmien päässä länsimaisesta sivilisaatiosta. Alaskan ankara ilmasto ei antanut armoa, kylmä kalvasi miehen luita ja nälkä sai miehen hourailemaan. Viimeisillä voimillaan hän kuitenkin kiipesi läheisen mäen huipulle ja hieraisi silmiään: Alhaalla laaksossa oli eskimo-intiaanien kylä. Hän oli pelastunut!

Mies käveli leiriin ja lysähti voimattomana maahan. Eskimot kiirehtivät tuomaan miehelle hylkeenrasvaa ja muita pohjoisen herkkuja, jotta tämä voimistuisi. Mies kiitti, ja eskimot nyökkäilivät hänelle hymyillen takaisin. Mies pääsi lämpimään kylpyyn, ja kauniit eskimonaiset pesivät hänen selkänsä. Sitten mies pääsi lämmittelemään karhuntaljojen sisään.

Mies oli kiitollinen pelastajilleen ja halusi heti sivilisaation pariin, mutta intiaanit eivät oikein ymmärtäneet, mitä hän yritti sanoa. Sen sijaan he olivat järjestämässä hänelle illaksi suuria juhlia. "No, kai minä voin sen verran pidempään jäädä" mies tuumasi, "olenhan heille henkeni velkaa.

Juhlat alkoivat ja mies sai kuulla järkytyksekseen kylän päälliköltä, että kaikkien muukalaisten oli liityttävä heimon jäseneksi, sillä heimo oli jo nykyisellään kovin sisäsiittoinen, ja ulkopuoliset siemenet olivat tarpeen sukurutsan välttämiseksi. Mies ei aluksi innostunut ajatuksesta, mutta muisti sitten hehkeät eskimoneidot, ja ajatteli: "No, kai minä voin sen verran pidempään jäädä, olenhan heille henkeni velkaa."

Heimoon liittymisen ehtona oli suorittaa kolme eri tehtävää, joista päällikkö kertoi miehelle. Ensin hänen piti juoda kannullinen Nuk-nukia, sen jälkeen hänen piti mennä erämaahan ja tappaa harmaakarhu, ja lopuksi hänen tuli lempiä kylän kauneimman naisen, päällikön tyttären kanssa.

Mies kauhistui kuultuaan joutuvansa vastatusten karhun kanssa ja päätti lähteä käpälämäkeen saman tien. Mutta samassa hänen eteensä tuotiin jo kannullinen, ja päällikkö sanoi: "Sinä juoda Nuk-nuk!" Mies oli suomalaissukuinen, ja ilmaisesta viinasta ei auttanut koskaan kieltäytyä, niinpä hän tuumasi: "No kai minä voin sen verran pidempään jäädä, olenhan heille sentään henkeni velkaa."

Mies joi kannullisen, eikä ollut edes vaikeaa. Pian Nuk-nuk alkoi kuitenkin vaikuttamaan, ja mies hoiperteli itsekseen uhoten kotaan hankkimaan erävarusteita päälleen. Ennen kuin heimon jäsenet ehtivät estää, oli mies jo lähtenyt karhujahtiin, ilman keihästä!

Seuraavana aamuna mies hoiperteli raadeltuna ja verissäpäin leiriin, pää vielä Nuk-nukista sekaisin. Hän meni hämmästyneen päällikön luo ja ilmoitti: "Tehtävä kaksi suoritettu! Nyt näyttäkää minulle, missä kylän kaunein nainen on, jotta minä voin tappaa hänet!"