Kuka kertois

elämällään palvelevan rakkauden esikuvan ja kutsuu seuraajiaan palvelijoiksi ei herroiksi hallitsemaan toisia.

Jeesus Kristus antoi itse esimerkin siitä kuinka elää elämää!
Hän ei kerskannut, ei ylpeillyt, ei korottanut itseään puhein eikä kilpaillut kumppaneitaan vastaan millään tavalla.
Pontius pilatuksen eteen tuomittavaksi tuotuna Hän pysyi nöyränä eikä sanallakaan noussut pilkkaajia vastaan!

Voima ja Oikeus Hänellä siihen olisi ollut!
Hän on ikuinen Kuningas, Hänen kauttaan on luotu kaikki! Kaikki mitä maassa ja taivaassa on!
Yksi Sana Häneltä olisi riittänyt laittamaan pisteen kaikelle sille pilkalle, kivulle, tuskalle ja väärille syytöksille. Hän pysyi vaiti.

Niin paljon Hän sinua ja minua, meitä jokaista rakasti! Hän kärsi KAIKEN meidän puolestamme, ei itsensä tähden!

Jumala on nöyrien puolella. Hän itse näytti esimerkin.
Hänen silmissään nöyrä on ylhäinen ja itsensä korottaja alhainen.
Sanoohan Hän itse vuorisaarnassaan:

"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. " ( Matt. 5 )

Uskoisin, että tässä on kyse lähinnä nöyrtymisestä Jumalan edessä. "Joka itsensä alentaa, eli joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi ja uskoo evankeliumin, hänet ylennetään, eli hän saa "asuinsijan taivaassa", hänestä tulee Jumalan lapsi. Mutta joka itsensä ylentää, eli joka on itsessään ylpeä, että joko a) ei usko tarvitsevansa Jumalaa ollenkaan ja kieltää hänet kokonaan tai b) uskoo, että omilla hyvillä teoillaan pelastutaan, hänet alennetaan.

Kysymys on siis siitä, kuka myöntää, ettei hänessä itsessään ole mitään hyvää,vaan että Jeesuksen ristin kuolema on hänen ainut pelastuksensa, hänet ylennetään. Ja kun ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi ja elää armon varassa, on hän myös armeliaampi muita kohtaan ja antaa muille anteeksi.

Joka siis ylpeilee ja kerskaa, hänen kerskauksenansa olkoon Jumala.